28.5.2023

Tapaus Kimchi

Esimerkki siitä, kuinka en voi ohjeita kauheasti soveltaa, muuten se ei mene "oikein". Olen tehnyt kimchiä Maangchin ohjeella. Ihan hyvää on tullut, mutta kaikkia olennaisia en ole onnistunut löytämään. Saattaa olla että vaikuttaa makuun, saattaa olla että ei. En ole koskaan syönyt oikeaa Kimchiä, luulen purkkiversioiden olevan aika kaukana.

Kiinankaalia n.3kg

Porkkanaa 1kpl

Daikon-retikkaa n.5dl

vihersipulia 7-8kpl

kiinansipulia n. 2,5dl

valkosipulin kynttä 24kpl

1 tavallinen keskikokoinen sipuli

peukalonpään kokoinen pala inkivääriä

kalakastiketta 1,25dl

Saeujeotia 0,6dl

gochugaru-chilihiutaleita 2,5-5dl

tahmeaa riisijauhoa 2rkl

sokeria 2rkl

suolaa n.75g

Vihreällä merkittyjä olen korvannut muilla aineilla. Sipuleissa on green onion, scallions ja spring onion. Tässä maailmankolkassa green onion on vissiin vihersipuli eli kevätsipuli. Olen käyttänyt ohjeessa kevätsipulia. Tällä hetkellä kaupasta on saatavilla tuoreita sipulinippuja jotka ovat suht ohuita. Ne lienevät ohjeessa mainittuja sipuleita. Kiinansipulia en ole löytänyt toistaiseksi mistään, joten sitä en ole korvannut millään. Ohjeessa se kääntyy Asian Chives. Näyttää hieman ruohosipulilta mutta maistuu kuulemma valkosipulilta. Ratkaisin asian ostamalla siemeniä ja kokeilemalla jospa saisin kasvatettua itse.

Saeujeot (suolattu ja fermentoitu katkarapu) on myös erittäin olennainen jonka korvaaminen on (kuulemma) vaikeaa. Jotkut korvaavat sen thai-katkaraputahnalla (kokeiltu) ja jotkut kuivatuilla ja pakastetuilla minikatkaravuilla. Näitä pakastettuja ja kuivattuja ostin viimeksi. Nyt mielessäni pyörii että jos valmistaisin fermentoitua katkarapua itse. En ole onnistunut löytämään Saeujeotia mistään, edes verkkokaupasta.

Luulen tämän olevan aika perusohje. Tekijästä riippuen aineksilla on eri mittasuhteet tai sokeri on korvattu jollain muulla, sekaan heitetään mustekalaa tai anjovista tai levää.



24.5.2023

Kesä

Valoisampia aikoja. Tavallaan. Vaikka en ole jaksanut innostua mistään samalla intensiteetillä kuin aiemmin. Kaikki on tasaisempaa ja sellaista "normaalia". Mutta huvittaa ehkä vähän enemmän.

Ihmissuhteiden vaikeuden luulen johtuvan ihan omista peloistani ja huonoista kokemuksista. Tai ei se ole luulo, pohdin asiaa. Olen tullut torjutuksi niin monesti tavalla tai toisella, niin luulen etten kelpaa. Vetäydyn kuoreeni jo valmiiksi jos haistan potentiaalisia ystäviä, minulle tulee paha olo ja alkaa vituttaa. Sitä on samaan aikaa katkera ja pettynyt jo etukäteen. Varsinaisesti minulla ei ole huonoja ajatuksia siitä etten kelpaa, ne ajatukset ovat kääntyneet niin että kysyn itseltäni että "teinkö mä jotain väärin tai ymmärsinkö väärin?" Ne ajatukset eivät ole suoraan arvottomuudentuntoisia. Kiukun tunne tulee turhautumisesta ja on yleistä ihmisiä kohtaan. Mua vituttaa ihmiset ja ihmisten toimintatavat yleisellä tasolla. Tuntuu turhauttavalta panostaa johonkin uuteen ystävyyssuhteeseen kun se vaatii paljon vuosia ja työtä tutustua. Annan kaiken tai en mitään. Sitten jos toinen ei soita tai vastaa viesteihin niin vetäydyn ja ajattelen sen johtuvan siitä että tein jotain väärin tai että toinen ei haluakaan tutustua. Sit on ajatuksia siitä että minusta halutaan vain hyötyä. Inhoan ihmisiä jotka soittavat vain kun tarvitsevat jotain. Olemassa olevat ihmissuhteet on helppo pitää, vuosia on takana niin paljon että yhteys ei katkea vaikka pariin kuukauteen ei kuuluisi mitään.

Ikäluokkani ihmisillä on perhettä, niin minullakin. Juttu on niin, että yhteydenpidon ja tutustumisen puute ei johdu minusta tai sanoistani tai käytöksestäni tai outoudestani tai mitä nyt tähän keksiikään. Työ ja perhe vaatii aikaa ja muistamista. Ennakointia ja järjestelyä. Arjen työt päälle. Sit jos jää tyhjää aikaa niin voi miettiä onko sosiaalista energiaa. Yleensä ei ole ja luulen että muillakaan ei ole.

Lasten ystävyyssuhteiden kuprut menevät tunteisiin, mutta sekin johtuu omista demoneistani. Musta tuntuu että lähes kaikilla on niitä. Voiko olla maailmassa muka ehjiä ihmisiä?

Kaiken tasaisen harmaan keskellä olen koittanut ottaa ilon irti pienistä asioista. Valoisaa tulee aikaisin (aamuneljältä on parasta), käki kukkuu ja pääskysten ääni kuuluu. Tällä hetkellä luonto myös tuoksuu, just sellaiselta raikkaalta alkukesältä. Poljen pyörällä nenä pitkällään. Tästä vuodenajasta pidän ehkä eniten, kaikki on tuoretta vielä ja yöt ovat viileitä. Kuljen ulkona oksasaksien kuvat silmissä. Omenapuiden kukkia, naps naps, kirsikkapuiden kukkia naps naps, tuomen kukkia naps naps ja sireeniäkin vielä naps naps :D Yleensä näitä kasvaa pihoissa Tuomea lukuunottamatta, niin en ole uskaltanut käydä saksimassa. Mun mieli vaan lepää kukkivista puista ja pääskysten äänistä.

Katsottiin Aladdinia lasten kanssa. Jago sanoi "läski" ja "turpa kiinni". Ilme oli varmaan priceless. En edes muistanut että vanhoissa piirretyissä sai puhua karkeammin :D

Taas lapioitavaa

Se on kummaa huomata kuinka ympäristössä tapahtuvat asiat triggeröivät ahdistusta. Mulla on kyky skannata ihmisten käytöstä/eleitä liiankin ...