Ajattelin listata asioita jotka ilahduttavat ja suututtavat. Näkisin ehkä konkreettisemmin mistä kenkä yleensä puristaa.
Iloa tuovia asioita: värit, sateen jälkeinen tuoksu, ruoka, syöminen, katseleminen (esineet, maisemat), lörpöttely kavereiden kanssa, hennaaminen, pyykin peseminen, sauna, vaatteet ja niiden etsiminen kirppiksiltä,
Suututtavia asioita: kiire, passiivisuus, lojuminen, laiskuus, muka-tehokkuus (tekee paljon mutta hyödyttömiä asioita), jämähtäminen, raha, riippuvuudet, läsnäolon puute, välinpitämättömyys, manipulointi, marttyyrius.
Oikeastaan mut saa iloiseksi hyvin pienillä asioilla. Suututtavat asiat ovat oikeastaan vähemmän aineellisia/laajempiin kokonaisuuksiin keskittyviä ja kohdistuvat usein muihin ihmisiin. Samalla en huomaa olevani itse välinpitämätön ja passiivinen koska keskityn siihen mitä toiset tekevät. Enkä halua tehdä asialle mitään.. Välinpitämättömyyttä on monenlaista ja monella tasolla. Omaa elämäänsä kohtaan, lähimmäistä kohtaan, asioiden hoitoa kohtaan jnejne. Ja riippuvuuksiakin on monenlaisia. Inhoan asioiden lojumista, se voi olla pyykkiä tai ihan jokin asia. Tuntuu että harmitus hallitsee elämää. Yleisesti ottaen mua suututtaa ehkä eniten se että jokin asia ei toimi. Esineet voi korjata ja ihmisten väliset asiat puhumalla (ainakin useimmiten) mutta toista ihmistä ei voi. Se vituttaa välillä aika rankasti. Mut onneks mulla on kaakaota ja hapankorppuja<3
9.5.2013
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Natural High-muistoja
Selkeästi syystunnelma, mielessä on vain villapaitoja ja kaikkea syksyistä. Odotan sitä jo. Keltainen auringonvalo, keltaisia lehtiä, aamu-u...
-
Negatiivisuuden kehä jatkuu. Elämä tuntuu merkityksettömältä. Motivoituminen on vaikeaa. Ihmisten parissa oleminen on vaikeaa, tuntuu että e...
-
No eipä kauaa nokka tuhissut. Jäbä oli ilmeisesti pitkään hereillä kun koisasin tyytyväisenä vieressä koska nukahti sitten kun itse heräsin ...
-
Huomaa selkeästi että tasapaino on huonommassa jamassa. Unohtelen yksinkertaisia asioita, enemmän kuin normaalisti. Yleensä muistan koska me...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti