Haluaisin laittaa tänne enemmän kuvia. Vaikka olevinaan helppoa nykyaikana niin sisältää monta välivaihetta. Digikamera aikana se oli olevinaan helpompaa, eli siis normaalia. Kamera kiinni piuhalla ja kuvia koneelle. Digikamerani Pinkki Unelma on ollut mullan alla jo vuosia ja kännykästä en muka saa kuvia ulos...
Mitään en oo tehny. Paitsi käynyt töissä, hoitanut arkiaskareita (puolittain) ja maannut sohvalla puolikoomassa kun virta on poissa. Kävin mä mustikassa kahtena päivänä ja jaksoin siitä innostua.
Kolmen viikon tauko lääkityksestä laski toleranssia niin että vaikutus palasi 12 tuntiin. Sitä iloa sain nauttia 1,5 viikkoa. Ei väsyttänyt ihan koko ajan ja vireystila oli tasainen iltaan asti. Sen jälkeen haittavaikutukset tulevat. Väsymys iskee triplasti kun vaikutus hiipuu kesken päivän, tulee päänsärky ja huimausta.
Olen niin turhautunut että väsymys riivaa, nukkuminen ei auta, eikä liikunta. Narkoleptikot saa multa kaiken sympatian, vaikka en ole niin syvällä väsymyksessä. Saan sentä nukuttua yöt läpeensä vaikka se ei virkistä kuin hetkeksi. Tosin narkolepsia ei ole mulle tuttu, tiedän vain että aiheuttaa voimakasta väsymystä ja nukahtelua. Pitäis varmaan lukea aiheesta koska kipinä heräsi.
Tiesin kyllä, että adhd-lääkkeissä on ollut saatavuusongelmia. Sen kummempaa miettimättä. Sitten jostain tuli kipinä ja jäin looppaamaan ajatuksiin. Kaivelin. Ei kelvannut selitys että kysyntä on kasvanut. Concertaa on ollut saatavilla hyvin nihkeästi, samoin rinnakkaisvalmisteita. Löysin artikkeleita joissa Janssen-Cilag (Concertan valmistaja) on ilmoittanut että valmistus loppuu. Luettuani aikani erilaisia artikkeleita ja uutisia niin tiivistän asian näin: Concertan valmistus jatkuu kyllä, mutta valmistaja luopuu Alza Oros-patentin käytöstä. Se vaikuttaa siihen, kuinka lääkeaine vapautuu pilleristä. Patentin alaisissa pillereissä lukee Alza, uusissa ei lue mitään. Mikään muu adhd-valmiste ei käytä Alza Oros-patenttia.
Saa nähdä kuinka kriittinen patentin poisto on, koska se on erottanut Concertan edukseen muista rinnakkaisvalmisteista. Ainakin omakohtaisesti voin sanoa että rinnakkaisvalmisteesta tulee alkuun helposti huono olo, eli vaikuttaa liikaa liian nopeasti. Ne joille Concerta on sopinut, ei välttämättä sovikaan enää.
Ja jos ymmärsin oikein, Jenkeissä vakuutusyhtiöt pudottivat Concertan korvattavien listalta pois koska valmiste on liian kallis. Kun patentin poistaa niin ta-daa, valmistus on halvempaa ja kas, se onkin taas korvattavien listalla. Raha puhuu.
Concertaa käytetään paljon niin asiakaskunta on jo luotu. Ihmiset ovat myös merkkiuskollisia. Seuraan kuinka tilanne kehittyy.
Muistan yllättävän vähän asioita sen jälkeen kun täytin 25. Voi oikeasti jo sanoa että kymmenen vuotta on kadonnut johonkin pimiöön. En tiedä paraneeko tilanne muistamisen kannalta ennalleen.
Erkaantuminen läheisistä syvenee. Yhteiset asiat, muistot sekä se jokin punainen lanka joka meitä on yhdistänyt on lähestulkoon olematon. Ei minusta tunnu enää että puhumme samoista asioista. Minulla ei ole ollut pitkään aikaan mitään sanottavaa tai asioita joita olisin halunnut jakaa. En ole surullinen siitä että ihmissuhteet hiipuvat pois. Ne tuovat velvollisuuksia jollain tapaa. Myös työ, parisuhde ja moni muu elämän osa-alue tuovat velvollisuuksia. Jostain syystä sosiaalisten suhteiden velvollisuudet tuntuvat minusta eniten raskailta. En osaa sanoa koska uteliaisuuteni muita ihmisiä kohtaan lakkasi.
Saattaahan se olla niinkin että aiemmin helppoja ystävyyssuhteita varjostavat nykyisin aikuiselämän murheet. Ne ovat raskaampia kuin teinidraamat. Ilo on kadonnut. Muistot olivat kalliita ja niitä oli kiva puida, mutta ne hiipuvat mielestäni ja niiden tärkeys on kadonnut. Jaoin muistoja ihmisille aikani mutta ne hiipuvat. Enkä usko että monikaan jaksaa välittää vanhoista asioista.
Vakavuuden parru kasvaa perseessäni. Tosin kun tällä pallolla kulkee ja seuraa ihmisten toimintaa niin vähemmästäkin hymy hyytyy. Luulin että kun laitan lääkityksen tauolle niin huumori löytää takaisin elämääni ja minusta tulee taas spede.
Ei. Parin viime vuoden aikana pääni sisällä on tapahtunut jokin prosessi. Olen vakavoitunut enkä halua enää jakaa asioita. Ehkäpä ne turhat asiat alkavat karsiutua pois itsestään. Niinkuin somen käyttö.
On fyysistä ja psyykkistä väsymystä. Mulla tuntuu olevan jatkuvasti sitä psyykkistä, kroppa jaksaisi kyllä mutta päässä ei tapahdu mitään. On vain väsymys ja ärtymys. Työni on psyykkisesti kuormittavaa. Taustahälyisessä myymälässä olet läsnä kassalla ja puhut ihmisten kanssa. Jotenkin en ajatellut sen olevan raskasta kun enhän mä sinänsä tee siinä mitään raskasta. Kun sosiaalinen kiintiö täyttyy niin ei jaksa olla ihmisten kanssa edes kotona. Olen ratkaissut asian ilmoittamalla että omaa rauhaa kiitos ja mennyt lukemaan kirjaa tms.loppupäiväksi. Ei kännykän selaamista koska sekin kuormittaa. Olen koittanut rajoittaa päämäärätöntä selailua koska se kuormittaa ja vie aikaa. Se on tuottanut tulosta. Aikaa vapautuu enemmän eikä pää ole täynnä epämääräistä mössöä ja mielikuvia. Harhakuva on siinä, että kun on olevinaan rennosti sohvalla hörppimässä kahvia ja selailemassa puhelinta, niin todellisuudessa aivot eivät saa tekemättömyyttä ja tylsyyttä. Kuormituskierre on valmis kun siitä tulee tapa joka käänteessä. Kun selaamisella täytetään ne pienetkin luppohetket.
Palaan siihen sosiaalisen kiintiön täyttymiseen. Tarvitsen yksinoloa riittävästi muutoin minusta tulee hyvin ikävä ihminen. Kun kaipaan omaa tilaa läheiset varmaan haistavat sen. Puhelin soi usein ja viestiä tulee, kotona pyörii karuselli "Kato mua, kato mua, kato mua" " Arvaa mitä, arvaa mitä, arvaa mitä?" Kaikki ovat kyljessä kiinni vaatimuksineen, muuttuvat huomionkipeiksi. Läsnäolon vaatimus tuntuu niillä hetkillä ihan ylivoimaiselta. Eikä sitä tarvitse edes sanoa ääneen, ihminen puhuu myös kehonkielellä ja pienillä eleillä. Liikaa.
Olen kyllä sosiaalinen mutta se on ihan päivästä kiinni. Tänään on energiaa, huomenna ei olekaan sitten koko päivänä.
Aikoinaan Linkin Park oli kova juttu mulle. Hybrid Theory (2000) ja Meteora (2003). Lyriikat osui ja upposi puhumattakaan musiikista itsestään. Sitten tipuin siitä junasta. Radiosta soi Linkin Park yks päivä, mutta biisi oli ihan vieras. Jotain tosi tuttua siinä kuitenkin oli. Kävi ilmi että se oli "uutta" materiaalia. Meteorasta julkaistiin 20-vuotis juhlajulkaisu ja se sisältää demoja sekä biisejä jotka jätettiin Meteoralta pois.
Ja jostain syystä musiikin avulla saan sanoitettua asioita itsestäni. Joistain biiseistä tulee muuten vain hyvät vibat, joistain tulee heti joku ihminen mieleen.
Olisi joskus vähemmän raskasta jos ei tajuaisi kuinka tämä maailma toimii. Tuntuu että ihminen on tarkoitus saada ostamaan. Se on vain pieni pala kokonaisuutta, siis raha ja ostaminen. Tuntuu että mä en toisinaan haluaisi elää tällaisessa maailmassa ja miksi mä toin lapset tänne vaikka ne eivät pyytäneet. Kuulostaa oikeasti kliseeltä mutta välillä tuntuu että maailman paska ja murheet tuntuu omilla harteilla vaikka en olekaan siitä vastuussa. Kyseenalaistaminen voisi joskus myös huutaa pienemmällä volyymilla mun päässä. Sit jos joku kehtaa valittaa siitä että kassan maksupääte toimii vähän hitaalla ni mulla palaa käpy. Heti. Mut hei ihanaa että jollain on elämässä asiat niin hyvin että se on iso murhe. Sama pätee lausahdukseen että "sulla ei oo varmaan elämässä ollut koskaan vaikeeta kun oot aina niin hyvällä tuulella ja ilonen" Ihminen piilottaa, heittää vitsiä ja masentuneetkin osaa nauraa. Leikitään normaalia, tiiäks.
Ja kyllä, mä valitan paljon vaikka mulla on asiat hyvin. Liittyy lähinnä ihmisten toimintaan.
Esimerkki siitä, kuinka en voi ohjeita kauheasti soveltaa, muuten se ei mene "oikein". Olen tehnyt kimchiä Maangchin ohjeella. Ihan hyvää on tullut, mutta kaikkia olennaisia en ole onnistunut löytämään. Saattaa olla että vaikuttaa makuun, saattaa olla että ei. En ole koskaan syönyt oikeaa Kimchiä, luulen purkkiversioiden olevan aika kaukana.
Kiinankaalia n.3kg
Porkkanaa 1kpl
Daikon-retikkaa n.5dl
vihersipulia 7-8kpl
kiinansipulia n. 2,5dl
valkosipulin kynttä 24kpl
1 tavallinen keskikokoinen sipuli
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
kalakastiketta 1,25dl
Saeujeotia 0,6dl
gochugaru-chilihiutaleita 2,5-5dl
tahmeaa riisijauhoa 2rkl
sokeria 2rkl
suolaa n.75g
Vihreällä merkittyjä olen korvannut muilla aineilla. Sipuleissa on green onion, scallions ja spring onion. Tässä maailmankolkassa green onion on vissiin vihersipuli eli kevätsipuli. Olen käyttänyt ohjeessa kevätsipulia. Tällä hetkellä kaupasta on saatavilla tuoreita sipulinippuja jotka ovat suht ohuita. Ne lienevät ohjeessa mainittuja sipuleita. Kiinansipulia en ole löytänyt toistaiseksi mistään, joten sitä en ole korvannut millään. Ohjeessa se kääntyy Asian Chives. Näyttää hieman ruohosipulilta mutta maistuu kuulemma valkosipulilta. Ratkaisin asian ostamalla siemeniä ja kokeilemalla jospa saisin kasvatettua itse.
Saeujeot (suolattu ja fermentoitu katkarapu) on myös erittäin olennainen jonka korvaaminen on (kuulemma) vaikeaa. Jotkut korvaavat sen thai-katkaraputahnalla (kokeiltu) ja jotkut kuivatuilla ja pakastetuilla minikatkaravuilla. Näitä pakastettuja ja kuivattuja ostin viimeksi. Nyt mielessäni pyörii että jos valmistaisin fermentoitua katkarapua itse. En ole onnistunut löytämään Saeujeotia mistään, edes verkkokaupasta.
Luulen tämän olevan aika perusohje. Tekijästä riippuen aineksilla on eri mittasuhteet tai sokeri on korvattu jollain muulla, sekaan heitetään mustekalaa tai anjovista tai levää.
Valoisampia aikoja. Tavallaan. Vaikka en ole jaksanut innostua mistään samalla intensiteetillä kuin aiemmin. Kaikki on tasaisempaa ja sellaista "normaalia". Mutta huvittaa ehkä vähän enemmän.
Ihmissuhteiden vaikeuden luulen johtuvan ihan omista peloistani ja huonoista kokemuksista. Tai ei se ole luulo, pohdin asiaa. Olen tullut torjutuksi niin monesti tavalla tai toisella, niin luulen etten kelpaa. Vetäydyn kuoreeni jo valmiiksi jos haistan potentiaalisia ystäviä, minulle tulee paha olo ja alkaa vituttaa. Sitä on samaan aikaa katkera ja pettynyt jo etukäteen. Varsinaisesti minulla ei ole huonoja ajatuksia siitä etten kelpaa, ne ajatukset ovat kääntyneet niin että kysyn itseltäni että "teinkö mä jotain väärin tai ymmärsinkö väärin?" Ne ajatukset eivät ole suoraan arvottomuudentuntoisia. Kiukun tunne tulee turhautumisesta ja on yleistä ihmisiä kohtaan. Mua vituttaa ihmiset ja ihmisten toimintatavat yleisellä tasolla. Tuntuu turhauttavalta panostaa johonkin uuteen ystävyyssuhteeseen kun se vaatii paljon vuosia ja työtä tutustua. Annan kaiken tai en mitään. Sitten jos toinen ei soita tai vastaa viesteihin niin vetäydyn ja ajattelen sen johtuvan siitä että tein jotain väärin tai että toinen ei haluakaan tutustua. Sit on ajatuksia siitä että minusta halutaan vain hyötyä. Inhoan ihmisiä jotka soittavat vain kun tarvitsevat jotain. Olemassa olevat ihmissuhteet on helppo pitää, vuosia on takana niin paljon että yhteys ei katkea vaikka pariin kuukauteen ei kuuluisi mitään.
Ikäluokkani ihmisillä on perhettä, niin minullakin. Juttu on niin, että yhteydenpidon ja tutustumisen puute ei johdu minusta tai sanoistani tai käytöksestäni tai outoudestani tai mitä nyt tähän keksiikään. Työ ja perhe vaatii aikaa ja muistamista. Ennakointia ja järjestelyä. Arjen työt päälle. Sit jos jää tyhjää aikaa niin voi miettiä onko sosiaalista energiaa. Yleensä ei ole ja luulen että muillakaan ei ole.
Lasten ystävyyssuhteiden kuprut menevät tunteisiin, mutta sekin johtuu omista demoneistani. Musta tuntuu että lähes kaikilla on niitä. Voiko olla maailmassa muka ehjiä ihmisiä?
Kaiken tasaisen harmaan keskellä olen koittanut ottaa ilon irti pienistä asioista. Valoisaa tulee aikaisin (aamuneljältä on parasta), käki kukkuu ja pääskysten ääni kuuluu. Tällä hetkellä luonto myös tuoksuu, just sellaiselta raikkaalta alkukesältä. Poljen pyörällä nenä pitkällään. Tästä vuodenajasta pidän ehkä eniten, kaikki on tuoretta vielä ja yöt ovat viileitä. Kuljen ulkona oksasaksien kuvat silmissä. Omenapuiden kukkia, naps naps, kirsikkapuiden kukkia naps naps, tuomen kukkia naps naps ja sireeniäkin vielä naps naps :D Yleensä näitä kasvaa pihoissa Tuomea lukuunottamatta, niin en ole uskaltanut käydä saksimassa. Mun mieli vaan lepää kukkivista puista ja pääskysten äänistä.
Katsottiin Aladdinia lasten kanssa. Jago sanoi "läski" ja "turpa kiinni". Ilme oli varmaan priceless. En edes muistanut että vanhoissa piirretyissä sai puhua karkeammin :D
On vaikea uskoa että ADD olisi syy kaikkeen. Jos siinä onkin virhe? Jos se onkin jotain muuta. Tuntuu että 90% hereilläoloajasta on tosi väsynyttä. Olen jossain aivosumussa, tuijotan tyhjää enkä sisäistä mitä minulle puhutaan. Sisäistäminen tulee viiveellä. En löydä sanoja enkä ajatuksia. Toimin kuin hidastetussa filmissä. Turhauttavaa. Ei ole energiaa, vaikka nukkuisi 10h tai 6h. Eikä muistia.
Ja se toiminnanhitaus on ihan oikeaa. Voin pakottaa itseni nopeammaksi, mutta se tekee pidemmän päälle väsyneemmäksi kuin normaalisti. Samalla teen mitä sattuu ja kömpelyys kasvaa suhteessa nopeuteen. Koen paljon alemmuudentunteita koska työelämä ja elämä yleensäkin vaatii nopeaa toimintaa. Kaikesta on tullut nopeampaa, enkä pidä siitä. Koska se ei ole yleisessä normissa hyväksyttävää. Olla hidas.
En mahtunut normiin 90-luvun maailmassa, enkä ainakaan tämän ajan maailmassa. Liian hidastoiminen. Eikä kukaan usko kun kerron mikä kestää, kun asioiden toimittaminen vaatii aikaa. Kun ei siihen ole muuta syytä kuin hitaus.
Lääkitys ei muuta kuin vireystilaa paremmaksi toimiessaan optimaalisesti. Sekin on ihan päivästä ja planeettojen asennosta kiinni. Se ei poista aivosumua, ei paranna muistia eikä poista väsymystä. Eikä vaikuta asioiden sisäistämisnopeuteen. Jos se onkin keskittymishäiriön ja narkolepsian yhdistelmä höhöhö
Ilmiö jota lääketiede ei tunne eikä sitä voi parantaa, eikä sille voi tehdä mitään. Voi vain olla nukahteleva tyhjäpää joka tarttee unta kellon ympäri pärjätäkseen pari tuntia.
