15.1.2023

Pala tästä ja pala tosta

Muistan kuinka mulla oli blogi jonka nimi oli Elämää lasikaapissa. Sama termi on ollut olemassa aiemminkin. Ennen blogivuosia, ennen vuotta 2005. Koetin pukea sanoiksi sitä miten koen asiat toisinaan. Se on sitä kun näkee muut lasin takana mutta tunteet ja puheet yms. eivät välity kuten ne on tarkoittanut. Jotain jää puuttumaan tai vääristyy. Sama toimii toiseenkin suuntaan.

Välillä tulee olo että mä en pääse ulos sieltä. Ikinä. Mä en hirveesti arvosta ominaisuuksiani. Helposti uupuva yksilö jolla on harvoin motivaatiota ja virtaa tehdä mitään. Mitä enemmän tulee ikää, sitä vähemmän pidän kenestäkään. Pitkään uskoin ihmisistä pelkkää hyvää tai ainakin tahdoin uskoa. Omien rajojen vetämistä ja EIn sanomista pitäisi opetella. Mä olen usein pyytelemässä anteeksi. Sekin vituttaa. Anteeksi että olen olemassa ja hengittelen tässä tätä samaa ilmaa ja kerroin mitä mieltä olen. Huhuhh.

 Ei näin. Ihmiset talloo sellaiset yksilöt. Tiedän sen kyllä.

Mietin lapsiani. Näen paljon samaa.

Veikko: Ei vierasta ketään, ei muista nimiä tai päivän tapahtumia (esim. mitä koulussa oli ruokana). Jää jumiin yksityiskohtiin, huono ajantaju, sosiaalisesti kömpelö eikä muista että muitakin on olemassa. Hankaluuksia toiminnanohjauksessa. Jää jumiin ilman aikuisen ohjausta jos kukaan ei ole kertomassa mitä pitää tehdä, menee asioiden ja musiikin sisään "kuplaan".

Voin allekirjoittaa jokaisen kohdan itse. Jäin myös jumiin ilman ohjeistuksia vaikka osasin kyllä mutta en päässyt eteenpäin kun ei kukaan sanonut. Löysin itseni kylästä ihan uppo-oudoilta ihmisiltä lapsena. Riitti että olin nähnyt kyseiset ihmiset samassa pihapiirissä ja tiesin missä he asuivat. Saatoin palata rimputtelemaan ovikelloa pari vuotta myöhemminkin kun muistin että "hei tuollahan asui se tuttu täti jonka luona söin joskus keksejä". Mun ajatusjatkumosta puuttui aika joka kului välissä. En muistanut asioita kun maleksin missä milloinkin, saattoi kadota reput ja vaatteet. En ollut kovinkaan sosiaalinen vaan elin pääni sisäistä maailmaa ja puuhasin omiani. Se oli monista outoa. Sosiaalinen kömpelyys on kestänyt näihin päiviin asti. Puhun avoimesti liikaa asioista joita muut ihmiset eivät välttämättä normaalisti jaa puolitutuille. Käsitys oikeasta ja väärästä on onneksi mennyt oikeille urille, se ei aina tainnut olla niin. Lapsena en osannut hävetä käytöstäni tai vierastamattomuuttani. Nykyisin vääristynyt ja korostunut häpeäntunne seuraa mihin menenkin. Kyllä musta edelleen tuntuu että muut katsovat pitkään ja ajattelevat että mussa on jotain outoa. Siitä ei voi olla välittämättä.

Halla: Kaikkiruokainen, omatoiminen, erittäin sosiaalinen, menee musiikin ja asioiden sisään "kuplaan", unohtelee paljon, on varautunut uusia ihmisiä kohtaan, ei osaa valehdella suoraan vaan jättää kertomatta, tuijottaa runsaasti omissa maailmoissaan, on hidas toisinaan, ei ajantajua, tunteellinen.

Ainoat asiat jotka eivät täsmää ovat sosiaalisuus ja varautuneisuus kun mietin itseäni lapsena.

Veikko on joustamattomampi asioista ja suorempi. Mustavalkoisempi. 

Mielenkiinnolla seuraan millaisia tyyppejä näistä kahdesta tulee.

11.1.2023

Vaikuttamisen juhlaa

Omituinen ajanjakso. Ajattelen asioita kokonaisuuksina, normaalisti nippelitietoina jotka eivät yhdisty. Viime aikoina pinnalle nousseita asioita ovat olleet manipulointi, lasten kasvaminen ja oman toiminnan miettiminen. 

Olin itse joskus manipuloinnille helppo kohde. Kiltti ja epävarma. Toisen paskaa käytöstä oli vaikea näyttää todeksi vaikka olisi iskenyt faktat pöytään. Minä olin syyllinen ja toinen uhri.

Keskustelut eivät johtaneet mihinkään vaan ne johdettiin harhaan asiasta. Niissä ei myöskään ollut johdonmukaisuutta. Suusta tulee niin paljon tekstiä jossa ei ole mitään järkeä, jos niistä joku vaikka iskisi epävarmuuteeni ja tekisin mitä toinen haluaa. Kerrotaan valitut palat ja vedetään raivarit kun saadaan kritiikkiä _edes_jostain_pienestä. Syyllistämistä, uhritumista, marttyyriutta, kysellään ihan konkreettisia todisteita. Sellaisesta ihmisestä on vaikea päästä eroon. Kun yrittää niin alkaa mielistely tai kerätään sääliä. Valehdellaan sairauksista tai halutaan tukea asiassa jota ei ole olemassa. Viime kädessä voi vaikka uhkailla itsemurhalla.

Moni ihminen pyrkii vaikuttamaan toisiin saadakseen haluamansa, mutta keinot eivät voi olla kyseenalaisia eikä siitä saisi aiheutua haittaa manipuloinnin kohteelle. Se on karkea jako. Epärehellisellä manipuloinnilla toimivat ihmiset pitää leikata elämästä pois heti.

Tuntuu järjettömältä kuunnella kuinka ihmiset menevät noihin temppuihin. Vaikka omaa kokemusta on. On helppo huudella laatikon ulkopuolelta että HEI, ÄLÄ USKO SITÄ SE HUIJAA. Kun toinen elää sen laatikon sisällä eikä löydä ulos.

Tiedän muutavan tosi mukavalta vaikuttavan ihmisen, mutta jokin asia ei täsmää. Ei ole täsmännyt alun alkaenkaan. Jälkikäteen on selvinnyt paljon epäjohdonmukaisia puheita ja kertomatta jättämisiä. Valikoidut palat valikoiduille ihmisille ja luotto siihen, että ihmiset eivät vaihda tietoja. Ei kiitos. Vaisto osui oikeaan.

3.1.2023

Maitooo

 Työpaikassani soi jokin ysäribiisi joka tarttuu heti. Pikainen googletus....

Bananarama- Every Shade of Blue


Miten mä en ole kuullut tätä aiemmin. Korvamatoa seuraavaksi viikoksi. 

Löysin Maitotilan josta saa ostaa maitoa omiin astioihin. Olen siis täysmaidon ystävä. Luomumaidossa on rasvakokkareita joista pidän erityisesti. Ja tadaa, kukaan ei varmasti halua kyseistä maitoa. Se ei häviä kaapista itsestään. Ei sen tartte olla luomua tai mitään muutakaan erityismerkinnöillä varustettua. Riittää että sitä ei ole homogenoitu ja rasva on tallessa. Pidin aikanaan tinkimaidosta, mutta sitä ei ole saanut enää kaupoista. Ja just puhuin eilen asiakkaan kanssa maidosta. Hän on nähnyt ajan kun maito tuli lehmästä käyttöön. Samaa puhui äitini. Kiteellä oli lehmiä. Lypsyn jälkeen maito meni alumiinitonkkiin eli maitohinkkeihin. Niitä säilytettiin kaivossa. Kannen ja astian suuaukon väliin laitettiin paperia. En pidä täysmaitoa tai tinkimaitoa minään terveysjuomana mutta vettä saa hanastakin. Se on henkilökohtainen makuasia. Kermaa en sentäs juo :D


21.12.2022

kaikkee

Ajatus juoksee. En oikein saa kiinni mutta koitan. Mä en oikein edes tiedä missä olen seikkaillut monta viikkoa, tai siis missä mun pää on ollut. Perseessä varmaan niinkuin yleensä :o En taaskaan muista.

