Kaikkee

Ei mitään uutta. Ikuinen väsymys painaa. Maailmassa on asiat vinksallaan jos ihmiset unelmoivat hiljaisesta ja rauhallisesta elämästä. Eikö elämän pitäisi lähtökohtaisesti olla yksinkertaisempaa ja hitaampaa. Mä en ainakaan arvosta että kaikki asiat tunkevat naamaan älypuhelimen kautta. Huomiottakaan ei voi jättää koska muuten ei ole ajan tasalla Wilma-viesteistä, työasioista jne jne. Uutta tavaraa tulee niin usein että joka toinen päivä tai kerran viikossa käytetty aika tiedotteiden lukemiseen on ihan liian vähän.

Haluaisin asua omakotitalossa. Osaan lämmittää puilla ja tehdä pihahommia sekä puutöitä liiteriin. Sekä tyhjentää sen paskahuussin. MUTTA. Jos aikoo ostaa talon, pitää olla rahulia. Kaupan alan palkoilla en lähtisi ostamaan taloa, vaikka kuinka saisi kivan asuntolainan.

Halvoissa taloissa on rempattavaa. Tarttee siis rahaa, vaikka osaisi itse. Talon ylläpito myös vaatii taitoja sekä rahaa. Ikuinen työmaa siis. Uudempi talo on kallis, mutta ylläpito vaatii myös manitsuikkaa. En tiedä kuinka moni ottaa tällaisia asioita huomioon kun ostaa unelmansa. Jos ostaa talon ymmärtämättä, että sen pitäminen vaatii rahaa ja remonttia niin käy niin, että 30 vuoden jälkeen lapsille jää purkukuntoinen mörskä.

Mulla ei ole taitoja eikä rahaakaan. Haaveet ovat yksioikoisia, realiteetit eivät. Omakotitalossa ei ole talohuoltoa vaan hommat on tehtävä itse. Mun McGyver-taidot eivät ole vielä tarpeeksi jotta olisin valmis siirtymään. Toki voisihan sitä asua niin karvalakkimallin talossa, ettei tarttis mitään sähkö tai putkimiehen taitoja. Vesi kaivosta ja lämmitys puulla.

Jännää miten joskus haaveilin kommuuniasumisesta. Vanhassa puutalossa, vähän niinkuin pienkerrostalo. Vaikka en pidä ihmisistä. Mutta valitettavan monelle yhteisasuminen on vaikeaa kun asenne on "ei kuulu mulle". Ei voi asua yhteisössä jos jätetään kaikille kuuluvia hommia hoitamatta.

Asun rivitalossa. Ja täällä valitettavasti asenne on "ei kuulu mulle" ja ihan sama. Yhteiset hommat jotka kuuluvat kaikille, jätetään hoitamatta. Mä en välitä talonmiesvuoroista, vaan teen hommat jos ehdin ensin. Tai näen että jokin on vinossa. Varasto on täynnä rikkinäisiä kamoja, käyttämättömiä polkupyöriä eikä kukaan halua ottaa asioista koppia. Tieto ei kulje. Mä en ole yhdessäkään asuinpaikassani törmännyt näin paskaan yhteishenkeen. No mut hei, ei kuulu mulle. Mä olen vaan vuokralla ja maksan vuokraa asioiden toimimattomuudesta. Eikös sen pitäisi kattaa vastikkeen lisäksi muitakin juttuja. En mä ainakaan halua maksaa ekstraa esim. pensasaidan leikkuusta tai hiekoituksesta/yms. Vuokranhan pitäisi kattaa myös sellaisia asumiseen liittyviä kustannuksia, kun ne kuitenkin kuuluvat tähän asuntoon ja asumisen kiinteisiin kuluihin. Teen kyllä itse kun varastosta löytyy toimivat laitteet näihin.

Ohops

Kuukausi mennyt oho. Olen käynyt tietokoneella lähinnä maksamassa laskut. Tosi vaikea muistaa mitä on tehnyt kun ei ole mitään tavotteita. Tosin on vaikea muistaa yleensä mitään. Mä olen odotellut hyperfiksaatioita ja jotain innostuskuplia mutta ne loistavat poissaolollaan. Tai ne ovat niin kevyen oloisia intensiteetiltään etten huomaa. Pääosin tuntuu että paskaa on vaan nilkkoihin tai maksimissaan polviin sen sijaan että pääsisi siinä uimaan ihan todella. Positiivista :D

Uusi pesukone on luksusta. Vanha hajosi kuukausi sitten. Luukusta voi seurata ohjelmaa, sitä hupia en ole päässyt seuraamaan vuosiin. 

