Kun syötän googleen 2000-luvun alun muoti niin en löydä siitä mitään tuttua. Vain julkkishöttöä ja niihin vaatteisiin ei kukaan normaali ihminen pukeutunut. Pystyn ehkä listaamaan jotain tähän nyt kun mielessä pyörii. Leveälahkeiset farkut (Only, Miss 60)muistan nämä erityisesti. Farkkumekot jotka ulottuivat polviin saakka ja joissa oli 3/4 hihat, oli sellainen takin ja mekon yhdistelmä. Niitä pidettiin samansävyisten levareiden ja lyhyen topin kanssa. Paidat olivat yleisestikin ihan kauhean lyhyitä, tämä on tuoreessa muistissa koska olen onnistunut saamaan käsiini kyseisen aikakauden vaatteita. Paidat olivat lyhyitä vuoteen 2008 jonka jälkeen tuli niitä ylipitkiä toppeja ja leggingsejä yhdistettynä minihameeseen. PMMP edusti myöhempää 2000-lukua vuonna 2006. Nylon Beat edusti 2000 luvun alkupuolta erityisen hyvin. Paljon farkkua, lyhyitä toppeja, leveät ylipitkät lahkeet. Unohdin korkeapohjaiset kengät. 2000 luvun alun housujen lahkeet olivat lähestulkoon aina ihan liian pitkät ja itselläni rispaantuivat kamalan näköisiksi. Talvella kastuivat ja jäätyivät. Nykyisin kenkäkaupan ikkuna näyttää samalta kuin 1998. Sitten oli narukiinnitteisiä farkkumekkoja. Yhtään kuvaa ei ole tai en löydä. Veluuriasuun en muista kenenkään pukeutuneen vaikka kuvahaku vilisee niitä. Kaupasta sai myös vakosamettilätsiä ja muuta kampetta vakosamettisena. Pidin sametista kovin, mutta käyttöikä kys. kankaalla oli ihan sairaan lyhyt. Pitkät karvatakit talvella, oli myös myöhemmin napatakkeja karvalla. T-paita pitkähihaisen päällä ja kalastajahattu, tätä harrastin itse :D Only valmisti tekonahkahousuja liiloina ja mustina, näitä näkyi koulussa joskus 2001.
Seurasin As If-brittisarjaa 2003-2004, siinä kiteytyy aika hyvin perustallaajan muoti. Samoin American Pie-elokuvissa tai American Beautyssa. Huomaan edelleen jos joku ihminen käyttää samantyyppisiä vaatteita nykyisin. Se erottuu joukosta ja on minulle tuttua ja turvallista. Mä en haluaisin poiketa siitä muodista koska se menee mukavuusalueen ulkopuolelle.
Sitten tapaus Nightwish. Istuin Jepen sohvalla katsomassa maikkarin uutisia tai telkkaria ylipäätään. Olin Helsingissä ja lähdössä laivalle ensimmäistä kertaa elämässäni. 3510i kilahti ja sain ystävältäni Mandylta tekstiviestin: "Have you heard mitä on tapahtunut? Tarja Turunen erotettiin." Enempää en muista. Koska niistä ajoista en muista juuri mitään muutakaan. Siihen jäi ajanlaskuni Nightwishin parissa. Osaan lyriikat kolmanteen levyyn asti lähes ulkoa. Once jätti kylmäksi vaikka ei se huono ole missään tapauksessa. Omalla mittapuullani liian tuoreessa muistissa ja puhkikulutettuna. Ajanjaksolta elämässäni josta en muista kuin vähän.
Vasta nyt alan lämmetä Dark Passion Playlle, ei se koskaan huono ollut. Minulle vain liian erilainen siihen nähden mihin olin tottunut. En seuraa bändiä enää aktiivisesti, vaikka keikoilla olen käynyt kun ovat tulleet Etelä-Suomeen. Toisaalta en seuraa enää mitään bändiä aktiivisesti, elämän täyttää kaikki muu. Musiikkia kuuntelen kyllä päivittäin. Raskaampaa musiikkia harvemmin, kuuntelin sitä aikanaan niin paljon että vieläkin tulee korvista ulos.
Keikoilla käyminen ei ole koskaan ollut kauhea intohimo, siellä on liikaa muuta hälinää että kuulisin musiikkia hyvin. Minusta vaikuttavampaa oli törmätä Floor Janseniin randomisti Tampereen kadulla. Okei Nylon Beatin keikka eturivissä oli kyllä mahtavaa, vaikka siellä tuupittiin ihan reilusti kyynärpäillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti