26.9.2022

actlikepeopleexpect.exe.......running

Pääsin ulos vihakuplasta. Se tulee säännöllisen epäsäännöllisesti ja kohdistuu muihin ihmisiin. Sellaisina päivinä on vaikea olla missään,eikä ole tippaakaan sosiaalinen olo. Mulla on muihin ihmisiin ja sosiaalisuuteen liittyviä ristiriitoja niin paljon etten välillä tiedä mikä on paras vaihtoehto. Kun mikään niistä vaihtoehdoista ei tunnu omalta eikä hyvältä. Kun olo on väärinymmärretty ja vähätelty. Monesti jos sanon että joku asia ei mennyt oikein tai tasapuolisesti tms. niin jälkikäteen tulee olo että nostin metelin  turhasta. Ja että ehkäpä vain kuvittelin kaiken ja nostin metelin turhasta. Vaikka selkeästi olisi kohdeltu väärin jossain tilanteessa. En uskalla tuoda itseäni ja omaa mielipidettäni julki, vetää rajaa siihen ettei heitetä paskaa silmille.

Erittäin kuvaava tilanne


Ylläoleva kuvasarja kuvaa myöskin erittäin hyvin eri  tilanteita. Jos teen jotain väärin, niin ei paljoa selitellä. Oletetaan, että tiedän mikä meni käytöksessä vikaan tai että tein sen tahallani. Tätä on nykyisin harvemmin.

Lapsuuden piirretyt voi vaihtaa suoraan kaikkeen vanhaan. Kelpaa musiikki,vaatteet, muistot. Nostalgiatrippi paijaa mun mieltä. Kukaan muu ei vain tunnu olevan samalla tripillä. Toki  ei voikaan koska ei samoja muistoja voi  jakaa. Samasta tilanteestakin voi olla kaksi eri  kokemusta. Minulle parasta ikinä, toiselle samantekevä.

Mä en oikein tiedä mikä mun oma mielipide on monestakin asiasta. Todellinen, ei johdateltu. Mielipiteiden pitäisi olla itsellekin perusteltuja, että niiden sanojen takana voisi seistä. Kun mun mielipiteitä on  ollut aina helppo horjuttaa kun perusteet ovat olleet hatarat. Esim. luen jostain asiasta paljon, muodostan mielipiteen. Asiasta keskustellaan joskus ja kerron mielipiteeni. Pitää perustella. En muista enää lukemaani josta mielipiteeni muodostui. Pohja putosi kun en muista mitään.

16.9.2022

Ystävyyssuhteiden hankaluus

Tuntuu että aivot ovat hälytystilassa. Lasten ystävyyssuhteet menevät tunteisiin. Mun sisältä astuu ulos vanhoja kaunoja lapsuudesta. Olin lapsena sen verran pöljä etten tajunnut toisten kiusaavan. Tai jotenkin en välittänyt. En osaa selittää. Suutuin  asiasta vasta vuosia myöhemmin kun tajusin mitä toiset tekivät. Valehtelua, kieroilua, ulkopuolelle jättämistä. Osa ei ollut tuntevinaankaan koulussa,mutta vapaa-ajalla kyllä. Vanhemmat eivät takuulla  tienneet ja osan vanhemmat olivat mukana puhumassa paskaa esim. älykkyydestä ja ulkonäostä. En edes ymmärrä, miksi halusin silti olla kaveri.

Mulla on ollut aina kova tarve tulla ymmärretyksi. Tunnen edelleen että toiset aikuiset katsovat jotenkin oudosti. Saattaa se olla kuvitelmaakin.

Seuraan lasteni ystävyyssuhteita, näen punaista heti kun haistan kieroilua. Lapset tekevät paljon asioita vanhempiensa selän takana, siksi koitan tarkistaa faktat lasten tarinoista. Koitan kitkeä valehtelua ja salaa tekemistä.

Suutun valehtelusta, en rehellisyydestä. Lupaa voi kysyä vaikka vastaus olisikin ei.

Mun sisältä kuoriutuu Jenni 8-v, joka on suuttunut epäoikeudenmukaisesta kohtelusta ja lupaa  kaivaa joka ikisen kiven ja kannon jotta asia oikaistaan. Keinoja kaihtamatta. Lapsen raivo ja kiukku aikuisen muodossa. Ei se tule ulos varsinaisena kiukkuna, mutta ajatusjuna on coktail lapsen ja aikuisen ajatusmaailmaa. Nyt mulla on aikuisen keinot saada lapsista totuus ulos jotta aukot sepitetyissä tarinoissa voi osoittaa. Parempi kyky hahmottaa kellonaikoja, kokonaisuuksia sekä yksityiskohtia.

 

5.9.2022

Länsimaisen ihmisen ahdistus

Rullaa taas paskoja ajatuksia. Otsikko kiteyttää kaiken. Ollaan täällä hyvinvoivissa maailmankolkissa  totuttu siihen että on kaikkea. Eikä siksi osata arvostaa sitä mitä jo on, vaan lisää pitäisi saada. Sitä tyytymättömyyden pohjatonta kaivoa ei mikään täytä. Mä olen aika sanaton, vaikka päivääkään en ole kurjuutta nähnyt. Ihka oikeaa kurjuutta.

En voi yleistää kaikkiin, koska suurin osa ihmisistä ei narise turhista. Mut mulla alkaa kiertää tällaiset jutut helposti kehää. Mäkin kuulun niihin tyytymättömien ihmisten joukkoon,vaikka mulla on kaikkea. Enkä mä tiedä mistä se kumpuaa.

Asiat joita mä haluaisin ovat aineettomia. Mielenterveys balanssissa, hiljaisuutta, tavotteita.

Yks nainen kävi tänään asiakkaana. Kertoi että lähtee lappiin vaeltamaan, keskelle ei  mitään. Eikä määränpäässä ole sähköä tai mitään herkkuja. Mun sisällä liikahti paljon.

Siinä yks tavoite. Lähteä yksin keskelle ei mitään. Pois kaikesta hetkeksi.

30.8.2022

Kun ei taaskaan kuulu mihinkään

Se on jännä tunne, kun tuntuu ettei kuulu mihinkään. Sellainen pettymys tai jotain, kun huomaa  että ihmiset ympärillä eivät syty samalla tavoin, kuin itse syttyy asioista. Innostus kuitataan vaivaantuneella katseella ja jatketaan omia toimia. Tai hapahkolla kommentilla.

Sen huomaa, kun puhuu jollekin joka on mukana heti täysillä siinä jutussa jota kerron. Ja ymmärtää mistä mä puhun ja sen intensiteetin. Käden liikkeet tulee molemmille ja ilmeet mukana. Se on parasta.

Niissä ihmisissä on ystäväpotentiaalia. Kun kemiat kohtaa, mut niin käy harvoin.

Niiden ihmisten seurassa tuntuu siltä, että joku muukin katsoo tätä maailmaa samanlaisten lasien läpi.

21.8.2022

Aromit taas kohdillaan

Luulen että hajuaistini koronan sairastamisen jälkeen on palannut täyteen teräänsä. Viimeisen puolitoista viikkoa on haissut niin omituiselle. Sairastin koronan muistaakseni helmikuussa  2022, jonka seurauksena menetin hajuaistini. Kyllä se palautui  alle kuukaudessa, mutta ei näköjään kokonaan.

Pikkuhousunsuojahyllyn lähellä nenä huutaa hoosiannaa ja tulee päänsärky.  Ihmisistä lähtee krapulan, lian ja hien haju (ei kaikista tietenkään),  sekä hiustuotteiden ja hajuvesien coktail. Kaupungissa leijuu tehtaan haju koko ajan. Jostain tulee oksennuksen haju.

Kotona avataan juustonaksu ja sipsipussi, tuoksu leijuu nenään ja hyvä ettei tule oksennus. Silti käsi menee pussiin :D

Tavallaan tämä on aika hauskaa, tavallaa hirveää.

Olihan mulla jotain mielessä

Normaali ajatusvirta. Aamukahvin aikana kirjasin ylös asioita jotka kävivät mielessä tälle päivälle. Ideat ponnahtelevat .Tässähän ei ole edes kaikki vaan satunnaisia poimintoja,  lisää tulee koko ajan.

Saunan pesu

Auton imurointi

Käyminen Puutarha Toivossa

Käyminen Hietalan Tilalla

Hiusten kihartaminen ja kihartimen lainaaminen

Soittaminen/viestin laittaminen vanhoille työkavereille

Kaverilla kyläily

Verhojen lyhentäminen

Pyykin pesu

Äidillä kyläily

Kirppiksellä käyminen

Mehun tekeminen

Avainten teettäminen ja avainten nimilappujen ostaminen

Nokkosten keruureissu

Ajelureissu Kouvolaan Maijulle

Cittarissa käyminen

Tokmannilla käyminen

Tarvikekeskuksessa käyminen

Pakastimen sulattaminen

Hiusvärien toimittaminen Stellalle

Näiden ponnahtelujen lisäksi on ajatuksia ystävyyssuhteista ja ajatuksia elämästä,  päässä soi joku biisikin samalla. Päivän päätteeksi olen luultavasti saanut koneellisen pyykkiä pestyä vaikka aikomus oli kyllä muutakin tehdä. Mutta harhautuminen muihin juttuihin syö aikaa ihan liikaa.

On vaikeaa olla harhautumatta tekemään muuta, jotain sellaista jonka voisi tehdä heti. Ajatusvirta  aiheuttaa harhailevaa tekemistä ja kaikki  jää kesken kun uusi asia tulee mieleen.  Vaihtoehtoisesti istun jossain syöden kynsiä ja annan ajatusvirran kuljettaa. Mut aina on niin vaikea olla läsnä kun pää on täynnä ajatuksia.

Stimulanttilääkitys vaimentaa ajatukset. Niitä tulee päähän johdonmukaisesti eikä tekeminen ole säntäilyä, saan  poimittua virrasta olennaisia ja tärkeitä hoidettavia asioita ennenkuin ne hukkuvat seuraavan ajatuksen alle.


19.8.2022

Syyskuulumisia

En edes muistanut miltä tuntuu kun töihin on kiva mennä. Mieli on kevyempi. Toki työ on yksitoikkoisempaa, mutta yllän suoritukseen joka on perfektionistiselle päälleni riittävän hyvä. En koe enää mielistelypaineita kuten nuorena. Ystävällisyys ja hyvä mieli tulevat luonnostaan ja se on aitoa. Toki aina ei jaksa, mutta silloinkin voi olla ystävällinen. Musta tuntuu että nuorena olin niin hapan ja niin teennäinen, joka asia oli evvk.

Vaikka olen huono lukemaan ihmisiä, niin joistain ihmisistä  lähtee huonot vibat heti. Teennäinen ja sellainen vilpittömyys puuttuu. Sitä on vaikea selittää. Tällä hetkellä töissä kenestäkään ei lähde sellaista. Yllätyin siitä että moni nuorempi työkaveri kuvittelee ikäni alkavan kakkosella. Voin kaivaa halukkaille kuvan itsestäni Cittarin arkistoista, jossa ikäni alkaa kakkosella oikeasti.

Tarina menee kutakuinkin niin, että kerron olleeni  poissa kymmenen vuotta Citymarketista ja että jäin  perhevapaille, opiskelin ammatin ja olin muualla töissä useamman vuoden. Ensimmäinen kysymys on että miten vanha sä oikein oot? :D

Olen huomannut että sukupolviero alkaa olla liian iso kun kymmenen vuoden ikäero ylittyy. En  käsitä mistä kaksikymppiset puhuvat, eivätkä he tiedä mistä minä puhun. Alkaa ikäluokka joka ei tiedä manuaalisesta ajasta mitään. Olen väliinputoajasukupolvea joka on nähnyt molempia aikoja. Kun olin pieni meillähän ei ollut edes telkkaria tai lankapuhelinta.

Kaikenkaikkiaan mulla on olo, että palasin kotiin <3 Harmi että mä en voinut ottaa työkavereita Tokmannilta mukaan.

Tässä on ollut aika hektistä muutoin. Oli eräs asuntopalo jonka jälkiä siivoilimme lähes 1,5kk. Remppaamista, putsaamista, raivaamista kahden perheen voimin. Oli  hyvin erilainen kesä.

Concerta on pitänyt mielen tasaisena, ei innostuspuuskia, ei ostelua tylsyyteen. Motivaatio on  tasaisempaa, vaikka väsyttää aina vaan lääkityksenkin läpi. Riippuu kyllä paljon päivästä. Outoa kun päässä on vain muutama ajatus sen sekamelskan sijasta.

actlikepeopleexpect.exe.......running

Pääsin ulos vihakuplasta. Se tulee säännöllisen epäsäännöllisesti ja kohdistuu muihin ihmisiin. Sellaisina päivinä on vaikea olla missään,ei...