Mulla ei ole edes ollut mitään projekteja jotka olis vieny aikaa. Kai mä sit oon vaan maannu sohvalla ja ollut "poissa".

Mä olen ehkä vähän kateellinen ihmisille jotka asuvat koko lapsuutensa ja nuoruutensa samassa paikassa. Ja ympäristö ja ystävät lähialueella pysyvät muuttumattomina. Kun musta tuntuu että ainakin omalla kohdalla tutut ihmiset ovat olleet kovin liikkuvaisia, puhumattakaan itsestäni. Ehkä pysyvyys on ominaista omakotitaloalueilla. Muuttaminen katkaisee aina jotain. Tavallaan kaipaan sitä kun maleksin kavereiden huoneissa viettämässä aikaa. 

Tunnen olevani aika paska ystävä. Mut suoraan sanottuna vituttaa toisen ihmisen valinnat elämässä. Olen seurannut kierrettä yhä syvemmälle paskaan pikkasen päälle 10 vuotta. Myötätunto ei enää riitä. Ehkä mä en jaksa kuunnella selityksiä ja itkemistä siitä kuinka paskaa kaikki on. Kun ainakin osittain johtuu omista valinnoista, osittain kokemuksista. Toisaalta taas toivoisin että mun ystävällä olis asiat hyvin mutta kun se ei ole niin yksinkertaista. Asiat kietoutuvat toisiinsa ja lapioitavan paskan määrä monistuu. Ymmärrän että osasyy kiukkuuni on voimattomuuden tunne. Kun et voi tehdä mitään, mutta et voi myöskään olla välittämättä. Vaikenen ja odotan.

18.12.2022

Ei linjalla

Katson ympärilleni, näen joka paikassa kädestä jääneitä tavaroita. Epämääräistä sotkua ja epäjärjestystä. Tämä toistuu joka ikisessä huoneessa ja tilaa on 140 neliötä. Telkkari on liian kovalla ja Veikon/Hallan/Villen selitys/äänitehosteet/kysely kuuluu päättymättömältä kasetilta. Samaan aikaan tulisi tietää asiat X, Y ja Z. Vaatteet kutittavat/kiristävät ja hampaissa tuntuu likaa. Tästä kaikesta tulee pään sisään hieno mössö ja seison lamaantuneena sekä vaellan huoneesta toiseen muistamatta mitä piti tehdä. Vitutuskäyrä nousee nollasta sataan sekunneissa ja se kuuluisa kamelin selkä katkeaa. Räjähdän, eikä kukaan tajua miksi. Kameli parka.

Ratkaisu: Kuulosuojaimet ja oleskelu yhdessä huoneessa kerrallaan jos on aikomus siivota. Yksi huone kerrallaan. Mutta se ei poista sitä että hahmotan epäjärjestyksen suuruuden koko asunnossa.

Viime aikoina olen ollut turhautunut jälleen siihen, että aina väsyttää. Ja väsymyksen taso on sitä tuttua sementinohutta tietenkin. Aivoissa tuuttaa varattua koko ajan. Tuntuu että elämä itsessään kaikkine pienine nippeleineen on ihan liikaa. Enkä mä löydä siitä ulospääsyä.


Motivoiduin tekemään Kimchiä, intensiivinen prosessi johon löytyi virtaa heti. Löysin Maangchin ohjeen jonka kokeilusta olen haaveillut jo muutamia vuosia. Onnistuin löytämään kaikki muut ainekset paitsi Saujeotin, joka on tässä tapauksessa fermentoituja katkarapuja. Inhoan hapankaalin tekoa, mutta tämä oli kivaa ja ihan simppeliä. Aloitin kevyesti 5,5 kilolla kiinankaalia :D Eka satsi vähemmällä chilihiutalemäärällä (2,5dl) ja toka satsi täydellä n.5dl) Molempia pystyy syömään oikein mainiosti, koska tulisuus on pehmeää ainakin omaan makuuni. Ainoa miinus on jäätävä viemärin haju joka prosessissa syntyy. Mutta viikon jälkeen mä en ainakaan mitään haista.

