11.10.2021

Monitoimimies

Vitkuttelin hakeutumista tutkittavaksi. Ensi kerraksi vien psykologille sukupuun, sekä vauvakirjani. Sukupuusta pitää erotella suvun monitoimi-ihmiset, räiskyvät tai muuten vain näkyvät persoonat jotka muistetaan. Kävi ilmi että muistutan Veikkoa kuplaominaisuudellani. Hän meni innostuskuplasta toiseen. Hänestä piti tulla kirjailija, maanviljelijä, puuseppä jne jne. vallitsevan innostuksen mukaan. Innostuksen aiheelle annettiin 100% ja sitten siitä imettiin kaikki tieto. Venäläisiä kirjoja lukiessa sieltä tuli uusi kupla kuinka hän muuttaa Novgorodiin ja suuret olivat suunnitelmat. En muista hänestä enää muuta kuin että luki minulle paljon ja oli kiivasluontoinen. Uteliaisuus vailla vertaa.

7.10.2021

Ärsytyspohdintaa

Pari viikkoa sitten Forssan Vesihelmessä kaatui pieni lapsi. Näytti pahalta ja ambulanssin tulo kesti kauan. Toivottavasti asiat selvisivät parhain päin. Meni tunteisiin vaikka vain kuulin asiasta, enkä ollut itse paikalla. Lasten onnettomuudet ovat jostain syystä sydäntäsärkeviä ja tuntuvat minusta ihan järkyttävän pahalle, vaikka olisi ihan vieras kyseessä. Ne asiat jäävät päähän pyörimään pitkäksi aikaa.

Hellun tilanne on epäselvä. Verikokeessa oli moni asia pielessä ja siitä paljastui haima, maksa ja sappiteiden tulehdus. Positiivista on se, että kissa ei jäänyt eläinlääkärin  pöydälle kuten Lissulle kävi. Saa nähdä kuinka käy. Onhan se tiedossa kumminkin että Hellu on jo 16, eikä kelloa saa enää taaksepäin vaikka kuinka toivoisin.

Tavallaan toivoisin että voisin yhä innostua luonnonkosmetiikasta, luomusta ja lähdevedestä. Muistan millaista oli olla luomukuplassa kaiken muun ekoilun lomassa. Mutta yksinkertaisesti kyseenalaistan ne asiat. Luonnonkosmetiikka ei edusta minulle mitään muuta kuin kosmetiikkaa. Se on bisnestä siinä missä muukin bisnes, se menestyy joka markkinoi parhaiten, vihreilläkin markkinoilla. Sama pätee luomuun. Osta luomua niin ostat itsellesi "puhtaamman" omatunnon ja paremman mielen. Mielestäni Suomessa on ihan tarpeeksi puhdas vesi ja ruoka normiversioinakin. Lähiruoka saa minulta pointsit oli luomua tai ei. Lisäksi tämän hetken trendi on kierrätysmateriaaleista tehdyt tavarat, ekologisuus.  Silti tämän ekologisuusmarkkinoinnin tarkoitus on saada ihmiset kuluttamaan, eli ostamaan. Ekologisinta olisi jättää ostamatta eikä ostaa itselleen puhtaampaa omatuntoa lisäkulutuksella. Markkinointi ja mainostus on ristiriidassa sen ideologian kanssa jota ekologisuus edustaa.

Uskon että ihminen on aidosti onnellinen kun saa tehdä asioita joilla on merkitystä.

Kuvitellaan tilanne: Asut mökissä jossa on kamari ja tupakeittiö. Puuhella ja pönttöuuni. Ei sähköjä, eikä juoksevaa vettä. Pihan perällä ulkohuussi ja minikokoinen sauna. Itse teet puutyöt jotta saisit lämpöä ja ruuat tehtyä. Vesi kaivosta. Tämä tuottaa arkeen tekemistä ja niillä teoilla on merkitystä. Välillä puuceen tyhjennystä, liiterin täyttöä. Ostopuulla tai itse kaadettuna. Jääkaapin uupuminen on tässä kuvitelmassa iso miinus, enkä keksi sille korvaavaa laitetta. Vihannekset ja juurekset säilyvät kylmäkellarissa jonka voi kaivaa maahan. Vihannekset ja juurekset voi kasvattaa itse, siinäkin on tekemistä jolla on merkitystä. Jos ihan hc-meiningillä mennään niin sitten itse metsästetään lihatkin pöytään. Mutta tässä kuvitelmassa ne voi ostaa kaupasta siihen kuvitelmasta uupuvaan jääkaappiin tai pakastimeen. Veikkaan että ei tulisi olemaan tylsää tai sitä luppoaikaa.

Mutta nykyään on työelämä. Jos ylläolevan kuvitelman yhdistäisi työelämään niin veikkaan ettei paljoa ehtisi tehdä kotona hommia, kun pitäisi levätäkin. Ennen aika on mennyt arkiaskareissa kun ei ole ollut niin automatisoitua kaikki.

Koska Spaissarikupla, niin tässä on varmaan mun ikuisin suosikki kaikista Spice Girls-biiseistä.

 
Viva Forever


27.9.2021

Nostalgiatrippailun aarteita

Uusi  kupla on päällä. Ehtaa ysäriä, asia jonka muistan joka päivä mutta en jää enempää  miettimään. Spice Girls ^_^ Muistan että oli vaikka mitä keräilytavaraa ja tosi kaupallistettua, vetosi pikkutyttöihin. Mä en ollut  Spaissarikuplassa lapsena kovin voimakkaasti vaikka pidinkin ilmiöstä. Jälkikäteen olen vasta ymmärtänyt kuinka  isosta ilmiöstä oli kyse, ei ehkä musiikillisesti vaan muuten. Tästäkin yhtyeestä jäi pop-klassikoita jotka jokainen tunnistaa. Tämä oli viimeinen varhaisteinin/lapsuuden iso musiikkijuttu ennen teini-ikää, sen jälkeen tuli Nightwish. Lapsena oletti bändien ja ilmiöiden olevan ikuisia, se on ehkä yksi syy siihen miksi mä en koskaan kerännyt mitään. Nyt mä keräilen asioita nostalgia-arvon vuoksi. En muista koska Spice Girls pisti pillit pussiin mutta Spiceworld-levyn jälkeen tullut levy jäi vaisuksi+ että  suosikkini Geri lähti yhtyeestä. Innostus sammui.  Ehkä olin jo kohderyhmää vanhempi tai minulla oli jo uusi juttu menossa kuten Nylon  Beat, Eminem tai Nightwish. Spice Girls kuuluu samaan kategoriaan kuin Nylon Beat. Muistan ettei kovinkaan moni julkisesti enää buumin mentyä ohi,  myöntänyt kuuntelevansa kys. orkesteria. hattaraa, glitteria ja Girl poweria, siitähän tuli myötähäpeää herranjestas! Ja ne vaatteet! Aivan ihania, ilmentävät  hyvin 90-luvun loppua. Korkeapohjaset monot, kirkkaita värejä,  muovia, glitteriä ^_^. Sipce Girls oli ilmiönä  päällisin puolin sellainen josta tulee hyvä mieli, ellei mieti kaupallisuutta kaiken takana. Koska en itse kerännyt aiheeseen liittyvää sälää, tai ainakaan onnistunut säilyttämään näihin päiviin mitään vähäisiäkään asioita (koska hei d44, nehän tekee vielä keikkaa kun oon aikuinen :D), sain ystävältäni hänen kokoelmansa. Tarroja, kortteja eri koossa, julisteita, lehtileikkeitä ja tikkaripurkin+papereita. Kuvassa olennaiset, tarroja, kortteja ja lehtileikkeitä oli niin runsaasti etteivät mahtuneet kuvaan. Tällä kuplalla mennään varmaan seuraava kuukausi ^_^  CD-levyn lisälehtisellä oli tilauslomake josta sai tilattua paitoja, polaroid-kameran tai muuta sälää. Oli jopa Spice Girls deo-spray. Jollain tutulla oli sellainen, mutta en muista tuoksua, sekoitan sen ehkä persikkatikkarin tuoksuun. Veikkaan sen olevan hyvin ysäri, unisex-tuoksu. Vihreä, mausteinen ja sitruksinen maustettuna jollain puuterisella tuoksulla. Puuteriset tuoksut olivat silloin suosittuja.

 

 Tästä musaa päivään päättymättömältä kasetilta ;)




23.9.2021

Jos ja muita ajatuksia

Tykkään antaa kiinnostuksenkohteilleni 100% silloin kun kupla on päällä. Kun se menee ohi niin motivaatiota on vaikea saada takaisin. Ajatuksen tasolla haluaisin harrastaa tankotanssia säännöllisesti, paljon ja suunnitellusti. Antaa sille paljon aikaa.

Realiteetit: tunnit ovat kalliita, työaika epäsäännöllinen ja elämässä on muutakin joka on prioriteettina. Kotona oleva tanko ei auta jos sitä ei käytä. Mielessä on se taso jolla olin parhaimmillani, se tuntuu hyvin kaukaiselta. Pitää tehdä  lyhyen tähtäimen tavoite, eikä tavoitella ensimmäisenä maailmanmestaruutta :D

Pohdintaa maailmasta. Valkoinen heteromies ei koe syrjintää sukupuolensa, värinsä tai seksuaalisen suuntautumisensa takia. Ei työpaikoilla eikä yhteiskunnassa.  Hän ei edusta vähemmistöä. Sinänsä ihan älytöntä. Mä en ole tajunnut tätä ennen.

21.9.2021

Käännekohtia

Tyypillistä. Mieleeni ponnahti asia josta olisi kiva kertoa. Blogi on kokenut nimimuutoksia vuosien varrella, elämäntilanteen ja kuplan vaihtuessa toiseen. Ensimmäinen taisi olla "You can't fix me", tavallaan nimi oli oikeassa aina. Sitten tuli Neonvalotaivas, kuuntelin paljon konemusiikkia ja siitä näkyivät vaikutteet, sitten taisi olla October Rust-viitaten syntymäkuukauteeni, sen jälkeen oli Manuaalinen elämäni,viitaten siihen että elän jossain nostalgiakuplassa jossa on vain olemassa vanhoja tavaroita. Tuntuu että blogi on tullut nyt lopulliseen muotoonsa, sehän minä olen, kävelevä  nostalgiakupla.

Soitin itselleni verikokeen ja valkotakkiset. Ajattelin selvittää mistä unohteluni, ajantajuttomuuteni ja kuplaan vajoamiseni johtuu. Kapasiteetti ei vain riitä muistamiseen, vireystila vaihtelee päivän aikana paljon. Nukahtelen tahattomasti jos joutuu istumaan pidempään kuin 15 minuuttia. Pää pursuaa ajatuksia.

Unohtelu aiheuttaa syömättömyyttä joka aiheuttaa lisää unohtelua kun syö huonosti. Miten voi niinkin arkinen asia kuin syöminen olla niin iso haaste. Siedän nälkää muutenkin huonosti. Vituttaa.

Verikokeessa selviää onko tyhjäpäisyys puutostilasta vai sairaudesta johtuvaa.  Psyykkeenlääkäri selvittää onko se neurologista. Sairaus tai puutostila ei selitä lapsuudessa ollutta unohtelua ja kuplaan vajoamista.

Mulla ei edelleenkään ole kauhean hyvää oma-aloitteellisuutta ellei kyseessä ole rutinoitunut asia.

Mutta asenne terveydenhuollossa on vähän sellainen, että jos on menestynyt koulussa ja on työpaikka niin mitäänhän ei voi olla.

Olis kirsikkana kakun päällä ymmärtää itseään paremmin. Onneks Ville on ollut kaikki nämä vuodet mulle järjen ääni ja opettanut sosiaaliset käytöstavat. Kuinka kunnioittaa muita ihmisiä, kuinka olla hyvä tyyppi. Koska monesti on käynyt niin että käyttäydyn kuin perse, enkä ole tajunnut tehneeni mitään väärää. Joten anteeksipyyntökään ei onnistu kun omasta mielestä kaikki on  ihan  ok.

29.8.2021

Sokerikuorrutettua sontaa

Asioita joita mulle ei voi sanoa, koska suutun joka kerta. "Tulen käymään ensi viikolla"- eikä näy eikä kuulu puolen vuodenkaan päästä. "Tulen kohta"- ei näy kahdenkaan tunnin päästä. "Olen pari tuntia tai muutaman tunnin"- ei näy viiden tunnin päästäkään. "Tulen käymään"- ei näy kolmen vuoden päästäkään.

Miksi sanotaan asioita joita ei sitten tehdä, kuten on sanottu. Mutta siitä en suutu jos sanotaan että "tulen käymään perjantaina". Ei ole kerrottu milloin tämä perjantai on. Siinä on selkeä ero.

Mä en myöskään pidä näennäisistä kohteliaisuuksista, koska haistan ne teennäisiksi ja niistä tulee minulle typerä olo. Myötähäpeä. Miks toinen puhuu niin, vaikka ei tarkoita sillä mitään.  Käytöstavat on tottakai jokaisella tai pitäisi olla mutta sellaista ihme sokerikuorrutettua sontaa puhutaan. Paljon kauniita sanoja jotka eivät tarkoita mitään. Siksi mä en vastaa mitään yleensä, kun joku sanoo sen klassisen: "Pitäis nähdä useemmin, nyt kyllä otetaan niskasta kiinni itteämme ja järjestetään jne jne." Mua inhottaa ilmoille heittely asioiden suhteen koska sinne ne jää. Ilmaan leijumaan ja sen jälkeen unohduksiin.

Mä olen niin kyllästynyt selityksiin. Pitäisi vaan joka kerta sanoa heti, että ei kannata jauhaa paskaa, ei tuu tapahtumaan. Silloin ihmiset lopettavat sen turhan lupailun.

Mä en näe että se kyläily on minun vastuullani jos en ole mitään sanonut tai lupaillut.

Kaikkein pahin on ehkä retoriset kysymykset. Mitä kuuluu? Vaikka toinen ei odota mitään muuta vastausta kuin "Ihan hyvää". Miksi kysyä jos ei edes oikeasti kiinnosta. Mä näen punaista heti. 

Mutta esim. jenkkilässä tämä on normi. "-Hello, sweetheart, How are you?" " -I'm fine thanks" ja sitten toivotetaan päivänjatkot. Tässä kohtaa ymmärrän sen täysin. Siinä on tietty kaava jota keskustelu noudattaa ja fraasit käydään läpi. Ei toimi minun päässäni suomeksi. Tulee vain typerä olo.

27.8.2021

No kun en muista

Turhauttaa taas. Mikä määrä unta olis riittävästi että tuntuisi edes hetken virkeältä. Viime yönä nukuin yli 8 tuntia. Koko viikko on mennyt sillä etten jaksaisi nousta aamulla, koko päivän vain väsyttää..  Mä en muista mitään. Numerot on tosi vaikeita muistaa. Tuntomerkkejä on vaikea muistaa. Töissä on piinaavaa tehdä asioita joissa tarvitsee laskea määriä tai  tarkistaa määriä. Muistan vain sen mitä juuri katson, edellinen asia on jo kadonnut päästä. Ohjeet eivät voi olla suurpiirteisiä, muuten joutuu tarkentamaan. Myöskään kirjalliset ohjeet eivät voi olla suurpiirteisiä. Mua ahdistaa suunnattomasti sellaiset ohjeistukset ja neuvot joihin jää tulkinnanvaraa. Ei voi olla tulkinnanvaraa, muuten menen jumiin.

Vajoan ajatuksiini, tahattomasti. Tänään erityisen paljon. Muistan ihmeellisiä asioita kaukaa menneisyydestä. Mutta en tiedä mikä päivä on, muistinko pukea päälle, onko tavarat mukana. Ärsyttääääää!!!


22.8.2021

Punainen lanka

Ihana hiljaisuus. Eilen oli siskon 40-vuotisjuhlat Lahdessa. Oli kivaa, monia tuttuja kasvoja. Näin lapsuudenystävääni ja oli mahtavaa huomata että  punainen lanka löytyy yhä, vaikka olemme aivan erilaisia. Hän kuuluu myös club nostalgia osastoon. Minulla on ollut vatsavaivoja viime aikoina, ja ne tulivat nytkin. Oli vaikea olla kun sattuu niin paljon. Pari päivää  aiemmin jouduin lähtemään töistä  kun en voinut seistä  edes suorassa ja kylmä hiki oli ihon pinnassa koko päivän. Yön aikana kivut ovat kadonneet onneksi. Varmasti ne liittyvät syömisiini jotenkin. Joten vähän harmittaa että joutui feidaamaan loppuillan kekkerit kipujen takia. Halusin vain kotiin. Ongelma ei ollut juomattomuus. Se pisti silmään, että moni kuvitteli et mulla ei ole hauskaa koska en juo. Koska joudun ajamaan. EI EI EI... Mulle juominen ei ole synonyymi hauskalle. Mä en käsitä miksi siitä tehdään ongelma. Juomattomuutta joutuu selittelemään ja kuskin osuus on aina paska nakki. Mitähän helvettiä. Mulle juominen on synonyymi krapulalle ja häpeälle.

Mä en halua herätä aamulla krapulassa muualta kuin kotoa. Tuntuu hirveältä ruveta miettimään, millä saa auton haettua paikasta X ja ajaa vielä sillä kotiin jos on krapula. Tai jos ei ole autoa, niin miettiä millä pääsee kotiin. Toki iltaa olisi voinut jatkaa autoillen vaikka aamuun asti, mutta vatsavaivat keskeyttivät illan :/

18.8.2021

Tapaus pelikoneet

Elämääni värittää loputon rakkaus vanhoja pelejä, pelimusiikkeja sekä musiikkia kohtaan ylipäätään. Sain ensimmäisen pelikoneeni jouluna -93. Muistikuvat eivät kerro kuin sen, että aiempana kesänä olin pelannut Segaa ensimmäisen kerran Puuhamaan pelihallissa. Ihastuin välittömästi. Kyseisen konsolin paketti on minulla yhä tallessa, itse kone sanoi sopimuksen irti jo 2000-luvun alussa. Ostin parikymppisenä uuden ja säilöin sen alkuperäispakkaukseen. Toki toimiva Sega nro2. on ollut ihan yhtä rakastettu kuin edeltäjänsä. Kerkesin pelata samoja pelejä melkein 25 vuotta. Nyt taukoa on kertynyt nelisen vuotta. Välissä siirryin pelaamaan Spyro-trilogiaa. Emulaattorit eivät jostain syystä ole sytyttäneet. Se että ottaa pelikasetin kotelosta ja syöttää sen koneeseen, kuuluu siihen kokemukseen. Muistan jopa ulkoa ne kohdat joissa peli jökittää.

Toinen yhtä rakastettu konsoli oli Super Nintendo, se kulkeutui meille 2000-luvun alussa, ehkä jopa -98. Pelipaketti sisälsi Donkey Kong Countryn, F-Zeron, SkyBlazerin, Godsin. Kavereilta lainailtiin Super Mario All Starsia ja muita Donkey Kongeja. Nämäkin pelit ovat mallia osaan unissani. Tämäkin konsoli on yhä tallessa ja toimii. Pelit eivät ole enää tallessa epäonnisen lainauskeissin vuoksi. Lainasin ne tutulle, joka lainasi ne eteenpäin. Koskaan ei palauttanut. Tämä sattui 2008. Kyselin pelien perään monesti, mutta turhaan.

Sitten tuli Playstation ja Spyro. Hankin konsolin ja konkreettiset pelit vanhempana (n.23v), Resident Evil 1-4, SIlent Hill 1-3, Tombi ja Spyro Trilogia. Niitäkin on tullut hinkattua, mutta innostus ei ollut enää niin intensiivistä. Elämässä oli kaikkea muuta.

14.8.2021

King in de Castle, I have a Chair

Ajatuksia ihmisistä. Mä en ole koskaan pitänyt snobeista, enkä pappa betalar-osaston ihmisistä. Syynä ylimielinen ja epäkunniottava käytös. Lukioaikanani suuri osa siellä olevista edusti tätä ihmisjoukkoa. Se näkyi asenteissa ja puheissa. Aikuiselämässä  olen törmännyt myös näihin ihmisiin  jotka määrittelevät tapaamishetkellä toisen statuksen ammattinimikkeen tai opintojen perusteella. Se muuttaa käytöksen halventavaksi ja ylimieliseksi jos olet asteikossa alempi. Entisaikaan tittelellä on ollut merkitystä koska oli luokkajakoa ja kaikilla ei ollut mahdollisuutta korkeisiin kouluihin. Ei se mun mielestä ole enää nykyaikaa. Pitkät opinnot eivät takaa yhtään mitään, kilpailu on kovaa. Mun päähän ei vain mahdu miksi pitäisi juosta rahan ja titteleiden perässä. Tuleeko parempi itsetunto, lisää auktoriteettia vai mitä? Mulla ei ole kunnianhimoa juurikaan, ehkä se on osasyy ymmärtämättömyyteen.

Mun päässä kaikki ihmiset ovat samalla viivalla taustoista riippumatta, näin karkeasti arvioiden. Jako syntyy toisen ihmisen käytöksen perusteella. Siitä minkätyyppistä halventamista toinen harrastaa ja onko kunnioitusta muita kohtaan. Auktoriteetti pitää ansaita. Kunnioitus muita kohtaan pitäisi olla jokaisella ihan peruskäytöstavoissa. Sen ei pitäisi riippua ammattitittelistä tai lompakon paksuudesta. 

Kotona kuultua: Pitää opiskella. Pitää käydä töissä. Opiskele pitkään niin sun ei tartte mitään paskaduunia tehdä. Mulla oli muutamia ehdotuksia siihen mikä olisi kiinnostanut, mutta vastaus oli heti että "ei ainakaan sitä kun on niin huono palkka. Ei sitä, eikä sitä eikä tota. Mutta miten olis farmaseutti? Tää käy, tää on meidän valitsema. Koin ahdistusta ammatinvalinnoista miellyttääkseni vanhempiani, töitä pitäis tehdä mutta ei mitään paskaa. Esimerkin voimaa ei pidä aliarvioida, taloudessa oli kaksi aikuista joista toinen inhosi työtään ja toinen asui töissä. Hampaat  irvessä vuodesta toiseen. Päädyin tekemään töitä ja opin työmoraalin kotoa. Tunnen itseni arvottomaksi jos en tee töitä.

Lopputuloksena menin töihin, joihin pääsin lukion jälkeen, koska töissä tarttee käydä. Oli riittävää että vanhempieni suut pysyivät kiinni. Ajan myötä paine opiskella ja löytää hyväpalkkainen työ poistuivat. Vain sillä oli lopulta merkitystä, että palkka on minulle riittävä ja se että pidän työstäni. Palkan tai työn ei tarvinnut miellyttää vanhempiani eikä ketään muutakaan. 

Tästä muistin erään tapauksen joka sivuaa puolison näyttämisenhalua. Aikoinaan ex- puolisoni ei kehdannut tulla autoni kyytiin, koska se oli hänen mielestään ihan kamala rousku. Ja joku voi nähdä hänet kyydissä. Autoni oli punainen Toyota Corolla vm-90,  ihan hyväkuntoinen ja tosi vähän ajettu. Herra osti silloin ulkokuorestaan hienon auton jossa oli pikkuvikoja. Nykyisin on jo rouskumpi malli kelvannut ja sillä kehtaa ajaakin. En tiedä mikä vika Corollassa oli silloin. 




Missha All Around Safe Block Sun Essence SPF45

Unirytmin pikkasen hukassa. Mutta tekemällä pari  tosi aikasta aamuvuoroa, on asia korjattu takas. Nyt kun kesä alkaa olla ohi niin on ihan ajantasaista ostaa testiin aurinkovoidetta :D Mutta kyseinen aurinkovoide oli loppu koko kesän joka paikasta. Parin testin perusteella paras aurinkosuoja kasvoille joita olen testannut. Suojakerroin 45, koostumus voidemainen joka muuttuu levittäessä emulsiomaiseksi, ohuemmaksi. Tuoksu miedon kukkainen, pidän tästä. 

Kyseessä Misshan All Around Safe Block Essence SPF45, eli korealaisen merkin aurinkovoide.

Tuotetta on suositeltu monessa arvostelussa kuivaihoisille. Voin allekirjoittaa tämän. Tämä ei jätä myöskään valkoista kajoa kasvoille ja meikin voi levittää päälle, ei lähde rullaamaan. Ihan kuin olisi levittänyt iholle kuivan ihon kosteusvoiteen. Tämä ei ole tahmeaa kuten moni täällä myytävä aurinkovoide (Garnier, Nivea)  Mä en keksi tästä mitään huonoa sanottavaa, muuta kuin saatavuus.
Toinen testivaihtoehdoista olisi ollut Misshan All Around Safe Block Sun Gel SPF 50, mutta arvioiden perusteella on kuivattanut joidenkin ihoa, ja soveltuu paremmin rasvoittuvammalle iholle. Osa oli myös kokenut että lähtee rullaamaan.  Mulla on usein viikkojen taustatutkimukset jos aion hankkia jonkun uuden tuotteen.
Korealaiset aurinkovoiteet ovat tunnettuja ohuista koostumuksista ja korkeista suojakertoimista. Mutta en ihmettele koska kauneusihanne on vaalea, tasavärinen ja kuulas iho (glass skin, chok chok, lasi-iho)  Aurinkosuoja kuuluu jokapäiväiseen rutiiniin, muun ihonhoidon ohella.


27.7.2021

Pääasiaa

Väsynyt olemaan pihalla kaikesta. Vaikka heitän asiasta vitsiä, niin se on totisinta totta. Olen hidas toimimaan ja toimimisessa, en muista mitä minulle on sanottu. Aivan kuin olisin omien ajatusten kuplassa josta en vain pääse pois. Näkö jää  päälle. Huonoina päivinä turhauttaa erityisen paljon, että olen usein pihalla asioista. Koska tiedän myös kääntöpuolen. Pari erityisen hyvää päivää kuukaudessa, ajatus kulkee takkuilematta, keskittyminen on loistavaa ja muistan mitä minun pitää tehdä. En törmäile esineisiin tai karmeihin enkä ole kömpelö. Sitten loput ovatkin näitä enemmän tai vähemmän kömpelöitä ja takkuisia päiviä. Tuntuu ihan helvetin epäreilulta. Nämä ominaisuudet ovat olleet lapsesta asti. Kuuro lapsi,  hankala lapsi, tollukka joka ei tajua mitään, tumpelo, you name it... Tänään on ollut ihan paska päivä.

Hyppään lasten kasvatukseen. Kun olin pieni, koulumaailmassa ei tunnettu kauhean hyvin ADHD:ta tai tarkkaavaisuushäiriöasiaa, eikä autisminkirjon muitakaan häiriöitä. Oli vain vaikeita lapsia ja levottomia lapsia. Näin ainakin muistelen.

Nykyisin olen törmännyt asenteeseen että "kaikillahan on jotain" ja "kyllä jokaisesta löydetään jotain häikkää kun hakemalla haetaan" sekä "tekosyy jonka taakse vanhemmat voivat piiloutua" tai "tekosyy omalle saamattomuudelle"  ADHD ja muut autisminkirjon häiriöt ovat ihan keksittyä. Eli vanhemmat selittelevät lapsensa huonoa käytöstä jollain tuulesta temmatulla diagnoosilla.

No ei se ihan niin mene. Ääni muuttuu kellossa, kun omalle kohdalle kolahtaa. Niin nähty. Lisäksi diagnoosin ja lääkityksen saaminen vaatii aikaa ja paljon tutkimuksia. Se on pitkä prosessi. Yksi syy siihen miksi mä en itse tutkituta päätäni, se on pitkä prosessi. Näen poikani ja meissä on paljon samoja piirteitä, hän on vain äänekkäämpi versio ja kiinnostunut eri asioista. Haasteet ovat samoja kuin minulla oli lapsena. Hänen haasteensa liittyvät Aspergerin oireyhtymään, ADHD on myös, mutta lisämausteena, eivätkä arjen haasteet liity siihen. Lääkitys kokeiltiin, mutta koska haasteet liittyvät Aspergeriin, siitä ei ollut mainittavaa hyötyä. Nämä ovat perinnöllisiä.

Oman pään tutkituttaminen tuskin muuttaisi mitään arjessa, mutta se auttaisi ymmärtämään miksi on aina ihan pihalla. Siitä olisi mustaa valkoisella, mikäli jotain löytyy. Mulle on tärkeää lokeroida asioita, vaikka en tunne lokerorajoja käytännössä. On helppoa olla kiinnostunut lähes kaikesta, mutta ei kuitenkaan varsinaisesti mistään kokonaisuudesta. Satunnaisia otoksia sieltä, täältä.

https://www.autismiliitto.fi/autismikirjo/aspergerin_oireyhtyma

https://adhd-liitto.fi/adhd-tietoa/

23.7.2021

Mineraalipohjien vertailua

 

1. Idun Minerals-Svea, lämmin keskivaalea

2. Flow Peach (vanhanmallinen) lämmin keskivaalea

3.Flow Ivory (vanhanmallinen) lämmin vaalea

4.Idun Minerals-Freja, lämmin vaalea/keskivaalea

5.Idun Minerals-Saga, neutraali vaalea

Näistä kaikki  sulautuvat ihonsävyyni erinomaisesti, paitsi nro.5, se oli mukan avin  vertailun vuoksi. 

Talvella käytän sävyjä 3 ja 4, kesällä 1 ja 2. Vaikka näyttävät kuvissa tummilta, niin kasvoista ei tule keltaisia tai oransseja.

Idunin sävyt ovat hitusen kellertävämpiä kuin Flown.  Kuvista päätellen voisin käyttää läpi vuoden Freja-sävyä. Kesällä ohuemmin annosteltuna.

Näistä kahdesta Flow antaa  puolimattaisen lopputuloksen, Idun on selkeästi hohtavaa jo levitysvaiheessa. Valoa vasten erottaa kimallusta. Päivän päätteeksi iho on selkeästi kiiltävä. 

Pidän molemmista, Idunin huono puoli on se,että se tuo esiin ihohuokosia, omalla kohdallani silmienalusten turvotusta. Mutta se ongelma on ratkaistu kun ei levitä silmiin.

 



Tässä on värikartta Flown vanhanmallisista mineraalipohjista. Ivory on ollut tuohon aikaan vaalein. Nykyisin on saatavilla pykälää vaaleampi sävy Warm 1. 

Vastaavuudet uusiin Korento pohjiin:

  1. Warm1 -  Ei vastaavuutta vanhanmallisiin, vaaleampi kuin Ivory
  2. Warm2 - Ivory
  3. Warm3 - Peach
  4. Warm4 - Amber
  5. Warm5 - Honey

Lisään vielä kuvat kaikista pohjista kun niitä on levitetty vain toiselle puolelle kasvoja. Idunin kiiltävyys tulee tummemmassa pohjassa hyvin esiin.

Idun Saga-neutraali vaalea
Idun Saga

Idun Freja-lämmin vaalea/keskivaalea

Freja





Idun Svea-lämmin keskivaalea
Idun Svea, hyvin kiiltää :D
Flow Cosmetics- Ivory, puolimatta


Flow Cosmetics- Peach
Flow Cosmetics-Peach. Tässä on vähiten havaittavissa rajaa. Lopputulos on lähinnä kiillon pois vievä. Myös Flown Amber on kesäaikaan hyvän sävyinen, mutta siitä ei ole antaa kuvaa. Mineraali antaa tummuusasteessa paljon anteeksi, mutta jos pohjasävy on väärän värinen niin se muuttaa kasvot ihan väärän väriseksi. Esim Saga  ei ole tarpeeksi keltainen niin se vie omasta ihonsävystä keltaisuuden pois ja kasvoista tulee helposti harmaat. Misshan BB-voide sävyssä 21 Light Beige näyttää kasvoillani samalta.

20.7.2021

Shine- Euro anime-J

Mä löysin youtubesta levyn nimeltä  Shine-Euro Anime-J Non stop megamix. Tosi monta niiiiiin tutun kuuloista  biisiä, mutta koska nimet ovat japaniksi, en niistä mitään ymmärrä. Google apuun siis:

1. Hamtaro, 2. Sailor Moon (oli niin tuttu, mutta kappas, japaninkielisen nimen takaa paljastui vanha tuttu) 3. Neon Genesis Evangelion 4.???  Googlekaan ei tuottanut mitään mistä ymmärtäisin 5. Totoro (tämä mulla oli poltetulla levyllä joskus 2000-luvun ihan alussa, tätä biisiä etsin ja löysin tämän megamix-levyn 6. Tuulen Laakson Nausicaä 7. Laputa-Linna taivaalla 8. Konami Wai wai world-peli (kuulostaa tutulta tunnarilta) 9. Cat's eye (en tunnistanut,mutta haku paljasti tämän animeksi jota katsoin paljon RTL2-kanavalta) 10. Ai o Torimodose!!-Fist of the North Star-anime tunnari 11.Kinnikuman Go fight! 12. Jushin Liger-animen tunnari 13. Gundam 1979 14. Galaxy Express 999 15. Devilman no Uta 16. Cutie Honey 17. Hutch the Honeybee (tämäkin vaikutti tutulta) 18. Atakku no.1 (tämä on ihan tuttu juttu, lentopallo-anime joka  tuli RTL2 saksaksi). 19. Euro-Anime-J megamix


Tämä levy oli suora hyppy lapsuuteen. Suurin osa näistä animesarjoista on 70-ja 80-luvulta. Katsoin paljon RTL2-kanavaa, josta tuli reilusti animea. Suomiduppaukset olivat tuohon aikaan ihan jäätävää kuraa. Niitä on hyvä katsoa nykyisin ja nauraa. Kummaa miten yksi ajatus jatkuu toiseen, lähdet etsimään yhtä asiaa ja yhtäkkiä löydätkin kaikkea jonka olit jo unohtanut. Vähän ehkä nous tunteet pintaan, mieli parani kyllä paljon.

Pakkopulla

Kaikki tuntuu pakkopullalta. Töihin meno, kaiken tekeminen. Kaupassa käyminen, ruuan laitto, pyykit ihan kaikki. Lapsiin menee hermo. Onks tää se hetki kun pitäis saada olla yksin? Kattoa seinää ja vaeltaa muissa sfääreissä, ilman että vaaditaan läsnäoloa. Läsnäolo on ponnistus kun meinaa valuaa omiin sfääreihin. Ei joka päivä, mutta usein.

Tuntuu sellaselta pohjattomalta vitutukselta, ärtymykseltä, kiukulta. Eikä se tule mistään ulos. On vain sellaista randomia räpiköintiä. Itkupotkuraivaria.

Mitta on täynnä ihmisten selityksiä. Miksi pitää aina selitellä. Varsinkin jos haistan että selitys on täysin kirkas tekosyy. Pitäis vaan osata sanoa suoraan EI tai EN HALUA. Se ei tarvitse selityksiä, ainakan mun päässä.

Mut mulle tuli hyvä mieli kun kirjotin youtubeen Neonya Party. Musiikki kuulostaa tosi tutulta, jotain jonka olin unohtanut. Kuuntelin täntyyppistä musiikkia 2004, sitte tuli kaikkea muuta.


19.7.2021

Ajatuksia koronasta

Maskittomuus on häpeä. Ihmiset pyytelevät kaupan kassalla anteeksi kun maski unohtui.

Yleinen otos normaalista kaupassakäynnistä: Maskiton ihminen kierretään kauempaa. Maskin kanssa toimitaan ilman turvavälejä, jäädään hengaamaan kauppaan. Jutellaan tuttujen kanssa. Ei käytetä käsidesiä. Räplätään niillä likaisilla käsillä kaikkia tavaroita. (Villen havainnointi kassajonossa, 52 sisääntulleesta ihmisestä yksi käytti käsidesiä).

Muistaakseni ihan yleinen tiedossa oleva asia on, että taudit leviävät käsien kautta. Kädet ovat todella likaiset, niihin aivastetaan ja niillä kaivetaan nenää, räplätään kaikkia paikkoja. Mutta maski on kaiken a ja o, käsiä ei tartte pestä (huomaa sarkasmi)

Yleisötapahtumat ja baarit ovat auki, porukka käy niissä ihan innoissaan. Pakko päästä koska kesällä kuuluu olla kivoja asioita. Käsihygienia ja turvavälit ovat ihan saletisti kunnossa...

Sairastelun vähentyminen ei johdu maskista. Ihmiset eivät vie enää sairaita flunssaisia lapsia päiväkotiin, ei  kehdata koska korona. Edes vähän flunssaisena ei mennä töihin, koska korona. Ja kas kummaa, tartunnat hengitystieinfektioiden kohdalla ovat minimissä. Niin sen pitäisi olla normaalitilanteessakin. 

Mutta olen kuullut että vanhemmat antavat lapsilleen kuumelääkettä ja vievät päiväkotiin koska eivät voi olla töistä pois.

16.7.2021

Kaikuja menneestä

Musta tuntuu että muhun on idätetty syyllisyys jo ihan kakarasta. Kaikkea pitää hävetä. Tosi moni asia on muka väärin, vaikka oikeasti ei ole. Sosiaalisten tilanteiden vaikeus.

Tunnistan osan kotoa opistusta ja koitan päästä  niistä  asioista eroon.

Parisuhteen malli. Kotona oli yksipuolinen mustasukkainen ilmapiiri. Kytätään, suututaan, haukutaan. Ei voi olla kavereita, ei miespuolisia, ei naispuolisia, vaatteet ostaa puoliso jotta ei vain olisi mitään liian paljastavaa. Sitten jouduin itse samaan pyöritykseen kun muutin kotoa pois. Kestin hiljaa, enkä edes oikeastaan tajunnut mustasukkaisuuden olevan kauhean iso ongelma. Kunnes mitta täyttyi.

Sen jälkeen se on ollut ongelma, kyseinen parisuhde laukaisi jonkin jatkumon. Siihen vaikuttaa kotoa tulleet asenteet ja oma kokemus. Olen huomaamattani varpaillani koko ajan, etten antaisi aihetta mustasukkaisuuteen. En tee sitä enää kotona, se on turvallista aluetta. Sosiaalisissa tilanteissa koitan välttää puhumista miespuolisten ihmisten kanssa vaikka olisivat kavereita, siitä nousee ahdistus ja konfliktin pelko. Vältän tiettyjä puheenaiheita jotta ei nousisi mitään konflikteja puolison kanssa. Muutenkin suhteeni miespuolisiin kavereihin on jotenkin kiero, ahdistun siitä, syyllistyn siitä vaikka asiassa ei ole mitään epänormaalia. Olen oppinut että sellaista ei voi olla ja se on niin tiukassa jossain sisimmässä, että en pääse siitä eroon. Tämä ei millään korreloi todellisuuden kanssa. Ahdistus ja kyttäysharha on oman pääni sisällä.

En myöskään kehu muita ihmisiä heidän ulkoisesta olemuksestaan tai taidoistaan. . En tee mistään positiivisesta kauhean näkyvää ettei se triggeröi riitaa. En tiedä mikä on sopivaa ja mikä ei. Siksi on varminta olla hiljaa. Pääni sisällä on olemassa söpöjä ja hurmaavia persoonia, kivan näköisiä ja lahjakkaita ja sellaisia ihmisiä joista minä pidän, tähän lukeutuvat myös julkisuuden henkilöt. Ääneen en sitä kerro, ikinä, kellekään, ettei tule konfliktia.

Mua oikeastaan nakertaa aika paljonkin etten voi omille demoneilleni mitään, kun en tiedä mitä tehdä. En haluaisi vain hiljaa hyväksyä sitä että sosiaaliset tilanteet ja niihin liittyvät asiat ovat vaikeita menneen takia. Osan käytöksestäni tiedostan.

