18.3.2018
Chasing snowflakes
Tuntuu että kevättä varjostaa raskas verho. Joulusta asti ollut sairastelukierre on syönyt voimia enkä ole ollut näin väsynyt aikoihin. Lisääntynyt valoisuus on ajanut aivot varmaankin johonkin shokkitilaan ja käsky on vetää peittoa korviin vaikka ulkona on ihan mieletön keli. Mä en vain jaksa innostua yhtään koska väsyttää. Fiiliksiä laskee myös se että menetin ystävän ja tieto tuli aivan puun takaa, odotin että tapaamme tulevana kesänä. On vaikea käsittää että emme tapaa enää koskaan. Mieleen on palannut kaikennäköistä vuosien varrelta. Päällimmäisenä kyky nähdä maailma toisin ja yksityiskohtia joita muut eivät näe. Mä en ole koskaan tuntenut ketään niin visuaalisesti/taiteellisesti lahjakasta ihmistä kuin Mikko. Sairastelun takia harrastuskin on ollut tauolla kauan, sain viimein vaihdettua X-poleni pienempään 45 milliseen. Ranteet ja käsivarret eivät luultavasti tee enää kuolemaa lämmittelyjen jälkeen, eikä tankoa tarvitse puristaa ranne ylikäännettynä. Päänsärky kuittaa -_-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Pala tästä ja pala tosta
Muistan kuinka mulla oli blogi jonka nimi oli Elämää lasikaapissa. Sama termi on ollut olemassa aiemminkin. Ennen blogivuosia, ennen vuotta ...
-
1. Idun Minerals-Svea, lämmin keskivaalea 2. Flow Peach (vanhanmallinen) lämmin keskivaalea 3.Flow Ivory (vanhanmallinen) lämmin vaalea 4....
-
Ostin taasen parin kertakäyttölinssejä. Oranssit halusin joten ajattelin että Apricot olisi värinä Novalensin oranssia vastaava. Lopputulos ...
-
Yksinäisyyden tunne. Se ettei tule kuulluksi tai nähdyksi, eikä ymmärretyksi. Ketään ei kiinnosta. Mun mielessä on tuhat ja yksi asiaa joist...