Tänään kävin luistelemassa, olen ollut menossa jo useamman viikon mutta jotenkin on usein tullut muuta tai sit vaan saamattomuus. Olin työkavereiden kanssa humputtelemassa, ihan timanttisia tyyppejä ^_^  Se on hyvä merkki jos maha tulee kipeäksi nauramisesta. Ja musta on kiva tietää ihmisten taustoja ja oppia tuntemaan. Se tuntuu jollain tasolla kurjalta jos on jossain töissä vuosia, eikä ole koskaan nähnyt työkavereitaan siviilissä. Ainoa mikä jää näkyviin, on työminä. Ei ole edes mahdollisuutta tutustua. Ja jos ei tiedä toisista mitään niin mun päässä se aiheuttaa ymmärtämättömyyttä toisen toiminnasta.

Lyhyesti

Haluaisin laittaa tänne enemmän kuvia. Vaikka olevinaan helppoa nykyaikana niin sisältää monta välivaihetta. Digikamera aikana se oli olevinaan helpompaa, eli siis normaalia. Kamera kiinni piuhalla ja kuvia koneelle. Digikamerani Pinkki Unelma on ollut mullan alla jo vuosia ja kännykästä en muka saa kuvia ulos...

Mitään en oo tehny. Paitsi käynyt töissä, hoitanut arkiaskareita (puolittain) ja maannut sohvalla puolikoomassa kun virta on poissa. Kävin mä mustikassa kahtena päivänä ja jaksoin siitä innostua.

Kolmen viikon tauko lääkityksestä laski toleranssia niin että vaikutus palasi 12 tuntiin. Sitä iloa sain nauttia 1,5 viikkoa. Ei väsyttänyt ihan koko ajan ja vireystila oli tasainen iltaan asti. Sen jälkeen haittavaikutukset tulevat. Väsymys iskee triplasti kun vaikutus hiipuu kesken päivän, tulee päänsärky ja huimausta.

Olen niin turhautunut että väsymys riivaa, nukkuminen ei auta, eikä liikunta. Narkoleptikot saa multa kaiken sympatian, vaikka en ole niin syvällä väsymyksessä. Saan sentä nukuttua yöt läpeensä vaikka se ei virkistä kuin hetkeksi. Tosin narkolepsia ei ole mulle tuttu, tiedän vain että aiheuttaa voimakasta väsymystä ja nukahtelua. Pitäis varmaan lukea aiheesta koska kipinä heräsi.

Alza Oros patentti

Tiesin kyllä, että adhd-lääkkeissä on ollut saatavuusongelmia. Sen kummempaa miettimättä. Sitten jostain tuli kipinä ja jäin looppaamaan ajatuksiin. Kaivelin. Ei kelvannut selitys että kysyntä on kasvanut. Concertaa on ollut saatavilla hyvin nihkeästi, samoin rinnakkaisvalmisteita. Löysin artikkeleita joissa Janssen-Cilag (Concertan valmistaja) on ilmoittanut että valmistus loppuu. Luettuani aikani erilaisia artikkeleita ja uutisia niin tiivistän asian näin: Concertan valmistus jatkuu kyllä, mutta valmistaja luopuu Alza Oros-patentin käytöstä. Se vaikuttaa siihen, kuinka lääkeaine vapautuu pilleristä. Patentin alaisissa pillereissä lukee Alza, uusissa ei lue mitään. Mikään muu adhd-valmiste ei käytä Alza Oros-patenttia.

Saa nähdä kuinka kriittinen patentin poisto on, koska se on erottanut Concertan edukseen muista rinnakkaisvalmisteista. Ainakin omakohtaisesti voin sanoa että rinnakkaisvalmisteesta tulee alkuun helposti huono olo, eli vaikuttaa liikaa liian nopeasti. Ne joille Concerta on sopinut, ei välttämättä sovikaan enää.

Ja jos ymmärsin oikein, Jenkeissä vakuutusyhtiöt pudottivat Concertan korvattavien listalta pois koska valmiste on liian kallis. Kun patentin poistaa niin ta-daa, valmistus on halvempaa ja kas, se onkin taas korvattavien listalla. Raha puhuu.

Concertaa käytetään paljon niin asiakaskunta on jo luotu. Ihmiset ovat myös merkkiuskollisia. Seuraan kuinka tilanne kehittyy.

Parru perseessä

Muistan yllättävän vähän asioita sen jälkeen kun täytin 25. Voi oikeasti jo sanoa että kymmenen vuotta on kadonnut johonkin pimiöön. En tiedä paraneeko tilanne muistamisen kannalta ennalleen.