Yhtälöön lyödään alkoholi:

Korrektin kuoren alta paljastuu ihminen jota en haluaisi tuntea. Epäkunnioittava,  huomionhakuinen ja moraalisesti arveluttava. Kontrolli menee ihan täysin kun muisti menee. Paino sanalla epäkunnioittava. Niin kauan kun muisti toimii, se ei tule esiin. Ja koska en osaa kontrolloida juomistani, vedän kaksin käsin. Niin olen tehnyt niin kauan kuin muistan. Minä en vain osaa käyttää alkoholia, se aiheuttaa liikaa pahaa.

Lisänä bonusdemonit:

Arkea  vaikeuttavia asioita:

Näen tv:ssä alastomuutta, raiskauksiin, pettämiseen tai mustasukkaisuuteen liittyviä asioita. Ahdistus nousee samantien, enkä voi sille mitään. Tuntuu että kuulen vain kohinan päässäni ja joudun paniikkiin. Pulssi nousee taivaisiin. Tilaa on  vaikea kuvailla. Ei tapahdu jos katson telkkaria  yksin. Muiden läsnäollessa tapahtuu.

Sama efekti tulee jos herään yöllä humalaisten ihmisten riitelyyn. Pulssi nousee taivaisiin itsestään. Syyn tiedostan.

Miesviha. Opittu tapa ja asenne miesihmisiä kohtaan. Ei ole aina läsnä. Ponnahtaa vahvana tunteena sillointällöin ja päähän syöksyy huonoja ajatuksia miehistä yleensä. Puolisolla ei ole kivaa niinä aikoina.


9.7.2021

Univelka kertyy

Veto pois. Parin myöhäisen iltavuoron jälkeen unirytmi on siirtynyt tosi myöhäiseksi. Pyörin vielä kahden jälkeen. Kuumuus aiheuttaa katkonaista nukkumista, kissa mouruaa öisin, lapset heräävät aamulla ennen kahdeksaa. Päivisin on sellainen möykkäsirkus että nukkuminen on mahdotonta. Liian väsymyksen raja on ylitetty, eikä nukkuminen onnistu siksikään. Kaikesta tulee suorittamista, kuten nukkumisestakin. Lapset haistavat väsymyksen ja jatkuva nahistelu alkaa, ihan kun ei pinna olisi kireällä muutenkin. Olen valmis pakkaamaan joka ikisen tässä taloudessa matkaamaan Timbuktuun. Jotta saisi edes hetken rauhaa ja hiljaisuutta. Silmälaput, korvatulpat, tuuletin ja setti Rauhan saarille on taputeltu.

2.7.2021

Paskaa lapsille

 

Jos kerrot minne sä meet
ja selität minkä sä teet.
Mitä teet, jos ei täällä riitä rakkaus ?
Niin paljon annettavaa
mä kaiken kanssasi jaan.
Kaiken saa, aivan kaiken päästä jalkoihin
 
Vai onko lähtösi syy
se että loppu lähestyy ?
Ja ne myy sulle lentoliput Venukseen
Ja onko lähteminen
vain temppu pelkureiden
Minä en suostu luovuttamaan liian aikaisin
 
En tiedä mitä teen
jos maapallo nukkuu kuin unta Ruususen
En tiedä mihin meen
jos maapallo hukkuu paskakerrokseen
 
Sä voit nukkua yön yli
piilottaa pehmeytesi peittojen alle
Sä voit aidosti suuttua
tuskasi huutaa koko maailmalle
Tai vaikka aseisiin tarttua ja nyrkkiä puida
tai kyynelten vuolaassa virrassa uida
 
Miten röyhkeän pyöhkeä on ollut ihmiskunta
ja minkä siitä palkakseen saa
Tuhoon tuomista huomista painajaisunta
ja jäljellä vain poltettu maa.
 
Gösta ei olisi voinut paremmin sanoa. Muutenkin  Leevien sanoitukset osuvat hyvin ihmisten ja maailmantilan ahdinkoon, vaikkakin näistä teoksista  on useampi vuosikymmen. En todellakaan tiedä mihin meen jos maapallo hukkuu paskakerrokseen. Se ahdistaa minua usein. Pohdin myös millainen tulevaisuus tulevilla lapsilla on. Niin kauan kun ihmiset pitää saada kuluttamaan tavaraa ja ostamaan, ei maailmantilassa tapahdu mitään. Parasta olisi jos jättäisi ostamatta, mutta ihminen haluaa ekstraa ja mukavuuksia ja markkinat haluavat saada ihmiset ostamaan. Luodaan tarpeita jotka ovat muka pakollisia.
 
Motivaatio ja hyvä mieli ovat olleet hukassa viikon.  Liikkeellä on ollut kärttyisyyttä ja lyhyttä pinnaa. Syytän juhannuksena juotua kaljaa. Onneksi paluu normaaliin on pikkuhiljaa. Mutta ennen tämä on ollut normaali pysyvä tila, join joka viikonloppu niin ei ikinä ehtinyt toipua. Eikä kyllä koskaan mikään kiinnostanut.

24.6.2021

24.6.2011

Olin viettämässä juhannusta kun sain puhelun Lahden poliisista. Ikävän sellaisen. Tämä tapahtui päivälleen 10 vuotta sitten. Papereissa olin lähin omainen, tytär, vaikka käytännössä tapasimme harvoin. Vanhempani erosivat kun olin 2-vuotias. Ei se koko homma silti mitenkään kepeästi mennyt. Paljon jäi kysymättä ja sanomatta. En parikymppisenä osannut ajatella että lähdön aika tulisi niin yhtäkkiä. Hautajaisista en muista mitään, vaikka järjestin ne. Muistan että kaikki oli niin sekavaa. Minun muistikuvani pohjautuvat äitini kertomuksiin hyväntahtoisesta ihmisestä joka oli onnettomuusaltis. Herkkä. Itse en oppinut tuntemaan parin tapaamisen perusteella mutta en epäile äitini sanoja.

Puhelut päättyivät usein sanoihin: Kaikkea hyvää sulle.

Ärsyttää, kuinka laitos, josta hänen omaisuutensa hain, suhtautuivat asiaan. Mahdollisimman hiljaa ja äkkiä ja nihkeästi. Nopeasti asia maton alle. Varmaan pelkäsivät että läheiset nostavat metelin kun valvotuissa tiloissa pystyy tapahtumaan sellaista.


23.6.2021

Aamukahvilla

Miksi ihmisen on vaikea ottaa kritiikkiä  vastaan? Ensimmäisenä lauseena kuulee usein puolustelua, eli koitetaan syyllistää toinen osapuoli. En minä mutta kun toi toinen. Ei sinulla ole varaa sanoa..jne jne. Voisko vain katsoa peiliin ja todeta että, hitto minä muuten mokasin. Koska ainakin tässä tapauksessa, jota en enempää avaa, kritiikki on ihan perusteltua.

Olen pohtinut omaa käytöstäni aikuisen näkökulmasta. Olen vähän spede, heitän vitsiä, olen innoissani kuin pienet lapset. Mutta sellainen minä olen. Liian monella aikuisella on parru perseessä. Minä ehdin olla varhaisen nuoruuteni parru perseessä ja pipo tiukalla koska masennus. Asenne oli aika paska mitään kohtaa, enkä iloinnut niistä pienistä asioista joita nyt näen. Valitin paljon ja narisin. Olin pessimistinen.

Minä en halua sellaista enää, otan kaiken irti siitä miten koen maailman nyt. Haluan jakaa sitä iloa muillekin vaikka muut eivät ymmärtäisi. Näin sammakon työpaikallani, se oli hieno kokemus ja tulin siitä iloiseksi. Näin aitoja lökäpöksyjä Kylpylän rannalla, tulin siitä iloiseksi. Roikkuvat housut, Eastpakin reppu ja lippa vinossa. Tuulahdus nostalgiaa suomirapin maailmasta vuodelta 2000. 

Maailma on aika paska paikka ja ihmisen toimista uutisoidaan.  Maapallo hukkuu roskiin, lapsia käytetään hyväksi ja pahoinpidellään, eläimiä rääkätään. Ne ovat asioita joita pohdin usein. Ne tekevät minut surulliseksi. Ihmisviha kytee takaraivossa mutta silti en halua puhua siitä  koko ajan. Siitä kuinka paska ihmisluonto lopuksi on. Se ei ole henkilökohtaista ketään kohtaan.



21.6.2021

Nakerruksen makua

Kaipaan ehkä vanhoja paikallisia tarinoita. Lainasin myös Heinolan perinneseutukirjan jossa tarinat menevät 30-luvulle ja vanhempaan aikaan.

Kävimme lasten kanssa kylpylässä. Pääskysiä oli kiva seurata, niistä lähtee kesän ääni, pulputusta ja sirkutusta. Kaipaan käen kukuntaa, se on ääni jota en ole kuullut vuosiin. Se kuuluu ehdottomasti kesään. Samoin kiiltomadot. Luulin joskus 2002, että oli kännykkä heinikossa mutta se paljastui kiiltomadoksi. Jänniä otuksia.

Ihmiset löytävät parisuhteen ja yhteydenpito loppuu siihen. Ihmiset saavat lapsia, yhteydenpito loppuu siihen. Huomasin omalta osaltani sen että aikanaan perheellistymiseni karsi yhteydenottoja, vaikka sanoin että pyytäkää mukaan ja soitelkaa.

En koe että aikanaan parisuhde tai lapset olisivat muuttaneet suhtautumistani ystäviini. En lakannut soittelemasta vaikka löysin Villen,  enkä silloin kun lapset syntyivät. Valitettavasti asia ei toiminut toisinpäin. Ystävyyssuhteiden ylläpito vaatii energiaa ja hiukkasen aikaa, jos koen että se on usein yksipuolista, niin lakkaan pitämästä yhteyttä. Ystävyys on kahden ihmisen välistä, ei sen pitäisi olla yksipuolista.

14.6.2021

Arkipäivä

Sain käsiini Tarinoita Tommolasta-kirjan. Paljon olen kuullut ihmisiltä niitä tarinoita mutta on vaikea hahmottaa vuosilukuja sekä tapahtumapaikkoja toisen kertomana. Esim. olen pohtinut nykyisin autioina olevien talojen historiaa, miltä täällä on näyttänyt aikanaan, missä on ollut kioski tai kauppa jnejne. Kyllä pohdin joskus leikkimielessä että sellainen vanhanajan kioski olisi kiva, edes kesäksi. Itse pitäisin. 

Kävin Rautsalossa eilen lasten kanssa. Kerrostalot purettu, ehdin ne kerran nähdä joitain vuosia sitten. Se oli ihan uusi maailma,  kun en edes tiennyt että siellä tien päässä on taloja. Muistelin että Rautsalossa olisi ollut uimaranta, mutta muistin väärin. Uimapaikka löytyi grillikatoksineen metsän keskeltä, samoin umpeenkasvanut tenniskenttä ovi selällään. Oli hassua katsoa kun katulamput veivät metsään, mutta tietä ei ollut. Olipa siellä myös mattotelineetkin keskellä metsää. Välillä mietin että mitähän ne tavarat kertoisivat jos osaisivat puhua.

Mietin monesti asioita esineiden näkökulmasta. Mitä autiotalot kertoisivat?, mitä esineet kertoisivat?. Kuka ne on omistanut?

Huomion ympäristössä pieniä asioita itsestään. Tuoksuja, valonsäteitä, eläinten ääniä, puiden lehtien havinaa. Kaikkea pientä kivaa. Puhun itsekseni. Moni ihminen kulkee naama kännykässä, eikä huomioi mitä kaikkea kivaa ympärillä tapahtuu. Minusta se on aika surullista. Ympäristö suljetaan pois pienen ruudun avulla ja täytetään pää ruudusta näkyvällä ympäristöllä.

Onkohan kukaan googlettanut TV-shopissa näkyviä lääkäreitä?

13.6.2021

Ponnahtelua sattumanvaraisesti

Kun saan päähäni jonkun muiston joka on hauska ja minulle merkityksellinen, innostun siitä välittömästi. Haluan jakaa sen, sellaisen ihmisen kanssa joka liittyy siihen muistoon ja siihen elämäntilanteeseen. Siksi saattaa käydä  niin että minusta ei ole kuulunut esim. viiteen vuoteen ja sattumanvaraisesti ponnahtaa mieleen jokin hauska asia jonka laitan viestinä, kuvana tms. puhkun intoa ja hyvää mieltä. En osaa ajatella sitä että toisen mielestä se voi olla todella randomia, kun yhtäkkiä ponnahdan jostain selittämään asiaa jota hän/asianomainen ei edes muista. Siitä tulee olo että monikaan ei jaa sitä sisäistä maailmaa tai kokemuksia samoin kuin minä. Mutta kuinka edes voisi, jokainen kokee maailman eri tavoin. Minä jumitun muistikuviin,  tuoksuihin, musiikkiin. Niistä tulee hyvä olo.

Astun ulos linja-autosta Vierumäellä. Vastassa on sahanpurun tai ratapölkkyjen tuoksu. Heti tulee hyvä olo. Muistikuvia talvesta ja kovasta pakkasesta Jauhokalliontien kohdalta. Kova pakkanen ja ratapölkyn tuoksu. Yhdistän sen talviin Vierumäellä. Kesällä ratapölkyn haju tuli ojista joiden liepeillä leikimme Anttilanpolulla. Siellä oli metallilaatikko jossa luki Sarlin pumppaamo.

Kesällä tuoksui havupuille, sahanpurulle, hiekalle ja kuivalle sammaleelle. Ei  sitä hajua ole muualla.

Heinolan päässä tehtaat haisevat, siitä tulee mieleen syysaamut ylä-asteella. Hyppäsit bussiin Vierumäeltä ja astuit ulos Heinolan keskustassa. Syysaamuina sumun mukana tuli tehtaan hajua. Onhan se aika kauhea käry, mutta siitäkin tulee koti mieleen.

Minulle muisto on päivänselvä tilanne. Ajankululla ei ole siinä kohtaa merkitystä.

11.6.2021

Kun kaikki oli mustaa

Vilkaisu aikaan kun kaikki oli mustaa. Jotenkin tuntuu että katsoisin itseäni ulkopuolelta ja mietin että kuka se ihminen oli. Ihan kuin joku hahmo jonka tarkoitus oli vain provosoida muita, vaikka oikeasti olin kyllä ihan mukava kaikille. Ajatusmaailma vain oli nuorelle tyypilliseen tapaan aika mustavalkoinen ja aika itsekeskeinen. En toki voi yleistää jokaista nuorta mutta itse kuvittelin tietäväni elämästä paljon, enkä pitänyt siitä että tultiin neuvomaan. Otin helposti palkokasvia nenään, enkä antanut anteeksi kovinkaan helposti.

Useimmiten pukeutumisen kulmakivenä olivat saappaat, verkkosukkahousut ja lyhyt hame tai mekko, mustana. Materiaali oli yleensä samettia, saattoi joskus olla nahkaa tai kiiltävää pvc:tä.

Pennangalan Libby 16-plate

Pennangalan Megan

Pennangalan Linda Flare


Edelleen nämä ovat mielestäni hyvin kauniit, mutta valitettavaa, että oma lestini levisi ajan myötä eikä nihkeä käyttömukavuus ainakaan kasvanut,  näissä kun lestin leveys on alle 8 cm. Pennangalan karsi valikoimaansa paljon eikä näitä enää ole saatavilla, Libbya saattaa saada, muita ei. Lindat säästin vuoteen 2016 tai 2017 toivoen että minulla olisi ollut niille käyttöä. Ei ollut. Myin myös kaikki mustat vaatteeni pois, niittivyöt, panosvyöt, verkkopaidat, kaikki pois. Musiikkimakuani en sentäs myynyt, laitoin sen vain määrittelemättömälle tauolle. Olen kaivanut uudestaan soittoon näitä vanhoja suosikkeja, nyt ne menevät rinnakkain muun musiikkini kanssa. Ainoa vaatekappale jäljellä mustilta vuosilta ovat verkkosukkahousut hämähäkinseittikuviolla. Ostin ne muistaakseni 2006 tai 2007.


3.6.2021

Kesä tuoksuu Monoille

Monoi De Tahiti. Yves Rocher. Mielleyhtymä kesään on välitön. Vietin kesiä Lahdessa kun olin lapsi ja myöhemmin Okeroisissa n. 7km Lahden keskustasta. Monoi De Tahiti kuuluu enemmän aikaan ennen teini-ikää, ennen vuotta 2000. Lojuimme Möysän uimarannalla päivästä toiseen. Mieleen tulee tästä tuoksusta myös aika kun Spice Girls oli kova juttu. Linnanmäen reissu 1998. Tarkemmin en osaa eritellä. Tuoksuun ei ole kajottu näiden vuosien aikana koska muisto on välitön, se ei herää jos tuoksua muokataan. 

Tiedän että aito Monoi-öljy tulee Tahitilta,  ja sitä autenttista öljyä saa kyllä Suomesta. En tiedä kuinka paljon Rocherin öljyn tuoksu eroaa oikeasta, mutta ei sillä minulle ole väliä. Rocherin Monoihin liittyy tuoksumuistoni. Tuoksutin sitä myös lapsille, Veikko kertoi että se tuoksuu kesälle ja uimarannalle ja että meillä on ollut sitä joskus. Ei meillä ole ollut, mutta moni aurinkotuote on kookoksen ja Gardenian tuoksuinen, trooppinen.

Kynsien syöminen loppui kuin itsestään. Muutto laukaisi sen viime syksynä. Tarkoittaakohan se sitä että alan kotiutua. Minulla on uuteen asuntoon monesti tunne että vihaan ja rakastan sitä vuorotellen. Ei tunnu kodilta, ei tää ole hyvä, kuitenkaan en halua muuttaa pois. Tunteet ovat ristiriitaisia.

2.6.2021

Elämäni maskarat

 Tykkään listata asioita ja vuosilukuja.

Anytime mascara , vaaleansininessä putkilossa-vesiliukoinen, ostovuosi 1999, muistan tuoksun. Ei toiminut.

OriFlame ruskeassa putkilossa vesiliukoinen, kuivaa kökköä, vuosiluku hukassa mutta Vierumäen ala-asteella se oli, eli vuodet 97-00.

Maybelline Great Lash-normiversio. Ei toiminut. Vuosi 2000

Loreal Longitude, en muista vuotta mutta vesiliukoinen ja kauhea pettymys. Saattoi olla -98, -99, tai -00

Gemey( nyk.Maybelline) Cils extreme- ruskea vedenkestävä, vuosi 2000. Oli hyvää tavaraa ja kiva harja.

Loreal Panoramic Curl, normiversio. Ei toiminut, täysi paakkukasa koko maskara. En muista vuosimallia mutta vuosituhannen alkuun menee.

Maybelline Full'n'soft, vuoden 2000 kieppeillä. Mainoksessa oli Sarah Michelle Gellar eli Buffy Vampyyrintappaja :D Kauheaa tavaraa, muistan tuoksun.

Rimmel Exaggerate WP,piti taivutukset. Olisin ostanut lisää mutta oli lopetettu. Vuosimallia 2001-2002, eka suosikkini.

Max Factor More Lashes WP, lopetettu.  Taisin löytää tämä ylä-asteella keväällä 2003 ja käytin usean putkilon lukion aikana kunnes tämä lopetettiin. Ostaisin edelleen.

Arcancil waterproof mascara ruskea. Käytin tätä lukiossa useamman putkilon. Oli hyvää ja piti taivutukset. Lopetettu. Vuosimallia 2004

Nivea Lash Revolution Waterproof, ruskea-Ei toiminut, murustui silmien alle. Lopetettu. Vuosimallia 2004. Tulee mieleen reissu Linnanmäelle tai Särkänniemeen 2004. Saattoi olla myös 2005.

Loreal Volume Shocking WP-Piti taivutukset ja tällä sai kunnon bileripset. Lopetettu. Ostin 2006 

Max Factor MasterPiece WP-pitää taivutukset, ihan Ok Ostin 2008 ja myöhemminkin satunnaisesti

Max Factor False Lash Effect WP-pitää taivutukset ja on ihan ok. Olen ostanut satunnaisesti viimeisen 10 vuoden aikana.

Max Factor 2000 Calories WP- edullinen perusripsari joka pitää taivutukset. Ostin satunnaisesti vuodesta 2008.

Estee Lauder Sumptuous WP- suoristaa vähän, massa aika paksua. Paranee vanhetessaan. Tällä saa aika näyttävät ripset helposti.  Ostin 2014

Make Up Studio WP mascara- Piti taivutukset ja oli helppo kerrostaa. Tuoksui voimakkaasti puuteriselle, eikä tuoksu hävinnyt päivän mittaan. Aiheutti aivastelua tuoksun takia. Ei jatkoon. Ostin 2016

Lumene Blueberry Mascara WP-pitää taivutukset mutta muuta ei teekään. Niin mitäänsanomaton että ei ole jäänyt mitään mieleen.

Isadora Build Up Volume mascara WP-olen käyttänyt vuodesta 2006 ruskeana ja mustana. Suosikkini kaikista vedenkestävistä. Pitää taivutukset ja pysyy. Vaikea poistaa. Koostumusta on päivitetty viimeisen vuoden aikana ja lakkasi toimimasta, en osta enää.

Maybelline Falsies Lash Lift WP- Tuorein tuttavuus. Suoristaa vähän ja helppo kerrostaa. Saattaa olla potentiaalia uudeksi suosikiksi. Ostin 2021

Maybelline Sky High WP- Suoristaa vähän. Ei mitään mainittavia ominaisuuksia. Helppo poistaa. Ostin 2021

Muitakin olisi ollut mutta on aika hakuammuntaa lähteä hakemaan ripsiväriä tuoksun, harjan ja merkin perusteella jos ei ole jäänyt muistikuvia tai kokeilu on päättynyt yhteen kertaan ja sen päätteeksi ripsiväri on mennyt roskiin. Netti tuntee aika huonosti lopetettuja meikkituotteita jos ei ole erityisen suosittu. Pääsääntöisesti siirryin vedenkestäviin ylä-asteella ja Isadoran löydyttyä on ollut muita kokeiluja harvemmin. Ripsivärien hinnat ovat sitä luokkaa nykypäivänä että ei viitsisi kauheasti lähteä sokkona kokeilemaan. Nyt kun Isadora on pilattu niin taidan palata Max Factoriin kun se on hyväksi havaittu.

30.5.2021

Aikafiksaatio

Minulla on jokin fiksaatio vanhoihin asioihin, muistoihin. Ne voivat olla omia tai ne voivat olla jonkun toisen. Imen tietoa siitä millaista on ollut joskus. Olen kiinnostunut nuorisokulttuurista 70, 80 ja 90-luvulla. Tämä muistojen haaliminen alkoi kun olin teini-ikäinen. Muistelin alkuun lapsuuttani, vaikka olin itsekin lapsi. Kuuntelin teininä mielelläni  vanhempien ihmisten muistoja siitä, millaista oli olla lapsi ja nuori. En tiedä vaikuttiko tämä fiksaatio miesvalintoihini, seurustelin joka kerta lähes 10 vuotta vanhempien kanssa. Vai oliko pelkkää sattumaa, kukapa sen tietää. Mutta heille oli kertynyt tarinoita jo siitä ajasta jota itse elin parhaillaan. Omanikäiset elivät samaa elämää kuin minä, samassa ajassa, eikä siinä ollut mitään jännää. Tämä pätee ainoastaan ihmisiin jotka ovat minua vanhempia, viisi vuottakin riittää ratkaisevasti muuttamaan kokemusta siitä millaista on ollut olla nuorisoa. 

Nyt olen jo sen verran vanha että minulla itselläni on muistoja kerrottavana. Pidän toki edelleen minua vanhempien ihmisten tarinoista. Minä elän nostalgiasta, rakastan vanhoja mainoksia, 2000-luvun alun vaatteita, musiikkia vuoteen 2005. 

Elän myös vahvasti nenäni kautta, tuoksut tuovat muistoja. Kevät, sade, märkä asfaltti ja siinä eri vivahteita mullasta ja kastemadoista. Leikattu nurmi ja kaksitahtibensiinin tuoksu, moottorisahauksen haju, näitä riittää. Koen usein että kukaan ei jaa tätä sisäistä maailmaani. Tulee olo monesti, että "taasko se kaivelee jotain vanhoja?" Mutta se on mukavaa, enkä aio lopettaa sitä.

24.5.2021

Ei lähde tämä(kään) päivä

 Tänään ei lähde. Pää on väsynyt, kroppa ei niinkään. Ajatuksia kaikesta kivasta olisi mutta en saa tartuttua mihinkään. En vain jaksa. Raivostuttaa että väsyttää yleensä 80% kaikesta ajasta.  Tiesin sen heti aamulla että tänään ei jaksa. Sen tietää siitä ettei jaksa nousta, vaikka normaalisti jaksan aamuisin nousta ilman ongelmaa, ja virta  loppuu klo 12 jälkeen. Tänään jaksan muodostaa ajatuksia, mutta en niitä teoiksi. Turhauttaa. Vatsaongelmat vaivaavat. Taidan siirtyä syömään auringonvaloa, siitä ei ainakaan vatsa suutu.Sekin turhauttaa koska mulla ei ole ollut ruuan kanssa ongelmia juuri koskaan. Nyt tuntuu ettei tarvitse kuin katsoa ruoka-aineita niin alkaa kuplia.

Ihan paska päivä. Onneksi on vapaapäivä.

Positiivisia asioita. On hiljaista ja saan olla yksin. Hetken. Kissa hurisee, sillä on paksut karvajalat joissa käpälät leipovat ilmaa.

17.5.2021

Liian väsynyt

Väsyttää. Heräsin liian aikaisin kun en laittanut kelloa oikein soimaan. Sitä on tapahtunut viime aikoina usein. Tosin viime kertoina se soi liian myöhään ja tuli kiire. Menen keittämään kahvia. Maidot on juotu, ei ole metukkaa. Se tietää lapsille aamupalatonta aamua. Toinen ei syö leipää jos ei ole metukkaa, sitä asiaa ei voi kiertää tai maanitella muuksi. Eikä pakottaa. Kokeiltu on. Puuroa ei ole ilman maitoa.

Miksi aina on jollain tasolla väsynyt. Musta olis kiva tehdä kaikkea ja haluaisinkin, mutta joko psyyke tai kroppa ei kestä. Jostain kumpuaa ahdistus. Olisin tehnyt pihahommia eilen, mutta kun syke vähän nousee niin alkaa tuntua epämiellyttävälle, sellainen jännitysahdistus tai adrenaliinin tunne tulee rintakehään. Sama tulee jos on paljon meteliä. Nousee se jännitysahdistus. Siitä ahdistuksesta tulle hiki. Alkaa turhauttaa kun kroppa ja pää elää omiaan eikä itse voi siihen vaikuttaa. Tätä on ollut ennenkin ja tiedän että se johtuu riittämättömästä levosta. Pitäisi olla tekemättä mitään ja ajattelematta tekemistä. Aikoinaan kroppa alkoi ilmoittelemaan vasta kun homma oli niin pitkällä etten enää saanut unta. Jännityskohtaukset, säpsähtelyt ja hikoilut tulivat yöllä ja pahensivat kierrettä.

