31.12.2021

Erityinen kiinnostus

Pidän punaisesta tukasta ja pisamista. Aihe saa innostumaan välittömästi. Jaksaisin puhua asiasta loputtomiin ja tutkia asiaa loputtomiin. Periytymistä, esiintyvyyttä maailmassa jnejne. Löysin kaavion joka menee mun aivoihin. Periytyvyys ei  tietenkään ole näin yksioikoista mutta tämä on karkea yleistys.

Punatukkaisuus on väistyvä eli resessiivinen ominaisuus (r), kun taas  rusketukkaisuus on dominoiva (R). Resessiiviset ominaisuudet tulevat näkyviin vain kun niitä periytyy yksi molemmilta vanhemmilta.Eli jälkeläisellä on kaksi resessiivistä (r) alleelia. Mikäli ihminen on geenin kantaja (Rr) niin punapigmentti ei yleensä näy. Mikäli geenin kantaja (Rr) tapaa toisen geenin kantajan (Rr) on mahdollisuus punatukkaiseen jälkeläiseen 25%. Mikäli kantaja (Rr) tapaa punatukkaisen (rr) partnerin, on mahdollisuus saada punatukkainen  jälkeläinen  50%.

Periytyvyys  ei  ole yleensä näin yksioikoista. Koska monta  muuttujaa. Mikäli olet geenin  kantaja sinulla SAATTAA olla näkyviä ominaisuuksia kuten pisamia, hyvin vaalea  iho, vaaleat hiukset mutta ei kuitenkaan punaisia hiuksia.  Voi olla geenin kantaja vaikka olisi  mustat hiukset ja tumma  iho. Harvinaisin yhdistelmä on punaiset hiukset ja siniset  silmät. Veikkaan syyksi sitä että  sinisilmäisyys on myöskin resessiivinen eli peittyvä ominaisuus joka ei periydy ihan helposti jos vanhemmilla on muunvärisiä silmiä kuten vihreää tai ruskeaa.

Ihossa ja hiuksissa on kahdenlaista pigmenttiä. Eumelaniinia joka saa aikaan tummia sävyjä. Mikäli kehosi tuottaa paljon eumelaniinia, hiukset ja iho ovat tummat. Mikäli  keho tuottaa eumelaniinia vähän, hiukset ja iho ovat vaaleat. Toinen pigmentti on pheomelaniini, joka tuottaa keltaisen tai punaisen sävyjä. Mutaatio  MCR1 geenissä aiheuttaa häiriöitä näiden kahden pigmentin tasapainossa. Eumelaniinin tuotto vähenee tai estyy ja korvautuu pheomelaniinin tuotannolla. Jolloin ihmisellä on vaalea iho ja punaiset hiukset.

Jotta ei olisi  liian yksinkertaista, niin myös tummatukkaisia punapäitä on olemassa. Tähän en osaa ottaa kantaa enempää koska  geeniasiat ovat monimutkaisia. Käsittäisin asian niin että geenivirheestä on olemassa variaatioita. Mutta tarkoitukseni olikin valottaa asiaa karkeasti yleistämällä.

Kansainvälinen Redhead-day on 5.marraskuuta. On olemassa myös Roodharigendag joka on hollantilainen kesäfestivaali punatukkaisille. Se järjestetään elokuun viimeisellä  viikolla Tilburgin  kaupungissa. 


Kuten sanoin, jaksaisin puhua asiastta loputtomiin. Ja ihastella asiaa loputtomiin. Koen että minulla on spontaani vainu punatukkaisuudelle vaikka se ei näkyisi selkeästi ihmisessä. En muista koska havahduin tähän erityiseen kiinnostukseeni. Muistan ala-asteelta kaksostytöt joilla oli molemmilla punainen kihara tukka ja flanellipaidat. Se oli vaikuttavaa jo  silloin.

Omaa kohtaloani en tiedä, olenko geenin kantaja vai en. Isälläni oli punainen parta ja keltaisenruskea tukka, äitini isällä oli punainen parta. Suvussani ei ole pisamaisia tai punatukkaisia. Pojallani on lähes valkoinen tukka ja mikroskooppisia pisamia. Puolisollani on vaaleankellertävät hiukset ja pisamia, hänen puolensa suvussa on  näkyviä ominaisuuksia punapigmentistä. Mutta kummallakaan puolella ei ole ollut nähtävillä klassista punaista tukkaa.

20.12.2021

Tapaus olematon ajantaju

Minulla ei ole ajantajua. Se tulee esiin muutoinkin kuin kiireenä ja myöhästelynä. Esim.sosiaalisissa  suhteissa. Minulla oli 5-vuotiaana kaverina Mirva ja Eeva-Mari. Asuimme Kiveriössä Lahdessa. Vuosia myöhemmin kun seikkailin Lahdessa itsekseni, muistan kävelleeni ovelle, jossa Eeva-Mari asui. Sieltä tuli avaamaan joku ihan vieras ihminen, jolle selitin pitkät pätkät, minkä takia olin tullut. Sitä muistikuvat eivät kerro, joinko mehua kys. ihmisen pöydässä hetkeä myöhemmin.

Lähempänä teini-ikää, kun olin saanut jo oman puhelimen, soitin Mirvalle. Jotenkin kuvittelin hänen muistavan minut. Puhelu oli pitkä, mutta en muista muuta. Olen vuosien varrella törmännyt myös muihin senaikaisiin ystäviini, mutta kukaan ei muista minua. En ihmettele, 5-vuotias unohtaa nopeasti. Itse muistan heistä jokaisen.

Aikuisiällä otin yhteyttä kaveriini jota en ollut nähnyt kymmeneen vuoteen. Jotenkin kuvittelin että kaikki olisi kuten ennenkin. No ei ollut. Olin jäänyt hetkeen jossa olin yhä 8-vuotias. Hengasimme teini-ikäisinä  myös hetken, mutta siitä minulla ei ole paljoakaan muistikuvia. Hänelle oli tapahtunut paljon kymmenessä vuodessa, mutta ei se minun päähäni mahdu että se muuttaa ihmistä.

Tapasin Forssassa asuessani myös erään ystäväni. Olimme päivittäin tekemisissä vuosina 2002-2004. Kerrat harvenivat kun he muuttivat Lahteen. Viimeisin tapaaminen oli 2009 ja sen ihmisen yhä muistin. Emme olleet nähneet kymmeneen vuoteen. Ulkokuori ja kaikki eleet ja ilmeet olivat yhä samat. Muutoin en enää tunnistanut. Olin jäänyt hetkeen kymmentä vuotta aiemmin.

Tämä on aiheuttanut paljon kiusallisia tilanteita. Onneksi olen oppinut miten tehdä oikein. Pidän suuni kiinni vaikka sieltä ponnahtelisi millaisia muistikuvia tahansa. Ei  niitä enää voi kertoa,  kun on kulunut vuosikymmen. Vaikka minä muistaisin kristallinkirkkaasti, niin ei se toinen muista. Mikäli se toinen muistaisi ja niillä asioilla olisi merkitystä, niin ehkä hän olisi ottanut yhteyttä tai olisimme olleet tekemisissä säännöllisesti.

Siihen on syynsä että vuosien varrella ihmiset jäävät matkan varrelle. Kipinä ei riitä ystävyyteen, eikä yhteistä säveltä löydy. Silloin on parempi antaa vain olla.

14.12.2021

-

Heitin fantasiakirjallisuuden sekä elokuvat romukoppaan jo kauan sitten. Scifi ja mutantit iskivät kovemmin. Näistäkään ei kaikki mene. Star Warsista pitää varmaan enemmistö, mutta siellä on yksi asia ylitse muiden. Millenium Falcon. Ei edes mikään henkilöhahmo. Vaan avaruuden Toyota Corolla. Paska romu joka ei kuitenkaan petä.

Batmanissakin tykkään eniten Jokerista. X-menissa pidän kokonaisuudesta. World Of Warcraft saa anteeksi fantasiamaisuutensa. Tipuin kylläkin WoWin kelkasta jo kauan sitten. En jaksa keskittyä.

11.12.2021

Kilpa-ajot

Paljon käy mielessä. Muistoja lapsuudesta Vierumäeltä. Koulun joulujuhlan kenraaliharjoituksista. Koko 5-6 luokan kuoro lauloi ihan pokkana "Joulupukki,joulupukki, valkoparta vanha ukki. Käyppä tänne,emme pelkää. Isä antaa sulle selkään." Tilanne oli hulvaton ja on jäänyt mieleeni täysin kirkkaana. Sitten sai jännätä muistuvatko oikeat sanat varsinaisessa joulujuhlassa. 

Tuntuu lapselta aikuisen kuoressa. Osa ominaisuuksista on jäänyt lapsuudesta. Ajatteluun on tullut enemmän syvyyksiä, ehkäpä siksi, että on enemmän tietoa elämästä. 

Jos työturvallisuutta ei olisi, niin mä ajelisin töissä rullakoilla ja roclilla ja vetäisin kurvit hienossa slidessa. Innostuminen näkyy. Eikö ihmiset yleensä tunne mitään, kun mä en näe reaktioita ulospäin?

Vähän pitää olla spedeä. Villessäkin on vähän spedeä. Olisi omituista jos ei olisi. Jos Villen sisäinen spede katoaa, tiedän jonkin olevan vialla.

Ensilumen tuoksusta tulee mieleen pussikalja. Vierumäen tunneli, 12 pakit ja nilkkoja myöten loskassa. Leveälahkeiset housut olivat kyllä kaikkea muuta kuin kivat. Jäätyivät tönköiksi ulkona ja sulivat sisätiloissa. Siinä kastuivat mukavasti kengät ja sukat.


10.12.2021

Saamattomuuden kupla

Tänä aamuna oli tavoitteena lähteä käymään labrassa, jonka jälkeen kauppaan. Sitten siivous loppuun eli matot sisään kun ne eilen sinne jäivät sekä lattioiden pesu.  Heräsin klo 7.00 enkä ole toteuttanut näistä yhtäkään. Nyt kello on yli puolenpäivän.

Eilen oli tahmea aamunaloitus ja piti vähän imuroida. Draivi iski. Lopputulema oli, että kämpän järjestystä  oli muutettu, tavarat hujan hajan ja matot viety ulos. Vähän lähti homma rönsyilemään. Aloitin aamulla ja lopetin iltaseiskalta kun virta vain loppui. Kaput.

Pään sisällä käy kuorsaus, jota on ihan käsittämättömän vaikea karistaa. Auttaiskohan jos kävisi tekemässä lumienkeleitä hangessa?

4.12.2021

Kasaan raavittuja paloja

Tuotteita, joiden pariin palaan aina tehtyäni kokeilukierroksen. Todetakseni että yhtä hyvää korvaajaa ei löydy.

Whamisa Deep Rich-kasvovesi, korealaisen luonnonkosmetiikkamerkin kasvovesi, koostumus paksuhko. Patyka Huile Absolue, öljyseerumi. Isadoran build up-mascara wp. Muut ihon ja hiustenhoitotuotteet ovat kokeiluvaiheessa, varmaan ikuisesti.

Ylläolevia kolmea tuotetta ei ole aina kaapissa hintansa takia (paitsi ripsiväri) Kasvovesi kuluu kolmessa kuukaudessa, öljyseerumi puolessa vuodessa. Ehkei kallein investointi kun kyse on tuotteista jotka toimivat. Rahaa menee enemmän hutiostoihin. Ripsiväriä käytin uskollisesti 15 vuotta kunnes koostumus muutettiin tämän vuoden aikana.

Näitä ostan tuoksun takia: Yves Rocher Monoi de Tahiti, Lavera Basis Sensitiv. En ole kauhean merkkiuskollinen. Jos aikoo kokeilla jotain tyyriimpää eli + 20 euroa niin arvostelut netistä monesta lähteestä. Voin myöntää että se on vähentänyt hutiostoja.

28.11.2021

Elämää 2006-2007

"Miks sä aina laitat tollaset juhlavaatteet, kun meet paikkaan X ?" (kaikki kaapista löytyvät vaatteet muuttuivat juhlavaatteiksi kun lähdin yksin ovesta ulos)

"Miks sä meikkaat/laittaudut joka kerta noin paljon kun meet kavereides kanssa johonkin ja mun kanssa et koskaan", (saatoin pari kertaa jättää meikit välistä, muutoin meikkasin hyvin vahvasti)

 "Miks sä et puhu mulle mitään?" (mitä olisi pitänyt puhua)

"Miks sä et kerro mulle mitään?" (mitä olisi pitänyt kertoa, kun kysymisestä huolimatta et osannut sitä minulle eritellä)

"Toiset pojat soittelee" (joka kerta kun puhelin soi)

"Siellä vaan lähettelet toisten poikien kanssa pornoviestejä" (joka kerta kun istuin koneelle tai otin puhelimen käteen)

"Chattailet toisten poikien kanssa"

"Varmana syöt e-pillereitä salaa kun et tuu raskaaksi" (luojan kiitos en tullut edes yrittämällä. Olin 19 ja suostuin toisen ihmisen painostamana yrittämään)

"Jälkiehkäisypilleripakkaus tossa parkkipaikalla maassa on varmasti sun" (wtf?)

