28.5.2013

Sekaisin pähkinöistä

Kulutan päiviä ruuanlaittoon ja ruuan ajatteluun. Tehosekoitin hurisee hurhur... Koin ahaa-elämyksen pähkinöistä. Himoitsen suklaata (kaakaota) eri muodoissa ja oli virhe katsoa tv:stä kun Jamie Oliver marssi suklaapuotiin. Kokeilin joskus siemen/pähkinämaitoja mutta kokeilu päättyi onnettoman tehosekoittimen takia. Ostin kaverilta paremman vehkeen ja nyt hurruuttaa taas. Kilo cashewpähkinöitä varmaan häviää maidoksi tehtynä hyvin nopeasti. Pähkinät eivät nappaa naposteltavina mutta maidonvalmistuksen sivutuotteena tuleva "jämä" tahna uppoaa ruokien seassa ja sellaisenaan. Kohta huomaan tietysti että pähkinähuumassa alkaa paino nousta. Ennen raskautta ja 20 ikävuotta saatoin syödä mitä huvittaa, mutta ei se enää käy. Myös miniUkko saa osansa pähkinämaidosta jota vielä kerjäsi lisää. Pelottavaa että yhtäkkiä pikkuvauvani on osoittanut älyllistä toimintaa ymmärtämällä ympäristössä tapahtuvia asioita, ihmisiä ja esineitä. Muistikin pelaa. Enää ei voi huijata pois sähköjohdoilta vain siirtämällä huoneen toiselle puolelle, pätkä konttaa takaisin ja jatkaa toimiaan. Ja nähtyään jotain mitä haluaa, esineen vaatimista voi jatkaa senkin jälkeen kun se on jemmattu. Olen varmaan elänyt jollain toisella planeetalla koska kaikki on käynyt niin nopeasti. Huomisen ennuste näyttää 26 astetta joten taidan kärrätä koko poppoon jonnekin pöpelikköön makaamaan alasti. Kotisohvalla odottaa sauna. Taidankin tuhlata hoitovapaani hyvän ruuan ja ruuanlaiton parissa, se antaa niin paljon ja saa tehdä. Vielä jos saisin kaverin mukaan vaikka kimppatilaukseen niin sais halvemmalla pähkinöitä.

17.5.2013

Hyvän makuisia sekä kauniita

Kasvikokeiluja. Toistaiseksi ainoat jotka ovat (vielä) hengissä. Idätin yli vuosi sitten avokadon siemenestä verson ja se kasvoi hyvin. Talven tullessa lehtiä rapisi aika huolella mutta jotain sentään jäi. Samaan ruukkuun laitoin kokeeksi passionin siemeniä jos ne vaikka itäisivät. No yksi alkoikin itää ja pituutta tuli kohinalla. Nyt varsinkin kevään aikana kun on ollut valoisampaa pituutta on tullut lyhyessä ajassa varmaan 30 senttiä. Eilen sain siirrettyä passionin erilliseen ruukkuun, täytyy vain toivoa ettei kumpikaan kuihdu koska juuret olivat sotkeutuneet toisiinsa aika huolella. Samalla laitoin lisää passionin siemeniä itämään. Ainot kasvit joista näen kun ne tarvitsevat vettä: lehdet alkavat roikkua kummassakin.
Passion

Avokado

9.5.2013

You can't fix me

Ajattelin listata asioita jotka ilahduttavat ja suututtavat. Näkisin ehkä konkreettisemmin mistä kenkä yleensä puristaa.
Iloa tuovia asioita: värit, sateen jälkeinen tuoksu, ruoka, syöminen, katseleminen (esineet, maisemat), lörpöttely kavereiden kanssa, hennaaminen, pyykin peseminen, sauna, vaatteet ja niiden etsiminen kirppiksiltä,
Suututtavia asioita: kiire, passiivisuus, lojuminen, laiskuus, muka-tehokkuus (tekee paljon mutta hyödyttömiä asioita), jämähtäminen, raha, riippuvuudet, läsnäolon puute, välinpitämättömyys, manipulointi, marttyyrius.
Oikeastaan mut saa iloiseksi hyvin pienillä asioilla. Suututtavat asiat ovat oikeastaan vähemmän aineellisia/laajempiin kokonaisuuksiin keskittyviä ja kohdistuvat usein muihin ihmisiin. Samalla en huomaa olevani itse välinpitämätön ja passiivinen koska keskityn siihen mitä toiset tekevät. Enkä halua tehdä asialle mitään.. Välinpitämättömyyttä on monenlaista ja monella tasolla. Omaa elämäänsä kohtaan, lähimmäistä kohtaan, asioiden hoitoa kohtaan jnejne. Ja riippuvuuksiakin on monenlaisia. Inhoan asioiden lojumista, se voi olla pyykkiä tai ihan jokin asia. Tuntuu että harmitus hallitsee elämää. Yleisesti ottaen mua suututtaa ehkä eniten se että jokin asia ei toimi. Esineet voi korjata ja ihmisten väliset asiat puhumalla (ainakin useimmiten) mutta toista ihmistä ei voi. Se vituttaa välillä aika rankasti. Mut onneks mulla on kaakaota ja hapankorppuja<3

3.5.2013

Passiivinen pahvilaatikko

Uuvuttaa, perhe-elämä tuntuu lähinnä kivireeltä jota vetää perässään. Tässä tämän päivän tuntemuksia, ehkä huomenna on toisin. Tai sitten ei. Haittapuoli Cipralexissa on se että musta on tullut omasta mielestä ihan älyttömän vetelä ja passiivinen. Nukkuisin tai lojuisin sängyssä päivät pitkät jos vain saisin eikä päässä liiku juurikaan mitään. Unohtelen paljon. Menisipä se ohi. Viime aikoina on esiintynyt taas lyhyttä pinnaa ja turhautumista mitättömistä asioista. Lapsi tuntuu vieraalta. Toisekseen mua nakertaa että poju vain kiukkuaa mulle ja isälleen on itse aurinko. Mietin taas et mitä mä teen väärin, ihan kuin se rautakanki perseessä ei olisi jo ihan tarpeeksi tarpeeksi tällä äitiyden auvoisalla tiellä. Pahvipää kuittaa ja jatkaa seinään tuijottelua. Pahvilaatikko Alaskaan odottaa nurkassa.

Monitoimimies

Vitkuttelin hakeutumista tutkittavaksi. Ensi kerraksi vien psykologille sukupuun, sekä vauvakirjani. Sukupuusta pitää erotella suvun monitoi...