Saan sen aikaan myös liialla kahvinjuonnilla, mutta nyt juon maksimissaan kaksi kuppia päivässä.

15.5.2021

Ajatuksia elämässä valmistumisesta

 Lueskelin netistä uusavuttomuudesta. Jotenki silmiin osui lause maailman muuttumisesta.

Ennen oli valmis työhön ja muuhunkin elämään jo 16-vuotiaana. Nykyisin joutuu opiskelemaan lähes kolmikymppiseksi ollakseen edes vähän valmis tässä elämässä. En tiedä miten asia liittyy uusavuttomuuteen. Lause kiteyttää hyvin mun omia ajatuksia. Ennen riitti kun osasi perusasiat taloudenpidossa ja koulutuspohjaa ei tarvinnut olla kuin erikoisaloille. Nykyisin ihmiset eivät osaa pitää taloutta ja ovat uusavuttomia kun kaikki on  tehty niin helpoksi. Perusasiat ovat hukassa. Pitkät opinnot toimivat jonkinlaisena statussymbolina, kuinka valmis on tässä elämässä.

8.5.2021

Ei ole virtaa

Mistähän sais virtaa ja motivaatiota tehdä yhtään mitään. Vähän harmittaa etten jaksa vapaapäivinä tehdä mitään. Ajatuksia on mutta ei irtoa voimia tehdä. Jos imuroisi. Ysärikupla on tänään vahva. Eihän tässä maailmassa ole muuta kuin ysäri. Voisin katsoa telkkarista loputtomiin vanhoja mainoksia.

Vähän sellainen päivä, että raavin kasaan ajatuksia sieltä ja täältä. Niistä ei muodostu järkevää kokonaisuutta. Ei tunnu kivalta.

Pohdin ystävyyttä. Sekin on häilyvää. 20 vuotta häviää savuna ilmaan ihan tuosta vain. Se on nähty kerran. Ja tuntuu että mä näen sen nyt toisenkin kerran. Mutta ihan rehellisesti en usko että olisi enää mitään sanottavaakaan. Ajat muuttuu ja elämäntilanne. Kiinnostuksen kohteet. Ystävät jäävät kun perhe astuu kuvaan, siis joillain. En voi yleistää. Minulle niin ei käynyt. Vaikka oli perhe niin oli myös ystävät ja aikaa. Mutta se ei toiminutkaan toisinpäin. Koen jääneeni yksin.

Ihmisillä on sosiaalinen tarve. Minulla se on pieni. Työ täyttää sosiaalisen tarpeen ja ylikin. Väsyn enkä halua nähdä ketään kun en jaksa. Toisilla sen täyttää puoliso ja työ. Joku täyttää sen olemalla liikkeessä jatkuvasti eikä silti väsy. 

Olen myös turhautunut ja väsynyt tähän maailmaan.  Siihen millaiseksi se on mennyt. Pitäisi olla nopea joka asiassa. Kaiken pitää olla tehokasta ja suorituksen optimaalinen. Minulla oli ihmisvihaa nuorempana. Luulin että se olisi kadonnut. Mutta eihän se ole. Johtuukohan se erakkoluonteesta vai itsekkyydestä.

5.5.2021

Eniten vituttaa kaikki

Silloin kun Eniten Vituttaa Kaikki. Syy lienee väsymyksessä. Just vetäisin kevyet yhdeksän tunnit unet, mut silti väsyttää. Niitä päiviä kun puolison naama ärsyttää jo siitä syystä että se hengittää täällä samaa ilmaa. Tiskivuori, pyykkivuori, roskat nurkissa, keskeneräiset projektit. Kaikki hommat seisoo. Käyrä nousee siitäkin kun katsoo ikkunasta ulos ja näkee ihmisten dataavan kävellessään ja autoa ajaessa. Datalaite asuu naaman edessä lapsillakin. Kaikilla. Musta tuntuu että joka helkkarin elävä olento elää jossain nykyajan datakuplassa eikä edes tässä maailmassa. Se ei ole tervettä. Mä olen niin turhautunut siihen että on mahdollisuus elää päivästä toiseen olematta täällä. Vihainen. Tekis mieli lyödä.

Ja se että toinen lorvii himassa päivästä toiseen, eikä datakuplansa takia saa asioita aikaiseksi. En mä ole mikään saatanan sirkuksen tirehtööri joka kertoo joka hetki mitä pitäisi tehdä. Siltä tuntuu. Sirkukselta ja tirehtööriltä. Lapsista huolehtiminen ja niiden ohjeistaminen on ok, ei aikuisen ihmisen.

1.5.2021

Hiusten kasvu hidastuu

Hiukset eivät enää kasva, kulmakarvat eivät enää kasva. Mitkään karvat eivät enää kasva. Ei ole hiustenlähtöä, mutta luonnollisesti lähteneiden tilalle ei joko kasva uutta, tai kasvaa hyvin hitaasti. En tajua mistä se voisi johtua. Ennen hiukset kasvoivat n 1,5cm kuukaudessa, nyt värjäyksestä on kuukausi ja juurikasvua on hädintuskin havaittavissa. Sitä on ehkä 0,5cm. Säärien ajelun jälkeen sänkeä ei ilmesty kuin vasta viikon jälkeen kun ennen siihen meni kaksi päivää. Tämä on kestänyt jo sen verran pitkään että olen kiinnittänyt asiaan huomiota. Rautalisän ja piin yms. syömisestä ei ole ollut mitään apua. En tiedä ovatko vatsaoireet liitoksissa asiaan kun lähes kaikesta tulee maha kipeäksi tai vatsa menee sekaisin. En usko että mitään ruuan imeytymishäiriötä on koska laihtumista ei ole, päinvastoin. Asia ei tunnu niin vakavalta että ottaisin yhteyttä lääkäriin, kyseessä on kumminkin vain karvankasvun hidastuminen hiuksia myöten. Voihan se olla että olen vain tulossa "vanhaksi".



Sitten hennailuasiaa. Olen facessa hiusten kasvivärjäysryhmässä. Olen ollut myös muissa hennailuun liittyvissä ryhmissä. Moni kysyy mikä on punaisin henna, millä saa kuparin sävyä jne jne. Noh, omasta kokemuksesta voin sanoa että kaikki hennalaadut näyttävät omassa päässäni samalta. Yhtä punaruskeilta. Eroa sävyyn on tuonut ainoastaan huonolaatuisuus tai cassiaan sekoittaminen.

Löysin aika hyvän testitupsuvärjäys-postauksen. Testissä oli käytetty kuutta erilaista hennaa samanvärisiin testitupsuihin. Hennat oli valmistettu samoissa olosuhteissa ja vaikutusaika oli kaikissa sama. Lopuksi hiustupsut oli letitetty yhteen. Mistään ei voi nähdä selkeää sävyeroa eri hennojen välillä. Joten voisin väittää että erot ovat niin hiuksenhienoja että niitä ei edes huomaa.

Käytetyt hennalaadut olivat: 

Bulk Rajasthani (2018), Organic Rajasthani (2018), Red Raj (2018) , Jamila (2018), Moroccan (2018), Yemini (2016)

 

24.4.2021

Hintapohdintaa

Somessa on kova keskustelu siitä kuinka Heinolaan saataisi lisää muuttovirtaa, koska kaupunki on vuosien varrella hiljentynyt.

Salpauksen opiskelulinjoja lopetettiin, Reumasairaala lopetettiin, terveyskeskuspalveluja supistettiin ja pääpaikka on Lahdessa. Pankkikonttorit siirtyvät Lahteen. Tehtaita on suljettu. Työpaikat vähenevät.

Näkisin asian niin että töitä on huonosti mikäli et käy Lahdessa töissä. Ylä-asteen jälkeen joudut muuttamaan muualle opiskelemaan ja tuskin palaat takaisin kun elämä rakentuu muualle.

Vuokra-asuntoja on pilvin pimein koska veikkaan että niihin ei riitä asujia, hintataso ihan hatusta vedettyä. Monesti hinta riippuu talon maineesta. Yksityiset vuokranantajat katsovat vanhoja hintoja omasta talostaan ja mitoittavat hinnan sen perusteella. Pakko sanoa että Heinolassa jos neliöhinta hipoo kymmentä euroa niin ollaan jo ihan liian kaukana realiteeteista.Tai ehkä se johtuu siitä etten itse suostu maksamaan älyttömyyksiä. Jos samassa talossa on kolme identtistä asuntoa vuokrattavana, halvin on 495e ja kallein 580e, kunnossa ei mitään mainittavia eroja, niin minkähän mahdan valita?

Verrokkina se että asuin keskustakolmiossa 72neliötä/560e ja pari vuotta myöhemmin toisessa keskustan kolmiossa 74neliötä/700e, molemmat hyväkuntoisia. Välittäjän mukaan jälkimmäisestä olisi saanut enemmänkin.

Sama pätee myyntihintoihin. Asuntoja on todella paljon myynnissä ja ne pyörivät listoilla jo vuositasolla. Ei mene kaupaksi.

21.4.2021

Ei lähde päivä käyntiin.

Nukuin viime yönä 10 tuntia. Silti väsyttää, enkä olisi aamulla jaksanut nousta. Kuppi kahvia oli ihan yhtä tyhjän kanssa, ei lähde käyntiin. Pää tuntuu puuroiselta yhä vaikka heräämisestä on kohta kuusi tuntia. Söin kunnon aamupalan. Yleensä syön aamusta ihan kunnon ruokaa, ei mitään leipiä, puuroja  tai jogurtteja. Pötkin leivällä ja edellämainituilla ehkä tunnin ja sitten tulee jäätävä nälkä+päänsärky. Kunnon ruualla nälkä ei iske niin totaalisen nopeasti, vaan päänsärky ja kiukku tulevat parin tunnin päästä. Nälän tullessa keskittyminen hajoaa ja muisti sekä ajatukset alkavat sakkaamaan. Välillä tuntuu että varustaudun kunnon kuormallisella eväitä yhteen työpäivään. Eväät ovat mallia kananmunia, lihapataa, kanaa+lisäkkeet niihin (salaatit jne) En käsitä mihin se kaikki ruoka menee. Nälkä ei tunnu mahassa vaan päässä ja yökötyksenä. Tämä ominaisuus jäi raskausajoista. Nälän tullessa alkaa oksettaa ja heikottaa voimakkaasti. Kuulun varmasti ihmisryhmään jonka tulisi syödä parin tunnin välein.

19.4.2021

Hidas

Mä olen ollut lapsesta asti hidas. Viimeinen joka lähtee välitunnille, viimeinen ruokalassa, aina se jota saa odottaa. Ajankulun ja kellon seuraaminen on ollut ihan käsittämättömän hankalaa niin kauan kuin muistan. Minulle joutuu toistamaan asioita monta kertaa ennen kuin toimin. Koulumenestys hyvä ylä-asteen loppuun saakka, koska kykenin muistamaan asiat suhteellisen helposti. Koulumenestys oli helppoa koska moni asia kiinnosti.

Lukiossa ei enää kiinnostanutkaan kuin nukkua mutta se oli jokin välivaihe elämässä.

Aikuisiällä olen edelleen hidas lähtemään, syömään jne...ja huono seuraamaan ajankulua. Ajatuksia on paljon ja ne katoavat mikäli on häiriötekijöitä. Ajatusten pursuilu aiheuttaa unohtelua. Unohdan mikä päivä on, monesko päivä on, puen vaatteet nurinpäin ja hukkaan tavaroita. Moniosaiset ohjeet ovat tuskaa koska unohdan. Unohtelen työkavereiden nimiä. Olen ollut tällainen aina, mutta se on pahentunut. Sen jälkeen kun lapset syntyivät se mielestäni paheni huomattavasti. Saattoi johtua univelasta. Nyt ei ole univelkaa mutta silti tuntuu kurjalta olla ihan pihalla jatkuvasti. Tavoitteeni ovat korkealla esim. työn suhteen, mutta työn vaatima kapasiteetti ei vain tunnu löytyvän päästäni. Turhaudun. Olen muita hitaampi tekemään käytännön asioita. Asiat jotka ovat rutiineja, kuten arjen pyörittäminen ovat helppoja. Harvemmin enää unohtelen kun homma tulee selkärangasta. 

Miks tuntuu niin pahalta olla hidas ja käydä hitaalla? Silloin kun on hyvä päivä ja tuntuu skarpilta pystyn tekemään asioita sujuvasti ja nopeasti. On siis sellainen olo kuin olisi oikeasti hereillä eikä ajatuksiin vajoa väkisin. Sellaisina päivinä en kävele ovenkarmejakaan päin. Koska normaalisti jos koitan toimia noepasti, se aiheuttaa vain vahinkoja ja kömpelyyttä. Ja huolimattomuusvirheitä.

Jos mulla on joku neurologinen vaiva?