14.11.2022

Odottamattomia musiikkituulia

Olin kirjottamassa luonnoksissa tallessa olevaa julkaisua,jossa käyn läpi musiikkiasioita. Olen kirjannut eräästä yhtyeestä näin:

"LAB 

Suomalainen bändi. Ensimmäinen  muistikuva on Lahdesta. Til you're numb oli juuri julkaistu, musiikkivideo pyöri telkkarissa ja biisi jäi päähäni soimaan. Tästä on spesifi muistikuvakin. Lahden kirjaston ja Kaupunginteatterin takana,  Metsolankadun  ja Kannaksenkadun  risteyksen luona oli siihen aikaan minikokoinen  hiekka-alue. Se oli aidattu n.10cmkorkealla puureunuksella. Kävelin reunuksella ja lauloin kyseistä biisiä. Serkkuni oli mukana ja meillä oli  tylsää, hän hermostui kun mulla  oli jäänyt levy päälle ja marssi tiehensä. Jäin siihen sitten yksinäni lauleskelemaan. Biisi on julkaistu syksyllä 1999,  täytin tuolloin 12 vuotta. Ylä-asteen kynnyksellä sain telkkarista ja radiosta kuuntelumateriaalit kun muuta ei ollut, enkä osannut  etsiäkään. Meni joitain vuosia kunnes tajusin että Lahden kirjastosta saa paremmin cd-levyjä kuin Heinolasta. Bändi kulkee aktiivisesti kuunneltujen listalla edelleen. Toisinaan mietin että mitä tapahtui, kun uusia levyjä ei enää tullut eikä muutakaan kuulunut. Olemassa olevat levyt ovat timanttia ja niillä on tunnearvoa. Ainoa johtolanka bändiin on RainHill-sivusto,johon  ilmestyi Please Killinn!- biisinäyte vuonna 2013.  Sivut eivät ole  päivittyneet ja Facen puolella  on ollut aktiivisuutta 2014."

Sain Whatsappiini linkin joka avasi hanat. LAB on aktivoitunut. Uusi biisi tulossa marraskuussa. Itkin. Monta kertaa. En ole  seurannut bändin kotisivuja tai muitakaan lähteitä enää vuosiin. Ne ovat arkistojen aarteita jotka avataan joskus. Sieltähän olisi aktivoitumisen nähnyt jo kevään kieppeillä. Tätä en osannut odottaa, koska tavallaan en jäänyt kai koskaan odottamaan paluuta. Ei ollut julkisia jäähyväisiä vaan katoaminen. Rain Hillin sivustokin on päivittynyt hieman  ;)

13.10.2022

Koditon

Pohdin somehanan kiinni laittamista. Pysyvästi. Blogin kirjoittamisen lopettamista myös pysyvästi. Asiaa ei riitä enää ruudun tälle puolen. Eikä ole riittänyt aikoihin. Ja juuri harvoin edes luen täältä asioita jälkikäteen. Pitäisi ehkä. Mutta en rehellisesti jaksa katsoa omaa valitustani kaikesta, kun elämän kipinä oli kadonnut. Mä en oikeastaan kaipaa elämässäni mitään muuta kuin kotiin. Ainakaan just nyt. Mä en tiedä mikä sen muodostaa. Työn suhteen olen palannut kotiin ja tunnen sen.Vaikka ihmiset eivät olekaan samoja. Veikkaan että koti löytyy jostain osoitteesta, jossa olen joskus asunut. Mulla on  tälläkin hetkellä olo,että haluaisin muuttaa. Johonkin jossa on kotoisampaa. Takka.Hiljaisempaa. Puun haju. Ehkä se onkin vain muisto kodista. Kun tuntuu että mä en ole kotona oikein missään. Tämä ei ole lopullinen sijoituspaikka,kun lapset kasvavat aikuisiksi tulee vielä muutto.

Pala tästä ja pala tosta

Muistan kuinka mulla oli blogi jonka nimi oli Elämää lasikaapissa. Sama termi on ollut olemassa aiemminkin. Ennen blogivuosia, ennen vuotta ...