"Miks sulla kesti niin kauan kaupassa, työmatkassa jnejne.. olit ihan varmasti toisten poikien kanssa" (työmatka oli saletisti kytätty minuutilleen, kauempaa ei voinut mennä muuten tuli napinaa)

Lakanoiden vaihto ja siivoaminen ovat todistusaineiston tuhoamista. Kumminkin siivoamatta jättämisestä tuli napinaa.

"Maistut ihan toisen pojan "vehkeelle" (ilmeisesti hän tietää mille vehje maistuu kun piti niin näkyvästi mun edessä niitä pusuja maistella)

Näiden lisäksi puhelin tutkitaan, nettihistoria tutkitaan, päiväkirjat luetaan, tehdään tarkastuskäyntejä työpaikalle,  baariin,vanhemmille jne jne.

Ylimääräisistä vapaapäivistä ei minulle mainittu sanallakaan koska silloin oli loistava hetki tehdä näitä yllätysiskuja, kuten yllätyskäynti  vanhemmilleni klo 7.00 aamulla kun olin siellä yötä.

Soitetaan 10 kertaa kun olen yökerhossa jossa soitetaan musiikkia lujalla. Kiukutaan kun en vastaa ja syytetään että olit saletisti toisten poikien kanssa.

"Kävin sun työpaikalla enkä nähnyt sua, olit toisten poikien kanssa siellä varastossa" (niin, tai sitten olin ihan lakisääteisellä tauolla tai vessassa)

Reaktiokalastelua tyyliin:"Mikäs sulla on tossa kaulassa?" ja jos reagoi siihen katsomalla peilistä niin on käynyt vieraissa.

Soittelua omalle äidilleen että tule tekemään ruokaa/siivoamaan, jos minä en ole tiettyyn kellonaikaan sitä tehnyt. Näin myös kävi pariin kertaan.

Unohdin kihlasormuksen hyvin usein käsienpesualtaan reunalle ja siitäkin nousi meteli. Lisäksi otin sen aina kuulemma pois kun lähdin johonkin.

Istutaan koneella 24/7, mutta jos minä tartun kirjaan tai avaan telkkarin tai puhelin soi niin heti ollaan härkkimässä et "kato mua, kato mua, kato mua".

"Sua saa hävetä" (pukeuduin räikeästi tuohon aikaan ja innostuin spontaanin kovaäänisesti asioista. Teen tätä edelleen, mutta pukeudun vähemmän provosoivasti)

"Sulla ei ole omaa tahtoa" (no ei oikein voinut olla, siitä nousi meteli)

"Jos teet mulle paskasti, niin laitan X:t sun perään"

Näihin asioihin oli turha sanoa mitään koska kaikki oli "Selittelyn makua". 

Isottelua, riidanhaastamista ja vänkäämistä joka saatanan asiasta. Tosipaikan tullen kun joku tarvitsee apua niin luikitaan karkuun. Todellinen mies. Paska itsetunto ja helvatun iso ego.

Rehellisyyttä oli kertoa minulle ketä kaikkia on pannut kun näkee ne kaupassa tai muualla. Ainakin hänen rehellisyyttään. Tahdittomuutta sanon minä. Mitä minä sillä tiedolla teen ja miksi edes olisin välittänyt? Oli kauheaa kun en ollut yhtään mustasukkainen. Se oli synonyymi sille etten välitä enkä rakasta.

Nämä asiat eivät ole haihtuneet muistikuvistani. Kävin vanhempieni luona tai missään yksin harvakseltaan koska lopputuloksena oli puhelimen jatkuva soiminen kyläillessä. Ja jos ei puhelin soinut niin kotiin mennessä oli vastassa  murjottava ja niskojaan nakkeleva ukko.

Kiukutaan, pelotellaan, omistetaan. Ja sitten "kaikki naiset aina mut jättää ja lähtee toisten mukaan" Niin, miksiköhän. Jos oletusarvona on heti että suhteella ei edes ole mitään tulevaisuutta kun toinen juoksee vieraissa. Kuinka nopeasti tulee fiilis että oikeasti vaihtamalla paranee. Koska on minimaalinen todennäköisyys sille että haukkaa yhtä isosti paskaa heti seuraavalla kerralla.

Harmi että en osannut puolustaa itseäni silloin, vaan passivoiduin enkä välittänyt yllä olevista kommenteista jotka olivat ikuinen virsi ja lähes jokapäiväistä. Se oli ihan saatanan uuvuttavaa olla varpaillaan koko ajan, niin minä tein kun en muuta osannut. Etten olisi antanut mitään syytä syyttelyyn ja epäilyyn. Ei se auttanut, kun vika on toisen päässä. Luojan kiitos tapahtuneesta on 15 vuotta. 

Herra on hyvin auliisti jakanut lähipiirissä neuvoja siitä, kuinka  naisia kohdellaan. Pyydellyt parasta ystävääni kahville. Vaikka siis lähtökohtaisesti ajatusmalli on ettei miespuolisia ystäviä oikein voi olla, tai voi mutta valvotuissa olosuhteissa.

Joka kerta mietin sarkastisesti että petyitkö kun en löytänytkään mitään kun "salaisesti" ilmestyit tarkistelemaan työpaikalleni, vanhemmilleni, baariin jne... 


 

Kuvittelen toisinaan yhä että minua kytätään. Huomaan olevani varpaillani. Ahdistun voimakkaasti, saatan panikoitua omasta vainoharhaisuudestani. Se on kuin mustasukkaisuus nurinpäin, sen pelko. Se on punainen vaate. Menetän malttini sekunnissa jos edes haistan sen tai olen haistavinani. Alan huutaa ja raivota. Onneksi olen tullut tavasta tietoiseksi ja voin työstää sitä. 

PS. Kävelimme Heinolan kadulla S-marketin edustalla. Siinä oli joku mies kaadunnut pahan näköisesti ja olisin halunnut mennä auttamaan. Olin/olimme lähimpänä tilannetta vaikka oli siinä muitakin etäämpänä. Ennen kuin ehdin toimia tai sanoa mitään, minua otettiin kädestä kiinni tiukemmin ja kiihdytettiin äkkiä askeleita tilanteesta pois. Käden toisessa päässä oli henkilö jonka sanomisia on yllä kuvattu. Jos olisin ollut fiksu, olisin pyrkinyt otteesta pois ja mennyt auttamaan.

Sen verran saa sympatiaa, että oli varmasti stressaavaa olla parisuhteessa joka kerta. Naiset vaihtuu, oma käytös ei. Mutta jos motto on "olen mikä olen, enkä  muuksi muutu" niin ei se käytös siitä muutu mihinkään, kun ei näe omassa toiminnassaan mitään vikaa.

23.11.2021

Maailman ihmeellisyyksiä

Tapaus luottotiedot. Katselin R-kioskin rekryilmoitusta ja huomasin siellä että luottotiedot tarkistetaan osana rekryä. Siis mitä helv.. Sitten pikainen googletus ja sehän on ihan sallittua. Ensinnäkin mun mielestä luottotieto on ihan väärä sana kuvaamaan ihmisen luotettavuutta. 

Ymmärrän että ei saa lainaa tai osamaksuja jos niitä luottotietoja ei ole. Sitä mä en ymmärrä, että ei saa asuntoa tai työpaikkaa menetettyjen luottotietojen takia.

Se on syrjivää. Oletetaan että ihminen jolla ei ole luottotietoja, syyllistyy varkauteen. Sitähän se on. Tai niin enemmistö sen ymmärtää. 

Me ei oteta sinua koska sinulla on väärä nimi (ulkomaalainen tai romani), Me ei oteta sinua koska olet  mies, nainen, muunsukupuolinen, Me ei oteta sinua,koska olet tuon ikäinen, Me ei oteta sinua koska olet kotoisin paikasta X, Me ei oteta sinua koska sinulla ei ole luottotietoja. Nämä kaikki toimivat karkeasti samalla logiikalla. Tietyillä ihmis/sukupuoli/ikäryhmillä on ihan tutkitusti korkeammat rikostilastot. Mutta niitä ei voida käyttää ainakaan julkisesti työntekijävalintaan koska SEHÄN OLISI SYRJINTÄÄ.

Rikosrekisteriote olisi realistisempi esim.rahan käsittelyyn liittyvissä ammateissa. Vuokralaisasiassa luottotietoasia on vähän ristiriitainen, koska kyseessä on kuukausilasku asunnosta.

Asian voi kiertää mikäli kyseessä on ihminen joka saa asumistukea kelalta, sen voi ohjata suoraan vuokranantajalle. Riski on aika pieni mikäli kyseessä on työtön, koska työtön saa kelalta usein enemmän  asumistukea.

Voisin sanoa että paskimmassa tilanteessa ovat luottotiedottomat joilla on työpaikka. Ei ole mitään porsaanreikää.


22.11.2021

F90.0 Kiljusen Herrasväki+ F98.8

ADD. Kolme pientä kirjainta.Selitys sille miksi elämässäni on ollut vähemmän mairittelevia asioita ja sanoja siitä millainen olen. Vähän outo, mutta ei osata spesifioida sitä, hidas, ei mene ohjeet perille vaikka sanoisi miljoona kertaa samasta asiasta, typerä tollukka joka ei tajua mitään, tunkeileva, lapsi josta ei saa mitään irti. Tunkeilevuus on vähentynyt aikuisena koska tajuan toisten henkilökohtaiset rajat paremmin. Mä voin lyödä vaikka satasen vetoa että lukio meni pipariksi osittain tämän takia. Lahjakkuus ei enää riittänyt vaan olisi pitänyt lukea ja tehdä pitkiä esseitä. Jotka ei muuten kiinnostaneet pätkääkään. Tähän lisänä tahaton nukahtelu, joka on ollut olemassa jo tarhasta asti ja on edelleen olemassa.  Luulin että ADHD ja ADD kuuluvat saman diagnoosinumeron alle. Eivät olekaan.

"Add on yksi adhd:n kolmesta ilmenemismuodosta. Siinä oireet painottuvat tarkkaavuuden säätelyn vaikeuksiin (vaikeus suunnata ja ylläpitää tarkkaavuutta, vaikeus vaihtaa tarkkaavuuden kohdetta tarvittaessa, häiriöherkkyys, taipumus lykätä aloittamista jne.). Impulsiivisuutta voi ilmetä joissakin tilanteissa, mutta ei yhtä usein tai laajasti kuin yhdistetyn tyypin ilmenemismuodossa (adhd). Aktiivisuuden säätelyn vaikeus voi painottua aliaktiivisuuteen. Usein add:ssä on myös toiminnanohjauksen ongelmia. Add voi vaikuttaa myös esimerkiksi sosiaalisten taitojen käyttöön ja tunnesäätelyyn. Hoidossa painottuvat tarkkaavuuden tukemisen keinot, toiminnanohjauksen tuki jne. Lääkehoidossa käytetään samoja lääkkeitä kuin muutenkin adhd:ssä."

 Lisäksi asenne tarkkaavaisuuden häiriötä kohtaan on sukupuolijakautunutta. Tytöiltä odotetaan eri asioita kuin pojilta, huonoa käytöstä ja levottomuutta siedetään pojilta paremmin. Edelleen. Millä kivikaudella eletään vielä nykyajalla -_- Vai kuinka moni muistaa että adhd kuvauksissa olisi käytetty tyttöjä? 

"Moni diagnosoimaton adhd-ihminen kasvaa epäonnistumisen tunteiden ympäröimänä ja tottuu pitämään
itseään tyhmänä."
Mä voin niiiiiin allekirjoittaa tämän. Oman kokemuksen mukaan ikäluokkani edustajat alkavat vasta saada diagnooseja. Kun ne olisi pitänyt saada jo kauan sitten. Kun elämä on kussut alisuoritutumiseen ja olet jo pitkälle yli kolmenkymmenen. Ei voi yleistää toki noin rankasti, ei kaikilla luisu hommat alamäkeen. Itselläni on asiat ja puitteet aikalailla kunnossa ja poljettu itsetunto haistattaa jo pitkää tallojille tässä vaiheessa elämää. Itsensä hyväksyminen ja armollisuus on se mikä tuottaa vaikeuksia. Mutta matkalla ollaan.

ADHD oireisto jaetaan kolmeen alueeseen. Tarkkamattomuus, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus. 

Pohdin että voimakas epämääräinen ahdistuksen ja vihan tunne liittyy varmaankin myös tähän. Masennus lisäpojona. Tätä esiintyy edelleen. Mutta ei esim. pitkiä jaksoja kuten alkaen 2005.

En usko että diagnoosi on avain onneen,  mutta ehkä se auttaa selkeyttämään asioita itselleni. Ja hyväksymään itseni paremmin. Olemaan armollisempi.


Mä jaksaisin kuunnella tätä pimputusta loputtomiin:



21.11.2021

Kyseenalaistuskupla

Piti edelliseen postaukseen vielä lisätä nudehuulet eli kuorrutettu meikkivoiteella tai peitepuikolla. Nimenomaan kuorrutettu.

Luin netistä taas kaikennäköstä. Rokotteen mukana ihmiseen laitetaan siru ja 5g mastot tuottaa jotain haluttua siihen siruun. Siis for real? Oikeesti? Nyt on kyllä foliohattua viimesen päälle. Uskomukset  on  hyviä niin kauan kunhan ne eivät satuta ketään. Saa käydä enkelihoidoissa ja energiahoidoissa mikäli siitä on apua esim.kipuihin ja psyykeen hyvinvointiin. Eikä rahaa kulu tolkuttomasti siihen ylläpitoon. Näin minä näen asian.

Kyseenalaistan valtamediaa, kyseenalaistan THL:lää ja kyseenalaistan foliohatut ja salaliitot. Kaikilla keulii tässä vaiheessa jo niin pahasti että parempi jäädä seuraamaan taustalle. Rokotetutkimukset ovat lääkefirmojen rahoittamia  joten saletisti ei ole täysin puolueetonta. Vaihtoehtohoitogurut rahastavat ihmisen epätoivolla kun kumpikaan  (rokote  tai  vaihtoehtohoito) ei tuo paluuta normaaliin.

Ensin markkinoitiin enemmistölle lehdissä että voidaan palata normaaliin kunhan otat rokotteen.  Sitten markkinoitiin nuorisolle että pääset baariin jos otat rokotteen. Silleen tiivistetysti. Upposi kuin kuuma veitsi voihin. Nyt alkaa markkinointi siitä  kuinka korona leviää kouluissa jotta saadaan lapsetkin ottamaan.

Mä en pidä siitä tavasta jolla ihmisiä manipuloidaan ja miten tämä rokotusasia  tuodaan esille. Se ei  ole mun mielestä rehellistä ja suoraa. Mutta taas, minkäs minä sille voin kun maailma pyörii rahan ja  markkinoinnin ympärillä. Jopa bensa-aseman tankkauspistoolissa on minikokoinen mainos.

En oikein voi sanoa  että kallistuisin mihinkään suuntaan,  koska millään taholla ei ole näyttää rehellisiä ja tarpeeksi vahvoja faktoja. Luvut ja tilastot eivät ole tarpeeksi päteviä koska niissä ei oteta huomioon tiettyjä asioita jolloin luvut vääristyvät.

Tänään olisi tiedossa autiotaloreissu. Löytyi talo jossa en ole vielä käynyt ja on autioitunut vasta lähiaikoina. Siellä on jo käyty koska paikat on hajoitettu. 

Kissankaipuu on kova, mutta ei vielä.

16.11.2021

Arkistojen aarteita

Kun syötän googleen 2000-luvun alun muoti niin en löydä siitä mitään tuttua. Vain julkkishöttöä ja niihin vaatteisiin ei kukaan normaali ihminen pukeutunut. Pystyn ehkä listaamaan jotain tähän nyt kun mielessä pyörii. Leveälahkeiset farkut (Only, Miss 60)muistan nämä erityisesti. Farkkumekot jotka ulottuivat polviin saakka ja joissa oli 3/4 hihat, oli sellainen takin ja mekon yhdistelmä. Niitä pidettiin samansävyisten levareiden ja lyhyen topin kanssa. Paidat olivat yleisestikin ihan kauhean lyhyitä, tämä on tuoreessa muistissa koska olen onnistunut saamaan käsiini kyseisen aikakauden vaatteita. Paidat olivat lyhyitä vuoteen 2008 jonka jälkeen tuli niitä ylipitkiä toppeja ja leggingsejä yhdistettynä minihameeseen. PMMP edusti myöhempää 2000-lukua vuonna 2006. Nylon Beat edusti 2000 luvun alkupuolta erityisen hyvin. Paljon farkkua, lyhyitä toppeja, leveät ylipitkät lahkeet. Unohdin korkeapohjaiset kengät. 2000 luvun alun housujen lahkeet olivat lähestulkoon aina ihan liian pitkät ja itselläni rispaantuivat kamalan näköisiksi. Talvella kastuivat ja jäätyivät. Nykyisin kenkäkaupan ikkuna näyttää samalta kuin 1998. Sitten oli narukiinnitteisiä farkkumekkoja. Yhtään kuvaa ei ole tai en löydä. Veluuriasuun en muista kenenkään pukeutuneen vaikka kuvahaku vilisee niitä. Kaupasta sai myös vakosamettilätsiä ja muuta kampetta vakosamettisena. Pidin sametista kovin, mutta käyttöikä kys. kankaalla oli ihan sairaan lyhyt. Pitkät karvatakit talvella, oli myös myöhemmin napatakkeja karvalla. T-paita pitkähihaisen päällä ja kalastajahattu, tätä harrastin itse :D Only valmisti tekonahkahousuja liiloina ja mustina, näitä näkyi koulussa joskus 2001.




Seurasin As If-brittisarjaa 2003-2004, siinä kiteytyy aika hyvin perustallaajan muoti. Samoin American Pie-elokuvissa tai American Beautyssa. Huomaan edelleen jos joku ihminen käyttää samantyyppisiä vaatteita nykyisin. Se erottuu joukosta ja on minulle tuttua ja turvallista. Mä en haluaisin poiketa siitä muodista koska se menee mukavuusalueen ulkopuolelle.


Sitten tapaus Nightwish. Istuin Jepen sohvalla katsomassa maikkarin uutisia tai telkkaria ylipäätään. Olin Helsingissä ja lähdössä laivalle ensimmäistä kertaa elämässäni. 3510i kilahti ja sain ystävältäni Mandylta tekstiviestin: "Have you heard mitä on tapahtunut? Tarja Turunen erotettiin." Enempää en muista. Koska niistä ajoista en muista juuri mitään muutakaan. Siihen jäi ajanlaskuni Nightwishin parissa. Osaan lyriikat kolmanteen levyyn asti lähes ulkoa. Once jätti kylmäksi vaikka ei se huono ole missään tapauksessa. Omalla mittapuullani liian tuoreessa muistissa ja puhkikulutettuna. Ajanjaksolta elämässäni josta en muista kuin vähän.

Vasta nyt alan lämmetä Dark Passion Playlle, ei se koskaan huono ollut. Minulle vain liian erilainen siihen nähden mihin olin tottunut. En seuraa bändiä enää aktiivisesti, vaikka keikoilla olen käynyt kun ovat tulleet Etelä-Suomeen. Toisaalta en seuraa enää mitään bändiä aktiivisesti, elämän täyttää kaikki muu. Musiikkia kuuntelen kyllä päivittäin. Raskaampaa musiikkia harvemmin, kuuntelin sitä aikanaan niin paljon että vieläkin tulee korvista ulos. 

Keikoilla käyminen ei ole koskaan ollut kauhea intohimo, siellä on liikaa muuta hälinää että kuulisin musiikkia hyvin. Minusta vaikuttavampaa oli törmätä Floor Janseniin randomisti Tampereen kadulla. Okei Nylon Beatin keikka eturivissä oli kyllä mahtavaa, vaikka siellä tuupittiin ihan reilusti kyynärpäillä.

10.11.2021

Moskovan pikkuoravat

Nostalgiapläjäys. Sain jouluna 2002 t.A.T.u.n levyn, jos oikein muistan. Sen jossa oli englanninkielisiäkin kappaleita 200km/h in the wrong lane. Toki  heiltä oli tullut venäjällä kys.levy jo aiemmin täysin venäjänkielisenä. Kuuntelin sen puhki.Vaikea kuvitella että tämänkin duon ilmestymisestä suomalaiseen telkkariin ja radioon on jo lähes 20 vuotta. Omassa elämässäni tähtihetket ovat kestäneet näihin päiviin.  Kun duo ei enää Suomessa menestynyt niin minun elämääni se jäi. Kuten moni muukin bändi josta pidän edelleen. Siksi ei ole mitään lähes 20 vuoden rakoa oman pääni sisällä, vaan ajatonta.

Levyä en enää omista, annoin sen divariin monien muiden levyjen seurana. Divarin pitäjä tuumasi levyjeni edustavan tuuba-osastoa :D Mutta moni teiniaikojeni levyistä  ovat ihan karseassa kunnossa. Johtuen siitä, että siihen aikaan nuorisolla oli tapana kantaa cd-levyjä repuissaan ja vaihtaa niitä cd-soittimeen. Jos olisin ollut fiksu, niin olisin laittanut levyt sellaiseen pehmoiseen koteloon johon sai jopa 10 cd:tä. Mutta ei. Suosikkilevyjeni kannet ovat vähintään kyseenalaisessa kunnossa.

7.11.2021

---

Turhautumisen multihuipentuma. Mä en jaksais olla jatkuvasti pystyyn nukahteleva tyhjäpää.Mikään ei auta. 

Minkä takia kahdesti rokotettuja ei enää huolita koronatesteihin? Vaikka tahtoisi niihin. Tilastot vääristyvät niin ettei rokotettujen keskuudessa muka ole koronaa ja koska rokote ei estä sairastumasta, niin sitähän saattaa levittää tuolla tietämättään. Eivät ihmiset pikkuflunssassa mihinkään kotiin jää, se on niin nähty.  Ennustan että tulevien viikkojen aikana uutiset täyttyvät lasten keskuudessa olevista tartunnoista,  koska lasten rokotukset ovat tulossa. Halutaan vähän ohjailla ihmisiä.

Tämä on niitä päiviä kun maailman paskuus menee ihon alle. Mun on vaikea sisäistää hylkäämistä,  syrjintää  ja kaltoinkohtelua. Sisäinen möykkääjäni pääsee valloilleen.

Ostan ystävälleni Inge Löökin kortteja kun niitä  on saatavilla. Näen kuvissa yhteisen historian ja tulevan, sen kuinka tavallaan mikään ei muutu vaikka ikää tulee. Kuin kaksi lasta mummon nahoissa. Mä en varmaan koskaan lakkaa ihmettelemästä maailmaa,  lapsen silmin katsominen ei ole kadonnut. Se pitää välillä vain kaivaa esiin. Onneksi ei kauhean usein. Nykyisessä  osoitteessa ei voi katsella pölyn leijailua auringonvalossa. Mutta onneksi voi etsiä pilvistä muotoja :D


5.11.2021

Vähän höyryä ulos

Kun asiakas menee tunteisiin. Siedän aika paljon kakkia asiakkailta, se on minulle useimmiten ihan fine, mutta epärehellisyys tai vilpillisyys ovat sellaisia asioita jotka menevät tunteisiin. Pystyn myöntämään virheen kun sellainen on tapahtunut ja korjaamaan sen, siinä ei ole mitään epäselvää. Erehdyksiä sattuu. Mutta mikäli ei ole kyse aidosta virheestä, erehtymisestä, vaan vilpillisestä toiminnasta asiakkaalta lähtökohtaisesti niin näen punaista. En voi vilpittömästi pyytää anteeksi virhettä joka ei ole oikeasti olemassa. Mutta valitettavasti osa ihmisistä vain toimii niin, enkä minä voi sille mitään. En tiedä Heidän henkilökohtaisia motiivejaan toimia niin.

Olen aina ollut ihan surkea valehtelemaan, joten opin tavan jättää kertomatta. Mutta se on sama asia kuin valehtelu. Onneksi olen vuosien saatossa oppinut. Mitään vakavaa ei menetä jos puhuu totta ja on suora. Tällä en tarkoita sitä että kaikki mielipiteet pitää sanoa ääneen. Kyllä vaikeistakin asioista pitää pystyä puhumaan. Siihen auttaa yksinkertainen kysymys itselleen: Mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Ja on ihan terveellistä puhua siitä mitä haluaa ja mitkä asiat eivät ole ok. Eihän niitä muuten voi toinen tietää. Ajatustenlukua ei ole vielä keksitty.

Pohdin että suurin syy ihmisten valehteluun on pelko ja oman edun tavoittelu. Lapset valehtelevat koska pelkäävät vanhempiensa suuttuvan, mutta eivät ymmärrä että vanhemmat suuttuvat enemmän valehtelusta kuin pahasta teosta. Sekä oman edun tavoittelu. Aikuisten maailmassa en ymmärrä pelon ohjaamaa valehtelua. En löydä sille esimerkkiä.

Toinen asia mistä en pidä ovat sellaiset ihmiset joiden jutut ja olemus muuttuvat seuran mukaan. Siten mikä heille itselleen on eniten eduksi.

Kolmas asia josta en pidä, liittyy miehiin työelämässä. Valkoisen heteromiehen normi. Miehen on helppo edetä urallaan ilman pätevyyksiä kun sopivasti lipaisee, on myös olemassa hyväveli-verkostoja. Nainen joutuu kouluttautumaan ja hankkimaan asianmukaisen pätevyyden mikäli on kyseessä ylempi titteli. Näin se vain valitettavasti menee. Ei mene minun oikeudentajuuni. Nuoleskelulla yleneminen kuulostaa kyllä ihan klassiselta elokuvakliseeltä. Olisipa asia niin.

Kylläpäs tuli taas negatiivista, mutta pakko se on johonkin saada talteen. Ulos pään sisältä.

31.10.2021

Suru

On niin hiljaista. Paha mieli puskee väkisin pintaan, vaikka kuinka koittaisi ajatella että parempi näin. Luopumisen vaikeus kun aika on täynnä. Mihin kaikki vuodet katosivat yhtäkkiä, kun kaikki kävi niin nopeasti? Aina sitä toivoisi vähän lisää aikaa. Mieleen tulee elävästi elämän rajallisuus joka koskee meistä jokaista. Kelloa ei voi kääntää takaisin vaikka kuinka haluaisi. Vaikka luopuminen on tiedossa se tulee silti liian äkkiä. Joka kerta.