17.4.2021

Float

Kuvainnollinen yksinäisyyden tunne.  Löysin Pixarin lyhytpätkän joka kuvaa aika hyvin omia tuntemuksia. Näen omaa lapsuuttani ja näen omat lapseni. Näen itseni käyttäytyvän kuin pätkässä oleva isä. On niin väärin syyllistää lasta ominaisuuksistaan. Lapsena moni asia on niin ihmeellinen ja innostuksen pikkujutuista näkee kauas. Näkee asiat toisin. Joillain ihmisillä se kyky säilyy aikuisuuteen, valitettavasti suurimmalla osalla se sammuu ja katoaa. Tulee aikuisuus. Se on mun mielestä beigeä ja harmaata, kulmatonta ja tylsää. Kuinka moni näkee ilmassa leijuvia pölyhiukkasia, rakoja kivissä ja haistaa ilmassa muutakin kuin tehtaanpiiput. Sisustussilmää mulla ei ole, mutta yksityiskohdille on.


Muutenkin mun mielestä lapset eivät ole luonnostaan pahoja eivätkä juonikkaita. Tapoja toimia oikein pitää opetella. Ei mun poikakaan tahallaan ole nirso tai haluton pukemaan tiettyjä vaatteita. Lapsen ahdistus tulee eri tavoin esiin kuin aikuisella. Aikuinen osaa sanoittaa sen (yleensä) paremmin. Onhan toki niitäkin aikuisia jotka eivät osaa käsitellä omia tunteitaan tai puhua niistä.

11.4.2021

Paljon ajateltavaa

 Ikkunasta kuuluu aikaisin aamulla mustarastaan ääni, auringon kivutessa korkeammalle se muuttuu peipposen ääneksi. Sekaan mahtuu myös lokkien ääni. Heinolassa on paljon lokkeja ja äänen ilmaantuminen katukuvaan on merkki keväästä. Forssassa en nähnyt lokkeja kuin muutamia ja oleellinen osa kevään kokemusta jäi pois. Se oli hassua. Mutta Viksbergin kerrostalolähiössä oli runsaasti pääskysiä, parvekkeelta oli kiva seurata lentonäytöksiä. En ole varma onko juuri tällä kohtaa pääskysiä, vähän matkan päässä on kerrostaloja useampi, niin siellä ainakin oli.

Paljon olisi projekteja mielessä. Pihalaatoituksen teko, sälekaihtimien ja pimennysverhojen hommaamista, muksujen vaatekaapin täydennys. Ostamme pari kertaa vuodessa kaikki tarvittavat vaatteet kerralla. Kasvu on jo sen verran hidasta että se on aivan käypä tahti. Keväällä kesäkengät yms. ja syksyllä talvivehkeet. Veikolle on helppo ostaa, yksi hyväksytty vaatekappale ja siitä ostaa monta samanlaista. Ei tarvitse arpoa. Hallalle kelpaa kaikki söpö ja kiiltävä.

Hellulta leikattiin virtsakivet 2016, eivätkä virtsatieoireet vaivanneet vuosiin. Viikko sitten oireilu alkoi mutta on onneksi helpottanut lääkityksen myötä. Ikää on 16 vuotta ja mikäli kyse on kivistä jotka vaativat leikkaushoitoa, en ole varma leikkaako lääkäri. Se ei toisi merkittävästi lisää elinvuosia.

Töissä käyminen turhauttaa. Tai paremminkin työnteko itsessään. Hommien tekeminen on ihan hemmetin hidasta siihen nähden mitä sen pitäisi olla, enkä keksi sille syytä. Hyllyttämisen pitäisi olla nopeaa ja ihan helppo homma. Tuntuu että olen ihan pihalla kaikista asioista vaikka luenkin tiedotteet ja tehtävänjaon. Muisti ei toimi, tuntuu että pää on täynnä kaikkea muuta enkä muista mistään mitään. Kadehdin niitä jotka hoitavat työnsä johdonmukaisesti ja jotka ovat ajantasalla kaikista asioista. Mä en muista edes työkavereiden nimiä oikein. Vaatii pinnistelyä että hommat sujuvat selkärangasta. Koko ajan on tunne että hoidan hommat huonosti. Sitten kun automaatio syntyy, se varmaan vapauttaa kapasiteettia päästä muihin asioihin. Eikä tunnu enää siltä että pää on täynnä kaikkea. Vanhassa toimintamallissa osasin hommat, uudessa joudun opettelemaan lähes kaiken uusiksi. 

Hankalavatsaisuus vaivaa. Lähes kaikesta tulee maha kipeäksi, tai menee vatsa sekaisin ja tuntuu että nälkä on koko ajan. Nälkään liittyvä päänsärky ja huono olo häiritsevät muistamista. Tuskin on kyse mistään vakavasta kun ei ole laihtumista ilmennyt. Päinvastoin. Vaatekaappi menee uusiksi kun mikään ei mahdu päälle. Se on "halpaa" lystiä se.

4.4.2021

Tapaus kroppa

Tarkottaako se että väsyttää, kun yöllä unessa maistelee kaupassa energiajuomat? Tosin samassa keississä  haistelin myös pesuaineet, kun on nenä sen verran kranttu että kaikkia ei voi käyttää.

Nyt on kyllä ollut väsynyttä. Nukun n.7-10 tuntia rapiat yössä. Pää jaksaa, mutta kroppa huutaa S.O.Sia ja maydaytä. En ymmärrä miksi. Heti kun pyörällä kiihdyttää tahtia niin iskee ahdistus rintakehään, vähän kuin sellaisia adrenaliinisykäyksiä. Samoin käy kun on liikaa hälinää ja pari asiaa samaan aikaan tehtävänä. Tulee tunne että niskaan hengitetään, sitten se vihlonta alkaa. Sitä aiheuttaa myös liika kahvinjuonti, mutta en ole kahvia juonut. Mä en keksi muuta kuin että kroppa on väsynyt. Tätä on ollut ennenkin. Kun kiire ja ahdistus pitkittyvät siitä on seurauksena unettomuus. Vihlonta jää päälle ja kun yrittää nukkua niin tulee sellaisia säpsähdyksiä. Tarttee vissiin olla tekemättä mitään.

Raivostuttavaa. Olen ollut vasta pari viikkoa töissä, enkä koe että olisi ollut mitenkään kauhean rankkaa. Ehkäpä odotukset omista taidoista ovat niin korkealla että turhaudun tosi voimakkaasti kun en vaan osaa. Menee paljon aikaa turhaan tuhraamiseen ja säätämiseen, seurauksena on jatkuva ahdistus kun ei täytä kriteerejä eikä suorita annettuja tehtäviä.

Mulle on suositeltu Kingston Wallia. En ole ikinä kuunnellut. Nyt kuuntelin ja mä rakastan tätä. Kylmät väreet heti ja kitara kulkee niin kivasti.

1.4.2021

Elämää 15 vuotta sitten.

"Miks sä aina laitat tollaset juhlavaatteet, kun meet paikkaan X ?" (kaikki kaapista löytyvät vaatteet muuttuivat juhlavaatteiksi kun lähdin yksin ovesta ulos)

"Miks sä meikkaat/laittaudut joka kerta noin paljon kun meet kavereides kanssa johonkin ja mun kanssa et koskaan", (saatoin pari kertaa jättää meikit välistä, muutoin meikkasin hyvin vahvasti)

 "Miks sä et puhu mulle mitään?" (mitä olisi pitänyt puhua)

"Miks sä et kerro mulle mitään?" (mitä olisi pitänyt kertoa, kun kysymisestä huolimatta et osannut sitä minulle eritellä)

"Toiset pojat soittelee" (joka kerta kun puhelin soi)

"Siellä vaan lähettelet toisten poikien kanssa pornoviestejä" (joka kerta kun istuin koneelle tai otin puhelimen käteen)

"Chattailet toisten poikien kanssa"

"Varmana syöt e-pillereitä salaa kun et tuu raskaaksi" (luojan kiitos en tullut edes yrittämällä. Olin 19 ja suostuin toisen ihmisen painostamana yrittämään)

"Jälkiehkäisypilleripakkaus tossa parkkipaikalla maassa on varmasti sun" (wtf?)

"Miks sulla kesti niin kauan kaupassa, työmatkassa jnejne.. olit ihan varmasti toisten poikien kanssa" (työmatka oli saletisti kytätty minuutilleen, kauempaa ei voinut mennä muuten tuli napinaa)

Lakanoiden vaihto ja siivoaminen ovat todistusaineiston tuhoamista. Kumminkin siivoamatta jättämisestä tuli napinaa.

"Maistut ihan toisen pojan "vehkeelle" (ilmeisesti hän tietää mille vehje maistuu kun piti niin näkyvästi mun edessä niitä pusuja maistella)

Näiden lisäksi puhelin tutkitaan, nettihistoria tutkitaan, tehdään tarkastuskäyntejä työpaikalle,  baariin,vanhemmille jne jne.

Ylimääräisistä vapaapäivistä ei minulle mainittu sanallakaan koska silloin oli loistava hetki tehdä näitä yllätysiskuja kuten yllätyskäynti  vanhemmilleni klo 7.00 aamulla kun olin siellä yötä.

Soitetaan 10 kertaa kun olen yökerhossa jossa soitetaan musiikkia lujalla. Kiukutaan kun en vastaa ja syytetään että olit saletisti toisten poikien kanssa.

"Kävin sun työpaikalla enkä nähnyt sua, olit toisten poikien kanssa siellä varastossa" (niin, tai sitten olin ihan lakisääteisellä tauolla tai vessassa)

Reaktiokalastelua tyyliin:"Mikäs sulla on tossa kaulassa?" ja jos reagoi siihen katsomalla peilistä niin on käynyt vieraissa.

Soittelua omalle äidilleen että tule tekemään ruokaa/siivoamaan, jos minä en ole tiettyyn kellonaikaan sitä tehnyt. Näin myös kävi pariin kertaan.

Unohdin kihlasormuksen hyvin usein käsienpesualtaan reunalle ja siitäkin nousi meteli. Lisäksi otin sen aina kuulemma pois kun lähdin johonkin.

Istutaan koneella 24/7, mutta jos minä tartun kirjaan tai avaan telkkarin tai puhelin soi niin heti ollaan härkkimässä et "kato mua, kato mua, kato mua".

"Sua saa hävetä" (pukeuduin räikeästi tuohon aikaan ja innostuin spontaanin kovaäänisesti asioista. Teen tätä edelleen, mutta pukeudun vähemmän provosoivasti)

"Sulla ei ole omaa tahtoa" (no ei oikein voinut olla, siitä nousi meteli)

"Jos teet mulle paskasti, niin laitan X:t sun perään"

Näihin asioihin oli turha sanoa mitään koska kaikki oli "Selittelyn makua". 

Rehellisyyttä on kertoa minulle ketä kaikkia on pannut kun näkee ne kaupassa tai muualla. Ainakin hänen rehellisyyttään. Tahdittomuutta sanon minä. Mitä minä sillä tiedolla teen ja miksi edes olisin välittänyt?

Nämä asiat eivät ole haihtuneet muistikuvistani. Kävin vanhempieni luona tai missään yksin harvakseltaan koska lopputuloksena oli puhelimen jatkuva soiminen kyläillessä. Ja jos ei puhelin soinut niin kotiin mennessä oli vastassa  murjottava ja niskojaan nakkeleva ukko.

Kiukutaan, pelotellaan, omistetaan. Ja sitten "kaikki naiset aina mut jättää ja lähtee toisten mukaan" Niin, miksiköhän.  Jos oletusarvona on heti että suhteella ei edes ole  mitään tulevaisuutta kun toinen juoksee vieraissa. 

Harmi että en osannut puolustaa itseäni silloin, vaan passivoiduin enkä välittänyt yllä olevista kommenteista jotka olivat ikuinen virsi ja lähes jokapäiväistä. Se oli ihan saatanan uuvuttavaa olla varpaillaan koko ajan, niin minä tein kun en muuta osannut. Etten olisi antanut mitään syytä syyttelyyn ja epäilyyn. Ei se auttanut, kun vika on toisen päässä. Luojan kiitos tapahtuneesta on 15 vuotta. 

Joka kerta mietin sarkastisesti että petyitkö kun en löytänytkään mitään kun "salaisesti" ilmestyit tarkistelemaan työpaikalleni, vanhemmilleni, baariin jne...

Kuvittelen toisinaan yhä että minua kytätään. Huomaan olevani varpaillani. Ahdistun voimakkaasti, saatan panikoitua omasta vainoharhaisuudestani. Se on kuin mustasukkaisuus nurinpäin, sen pelko. Se on punainen vaate. Menetän malttini sekunnissa jos edes haistan sen tai olen haistavinani. Alan huutaa ja raivota. Onneksi olen tullut tavasta tietoiseksi.

27.3.2021

Kun mikään ei huvita

Hetki kun koen kaiken vähän turhaksi. Mikään ei innosta. Ilahduin kun heräsin ennen kuutta. Heti huomaa että työ rasittaa sen verran ettei huvita juurikaan tavata ketään tai jutella. Haluaa olla vain omissa oloissaan kotona. Toissapäivänä saapui Mr.Kevät, eli mustarastas. Kuulin äänen tuolta talojen takaa metsistä. Jos tänään saisi valloitettua pyykkivuoren ja vähän tankoiltua. Sulaispa lumet, ulkona haisee jo keväälle.

Saunoimme pari päivää sitten. Pesuhuoneen puolelle kuului kauhea rysäys kunkiuas putosi seinästä. Sinne se lensi lauteiden alle ja kivet pitkin saunan lattiaa. Äkkiä virrat pois ja sulake irti. Ei vielä ole testattu toimiiko yhä. Kiuas on kyllä takaisin omalla paikallaan.

Mistä kumpuaa tyytymättömyyden tunne. Tiedän toki että keväisin minua masentaa ja väsyttää.

21.3.2021

Paluu arkeen.

Paluu työarkeen. Tuntuu hyvältä kun ei ole enää niin väsynyt. Puolentoista kuukauden tauko teki hyvää, sain nukkua ja levätä ja tehdä mielekkäitä asioita. Voisin ottaa tavoitteeksi ennakoinnin. Eli aina eväät valmiiksi ja herään hieman aikaisemmin jotta ei tule kiire. Sekä nukkua vähintään 8 tuntia. Ilman  herätyskelloa nukun 10 tuntia, tosin vapaiden aikana unentarve väheni ja unesta tuli katkonaisempaa kun ei ollut päivittäistä rasitetta. Ainahan pitkät unet eivät ole mahdollisia, koska kaupan alalla työvuorot kulkevat aika epäsäännöllisesti, onneksi niitä tilanteita on harvoin. Työmatkat kuljen pyörällä. Olen harkinnut "kuntopyöräni" myymistä, koska se on ihan järjettömän raskas polkea. Kyseessä on siis 28" Helkama Aino, karvalakkimalli, ei vaihteita eikä käsijarrua tms. Tuntuu että sitä saa polkea alamäkeenkin koska vauhti hyytyy. Haaveilin aina vanhasta kirkkopyörästä, mutta en ajatellut asiaa käytännön kannalta. Onhan se arkipyöräilyyn ihan kiva, mutta jokapäiväiseen työmatkaan se ei ole kiva. Saattaa myös olla että pyörässä on jokin vika, jonka vuoksi se on niin raskas.

Death metal ei ole musiikkina iskenyt minuun juuri ikinä. Tulee mieleen vuosi 1990, pikkupaikkakuntien julisteet joissa näkyvät bändien logot (visuaalisesti miellyttäviä), raakilemaisuus, c-kasetit, demot. Pidän siitä nostalgisuudesta ja siitä että lopputulos on hiomattoman oloista. En osaa selittää tarkemmin. Pidän muista genreen liittyvistä asioista, mutta en itse musiikista.

11.3.2021

Miltä tuntui olla lapsi?

 Missä synnyit? 

-Lahdessa Phks, 1987

Onko sinulla sisaruksia?

On, seitsämän vuotta nuorempi sisko

Olitko päivähoidossa?

Kyllä. Muistaakseni neljässä ei paikassa. Launeella asuessa PelastusArmeijan päiväkodissa sekä Onnelantiellä eräässä puutalossa ja Kiveriössä asuessa Paavolan päiväkodissa. Neljäs paikka oli joku kesäpaikka lähellä hyppyrimäkeä. Muistikuvia löytyy kaikista paikoista vaikka olin kolme kun menin ensi kertaa päiväkotiin. Tykkäsin karkailla vaikka pihat oli aidattu, uteliaisuus vei.

Oliko teillä lemmikkieläimiä?

Kissoja. 1-8kpl, Olin viisivuotias kun meillä oli kolme aikuista kissaa ja viisi pentua. Pentujen luovutuksen jälkeen määrä on ollut lähes aina 3 kpl. Kun muutimme omakotitaloon Vierumäkeen 1997, meille tuli koira, ja lopulta niitä oli kaksi. Kissojakin oli. Kun muutin kotoa sain myöhemmin kaksi kissaa mukaani omaan kotiin. Toinen kuoli 2019, 17 vuoden ikäisenä munuaisvikaan ja toinen porskuttaa yhä, ikää n.15v.

Muistatko vielä aikaa, kun lapsilla ei ollut vielä turvaistuimia, vaan keikuttiin etupenkkien välissä ja tapeltiin siitä, kuka sai istua edessä?

-Muistan :D Takapenkin keskiosakin oli haluttu paikka koska siitä näki parhaiten eteen.  Tapana oli myös maata puoliksi takapenkin niskatuen päällä ja vilkutella takana oleville autoille, maata takapenkillä mahdollisimman mukavasti jnejne. Oli siellä joskus mökkimatkatavaratkin ja telkkari ja niiden seassa matkustettiin. 

Oliko sinulla mielilelua?

Ihan pienenä Batman-hahmo, legot. En muista että olisin välittänyt leluista kauhean paljoa, oli barbeja ja sotaukkoja sekä pikkuautoja mutta eivät ne olleet suosikkeja. Legot varmaan olivat kivointa.

Muistatko mikä sinusta piti tulla isona?

Hammaslääkäri, Parturi-Kampaaja tai linjan 21 bussikuljettaja. Muistaakseni 21 kulki ahtialasta keskustaan ja toisinpäin, eli kotiin :D Saattoi se olla 38 linjakin. No kuitenkin se bussi joka menee kotiin.

Olitko kiltti lapsi vai ns. jokapaikan apina?

Jokapaikan apina, hiljainen sellainen. Olin utelias, viihdyin aikuisten seurassa. Löysin itseni usein höpöttämästä tuntemattomille tai olin mennyt kylään ihmiselle jonka tiesin jostain. En tehnyt huonoja juttuja ilkeyttäni vaan uteliaisuuttani. Leikin usein lehtilaatikoissa ja laskin mäkeä pahvinpalalla tai sanomalehdellä. Voin kuvitella että sotku oli melkoinen.

Kuljitko pihalla leikkimässä, kotiavain kaulassa roikkuen?

Sain avaimen kun lähdin kouluun. Olin kyllä kuljeksinut pihalla ilman aikuista n 4-vuotiaasta lähtien. Launeella 4-vuotiaana karkasin Launeen perhepuistoon kotipihalta, asuimme aika lähellä. Kiveriössä vaeltelin karjalankadulle keskustaan ja vesitornille+metsiin lähistöllä. Avaimen saamisen jälkeen niitä tuli ja meni aika usein koska tapanani oli laskea tavaroita kädestä.

Nukuitko valot päällä?

Ehkä hetkellisesti kun pelkäsin pimeää mutta se oli jokin vaihe.

Lempiohjelmasi?

Ritari Ässä, Peppi Pitkätossu, Vaahteramäen Eemeli, Myyrä, Ankronikka.

Muistatko ensimmäisen koulupäiväsi?

Osittain. Koulun pihalla oli nimenhuuto. Minulla oli violettimustat kengät ja violettimusta reppu. Mielestäni kaikki luokan muut tytöt jäivät opettajan puhutteluun koulun jälkeen. Syynä oli poikien jahtaaminen ja kiusaaminen. Voin muistaa tapahtumapäivän väärinkin mutta mielestäni se tapahtui ekana päivänä.

Keräilitkö jotain?

Kiviä, muttereita, ruuveja, lasinpalasia yms. Minulla oli kerrostalon rapun portaiden alla "aarrelaatikko". Talonmies ei sitä arvostanut joten jouduin siirtämään sen parvekkeen alle jemmaan.

Mikä oli lempiaineesi alaluokilla?

Biologia ja kuvaamataito

Olitko koulukiusaaja?

En. En juuri välittänyt muista lapsista koulupäivinä.

Harrastitko jotain?

Innostuin helposti ja unohdin nopeasti. Taisin käydä partiossa hetken ja se unohtui. Luin, luistelin ja hiihdin. En muista että harrastuksia olisi tarjottu missään. Kävin kaverin mukana seurakunnan kerhossa, mutta jouduin ulos sieltä syystä jota en tiedä. En ollut kai ilmoittautunut tjsp.

Ystäväsi?

Launeen ajoilta oli tarhakaverit mutta emme nähneet tarha-ajan ulkopuolella. Kiveriössä lähitalojen lapset jotka kävivät samaa eskaria. Ahtialassa saman piha-alueen sekä samalla luokalla olevia lapsia. Vierumäkeen muuttaessa tutustuin moniin mutta yksi on jäänyt aikuisuuteen asti ja pidämme edelleen yhteyttä.

Mieluisin muisto jostain ensiluokkien tapahtumista?

Lahden ajoilta en muista. Vierumäen koulussa 5lk leirikoulu Nauvoon 1998. Se oli kiva reissu.

Minkälainen oli ensimmäinen opettajasi?

En muista että minulla olisi ollut mitään riitaa tms. opettajani kanssa. Hän ei suoranaisesti ollut minulle ilkeä. Hän soitti kotiimme usein siitä että en ole ilmestynyt kouluun, en leiki toisten lasten kanssa, minuun ei saa mitään otetta tai kontaktia, muut kiusaavat enkä edes välitä, enkä välitä muista vaan puuhaan omiani, en erota todellisuutta epätodesta eli minulla on hahmottamishäiriö. Tästä syystä pääsin koulupsykologille 1. tai 2.luokalla jossa todettiin että kaikki on ok. En ilmestynyt kouluun koska jäin koulumatkalla tekemään muuta ja ajantaju katosi. Osasin lukea ja tehdä tehtävät ja opettaja antoi enemmän läksyjä kuin muille.

Oliko Vanhemmillasi tiukka kuri?

Oli. Sain kotiarestia. Ei ollut selkeitä sääntöjä vaan suututtiin summanmutikassa mitättömistäkin asioista. Mun mielestä siis sain kohtuuttomia rangaistuksia pikkujutuista ja ihan sattumanvaraisesti.

Miten perheesi lomaili?

Käytiin mökillä Kiteellä. Joskus oltiin kuukausikin siellä. Serkun perheen kanssa käytiin Heinäveden mökillä.

Lempiruokaasi natiaisena oli?

Jauhelihakastike ja spagetti, olin kyllä suht kaikkiruokainen

Tupakoitiinko teillä sisätiloissa?

Kyllä. Vierumäkeen muuttaessa omakotitalo jakautui kahtia. Siskoni ja minun "puoliskossani" johon sisältyi olohuone ja makkari, ei tupakoitu.

Onko sinulla nykyään omia lapsia?

Kaksi lasta.


10.3.2021

Pohdintoja

Pohdin syitä miksi kirjoitin jostain, jolla ei pitäisi olla enää merkitystä. Ei pitäisi, mutta tapahtuneet asiat vaikuttavat nykyiseen olemukseeni ja nousevat pintaan ajoittain. Tekisi mieli lyödä. Mennyttä ei voi muuttaa, mutta olen yhä vihainen. Syytän itseäni siitä että annoin kohdella itseäni huonosti, tosin otin opiksi siitä. Asenne "Olen mikä olen,  enkä muuksi muutu, ota tai jätä" on muuten ihan hemmetin huono ohjenuora. Se estää kehittymästä paremmaksi. Se antaa itselleen tekosyyn käyttäytyä miten kusipäisesti tahansa, eikä tarvitse katsoa omia tekojaan eikä oppia niistä. Se antaa luvan syyttää muita omasta käytöksestään ja siitä etteivät muut hyväksy näitä "vikoja".

Mielestäni hyvä parisuhde on tasapuolinen. Toisen viat hyväksytään, mikäli ne neivät ole sellaisia joista aiheutuu kohtuuttomasti riitaa suhteessa. Ne voivat olla harmittomia tapoja tai luonteenpiirteitä. Tämäkään ei ole yksioikoinen juttu koska jokainen parisuhde on erilainen. Puoliso ei myöskään yritä muuttaa toista mieleisekseen, ei tukahduta, ei omista. Pitää kyetä kompromisseihin ja pystyä antamaan anteeksi. Ei voi olla niin mustavalkoinen että yhdestä virheestä tulee ero.

Minä olin kovin mustavalkoinen joskus, onneksi kehitys on ollut parempaan päin. On helpompi olla. Mutta ei se tullut itsestään vaan opin kautta. Ja minä tunnestusti opin kantapään kautta.


28.2.2021

Kevät tulee

 Eilen oli kevätfiilis. Kävin lapioimassa seinänvierukset kinoksista pois, koska en ole varma tämän talon salaojituksista ja talon "kivijalka" on hyvin matala. Ulkona haisee keväälle, vedelle ja märälle ja paikotellen asfaltille. Talitiaiset laulavat. En ole kuullut titi-tyytä enää vuosiin, on vain ti-tyy. Vuodenkierto tässä asunnossa on vielä epäselvä. Mutta se tulee itsekseen.

Toissayönä muutin kolme kertaa. Lopputuloksena oli aina tyytymättömyys. Viime yönä olin töissä Cittarissa, mutta siellä oli oman työväen lisäksi Tokmannin työntekijät. Muistan esimiehen kasvotkin mutta en saa päähäni kenen ne olivat. Tunnistan ne kyllä heti jos näen. (muoks.se oli lähi K-kaupan myyjä) :D

Nykyisin muistoja tulee kamalan vähän. Johtuukohan se siitä että elämä on aika samanlaista koko ajan. Muistan asuinpaikat muistojen perusteella, yleensä ne ovat hyviä. Huonot asiat unohtuvat. Tosin en ole asunut missään paria vuotta pitempää sen jälkeen kun lapset syntyivät. Toivoisin tästä asunnosta jäävän ja muodostuvan muistoja. Häiritsee että asettuminen vie niin kauan. Pidin näkymästä Forssan asunnon ikkunasta, neljäs tai viides kerros ja peltomaisemaa+tehdasalue lähempänä. Kesä ja kevätaamuisin se oli mieletöntä. Tykkään katsella ikkunasta aamulla.

Kesällä 2018, Elonkierto, Jokioinen


Monitoimimies

Vitkuttelin hakeutumista tutkittavaksi. Ensi kerraksi vien psykologille sukupuun, sekä vauvakirjani. Sukupuusta pitää erotella suvun monitoi...