Erkaantuminen läheisistä syvenee. Yhteiset asiat, muistot sekä se jokin punainen lanka joka meitä on yhdistänyt on lähestulkoon olematon. Ei minusta tunnu enää että puhumme samoista asioista. Minulla ei ole ollut pitkään aikaan mitään sanottavaa tai asioita joita olisin halunnut jakaa. En ole surullinen siitä että ihmissuhteet hiipuvat pois. Ne tuovat velvollisuuksia jollain tapaa. Myös työ, parisuhde ja moni muu elämän osa-alue tuovat velvollisuuksia. Jostain syystä sosiaalisten suhteiden velvollisuudet tuntuvat minusta eniten raskailta. En osaa sanoa koska uteliaisuuteni muita ihmisiä kohtaan lakkasi.

Saattaahan se olla niinkin että aiemmin helppoja ystävyyssuhteita varjostavat nykyisin aikuiselämän murheet. Ne ovat raskaampia kuin teinidraamat. Ilo on kadonnut. Muistot olivat kalliita ja niitä oli kiva puida, mutta ne hiipuvat mielestäni ja niiden tärkeys on kadonnut. Jaoin muistoja ihmisille aikani mutta ne hiipuvat. Enkä usko että monikaan jaksaa välittää vanhoista asioista.

Vakavuuden parru kasvaa perseessäni. Tosin kun tällä pallolla kulkee ja seuraa ihmisten toimintaa niin vähemmästäkin hymy hyytyy. Luulin että kun laitan lääkityksen tauolle niin huumori löytää takaisin elämääni ja minusta tulee taas spede.

Ei. Parin viime vuoden aikana pääni sisällä on tapahtunut jokin prosessi. Olen vakavoitunut enkä halua enää jakaa asioita. Ehkäpä ne turhat asiat alkavat karsiutua pois itsestään. Niinkuin somen käyttö.

Lässyä

On fyysistä ja psyykkistä väsymystä. Mulla tuntuu olevan jatkuvasti sitä psyykkistä, kroppa jaksaisi kyllä mutta päässä ei tapahdu mitään. On vain väsymys ja ärtymys. Työni on psyykkisesti kuormittavaa. Taustahälyisessä myymälässä olet läsnä kassalla ja puhut ihmisten kanssa. Jotenkin en ajatellut sen olevan raskasta kun enhän mä sinänsä tee siinä mitään raskasta. Kun sosiaalinen kiintiö täyttyy niin ei jaksa olla ihmisten kanssa edes kotona. Olen ratkaissut asian ilmoittamalla että omaa rauhaa kiitos ja mennyt lukemaan kirjaa tms.loppupäiväksi. Ei kännykän selaamista koska sekin kuormittaa. Olen koittanut rajoittaa päämäärätöntä selailua koska se kuormittaa ja vie aikaa. Se on tuottanut tulosta. Aikaa vapautuu enemmän eikä pää ole täynnä epämääräistä mössöä ja mielikuvia. Harhakuva on siinä, että kun on olevinaan rennosti sohvalla hörppimässä kahvia ja selailemassa puhelinta, niin todellisuudessa aivot eivät saa tekemättömyyttä ja tylsyyttä. Kuormituskierre on valmis kun siitä tulee tapa joka käänteessä. Kun selaamisella täytetään ne pienetkin luppohetket.

Palaan siihen sosiaalisen kiintiön täyttymiseen. Tarvitsen yksinoloa riittävästi muutoin minusta tulee hyvin ikävä ihminen. Kun kaipaan omaa tilaa läheiset varmaan haistavat sen. Puhelin soi usein ja viestiä tulee, kotona pyörii karuselli "Kato mua, kato mua, kato mua" " Arvaa mitä, arvaa mitä, arvaa mitä?" Kaikki ovat kyljessä kiinni vaatimuksineen, muuttuvat huomionkipeiksi.  Läsnäolon vaatimus tuntuu niillä hetkillä ihan ylivoimaiselta. Eikä sitä tarvitse edes sanoa ääneen, ihminen puhuu myös kehonkielellä ja pienillä eleillä. Liikaa.

Olen kyllä sosiaalinen mutta se on ihan päivästä kiinni. Tänään on energiaa, huomenna ei olekaan sitten koko päivänä.

