17.7.2020

Juurikasvu.org

Hmm. Taas on yhden nostalgiakirjaston kohtalo vaakalaudalla. Juurikasvu.org . Tämä oli kaksikymppisenä The Paikka jakaa hiustenhoitokokemuksia ja muitakin asioita. Tiivis porukka lähti Hairstoren foorumilta 2005 ja perusti Juurikasvun. Aktiivisin kauteni oli varmasti 2006-2008. Foorumi on hiljentynyt hiljentymistään ja sen ylläpito vaatii rahaa jota ei ole. En ole maksanut jäsenmaksua vuosiin. Syyni on ollut se etten ole käyttänyt Juurikasvua aikoihin. En haluaisi sen kuitenkaan häviävän inci-listoineen ja nostalgiakirjastoineen bittiavaruuteen. Keskustelufoorumi on aika vanhanaikainen verrattuna uusiin somekanaviin. Mutta Juurikasvu on ainoa suomenkielinen hiustenhoitofoorumi. Kynnys on paljon isompi kirjoittaa LHC:n (longhaircommunity)

12.7.2020

Häpeä

Musiikki on ihmeellistä. Pidän kaikenlaisesta musiikista. En ole genreuskovainen...enää. Tässä muutamia lauluääniä jotka saavat karvat pystyyn (siis hyvällä tavalla)
Anneke van Gierspergen
Ville Laihiala
Andre Linman
Peter Steele
Unohtamatta kitaratilutuksia:
Miika Tenkula
Alexi Laiho

Varmasti on muitakin mutta muutama jotka toimivat vuodesta toiseen. Toimivuudella tarkoitan joutumista musiikin "sisään". Pelimusiikki toimii myös ja osittain ysäri. En ole musiikin suhteen kranttu mutta kaikista ei tule kylmiä väreitä.

Elämääni säestää häpeä. Muistan ihan käsittämättömän pieniä asioita lapsuudesta ja teini-iästä jotka alkavat hävettää. Ja kuvittelen suunnilleen joka ikisen muistavan saman asian. Häpeä on voimakasta ja todellisuudessa kukaan tuskin muistaa niitä asioita. Mitättömiä asioita. Häpeän helposti, vaikka aihetta ei olisikaan. Riittää että avaan suuni ja puhun toisille. Se johtaa siihen että en puhu koska pelkään häpeää. Pitäisiköhän yrittää olla itselleen armollisempi... Toinen asia jonka huomaan blogeista ja päiväkirjoista on erilaisuuden tunne. Tunne siitä että on yksin, eikä kukaan ymmärrä kun en itsekään ymmärrä. Ristiriitoja muiden ja itseni kanssa. Turhautumista muihin ja itseen, väärinymmärryksiin ja häpeään. Eristäytymistä muista koska kukaan ei ole sen arvoinen että kannattaisi tutustua. Nyt tajuan sen verran että tutustuminen ei tule väkisin, jos kemiat eivät kohtaa niin ne eivät kohtaa. Niitä ihmisiä on muutamia joiden kanssa ne kohtaavat ja se on ihan ok.

10.7.2020

Aikakäsitys

Töissä ärsyttäviä asioita: kiire. Oma ja asiakkaiden kiire. Asiakas sanoo töykeästi ettei hän jaksa tässä kassalla koko päivää seisoskella. Kiire on kauhea. Jaksaa kumminkin maleksia takaisin kauppaan seisoskelemaan ja ihmettelemään. Oma kiire johtuu siitä että on paljon asioita tehtävänä päivän aikana. Toinen ärsyttävä asia on ikään tai sukupuoleen vetoaminen. Koska olen nuori niin en mistään mitään tiedä tai koska olen naisihminen niin en mistään mitään tiedä. Ihan on sanottu että nuoret tytöt kassalla eivät tiedä mistään mitään, toki kommentti ei ollut suoranaisesti minulle. Silti. Olenhan toki nuori, vaikka omasta mielestä jo liian vanha-naamasta ja vartalosta. Luojan kiitos en enää liian nuori pään sisältä. Mutta koskaanhan ei ole valmis.
Entisaikaan 20-vuotias minäni repi töissä pelihousunsa joka asiasta ja otti kaiken henkilökohtaisesti. Kiukkusin ja vein asiakkaiden kommentit kotiin asti. Ärsyttäviä asioita olisi ollut varmaan 20 kohdan listallinen. Nyt on vain kaksi. Koska v-käyrä ei lähde nousemaan muista asioista työpaikalla. Nälästä se nousee myös tehokkaasti. Muut ärsytykset on helppo jättää huomiotta. Karkeasti arvioiden toisen ihmisen läheisyys on mittari. Kiukuttelen lähinnä niille jotka tunnen hyvin ja jotka tuntevat minut. Sitä esitystä ei kaikelle kansalle näytetä :D Kiukkuan kun se on turvallista.

Asiasta toiseen. Ajan käsitykseni on erilainen kuin monella muulla. Monen mielestä se on varmaan random. Aikakuplani jää juuri siihen kohtaan jolloin olen nähnyt jonkun ihmisen viimeksi. Siksi kymmenen (tai 20) vuotta jälkikäteen jatkan samasta kohdasta tai siitä "aikavyöhykkeestä" kuin viime tapaamisella. Sitten tulee järkytys, ihminen on muuttunut paljon sinä aikana ja sen pään sisällä on jo eri asiat. Toisin kuin minulla. Sen ihmisen kohdalla pyörii samat ajatukset kuin edellistapaamisella eikä ole väliä montako vuotta välissä on ollut. Tämä pätee moneen tapaamiseen sellaisten tuttujen kanssa joita ei ole tavannut yläasteen tai lukion jälkeen. Hämmentävää.
Tämä aikakupla ja nostalgisointi ja muu menneissä vuosissa luuhaaminen on ollut ominaisuuteni varmaan 10 vuotiaasta. Leikin aikamatka-ajatuksilla jo lapsena. Tässä olen mutta en koskaan tässä ajassa, olen ehkä paremmin tietoinen tästä ajasta kuin aiemmin. Haen tuntemuksia menneiltä vuosilta tuoksujen ja vaatteiden avulla ja muiden asioiden jotka herättävät "aikakuplan". Sopeutuminen nykyhetkeen on vain niin pirun vaikeaa. Koska aikakäsitykseni on katkonainen en pidä siitäkään että vaatemuoti muuttuu ja koko ajan tulee uutta.  Haluan pitää kiinni siitä tutusta ja turvallisesta koska mielestäni älypuhelimet, nettiaika, pillifarkut ja huono musiikki tulivat niin kovin äkkiä. Vaikka ne alkoivat tulla jo 10 vuotta sitten. Siitä olen kiitollinen että ihmiset pukeutuvat kuten ysärillä, nostalgiatrippini on todellisempi :D


Monitoimimies

Vitkuttelin hakeutumista tutkittavaksi. Ensi kerraksi vien psykologille sukupuun, sekä vauvakirjani. Sukupuusta pitää erotella suvun monitoi...