28.10.2021

Hyvästi muru 2.0

Hellu lopetettiin tänään. Maksa-arvot jatkoivat kohoamistaan antibioottikuurista huolimatta, kilppariarvot olivat laskeneet normiin. Vatsan ultrassa paljastui paksuuntumia suoliston alueella, sekä yksi isompi lähellä maksaa. Vahva epäily suoliston syövästä/lymfoomasta. Mitään ei olisi voinut tehdä. Maksa-arvo oli inasen koholla jo viime helmikuussa, mutta tarkemmissa mittauksissa ei löydetty mitään poikkeavaa. Neljä viikkoa sitten maksa arvo oli selkeästi koholla ja eilisissä mittauksissa se oli noussut entisestään eikä taulukko enää riittänyt.

Oireilu alkoi näkyä jo viime keväänä, vaikka en osannut sanoa mitä se tarkalleen oli. Oli vain tunne että kaikki ei ole hyvin. Ei tullut viereen öisin, eikä ollut sellainen lötköpötkö joka antoi vanuttaa itseään. Muuttui vähä"puheiseksi" eikä osallistunut enää puuhasteluihin. Oli ärtyisämpi. Muutos tuli pikkuhiljaa.

Jännä sattuma, että päivälleen kaksi vuotta sitten 28.10 2019 olen kirjannut päiväkirjaani että Lissu paljastui niin sairaaksi että lopetettiin. Hautaamispäiväksi on kirjattu 30.10. Näissä saattaa olla päivän viive.


Mä en muista millaista se on, kun taloudessa on kissanmentävä aukko. Ei paskarallia, ei ruokamolinaa, hiljainen aamu, hurina ja pörrpörr vieressä ei alkanut kun herätyskello soi. Aamutoimieni lomassa yleensä seurustelin kissojen kanssa, kun muut vielä nukkuivat.

Hellu oli Vierumäen kissakööristä nuorin ja viimeinen.

26.10.2021

Lapsuusmaisemia

Olen asunut Lahdessa. Mielikuvissani Kiveriö on säilynyt samanlaisena kuin kuvissa näen. Vaikka kyseessä on lähiö, niin pidän tästä lähiöstä. Pidin siitä jo lapsena. Paljon mäntyjä ja sijainti korkealla kiveriönmäellä. Maisema ei ole juurikaan muuttunut siitä kun olin 5-vuotias, toki taloja on maalattu ja kauppa lopetettu.

Ahtiala. Nykykuvissa talot ovat ihan karseassa kunnossa. Taisivat ne olla ulkoisesti olla karseita jo lapsuudessa, mutta lapsen mieli ei välittänyt. Polut ovat kasvaneet umpeen ja maisema on muuttunut. Ympäristö tuntuu kutistuneelta toisin kuin Kiveriö. Muistikuvat Ahtialasta ovat tuoreempia, mutta silti se tuntuu maisemaltaan kaukaisemmalta kuin Kiveriö. Ehkä Kiveriö kuuluu paikkoihin jotka olen tuntenut kodikseni. Tosin Ahtialasta poismuuton jälkeen kaipasin takaisin pitkään. Kuvittelin ehkä että palaaminen saa kaiken ennalleen, kuten monesti elämässäni. Ajankululla ei ole merkitystä. Vaikka olen unohtanut miten perseestä oli kun samasta pihapiiristä olevat lapset muuttivat pois. Tavallaan viimeinen vuosi 96-97 jäi aika yksinäiseksi siellä. Mutta muistelen että en osannut käsitellä omaa tunnettani siitä mikä on vinossa. Oli vain pitkästymistä. Ahtialan maisemissa kuljen yhä eniten kun näen unta vanhoista asioista. Viime yönä olin menossa Laitumen kahvilaan ja sen vieressä sijaitsevaan kauppaan jonka nimi oli Ruokavarasto. Kuljen vanhaa koulutietäni usein.

Haaveilin että olisi voinut tehdä kierrosta omissa vanhoissa osoitteissa ja ottaa kuvia. Muistikuvissa olevia maisemia ei enää saa mistään tallenteista. Olis ihan hirveen siistiä jos ihmisen mielestä saisi teetettyä valokuvia. Ja jos mä saisin aikakoneen niin kävisin vähän vaatekaupoilla.

Olen käynyt psykologilla joka on kartoittanut sukutaustaani neuropsykiatrisia testejä varten. Äidin puolelta ei nouse muuta kummaa kuin alkoholismia ja erakkoluonteisuutta. Veikko-pappa pomppaa ainoana henkilönä esiin suvun monitoimi-ihmisenä. Lähes kaikilla on ollut menestynyt elämä ja pitkä ura. Isäni puolelta on myös alkoholismia, sekä keskeytyneitä opintoja, holtittomuutta, epämenestynyt elämä.

Pojallani on adhd ja asperger. Mikä on oma osuuteni asiaan, sitä en tiedä vielä, mutta adhd tulee hänen isänsä puolelta ihan selkeästi. Saa nähdä kuinka käy.

Tästä sitten vähän uutta ABBAA 40 vuoden tauon jälkeen, ihan sitä itseään eli hyvää :)




22.10.2021

Ohjailua

Ärsyttää ihan suunnattomasti kuinka media ohjailee ihmisiä. Enemmistöä. Kohu-uutismuotoilu ja julkaistaan epämääräisesti uutisia julkaisematta kuitenkaan oikeita faktoja asioista.  Se herättää paljon spekulaatiota. Jätetään kertomatta oleellisia asioita, mä en pidä siitä. Sama pätee muihinkin julkaisuihin ja tutkimuksiin. Markkinointi ohjaa myös ihmisiä tekemään ostopäätöksiä. En tarkoita että minua ei voisi ohjailla tai se olisi ihan hirveää. Korona-asia on paisunut järjettömiin mittakaavoihin ja se on jakanut ihmiset kahteen leiriin. Iltapäivälehdissä ja muussa mediassa syyllistetään rokottamattomia, miehiä, kansanedustajia jnejne.Revitellään tarkistamatta faktoja ja jätetään kertomatta.

Someaika on mahdollistanut mielensäpahoituksen kaikesta. Eskimo-jäätelö, Geisha-suklaa, Neekerinsuukko, Uncle Ben's-riisi ja Afrikan tähti, tässä vain muutamia nimetäkseni. Kyllä minä mieleni pahoitin, ihan kaikesta. Siitäkin kuinka naapurin Pirkko-Eemeli kehtaa pukeutua just niinkuin haluaa.

Palaan korona-asiaan. Mylly käy. Tässä ihan suora copypaste-lainaus THL:n sivuilta.

"Koronarokote suojaa koronavirustaudilta ja erityisesti sen vakavilta muodoilta.Kaikki Suomessa käytettävät rokotevalmisteet antavat kahden annoksen jälkeen erinomaisen suojan vakavaa tautia vastaan.

Eri rokotteiden suojatehoissa ei ole merkittäviä eroja.Koronarokotteet estävät myös viruksen erittymistä ja tarttumista ihmisestä toiseen. Siksi rokotus voi edistää niin sanotun epäsuoran suojan syntymistä.

Koronarokotus ei kuitenkaan täysin poista tartunnan saamisen ja tartuttamisen riskiä. Siksi on tärkeää, että myös rokotteen saatuasi huolehdit turvaväleistä, käytät tarvittaessa maskia, peset käsiäsi ja noudatat muita ohjeita viruksen leviämisen ehkäisemiseksi."

Ehkäisee taudin vakavaa muotoa, eli sairaalaan joutumista. Ehkäisee viruksen erittymistä ja tarttumista. Mikä on lopullinen hyöty jos eletään kuin elopellossa, tuudittaudutaan siihen että rokote estää sairastumisen? Kuvitellaan että voi elää täysin normaalia elämää kun on käynyt piikillä.

Kun tuossa lainauksessa kehoitetaan noudattamaan ehkäiseviä toimenpiteitä vaikka olisit käynyt rokotteessa. Siksi rokote ei käy järkeeni, eikä yleisötapahtumien avaaminen millään passilla. Riski tartuttaa ja sairastaa oireettomana on edelleen olemassa mikäli elää ilman huolen häivää sitä normaalia elämää.Voin väittää että rokottamattomana mulla on pienempi riski sairastua ja levittää tautia mikäli elän kuten tähänkin asti (eli purkissa käsiä pesten), kuin että rokotettuna kävisin baareissa ja yleisötapahtumissa ja eläisin nk."normaalia elämää". Ymmärrän toki että sosiaalisille ihmisille korona-aika on ollut raskasta ja syynkin siihen. Mutta epäsosiaalisena mä en voi myötäelää asiaa. En huomaa arjessani juurikaan eroa entiseen.

Kolikolla on aina kaksi puolta. Tässä tapauksessa siitä toisesta puolesta ei saa valtamediassa edes puhua, tai missään muuallakaan. Heti kun poikkeat enemmistöstä, leimataan foliohatuksi. Ja voin sanoa että on olemassa kolmenlaisia ihmisiä: Enemmistö, joka ottaa rokotteen kyselemättä ja kyseenalaistamatta yhtään mitään ja uskoo kaiken mitä iltapäivälehdissä kirjoitetaan, sitten on Kyseenalaistajat jotka ottavat selvää asioista uutisten takana ja tekevät päätöksiä sen mukaan, ja sitten ovat rehelliset Foliohatut ja salaiittoteoreetikot. Enemmistö leimaa Kyseenalaistajat sekä Foliohatut samaan nippuun. Kolikon kääntöpuolelle ei edes vahingossakaan haluta katsoa.

THL julkaisi tutkimusraportin koronasta. Mistään ei löydy linkkiä tutkimuksiin- ei kirjaimellisesti yhtään mistään. Mitä varten? Tiedon pitäisi olla saatavilla. Jos julkaisee tutkimustuloksia, niin kyllä pitäisi olla tutkimuksenkin julkista tietoa.


11.10.2021

Monitoimimies

Vitkuttelin hakeutumista tutkittavaksi. Ensi kerraksi vien psykologille sukupuun, sekä vauvakirjani. Sukupuusta pitää erotella suvun monitoimi-ihmiset, räiskyvät tai muuten vain näkyvät persoonat jotka muistetaan. Kävi ilmi että muistutan Veikkoa kuplaominaisuudellani. Hän meni innostuskuplasta toiseen. Hänestä piti tulla kirjailija, maanviljelijä, puuseppä jne jne. vallitsevan innostuksen mukaan. Innostuksen aiheelle annettiin 100% ja sitten siitä imettiin kaikki tieto. Venäläisiä kirjoja lukiessa sieltä tuli uusi kupla kuinka hän muuttaa Novgorodiin ja suuret olivat suunnitelmat. En muista hänestä enää muuta kuin että luki minulle paljon ja oli kiivasluontoinen. Uteliaisuus vailla vertaa.

7.10.2021

Ärsytyspohdintaa

Pari viikkoa sitten Forssan Vesihelmessä kaatui pieni lapsi. Näytti pahalta ja ambulanssin tulo kesti kauan. Toivottavasti asiat selvisivät parhain päin. Meni tunteisiin vaikka vain kuulin asiasta, enkä ollut itse paikalla. Lasten onnettomuudet ovat jostain syystä sydäntäsärkeviä ja tuntuvat minusta ihan järkyttävän pahalle, vaikka olisi ihan vieras kyseessä. Ne asiat jäävät päähän pyörimään pitkäksi aikaa.

Hellun tilanne on epäselvä. Verikokeessa oli moni asia pielessä ja siitä paljastui haima, maksa ja sappiteiden tulehdus. Positiivista on se, että kissa ei jäänyt eläinlääkärin  pöydälle kuten Lissulle kävi. Saa nähdä kuinka käy. Onhan se tiedossa kumminkin että Hellu on jo 16, eikä kelloa saa enää taaksepäin vaikka kuinka toivoisin.

Tavallaan toivoisin että voisin yhä innostua luonnonkosmetiikasta, luomusta ja lähdevedestä. Muistan millaista oli olla luomukuplassa kaiken muun ekoilun lomassa. Mutta yksinkertaisesti kyseenalaistan ne asiat. Luonnonkosmetiikka ei edusta minulle mitään muuta kuin kosmetiikkaa. Se on bisnestä siinä missä muukin bisnes, se menestyy joka markkinoi parhaiten, vihreilläkin markkinoilla. Sama pätee luomuun. Osta luomua niin ostat itsellesi "puhtaamman" omatunnon ja paremman mielen. Mielestäni Suomessa on ihan tarpeeksi puhdas vesi ja ruoka normiversioinakin. Lähiruoka saa minulta pointsit oli luomua tai ei. Lisäksi tämän hetken trendi on kierrätysmateriaaleista tehdyt tavarat, ekologisuus.  Silti tämän ekologisuusmarkkinoinnin tarkoitus on saada ihmiset kuluttamaan, eli ostamaan. Ekologisinta olisi jättää ostamatta eikä ostaa itselleen puhtaampaa omatuntoa lisäkulutuksella. Markkinointi ja mainostus on ristiriidassa sen ideologian kanssa jota ekologisuus edustaa.

Uskon että ihminen on aidosti onnellinen kun saa tehdä asioita joilla on merkitystä.

