Aaltoliikkeitä 2

Kyllä huomaa että on mieli muuttuva. Keväällä oli draivi päällä joka ehtyi kesän aikana.  Kesää piinasi väsymys ja innottomuus pääosin. Tuntuu että joku kuorsaa pään sisällä eikä suostu lähtemään. Pelkään jatkuvasti sitä että alkaa taas masentaa enemmän. Kestovitutus, turhautuminen sekunnissa. Välillä toivoisin että söisin vielä Cipralexiä, se vei vitutuksen ja oli hyvä olla. Miinuksena yökötys ja yyberi väsymys. Vitutukseen toimii kävelylenkki tai metsässä kykkiminen, tekeminen. Mut aina ei ehdi. Koitan saada taas lenkkeilystä kiinni koska selkeästi siitä on apua mielialoihin. Kävin poimimassa nokkosen siemeniä viikko sitten ja oli mukavaa. Puhun itsekseni ja niille kasveille joita kerään :D Suurin ongelma ja huono tapa on varmaan se että mulla jää negatiiviset ajatukset kiertämään kehää ja takerrun negatiivisiin asioihin mielettömän helposti. Koitan opetella siitä pois koska selkeesti on parempi mieli kun ei stressaa asioista joille ei yksinkertaisesti voi mitään. On hyvä aloittaa siitä että on hetkessä enemmän läsnä ja kiinnittää huomiota sellaiseen mikä saa nauramaan ja ilahduttaa. Vaikka olenkin monesti hapan niin silti haluan tuoda iloa toisille ja ilahduttaa huomaavaisuudella. Omassa arjessa se ei ehkä toimi niin hyvin koska tavallaan siinä on koko ajan eikä näe sen arkilaatikon ulkopuolelle. Miksei sitä puolisoakin voisi ilahduttaa vaikka pesemällä kahvikuppi valmiiksi keittimen luo tai kiittämällä erikseen siivouksesta. Pieniä asioita mutta suuri merkitys.

Mihin se kesä meni?

Alkukesä hävisi johonkin. On ollut polttarit, festarit, häät ja rantakelejä. Kävin Natural High Healing-festareilla, jäi mukava fiilis tapahtumasta kaikinpuolin vaikka en olekaan joogan enkä meditaation yms.harrastaja. Mutta oli kiva käydä vähän haistelemassa tunnelmaa ja menen kyllä ensi vuonnakin. Löysin Lushin Karman uudelleen ja se jää käyttööni aiheuttamaan pahennusta kanssaihmisissä. Kavereiden sanoin haisen suitsukekaupalle mutta mikäs sen mukavampaa nyt kun nenä antaa periksi. En siis uita itseäni siinä mutta tuoksu on tyrmäävä ja jakaa mielipiteet vahvasti.

Kevättä

Long time, no see. Kaikenlaista on maailmaan mahtunut. Henkilökohtaisia kriisejä, pohdintoja elämästä, liittyen aikalailla siihen miksi olen tällainen ja miten voisin olla parempi. Mitä elämässäni haluaisin ja mikä tuo tyytymättömyyttä. Mikä on tehnyt musta materialistin jnejne. Loppupeleissä törmään edelleen samoihin ristiriitoihin kuin nuorempana. Syy voi olla siinä että en sitten olekaan muuttunut niin paljoa loppuenlopuksi vaikka olen muuta kuvitellut. Voin sanoa kyllä että aurinko paistaa risukasaan enemmän kuin vuosiin. Pää ei ole ollut täynnä sumua satunnaisia laiskoja päiviä lukuunottamatta. On jotenkin kevyt olla, eikä ahdistus paina solar plexusta joka ikinen päivä. Kirjoittaminen auttaa purkamaan tunteita, ennenkuin ne painuvat sinne plexukseen painamaan. Mut joskus sekään ei auta, osa ajatuksista ei vain tyhjene päästä vaikka kirjoittaisi ne paperille. Silloin ne painuvat ahdistamaan väkisin eikä siitä pääse kuin puhumalla. Muistan sen kun oli pahin vaihe menossa, oli jatkuva tunne että solar plexus on vaan iso möykky joka vihloo ja muljuaa usein. Samaan aikaan pää puskee uusia ajatuksia kuin pikajuna. Ei auttanut kirjoittaminen, eikä mikään. Onneksi se on ohi. Huomaa että kevät on tullut, ikkunalaudalla kasvavat avokado ja passion. Kasvatusprojekteja riittäisi mutta kukkapurkit loppuvat kesken. Joka päivälle yksi pieni tavoite, pieniä askeleita positiivisuutta kohti. Koitan päästä eroon helpoista muutoksista, hakea hyvää oloa aineettomista asioista. Tekemisestä ja sen tuomasta hyvästä mielestä. Huomasin että haaveilen edelleen siitä kuvaamataidon opettajan pestistä. Tuntuu että se on jäänne jostain kaukaisesta ajasta mutta silti se tuntuu omalta. Toinen kiinnostava aihe olisi luonnonkosmetiikkaan erikoistunut kosmetologi. Tosin se vaikuttaa alalta jota en itsekään ota vakavasti, pinnalliselta. Ei se ole kuitenkaan koko totuus.