Aikoinaan Linkin Park oli kova juttu mulle. Hybrid Theory (2000) ja Meteora (2003). Lyriikat osui ja upposi puhumattakaan musiikista itsestään. Sitten tipuin siitä junasta.  Radiosta soi Linkin Park yks päivä, mutta biisi oli ihan vieras. Jotain tosi tuttua siinä kuitenkin oli. Kävi ilmi että se oli "uutta" materiaalia. Meteorasta julkaistiin 20-vuotis juhlajulkaisu ja se sisältää demoja sekä biisejä jotka jätettiin Meteoralta pois.

Ja jostain syystä musiikin avulla saan sanoitettua asioita itsestäni. Joistain biiseistä tulee muuten vain hyvät vibat, joistain tulee heti joku ihminen mieleen.

Olisi joskus vähemmän raskasta jos ei tajuaisi kuinka tämä maailma toimii. Tuntuu että ihminen on tarkoitus saada ostamaan. Se on vain pieni pala kokonaisuutta, siis raha ja ostaminen. Tuntuu että mä en toisinaan haluaisi elää tällaisessa maailmassa ja miksi mä toin lapset tänne vaikka ne eivät pyytäneet. Kuulostaa oikeasti kliseeltä mutta välillä tuntuu että maailman paska ja murheet tuntuu omilla harteilla vaikka en olekaan siitä vastuussa. Kyseenalaistaminen voisi joskus myös huutaa pienemmällä volyymilla mun päässä. Sit jos joku kehtaa valittaa siitä että kassan maksupääte toimii vähän hitaalla ni mulla palaa käpy. Heti. Mut hei ihanaa että jollain on elämässä asiat niin hyvin että se on iso murhe. Sama pätee lausahdukseen että "sulla ei oo varmaan elämässä ollut koskaan vaikeeta kun oot aina niin hyvällä tuulella ja ilonen"  Ihminen piilottaa, heittää vitsiä ja masentuneetkin osaa nauraa. Leikitään normaalia, tiiäks.

Ja kyllä, mä valitan paljon vaikka mulla on asiat hyvin. Liittyy lähinnä ihmisten toimintaan.

Tapaus Kimchi

Esimerkki siitä, kuinka en voi ohjeita kauheasti soveltaa, muuten se ei mene "oikein". Olen tehnyt kimchiä Maangchin ohjeella. Ihan hyvää on tullut, mutta kaikkia olennaisia en ole onnistunut löytämään. Saattaa olla että vaikuttaa makuun, saattaa olla että ei. En ole koskaan syönyt oikeaa Kimchiä, luulen purkkiversioiden olevan aika kaukana.

Kiinankaalia n.3kg

Porkkanaa 1kpl

Daikon-retikkaa n.5dl

vihersipulia 7-8kpl

kiinansipulia n. 2,5dl

valkosipulin kynttä 24kpl

1 tavallinen keskikokoinen sipuli

peukalonpään kokoinen pala inkivääriä

kalakastiketta 1,25dl

Saeujeotia 0,6dl

gochugaru-chilihiutaleita 2,5-5dl

tahmeaa riisijauhoa 2rkl

sokeria 2rkl

suolaa n.75g

Vihreällä merkittyjä olen korvannut muilla aineilla. Sipuleissa on green onion, scallions ja spring onion. Tässä maailmankolkassa green onion on vissiin vihersipuli eli kevätsipuli. Olen käyttänyt ohjeessa kevätsipulia. Tällä hetkellä kaupasta on saatavilla tuoreita sipulinippuja jotka ovat suht ohuita. Ne lienevät ohjeessa mainittuja sipuleita. Kiinansipulia en ole löytänyt toistaiseksi mistään, joten sitä en ole korvannut millään. Ohjeessa se kääntyy Asian Chives. Näyttää hieman ruohosipulilta mutta maistuu kuulemma valkosipulilta. Ratkaisin asian ostamalla siemeniä ja kokeilemalla jospa saisin kasvatettua itse.

Saeujeot (suolattu ja fermentoitu katkarapu) on myös erittäin olennainen jonka korvaaminen on (kuulemma) vaikeaa. Jotkut korvaavat sen thai-katkaraputahnalla (kokeiltu) ja jotkut kuivatuilla ja pakastetuilla minikatkaravuilla. Näitä pakastettuja ja kuivattuja ostin viimeksi. Nyt mielessäni pyörii että jos valmistaisin fermentoitua katkarapua itse. En ole onnistunut löytämään Saeujeotia mistään, edes verkkokaupasta.

Luulen tämän olevan aika perusohje. Tekijästä riippuen aineksilla on eri mittasuhteet tai sokeri on korvattu jollain muulla, sekaan heitetään mustekalaa tai anjovista tai levää.