Kuvitellaan tilanne: Asut mökissä jossa on kamari ja tupakeittiö. Puuhella ja pönttöuuni. Ei sähköjä, eikä juoksevaa vettä. Pihan perällä ulkohuussi ja minikokoinen sauna. Itse teet puutyöt jotta saisit lämpöä ja ruuat tehtyä. Vesi kaivosta. Tämä tuottaa arkeen tekemistä ja niillä teoilla on merkitystä. Välillä puuceen tyhjennystä, liiterin täyttöä. Ostopuulla tai itse kaadettuna. Jääkaapin uupuminen on tässä kuvitelmassa iso miinus, enkä keksi sille korvaavaa laitetta. Vihannekset ja juurekset säilyvät kylmäkellarissa jonka voi kaivaa maahan. Vihannekset ja juurekset voi kasvattaa itse, siinäkin on tekemistä jolla on merkitystä. Jos ihan hc-meiningillä mennään niin sitten itse metsästetään lihatkin pöytään. Mutta tässä kuvitelmassa ne voi ostaa kaupasta siihen kuvitelmasta uupuvaan jääkaappiin tai pakastimeen. Veikkaan että ei tulisi olemaan tylsää tai sitä luppoaikaa.

Mutta nykyään on työelämä. Jos ylläolevan kuvitelman yhdistäisi työelämään niin veikkaan ettei paljoa ehtisi tehdä kotona hommia, kun pitäisi levätäkin. Ennen aika on mennyt arkiaskareissa kun ei ole ollut niin automatisoitua kaikki.

Koska Spaissarikupla, niin tässä on varmaan mun ikuisin suosikki kaikista Spice Girls-biiseistä.

 
Viva Forever


27.9.2021

Nostalgiatrippailun aarteita

Uusi  kupla on päällä. Ehtaa ysäriä, asia jonka muistan joka päivä mutta en jää enempää  miettimään. Spice Girls ^_^ Muistan että oli vaikka mitä keräilytavaraa ja tosi kaupallistettua, vetosi pikkutyttöihin. Mä en ollut  Spaissarikuplassa lapsena kovin voimakkaasti vaikka pidinkin ilmiöstä. Jälkikäteen olen vasta ymmärtänyt kuinka  isosta ilmiöstä oli kyse, ei ehkä musiikillisesti vaan muuten. Tästäkin yhtyeestä jäi pop-klassikoita jotka jokainen tunnistaa. Tämä oli viimeinen varhaisteinin/lapsuuden iso musiikkijuttu ennen teini-ikää, sen jälkeen tuli Nightwish. Lapsena oletti bändien ja ilmiöiden olevan ikuisia, se on ehkä yksi syy siihen miksi mä en koskaan kerännyt mitään. Nyt mä keräilen asioita nostalgia-arvon vuoksi. En muista koska Spice Girls pisti pillit pussiin mutta Spiceworld-levyn jälkeen tullut levy jäi vaisuksi+ että  suosikkini Geri lähti yhtyeestä. Innostus sammui.  Ehkä olin jo kohderyhmää vanhempi tai minulla oli jo uusi juttu menossa kuten Nylon  Beat, Eminem tai Nightwish. Spice Girls kuuluu samaan kategoriaan kuin Nylon Beat. Muistan ettei kovinkaan moni julkisesti enää buumin mentyä ohi,  myöntänyt kuuntelevansa kys. orkesteria. hattaraa, glitteria ja Girl poweria, siitähän tuli myötähäpeää herranjestas! Ja ne vaatteet! Aivan ihania, ilmentävät  hyvin 90-luvun loppua. Korkeapohjaset monot, kirkkaita värejä,  muovia, glitteriä ^_^. Sipce Girls oli ilmiönä  päällisin puolin sellainen josta tulee hyvä mieli, ellei mieti kaupallisuutta kaiken takana. Koska en itse kerännyt aiheeseen liittyvää sälää, tai ainakaan onnistunut säilyttämään näihin päiviin mitään vähäisiäkään asioita (koska hei d44, nehän tekee vielä keikkaa kun oon aikuinen :D), sain ystävältäni hänen kokoelmansa. Tarroja, kortteja eri koossa, julisteita, lehtileikkeitä ja tikkaripurkin+papereita. Kuvassa olennaiset, tarroja, kortteja ja lehtileikkeitä oli niin runsaasti etteivät mahtuneet kuvaan. Tällä kuplalla mennään varmaan seuraava kuukausi ^_^  CD-levyn lisälehtisellä oli tilauslomake josta sai tilattua paitoja, polaroid-kameran tai muuta sälää. Oli jopa Spice Girls deo-spray. Jollain tutulla oli sellainen, mutta en muista tuoksua, sekoitan sen ehkä persikkatikkarin tuoksuun. Veikkaan sen olevan hyvin ysäri, unisex-tuoksu. Vihreä, mausteinen ja sitruksinen maustettuna jollain puuterisella tuoksulla. Puuteriset tuoksut olivat silloin suosittuja.

 

 Tästä musaa päivään päättymättömältä kasetilta ;)




23.9.2021

Jos ja muita ajatuksia

Tykkään antaa kiinnostuksenkohteilleni 100% silloin kun kupla on päällä. Kun se menee ohi niin motivaatiota on vaikea saada takaisin. Ajatuksen tasolla haluaisin harrastaa tankotanssia säännöllisesti, paljon ja suunnitellusti. Antaa sille paljon aikaa.

Realiteetit: tunnit ovat kalliita, työaika epäsäännöllinen ja elämässä on muutakin joka on prioriteettina. Kotona oleva tanko ei auta jos sitä ei käytä. Mielessä on se taso jolla olin parhaimmillani, se tuntuu hyvin kaukaiselta. Pitää tehdä  lyhyen tähtäimen tavoite, eikä tavoitella ensimmäisenä maailmanmestaruutta :D

Pohdintaa maailmasta. Valkoinen heteromies ei koe syrjintää sukupuolensa, värinsä tai seksuaalisen suuntautumisensa takia. Ei työpaikoilla eikä yhteiskunnassa.  Hän ei edusta vähemmistöä. Sinänsä ihan älytöntä. Mä en ole tajunnut tätä ennen.

21.9.2021

Käännekohtia

Tyypillistä. Mieleeni ponnahti asia josta olisi kiva kertoa. Blogi on kokenut nimimuutoksia vuosien varrella, elämäntilanteen ja kuplan vaihtuessa toiseen. Ensimmäinen taisi olla "You can't fix me", tavallaan nimi oli oikeassa aina. Sitten tuli Neonvalotaivas, kuuntelin paljon konemusiikkia ja siitä näkyivät vaikutteet, sitten taisi olla October Rust-viitaten syntymäkuukauteeni, sen jälkeen oli Manuaalinen elämäni,viitaten siihen että elän jossain nostalgiakuplassa jossa on vain olemassa vanhoja tavaroita. Tuntuu että blogi on tullut nyt lopulliseen muotoonsa, sehän minä olen, kävelevä  nostalgiakupla.

Soitin itselleni verikokeen ja valkotakkiset. Ajattelin selvittää mistä unohteluni, ajantajuttomuuteni ja kuplaan vajoamiseni johtuu. Kapasiteetti ei vain riitä muistamiseen, vireystila vaihtelee päivän aikana paljon. Nukahtelen tahattomasti jos joutuu istumaan pidempään kuin 15 minuuttia. Pää pursuaa ajatuksia.

Unohtelu aiheuttaa syömättömyyttä joka aiheuttaa lisää unohtelua kun syö huonosti. Miten voi niinkin arkinen asia kuin syöminen olla niin iso haaste. Siedän nälkää muutenkin huonosti. Vituttaa.

Verikokeessa selviää onko tyhjäpäisyys puutostilasta vai sairaudesta johtuvaa.  Psyykkeenlääkäri selvittää onko se neurologista. Sairaus tai puutostila ei selitä lapsuudessa ollutta unohtelua ja kuplaan vajoamista.

Mulla ei edelleenkään ole kauhean hyvää oma-aloitteellisuutta ellei kyseessä ole rutinoitunut asia.

Mutta asenne terveydenhuollossa on vähän sellainen, että jos on menestynyt koulussa ja on työpaikka niin mitäänhän ei voi olla.

Olis kirsikkana kakun päällä ymmärtää itseään paremmin. Onneks Ville on ollut kaikki nämä vuodet mulle järjen ääni ja opettanut sosiaaliset käytöstavat. Kuinka kunnioittaa muita ihmisiä, kuinka olla hyvä tyyppi. Koska monesti on käynyt niin että käyttäydyn kuin perse, enkä ole tajunnut tehneeni mitään väärää. Joten anteeksipyyntökään ei onnistu kun omasta mielestä kaikki on  ihan  ok.

29.8.2021

Sokerikuorrutettua sontaa

Asioita joita mulle ei voi sanoa, koska suutun joka kerta. "Tulen käymään ensi viikolla"- eikä näy eikä kuulu puolen vuodenkaan päästä. "Tulen kohta"- ei näy kahdenkaan tunnin päästä. "Olen pari tuntia tai muutaman tunnin"- ei näy viiden tunnin päästäkään. "Tulen käymään"- ei näy kolmen vuoden päästäkään.

Miksi sanotaan asioita joita ei sitten tehdä, kuten on sanottu. Mutta siitä en suutu jos sanotaan että "tulen käymään perjantaina". Ei ole kerrottu milloin tämä perjantai on. Siinä on selkeä ero.

Mä en myöskään pidä näennäisistä kohteliaisuuksista, koska haistan ne teennäisiksi ja niistä tulee minulle typerä olo. Myötähäpeä. Miks toinen puhuu niin, vaikka ei tarkoita sillä mitään.  Käytöstavat on tottakai jokaisella tai pitäisi olla mutta sellaista ihme sokerikuorrutettua sontaa puhutaan. Paljon kauniita sanoja jotka eivät tarkoita mitään. Siksi mä en vastaa mitään yleensä, kun joku sanoo sen klassisen: "Pitäis nähdä useemmin, nyt kyllä otetaan niskasta kiinni itteämme ja järjestetään jne jne." Mua inhottaa ilmoille heittely asioiden suhteen koska sinne ne jää. Ilmaan leijumaan ja sen jälkeen unohduksiin.

Mä olen niin kyllästynyt selityksiin. Pitäisi vaan joka kerta sanoa heti, että ei kannata jauhaa paskaa, ei tuu tapahtumaan. Silloin ihmiset lopettavat sen turhan lupailun.

Mä en näe että se kyläily on minun vastuullani jos en ole mitään sanonut tai lupaillut.

Kaikkein pahin on ehkä retoriset kysymykset. Mitä kuuluu? Vaikka toinen ei odota mitään muuta vastausta kuin "Ihan hyvää". Miksi kysyä jos ei edes oikeasti kiinnosta. Mä näen punaista heti. 

Mutta esim. jenkkilässä tämä on normi. "-Hello, sweetheart, How are you?" " -I'm fine thanks" ja sitten toivotetaan päivänjatkot. Tässä kohtaa ymmärrän sen täysin. Siinä on tietty kaava jota keskustelu noudattaa ja fraasit käydään läpi. Ei toimi minun päässäni suomeksi. Tulee vain typerä olo.

27.8.2021

No kun en muista

Turhauttaa taas. Mikä määrä unta olis riittävästi että tuntuisi edes hetken virkeältä. Viime yönä nukuin yli 8 tuntia. Koko viikko on mennyt sillä etten jaksaisi nousta aamulla, koko päivän vain väsyttää..  Mä en muista mitään. Numerot on tosi vaikeita muistaa. Tuntomerkkejä on vaikea muistaa. Töissä on piinaavaa tehdä asioita joissa tarvitsee laskea määriä tai  tarkistaa määriä. Muistan vain sen mitä juuri katson, edellinen asia on jo kadonnut päästä. Ohjeet eivät voi olla suurpiirteisiä, muuten joutuu tarkentamaan. Myöskään kirjalliset ohjeet eivät voi olla suurpiirteisiä. Mua ahdistaa suunnattomasti sellaiset ohjeistukset ja neuvot joihin jää tulkinnanvaraa. Ei voi olla tulkinnanvaraa, muuten menen jumiin.

Vajoan ajatuksiini, tahattomasti. Tänään erityisen paljon. Muistan ihmeellisiä asioita kaukaa menneisyydestä. Mutta en tiedä mikä päivä on, muistinko pukea päälle, onko tavarat mukana. Ärsyttääääää!!!


22.8.2021

Punainen lanka

Ihana hiljaisuus. Eilen oli siskon 40-vuotisjuhlat Lahdessa. Oli kivaa, monia tuttuja kasvoja. Näin lapsuudenystävääni ja oli mahtavaa huomata että  punainen lanka löytyy yhä, vaikka olemme aivan erilaisia. Hän kuuluu myös club nostalgia osastoon. Minulla on ollut vatsavaivoja viime aikoina, ja ne tulivat nytkin. Oli vaikea olla kun sattuu niin paljon. Pari päivää  aiemmin jouduin lähtemään töistä  kun en voinut seistä  edes suorassa ja kylmä hiki oli ihon pinnassa koko päivän. Yön aikana kivut ovat kadonneet onneksi. Varmasti ne liittyvät syömisiini jotenkin. Joten vähän harmittaa että joutui feidaamaan loppuillan kekkerit kipujen takia. Halusin vain kotiin. Ongelma ei ollut juomattomuus. Se pisti silmään, että moni kuvitteli et mulla ei ole hauskaa koska en juo. Koska joudun ajamaan. EI EI EI... Mulle juominen ei ole synonyymi hauskalle. Mä en käsitä miksi siitä tehdään ongelma. Juomattomuutta joutuu selittelemään ja kuskin osuus on aina paska nakki. Mitähän helvettiä. Mulle juominen on synonyymi krapulalle ja häpeälle.

Mä en halua herätä aamulla krapulassa muualta kuin kotoa. Tuntuu hirveältä ruveta miettimään, millä saa auton haettua paikasta X ja ajaa vielä sillä kotiin jos on krapula. Tai jos ei ole autoa, niin miettiä millä pääsee kotiin. Toki iltaa olisi voinut jatkaa autoillen vaikka aamuun asti, mutta vatsavaivat keskeyttivät illan :/

18.8.2021

Tapaus pelikoneet

Elämääni värittää loputon rakkaus vanhoja pelejä, pelimusiikkeja sekä musiikkia kohtaan ylipäätään. Sain ensimmäisen pelikoneeni jouluna -93. Muistikuvat eivät kerro kuin sen, että aiempana kesänä olin pelannut Segaa ensimmäisen kerran Puuhamaan pelihallissa. Ihastuin välittömästi. Kyseisen konsolin paketti on minulla yhä tallessa, itse kone sanoi sopimuksen irti jo 2000-luvun alussa. Ostin parikymppisenä uuden ja säilöin sen alkuperäispakkaukseen. Toki toimiva Sega nro2. on ollut ihan yhtä rakastettu kuin edeltäjänsä. Kerkesin pelata samoja pelejä melkein 25 vuotta. Nyt taukoa on kertynyt nelisen vuotta. Välissä siirryin pelaamaan Spyro-trilogiaa. Emulaattorit eivät jostain syystä ole sytyttäneet. Se että ottaa pelikasetin kotelosta ja syöttää sen koneeseen, kuuluu siihen kokemukseen. Muistan jopa ulkoa ne kohdat joissa peli jökittää.

Toinen yhtä rakastettu konsoli oli Super Nintendo, se kulkeutui meille 2000-luvun alussa, ehkä jopa -98. Pelipaketti sisälsi Donkey Kong Countryn, F-Zeron, SkyBlazerin, Godsin. Kavereilta lainailtiin Super Mario All Starsia ja muita Donkey Kongeja. Nämäkin pelit ovat mallia osaan unissani. Tämäkin konsoli on yhä tallessa ja toimii. Pelit eivät ole enää tallessa epäonnisen lainauskeissin vuoksi. Lainasin ne tutulle, joka lainasi ne eteenpäin. Koskaan ei palauttanut. Tämä sattui 2008. Kyselin pelien perään monesti, mutta turhaan.

Sitten tuli Playstation ja Spyro. Hankin konsolin ja konkreettiset pelit vanhempana (n.23v), Resident Evil 1-4, SIlent Hill 1-3, Tombi ja Spyro Trilogia. Niitäkin on tullut hinkattua, mutta innostus ei ollut enää niin intensiivistä. Elämässä oli kaikkea muuta.

14.8.2021

King in de Castle, I have a Chair

Ajatuksia ihmisistä. Mä en ole koskaan pitänyt snobeista, enkä pappa betalar-osaston ihmisistä. Syynä ylimielinen ja epäkunniottava käytös. Lukioaikanani suuri osa siellä olevista edusti tätä ihmisjoukkoa. Se näkyi asenteissa ja puheissa. Aikuiselämässä  olen törmännyt myös näihin ihmisiin  jotka määrittelevät tapaamishetkellä toisen statuksen ammattinimikkeen tai opintojen perusteella. Se muuttaa käytöksen halventavaksi ja ylimieliseksi jos olet asteikossa alempi. Entisaikaan tittelellä on ollut merkitystä koska oli luokkajakoa ja kaikilla ei ollut mahdollisuutta korkeisiin kouluihin. Ei se mun mielestä ole enää nykyaikaa. Pitkät opinnot eivät takaa yhtään mitään, kilpailu on kovaa. Mun päähän ei vain mahdu miksi pitäisi juosta rahan ja titteleiden perässä. Tuleeko parempi itsetunto, lisää auktoriteettia vai mitä? Mulla ei ole kunnianhimoa juurikaan, ehkä se on osasyy ymmärtämättömyyteen.

Mun päässä kaikki ihmiset ovat samalla viivalla taustoista riippumatta, näin karkeasti arvioiden. Jako syntyy toisen ihmisen käytöksen perusteella. Siitä minkätyyppistä halventamista toinen harrastaa ja onko kunnioitusta muita kohtaan. Auktoriteetti pitää ansaita. Kunnioitus muita kohtaan pitäisi olla jokaisella ihan peruskäytöstavoissa. Sen ei pitäisi riippua ammattitittelistä tai lompakon paksuudesta. 

Kotona kuultua: Pitää opiskella. Pitää käydä töissä. Opiskele pitkään niin sun ei tartte mitään paskaduunia tehdä. Mulla oli muutamia ehdotuksia siihen mikä olisi kiinnostanut, mutta vastaus oli heti että "ei ainakaan sitä kun on niin huono palkka. Ei sitä, eikä sitä eikä tota. Mutta miten olis farmaseutti? Tää käy, tää on meidän valitsema. Koin ahdistusta ammatinvalinnoista miellyttääkseni vanhempiani, töitä pitäis tehdä mutta ei mitään paskaa. Esimerkin voimaa ei pidä aliarvioida, taloudessa oli kaksi aikuista joista toinen inhosi työtään ja toinen asui töissä. Hampaat  irvessä vuodesta toiseen. Päädyin tekemään töitä ja opin työmoraalin kotoa. Tunnen itseni arvottomaksi jos en tee töitä.

Lopputuloksena menin töihin, joihin pääsin lukion jälkeen, koska töissä tarttee käydä. Oli riittävää että vanhempieni suut pysyivät kiinni. Ajan myötä paine opiskella ja löytää hyväpalkkainen työ poistuivat. Vain sillä oli lopulta merkitystä, että palkka on minulle riittävä ja se että pidän työstäni. Palkan tai työn ei tarvinnut miellyttää vanhempiani eikä ketään muutakaan. 

Tästä muistin erään tapauksen joka sivuaa puolison näyttämisenhalua. Aikoinaan ex- puolisoni ei kehdannut tulla autoni kyytiin, koska se oli hänen mielestään ihan kamala rousku. Ja joku voi nähdä hänet kyydissä. Autoni oli punainen Toyota Corolla vm-90,  ihan hyväkuntoinen ja tosi vähän ajettu. Herra osti silloin ulkokuorestaan hienon auton jossa oli pikkuvikoja. Nykyisin on jo rouskumpi malli kelvannut ja sillä kehtaa ajaakin. En tiedä mikä vika Corollassa oli silloin. 




Missha All Around Safe Block Sun Essence SPF45

Unirytmin pikkasen hukassa. Mutta tekemällä pari  tosi aikasta aamuvuoroa, on asia korjattu takas. Nyt kun kesä alkaa olla ohi niin on ihan ajantasaista ostaa testiin aurinkovoidetta :D Mutta kyseinen aurinkovoide oli loppu koko kesän joka paikasta. Parin testin perusteella paras aurinkosuoja kasvoille joita olen testannut. Suojakerroin 45, koostumus voidemainen joka muuttuu levittäessä emulsiomaiseksi, ohuemmaksi. Tuoksu miedon kukkainen, pidän tästä. 

Kyseessä Misshan All Around Safe Block Essence SPF45, eli korealaisen merkin aurinkovoide.

Tuotetta on suositeltu monessa arvostelussa kuivaihoisille. Voin allekirjoittaa tämän. Tämä ei jätä myöskään valkoista kajoa kasvoille ja meikin voi levittää päälle, ei lähde rullaamaan. Ihan kuin olisi levittänyt iholle kuivan ihon kosteusvoiteen. Tämä ei ole tahmeaa kuten moni täällä myytävä aurinkovoide (Garnier, Nivea)  Mä en keksi tästä mitään huonoa sanottavaa, muuta kuin saatavuus.
Toinen testivaihtoehdoista olisi ollut Misshan All Around Safe Block Sun Gel SPF 50, mutta arvioiden perusteella on kuivattanut joidenkin ihoa, ja soveltuu paremmin rasvoittuvammalle iholle. Osa oli myös kokenut että lähtee rullaamaan.  Mulla on usein viikkojen taustatutkimukset jos aion hankkia jonkun uuden tuotteen.
Korealaiset aurinkovoiteet ovat tunnettuja ohuista koostumuksista ja korkeista suojakertoimista. Mutta en ihmettele koska kauneusihanne on vaalea, tasavärinen ja kuulas iho (glass skin, chok chok, lasi-iho)  Aurinkosuoja kuuluu jokapäiväiseen rutiiniin, muun ihonhoidon ohella.


27.7.2021

Pääasiaa

Väsynyt olemaan pihalla kaikesta. Vaikka heitän asiasta vitsiä, niin se on totisinta totta. Olen hidas toimimaan ja toimimisessa, en muista mitä minulle on sanottu. Aivan kuin olisin omien ajatusten kuplassa josta en vain pääse pois. Näkö jää  päälle. Huonoina päivinä turhauttaa erityisen paljon, että olen usein pihalla asioista. Koska tiedän myös kääntöpuolen. Pari erityisen hyvää päivää kuukaudessa, ajatus kulkee takkuilematta, keskittyminen on loistavaa ja muistan mitä minun pitää tehdä. En törmäile esineisiin tai karmeihin enkä ole kömpelö. Sitten loput ovatkin näitä enemmän tai vähemmän kömpelöitä ja takkuisia päiviä. Tuntuu ihan helvetin epäreilulta. Nämä ominaisuudet ovat olleet lapsesta asti. Kuuro lapsi,  hankala lapsi, tollukka joka ei tajua mitään, tumpelo, you name it... Tänään on ollut ihan paska päivä.

Hyppään lasten kasvatukseen. Kun olin pieni, koulumaailmassa ei tunnettu kauhean hyvin ADHD:ta tai tarkkaavaisuushäiriöasiaa, eikä autisminkirjon muitakaan häiriöitä. Oli vain vaikeita lapsia ja levottomia lapsia. Näin ainakin muistelen.

Nykyisin olen törmännyt asenteeseen että "kaikillahan on jotain" ja "kyllä jokaisesta löydetään jotain häikkää kun hakemalla haetaan" sekä "tekosyy jonka taakse vanhemmat voivat piiloutua" tai "tekosyy omalle saamattomuudelle"  ADHD ja muut autisminkirjon häiriöt ovat ihan keksittyä. Eli vanhemmat selittelevät lapsensa huonoa käytöstä jollain tuulesta temmatulla diagnoosilla.

No ei se ihan niin mene. Ääni muuttuu kellossa, kun omalle kohdalle kolahtaa. Niin nähty. Lisäksi diagnoosin ja lääkityksen saaminen vaatii aikaa ja paljon tutkimuksia. Se on pitkä prosessi. Yksi syy siihen miksi mä en itse tutkituta päätäni, se on pitkä prosessi. Näen poikani ja meissä on paljon samoja piirteitä, hän on vain äänekkäämpi versio ja kiinnostunut eri asioista. Haasteet ovat samoja kuin minulla oli lapsena. Hänen haasteensa liittyvät Aspergerin oireyhtymään, ADHD on myös, mutta lisämausteena, eivätkä arjen haasteet liity siihen. Lääkitys kokeiltiin, mutta koska haasteet liittyvät Aspergeriin, siitä ei ollut mainittavaa hyötyä. Nämä ovat perinnöllisiä.

Oman pään tutkituttaminen tuskin muuttaisi mitään arjessa, mutta se auttaisi ymmärtämään miksi on aina ihan pihalla. Siitä olisi mustaa valkoisella, mikäli jotain löytyy. Mulle on tärkeää lokeroida asioita, vaikka en tunne lokerorajoja käytännössä. On helppoa olla kiinnostunut lähes kaikesta, mutta ei kuitenkaan varsinaisesti mistään kokonaisuudesta. Satunnaisia otoksia sieltä, täältä.

https://www.autismiliitto.fi/autismikirjo/aspergerin_oireyhtyma

https://adhd-liitto.fi/adhd-tietoa/

23.7.2021

Mineraalipohjien vertailua

 

1. Idun Minerals-Svea, lämmin keskivaalea

2. Flow Peach (vanhanmallinen) lämmin keskivaalea

3.Flow Ivory (vanhanmallinen) lämmin vaalea

4.Idun Minerals-Freja, lämmin vaalea/keskivaalea

5.Idun Minerals-Saga, neutraali vaalea

Näistä kaikki  sulautuvat ihonsävyyni erinomaisesti, paitsi nro.5, se oli mukan avin  vertailun vuoksi. 

Talvella käytän sävyjä 3 ja 4, kesällä 1 ja 2. Vaikka näyttävät kuvissa tummilta, niin kasvoista ei tule keltaisia tai oransseja.

Idunin sävyt ovat hitusen kellertävämpiä kuin Flown.  Kuvista päätellen voisin käyttää läpi vuoden Freja-sävyä. Kesällä ohuemmin annosteltuna.

Näistä kahdesta Flow antaa  puolimattaisen lopputuloksen, Idun on selkeästi hohtavaa jo levitysvaiheessa. Valoa vasten erottaa kimallusta. Päivän päätteeksi iho on selkeästi kiiltävä. 

Pidän molemmista, Idunin huono puoli on se,että se tuo esiin ihohuokosia, omalla kohdallani silmienalusten turvotusta. Mutta se ongelma on ratkaistu kun ei levitä silmiin.

 



Tässä on värikartta Flown vanhanmallisista mineraalipohjista. Ivory on ollut tuohon aikaan vaalein. Nykyisin on saatavilla pykälää vaaleampi sävy Warm 1. 

Vastaavuudet uusiin Korento pohjiin:

  1. Warm1 -  Ei vastaavuutta vanhanmallisiin, vaaleampi kuin Ivory
  2. Warm2 - Ivory
  3. Warm3 - Peach
  4. Warm4 - Amber
  5. Warm5 - Honey

Lisään vielä kuvat kaikista pohjista kun niitä on levitetty vain toiselle puolelle kasvoja. Idunin kiiltävyys tulee tummemmassa pohjassa hyvin esiin.

Idun Saga-neutraali vaalea
Idun Saga

Idun Freja-lämmin vaalea/keskivaalea

Freja





Idun Svea-lämmin keskivaalea
Idun Svea, hyvin kiiltää :D
Flow Cosmetics- Ivory, puolimatta


Flow Cosmetics- Peach
Flow Cosmetics-Peach. Tässä on vähiten havaittavissa rajaa. Lopputulos on lähinnä kiillon pois vievä. Myös Flown Amber on kesäaikaan hyvän sävyinen, mutta siitä ei ole antaa kuvaa. Mineraali antaa tummuusasteessa paljon anteeksi, mutta jos pohjasävy on väärän värinen niin se muuttaa kasvot ihan väärän väriseksi. Esim Saga  ei ole tarpeeksi keltainen niin se vie omasta ihonsävystä keltaisuuden pois ja kasvoista tulee helposti harmaat. Misshan BB-voide sävyssä 21 Light Beige näyttää kasvoillani samalta.

20.7.2021

Shine- Euro anime-J

Mä löysin youtubesta levyn nimeltä  Shine-Euro Anime-J Non stop megamix. Tosi monta niiiiiin tutun kuuloista  biisiä, mutta koska nimet ovat japaniksi, en niistä mitään ymmärrä. Google apuun siis:

1. Hamtaro, 2. Sailor Moon (oli niin tuttu, mutta kappas, japaninkielisen nimen takaa paljastui vanha tuttu) 3. Neon Genesis Evangelion 4.???  Googlekaan ei tuottanut mitään mistä ymmärtäisin 5. Totoro (tämä mulla oli poltetulla levyllä joskus 2000-luvun ihan alussa, tätä biisiä etsin ja löysin tämän megamix-levyn 6. Tuulen Laakson Nausicaä 7. Laputa-Linna taivaalla 8. Konami Wai wai world-peli (kuulostaa tutulta tunnarilta) 9. Cat's eye (en tunnistanut,mutta haku paljasti tämän animeksi jota katsoin paljon RTL2-kanavalta) 10. Ai o Torimodose!!-Fist of the North Star-anime tunnari 11.Kinnikuman Go fight! 12. Jushin Liger-animen tunnari 13. Gundam 1979 14. Galaxy Express 999 15. Devilman no Uta 16. Cutie Honey 17. Hutch the Honeybee (tämäkin vaikutti tutulta) 18. Atakku no.1 (tämä on ihan tuttu juttu, lentopallo-anime joka  tuli RTL2 saksaksi). 19. Euro-Anime-J megamix


Tämä levy oli suora hyppy lapsuuteen. Suurin osa näistä animesarjoista on 70-ja 80-luvulta. Katsoin paljon RTL2-kanavaa, josta tuli reilusti animea. Suomiduppaukset olivat tuohon aikaan ihan jäätävää kuraa. Niitä on hyvä katsoa nykyisin ja nauraa. Kummaa miten yksi ajatus jatkuu toiseen, lähdet etsimään yhtä asiaa ja yhtäkkiä löydätkin kaikkea jonka olit jo unohtanut. Vähän ehkä nous tunteet pintaan, mieli parani kyllä paljon.

Pakkopulla

Kaikki tuntuu pakkopullalta. Töihin meno, kaiken tekeminen. Kaupassa käyminen, ruuan laitto, pyykit ihan kaikki. Lapsiin menee hermo. Onks tää se hetki kun pitäis saada olla yksin? Kattoa seinää ja vaeltaa muissa sfääreissä, ilman että vaaditaan läsnäoloa. Läsnäolo on ponnistus kun meinaa valuaa omiin sfääreihin. Ei joka päivä, mutta usein.

Tuntuu sellaselta pohjattomalta vitutukselta, ärtymykseltä, kiukulta. Eikä se tule mistään ulos. On vain sellaista randomia räpiköintiä. Itkupotkuraivaria.

Mitta on täynnä ihmisten selityksiä. Miksi pitää aina selitellä. Varsinkin jos haistan että selitys on täysin kirkas tekosyy. Pitäis vaan osata sanoa suoraan EI tai EN HALUA. Se ei tarvitse selityksiä, ainakan mun päässä.

Mut mulle tuli hyvä mieli kun kirjotin youtubeen Neonya Party. Musiikki kuulostaa tosi tutulta, jotain jonka olin unohtanut. Kuuntelin täntyyppistä musiikkia 2004, sitte tuli kaikkea muuta.


19.7.2021

Ajatuksia koronasta

Maskittomuus on häpeä. Ihmiset pyytelevät kaupan kassalla anteeksi kun maski unohtui.

Yleinen otos normaalista kaupassakäynnistä: Maskiton ihminen kierretään kauempaa. Maskin kanssa toimitaan ilman turvavälejä, jäädään hengaamaan kauppaan. Jutellaan tuttujen kanssa. Ei käytetä käsidesiä. Räplätään niillä likaisilla käsillä kaikkia tavaroita. (Villen havainnointi kassajonossa, 52 sisääntulleesta ihmisestä yksi käytti käsidesiä).

Muistaakseni ihan yleinen tiedossa oleva asia on, että taudit leviävät käsien kautta. Kädet ovat todella likaiset, niihin aivastetaan ja niillä kaivetaan nenää, räplätään kaikkia paikkoja. Mutta maski on kaiken a ja o, käsiä ei tartte pestä (huomaa sarkasmi)

Yleisötapahtumat ja baarit ovat auki, porukka käy niissä ihan innoissaan. Pakko päästä koska kesällä kuuluu olla kivoja asioita. Käsihygienia ja turvavälit ovat ihan saletisti kunnossa...

Sairastelun vähentyminen ei johdu maskista. Ihmiset eivät vie enää sairaita flunssaisia lapsia päiväkotiin, ei  kehdata koska korona. Edes vähän flunssaisena ei mennä töihin, koska korona. Ja kas kummaa, tartunnat hengitystieinfektioiden kohdalla ovat minimissä. Niin sen pitäisi olla normaalitilanteessakin. 

Mutta olen kuullut että vanhemmat antavat lapsilleen kuumelääkettä ja vievät päiväkotiin koska eivät voi olla töistä pois.

16.7.2021

Kaikuja menneestä

Musta tuntuu että muhun on idätetty syyllisyys jo ihan kakarasta. Kaikkea pitää hävetä. Tosi moni asia on muka väärin, vaikka oikeasti ei ole. Sosiaalisten tilanteiden vaikeus.

Tunnistan osan kotoa opistusta ja koitan päästä  niistä  asioista eroon.

Parisuhteen malli. Kotona oli yksipuolinen mustasukkainen ilmapiiri. Kytätään, suututaan, haukutaan. Ei voi olla kavereita, ei miespuolisia, ei naispuolisia, vaatteet ostaa puoliso jotta ei vain olisi mitään liian paljastavaa. Sitten jouduin itse samaan pyöritykseen kun muutin kotoa pois. Kestin hiljaa, enkä edes oikeastaan tajunnut mustasukkaisuuden olevan kauhean iso ongelma. Kunnes mitta täyttyi.

Sen jälkeen se on ollut ongelma, kyseinen parisuhde laukaisi jonkin jatkumon. Siihen vaikuttaa kotoa tulleet asenteet ja oma kokemus. Olen huomaamattani varpaillani koko ajan, etten antaisi aihetta mustasukkaisuuteen. En tee sitä enää kotona, se on turvallista aluetta. Sosiaalisissa tilanteissa koitan välttää puhumista miespuolisten ihmisten kanssa vaikka olisivat kavereita, siitä nousee ahdistus ja konfliktin pelko. Vältän tiettyjä puheenaiheita jotta ei nousisi mitään konflikteja puolison kanssa. Muutenkin suhteeni miespuolisiin kavereihin on jotenkin kiero, ahdistun siitä, syyllistyn siitä vaikka asiassa ei ole mitään epänormaalia. Olen oppinut että sellaista ei voi olla ja se on niin tiukassa jossain sisimmässä, että en pääse siitä eroon. Tämä ei millään korreloi todellisuuden kanssa. Ahdistus ja kyttäysharha on oman pääni sisällä.

En myöskään kehu muita ihmisiä heidän ulkoisesta olemuksestaan tai taidoistaan. . En tee mistään positiivisesta kauhean näkyvää ettei se triggeröi riitaa. En tiedä mikä on sopivaa ja mikä ei. Siksi on varminta olla hiljaa. Pääni sisällä on olemassa söpöjä ja hurmaavia persoonia, kivan näköisiä ja lahjakkaita ja sellaisia ihmisiä joista minä pidän, tähän lukeutuvat myös julkisuuden henkilöt. Ääneen en sitä kerro, ikinä, kellekään, ettei tule konfliktia.

Mua oikeastaan nakertaa aika paljonkin etten voi omille demoneilleni mitään, kun en tiedä mitä tehdä. En haluaisi vain hiljaa hyväksyä sitä että sosiaaliset tilanteet ja niihin liittyvät asiat ovat vaikeita menneen takia. Osan käytöksestäni tiedostan.

Yhtälöön lyödään alkoholi:

Korrektin kuoren alta paljastuu ihminen jota en haluaisi tuntea. Epäkunnioittava,  huomionhakuinen ja moraalisesti arveluttava. Kontrolli menee ihan täysin kun muisti menee. Paino sanalla epäkunnioittava. Niin kauan kun muisti toimii, se ei tule esiin. Ja koska en osaa kontrolloida juomistani, vedän kaksin käsin. Niin olen tehnyt niin kauan kuin muistan. Minä en vain osaa käyttää alkoholia, se aiheuttaa liikaa pahaa.

Lisänä bonusdemonit:

Arkea  vaikeuttavia asioita:

Näen tv:ssä alastomuutta, raiskauksiin, pettämiseen tai mustasukkaisuuteen liittyviä asioita. Ahdistus nousee samantien, enkä voi sille mitään. Tuntuu että kuulen vain kohinan päässäni ja joudun paniikkiin. Pulssi nousee taivaisiin. Tilaa on  vaikea kuvailla. Ei tapahdu jos katson telkkaria  yksin. Muiden läsnäollessa tapahtuu.

Sama efekti tulee jos herään yöllä humalaisten ihmisten riitelyyn. Pulssi nousee taivaisiin itsestään. Syyn tiedostan.

Miesviha. Opittu tapa ja asenne miesihmisiä kohtaan. Ei ole aina läsnä. Ponnahtaa vahvana tunteena sillointällöin ja päähän syöksyy huonoja ajatuksia miehistä yleensä. Puolisolla ei ole kivaa niinä aikoina.


9.7.2021

Univelka kertyy

Veto pois. Parin myöhäisen iltavuoron jälkeen unirytmi on siirtynyt tosi myöhäiseksi. Pyörin vielä kahden jälkeen. Kuumuus aiheuttaa katkonaista nukkumista, kissa mouruaa öisin, lapset heräävät aamulla ennen kahdeksaa. Päivisin on sellainen möykkäsirkus että nukkuminen on mahdotonta. Liian väsymyksen raja on ylitetty, eikä nukkuminen onnistu siksikään. Kaikesta tulee suorittamista, kuten nukkumisestakin. Lapset haistavat väsymyksen ja jatkuva nahistelu alkaa, ihan kun ei pinna olisi kireällä muutenkin. Olen valmis pakkaamaan joka ikisen tässä taloudessa matkaamaan Timbuktuun. Jotta saisi edes hetken rauhaa ja hiljaisuutta. Silmälaput, korvatulpat, tuuletin ja setti Rauhan saarille on taputeltu.

2.7.2021

Paskaa lapsille

 

Jos kerrot minne sä meet
ja selität minkä sä teet.
Mitä teet, jos ei täällä riitä rakkaus ?
Niin paljon annettavaa
mä kaiken kanssasi jaan.
Kaiken saa, aivan kaiken päästä jalkoihin
 
Vai onko lähtösi syy
se että loppu lähestyy ?
Ja ne myy sulle lentoliput Venukseen
Ja onko lähteminen
vain temppu pelkureiden
Minä en suostu luovuttamaan liian aikaisin
 
En tiedä mitä teen
jos maapallo nukkuu kuin unta Ruususen
En tiedä mihin meen
jos maapallo hukkuu paskakerrokseen
 
Sä voit nukkua yön yli
piilottaa pehmeytesi peittojen alle
Sä voit aidosti suuttua
tuskasi huutaa koko maailmalle
Tai vaikka aseisiin tarttua ja nyrkkiä puida
tai kyynelten vuolaassa virrassa uida
 
Miten röyhkeän pyöhkeä on ollut ihmiskunta
ja minkä siitä palkakseen saa
Tuhoon tuomista huomista painajaisunta
ja jäljellä vain poltettu maa.
 
Gösta ei olisi voinut paremmin sanoa. Muutenkin  Leevien sanoitukset osuvat hyvin ihmisten ja maailmantilan ahdinkoon, vaikkakin näistä teoksista  on useampi vuosikymmen. En todellakaan tiedä mihin meen jos maapallo hukkuu paskakerrokseen. Se ahdistaa minua usein. Pohdin myös millainen tulevaisuus tulevilla lapsilla on. Niin kauan kun ihmiset pitää saada kuluttamaan tavaraa ja ostamaan, ei maailmantilassa tapahdu mitään. Parasta olisi jos jättäisi ostamatta, mutta ihminen haluaa ekstraa ja mukavuuksia ja markkinat haluavat saada ihmiset ostamaan. Luodaan tarpeita jotka ovat muka pakollisia.
 
Motivaatio ja hyvä mieli ovat olleet hukassa viikon.  Liikkeellä on ollut kärttyisyyttä ja lyhyttä pinnaa. Syytän juhannuksena juotua kaljaa. Onneksi paluu normaaliin on pikkuhiljaa. Mutta ennen tämä on ollut normaali pysyvä tila, join joka viikonloppu niin ei ikinä ehtinyt toipua. Eikä kyllä koskaan mikään kiinnostanut.

24.6.2021

24.6.2011

Olin viettämässä juhannusta kun sain puhelun Lahden poliisista. Ikävän sellaisen. Tämä tapahtui päivälleen 10 vuotta sitten. Papereissa olin lähin omainen, tytär, vaikka käytännössä tapasimme harvoin. Vanhempani erosivat kun olin 2-vuotias. Ei se koko homma silti mitenkään kepeästi mennyt. Paljon jäi kysymättä ja sanomatta. En parikymppisenä osannut ajatella että lähdön aika tulisi niin yhtäkkiä. Hautajaisista en muista mitään, vaikka järjestin ne. Muistan että kaikki oli niin sekavaa. Minun muistikuvani pohjautuvat äitini kertomuksiin hyväntahtoisesta ihmisestä joka oli onnettomuusaltis. Herkkä. Itse en oppinut tuntemaan parin tapaamisen perusteella mutta en epäile äitini sanoja.

Puhelut päättyivät usein sanoihin: Kaikkea hyvää sulle.

Ärsyttää, kuinka laitos, josta hänen omaisuutensa hain, suhtautuivat asiaan. Mahdollisimman hiljaa ja äkkiä ja nihkeästi. Nopeasti asia maton alle. Varmaan pelkäsivät että läheiset nostavat metelin kun valvotuissa tiloissa pystyy tapahtumaan sellaista.


23.6.2021

Aamukahvilla

Miksi ihmisen on vaikea ottaa kritiikkiä  vastaan? Ensimmäisenä lauseena kuulee usein puolustelua, eli koitetaan syyllistää toinen osapuoli. En minä mutta kun toi toinen. Ei sinulla ole varaa sanoa..jne jne. Voisko vain katsoa peiliin ja todeta että, hitto minä muuten mokasin. Koska ainakin tässä tapauksessa, jota en enempää avaa, kritiikki on ihan perusteltua.

Olen pohtinut omaa käytöstäni aikuisen näkökulmasta. Olen vähän spede, heitän vitsiä, olen innoissani kuin pienet lapset. Mutta sellainen minä olen. Liian monella aikuisella on parru perseessä. Minä ehdin olla varhaisen nuoruuteni parru perseessä ja pipo tiukalla koska masennus. Asenne oli aika paska mitään kohtaa, enkä iloinnut niistä pienistä asioista joita nyt näen. Valitin paljon ja narisin. Olin pessimistinen.

Minä en halua sellaista enää, otan kaiken irti siitä miten koen maailman nyt. Haluan jakaa sitä iloa muillekin vaikka muut eivät ymmärtäisi. Näin sammakon työpaikallani, se oli hieno kokemus ja tulin siitä iloiseksi. Näin aitoja lökäpöksyjä Kylpylän rannalla, tulin siitä iloiseksi. Roikkuvat housut, Eastpakin reppu ja lippa vinossa. Tuulahdus nostalgiaa suomirapin maailmasta vuodelta 2000. 

Maailma on aika paska paikka ja ihmisen toimista uutisoidaan.  Maapallo hukkuu roskiin, lapsia käytetään hyväksi ja pahoinpidellään, eläimiä rääkätään. Ne ovat asioita joita pohdin usein. Ne tekevät minut surulliseksi. Ihmisviha kytee takaraivossa mutta silti en halua puhua siitä  koko ajan. Siitä kuinka paska ihmisluonto lopuksi on. Se ei ole henkilökohtaista ketään kohtaan.



21.6.2021

Nakerruksen makua

Kaipaan ehkä vanhoja paikallisia tarinoita. Lainasin myös Heinolan perinneseutukirjan jossa tarinat menevät 30-luvulle ja vanhempaan aikaan.

Kävimme lasten kanssa kylpylässä. Pääskysiä oli kiva seurata, niistä lähtee kesän ääni, pulputusta ja sirkutusta. Kaipaan käen kukuntaa, se on ääni jota en ole kuullut vuosiin. Se kuuluu ehdottomasti kesään. Samoin kiiltomadot. Luulin joskus 2002, että oli kännykkä heinikossa mutta se paljastui kiiltomadoksi. Jänniä otuksia.

Ihmiset löytävät parisuhteen ja yhteydenpito loppuu siihen. Ihmiset saavat lapsia, yhteydenpito loppuu siihen. Huomasin omalta osaltani sen että aikanaan perheellistymiseni karsi yhteydenottoja, vaikka sanoin että pyytäkää mukaan ja soitelkaa.

En koe että aikanaan parisuhde tai lapset olisivat muuttaneet suhtautumistani ystäviini. En lakannut soittelemasta vaikka löysin Villen,  enkä silloin kun lapset syntyivät. Valitettavasti asia ei toiminut toisinpäin. Ystävyyssuhteiden ylläpito vaatii energiaa ja hiukkasen aikaa, jos koen että se on usein yksipuolista, niin lakkaan pitämästä yhteyttä. Ystävyys on kahden ihmisen välistä, ei sen pitäisi olla yksipuolista.

14.6.2021

Arkipäivä

Sain käsiini Tarinoita Tommolasta-kirjan. Paljon olen kuullut ihmisiltä niitä tarinoita mutta on vaikea hahmottaa vuosilukuja sekä tapahtumapaikkoja toisen kertomana. Esim. olen pohtinut nykyisin autioina olevien talojen historiaa, miltä täällä on näyttänyt aikanaan, missä on ollut kioski tai kauppa jnejne. Kyllä pohdin joskus leikkimielessä että sellainen vanhanajan kioski olisi kiva, edes kesäksi. Itse pitäisin. 

Kävin Rautsalossa eilen lasten kanssa. Kerrostalot purettu, ehdin ne kerran nähdä joitain vuosia sitten. Se oli ihan uusi maailma,  kun en edes tiennyt että siellä tien päässä on taloja. Muistelin että Rautsalossa olisi ollut uimaranta, mutta muistin väärin. Uimapaikka löytyi grillikatoksineen metsän keskeltä, samoin umpeenkasvanut tenniskenttä ovi selällään. Oli hassua katsoa kun katulamput veivät metsään, mutta tietä ei ollut. Olipa siellä myös mattotelineetkin keskellä metsää. Välillä mietin että mitähän ne tavarat kertoisivat jos osaisivat puhua.

Mietin monesti asioita esineiden näkökulmasta. Mitä autiotalot kertoisivat?, mitä esineet kertoisivat?. Kuka ne on omistanut?

Huomion ympäristössä pieniä asioita itsestään. Tuoksuja, valonsäteitä, eläinten ääniä, puiden lehtien havinaa. Kaikkea pientä kivaa. Puhun itsekseni. Moni ihminen kulkee naama kännykässä, eikä huomioi mitä kaikkea kivaa ympärillä tapahtuu. Minusta se on aika surullista. Ympäristö suljetaan pois pienen ruudun avulla ja täytetään pää ruudusta näkyvällä ympäristöllä.

Onkohan kukaan googlettanut TV-shopissa näkyviä lääkäreitä?

13.6.2021

Ponnahtelua sattumanvaraisesti

Kun saan päähäni jonkun muiston joka on hauska ja minulle merkityksellinen, innostun siitä välittömästi. Haluan jakaa sen, sellaisen ihmisen kanssa joka liittyy siihen muistoon ja siihen elämäntilanteeseen. Siksi saattaa käydä  niin että minusta ei ole kuulunut esim. viiteen vuoteen ja sattumanvaraisesti ponnahtaa mieleen jokin hauska asia jonka laitan viestinä, kuvana tms. puhkun intoa ja hyvää mieltä. En osaa ajatella sitä että toisen mielestä se voi olla todella randomia, kun yhtäkkiä ponnahdan jostain selittämään asiaa jota hän/asianomainen ei edes muista. Siitä tulee olo että monikaan ei jaa sitä sisäistä maailmaa tai kokemuksia samoin kuin minä. Mutta kuinka edes voisi, jokainen kokee maailman eri tavoin. Minä jumitun muistikuviin,  tuoksuihin, musiikkiin. Niistä tulee hyvä olo.

Astun ulos linja-autosta Vierumäellä. Vastassa on sahanpurun tai ratapölkkyjen tuoksu. Heti tulee hyvä olo. Muistikuvia talvesta ja kovasta pakkasesta Jauhokalliontien kohdalta. Kova pakkanen ja ratapölkyn tuoksu. Yhdistän sen talviin Vierumäellä. Kesällä ratapölkyn haju tuli ojista joiden liepeillä leikimme Anttilanpolulla. Siellä oli metallilaatikko jossa luki Sarlin pumppaamo.

Kesällä tuoksui havupuille, sahanpurulle, hiekalle ja kuivalle sammaleelle. Ei  sitä hajua ole muualla.

Heinolan päässä tehtaat haisevat, siitä tulee mieleen syysaamut ylä-asteella. Hyppäsit bussiin Vierumäeltä ja astuit ulos Heinolan keskustassa. Syysaamuina sumun mukana tuli tehtaan hajua. Onhan se aika kauhea käry, mutta siitäkin tulee koti mieleen.

Minulle muisto on päivänselvä tilanne. Ajankululla ei ole siinä kohtaa merkitystä.

11.6.2021

Kun kaikki oli mustaa

Vilkaisu aikaan kun kaikki oli mustaa. Jotenkin tuntuu että katsoisin itseäni ulkopuolelta ja mietin että kuka se ihminen oli. Ihan kuin joku hahmo jonka tarkoitus oli vain provosoida muita, vaikka oikeasti olin kyllä ihan mukava kaikille. Ajatusmaailma vain oli nuorelle tyypilliseen tapaan aika mustavalkoinen ja aika itsekeskeinen. En toki voi yleistää jokaista nuorta mutta itse kuvittelin tietäväni elämästä paljon, enkä pitänyt siitä että tultiin neuvomaan. Otin helposti palkokasvia nenään, enkä antanut anteeksi kovinkaan helposti.

Useimmiten pukeutumisen kulmakivenä olivat saappaat, verkkosukkahousut ja lyhyt hame tai mekko, mustana. Materiaali oli yleensä samettia, saattoi joskus olla nahkaa tai kiiltävää pvc:tä.

Pennangalan Libby 16-plate

Pennangalan Megan

Pennangalan Linda Flare


Edelleen nämä ovat mielestäni hyvin kauniit, mutta valitettavaa, että oma lestini levisi ajan myötä eikä nihkeä käyttömukavuus ainakaan kasvanut,  näissä kun lestin leveys on alle 8 cm. Pennangalan karsi valikoimaansa paljon eikä näitä enää ole saatavilla, Libbya saattaa saada, muita ei. Lindat säästin vuoteen 2016 tai 2017 toivoen että minulla olisi ollut niille käyttöä. Ei ollut. Myin myös kaikki mustat vaatteeni pois, niittivyöt, panosvyöt, verkkopaidat, kaikki pois. Musiikkimakuani en sentäs myynyt, laitoin sen vain määrittelemättömälle tauolle. Olen kaivanut uudestaan soittoon näitä vanhoja suosikkeja, nyt ne menevät rinnakkain muun musiikkini kanssa. Ainoa vaatekappale jäljellä mustilta vuosilta ovat verkkosukkahousut hämähäkinseittikuviolla. Ostin ne muistaakseni 2006 tai 2007.


Tulppa irti

Työpaikan vitutuksia. Just nyt, mut ehkei tunnu enää huomenna. Oman  kapasiteetin rajallisuuden tajuaminen. Mä  en saa asioita valmiiksi vai...