Hei kuka vei verhot?

Sumuverho on poissa, se päänsisäinen. Tai siis tavallaan on. Muuton jälkeen sain energiaa jota odotin pitkään. Ihan omituista. Joko kevät eli lisääntynyt valo toi energiaa tai sitten syy on muualla.

Päiväkirja paljastaa että infernaalinen väsymys on ollut seuranani loppusyksystä 2020. Olen valittanut siitä usein ja päiväkirjan kirjoitusrivit putoavat koska olen nukahtanut istualtani. 10 tuntia unta, päikkärit ja silti tunnen että olen valettu betoniin. Lääkäriin menin 2021väsymyksen ja muistamattomuuden takia. Verikoe ei paljastanut mitään, mutta muiden liitännäisten johdosta sain lähetteen erikoissairaanhoitoon. Ja lopputulemana oli ADD. Ilman jäätävää väsymystä en olisi hakeutunut lääkäriin, enkä olisi koskaan saanut tietää mikä tässä elämässä on ollut vinossa-alusta asti. Aiemmilla kerroilla on isketty masennuslääkeresepti kouraan mutta se ei ole auttanut. Tai siis kyllä tavallaan, mutta nukahtelu paheni.

Sementinohut väsymys ei ole ollut poissa vain päivää tai kahta. Vaan lähes kuukauden. Olen iloinen. Vanhasta asunnosta jäin kaipaamaan takapihan laventelipuskia jotka istutin omin pikku kätösin, sekä kahta vessaa. Pyykkituvan käyttö täällä tulee ihan selkärangasta ja jostain syytä toimii mulle paremmin kuin oma pesukone. 

Kosmetiikkahöpinöitä vähän. Lumenelta tuli uusi kosteuttava päivävoide SPF50. Ajattelin ensin että "jaahas, taas joku höpöhöpö-aurinkovoide jossa on _muka _ohut_ koostumus länkkärityyliin". (Taustana ennakkoluuloihin on, että käytän korealaisia aurinkovoiteita, joissa koostumus on oikeasti ohut ja länsimaiset versiot ohuista voiteista ovat lähinnä vitsi). NOOOOHH, jouduin syömään ennakkoluuloni... Lumene yllätti positiivisesti, koostumus kuin korealaisessa aurinkovoiteessa. Täysi kymppi!

Korealaisissa voiteissa on monesti kemiallinen filtteri ja koostumus ohut, ei vedenkestävä. Käytetään joka päivä ihonhoitorutiinin viimeisenä vaiheena ennen meikkiä. Länsimaissa hölväämme itsemme päästä varpaisiin samalla voiteella, joka on myös vedenkestävää koska olemme rannalla. Koostumus on luonnollisestikin paksumpi. Koreassa aurinkosuoja on osa päivittäistä ihonhoitoa, länsimaissa lähinnä sesonkiluontoista loma ja aurinkorantakamaa.

Huomaan myös että täällä aurinkosuoja tarvitsee sisällyttää päivävoiteeseen, markkinoida tuote päivävoiteena. Pelkkänä aurinkosuojana kasvoille, tuote ei olisi niin vetoava. Koska aurinkovoide mielletään yhä sinne rannalle.

Muuttotintti

Aika lentää tästäkin pesästä. Aikomukset asua tässä, kunnes lapset muuttavat kotoa, meni metsään. Kiikareihin ilmestyi edullisempi asunto, kerrostalosta. Vaikka kuinka tahtoisin omakotitaloon niin musta tuntuu että lapsiperhearjen ja työelämän lisäksi energiaa hoitaa omakotitaloa ei löydy millin vertaa. Voin harkita minitaloa sitten kun olemme Villen kanssa kaksin. Tai molemmille omat minitalot samaan pihaan :D Niin ettei peliäänet kuulu.

PRETTY MUCH

 

Pakkaamisen sijaan istun tässä olemassa hyödyllinen. Muutto on 24pvä ja pari laatikkoa tehty. Eli kiire tulee. Olen erinomainen käyttämään kaiken annetun ajan.

Keloja

Sitä tavallaan kuvittelee, että iän mukana hyväksytyksi tulemisen tarve vähenee. Jollain tapaa kyllä. Ei tarvitse tykätä samoista asioista kuin ikätoverit, eikä olla mieliksi jotta kuuluisi porukkaan. Ryhmäpaine vähenee. Aikuisiällä näkyvämmäksi on tullut tarve tulla ymmärretyksi. Siksi hyvin usein selitän itseäni. Jos ihmiset eivät tunne minua, niin näyttäydyn outona ehkäpä, enkä halua sitä.

Tunnen itseni vieraiden seurassa todella vaivaantuneeksi. Suusta tulee kaikkea joka ei liity yhtään mihinkään, enkä saa ilmaistua asioitani järkevästi. Haluan tilanteesta pois jos ei vain ole mitään sanottavaa. Useimmiten ei olekaan ja sitten olen hiljaa ja näytän nyrpeältä. Siitä saa mielikuvan että olen tympeä enkä edes tervehdi. Kyse ei ole siitä, tympeydestä. Mun on monesti vaikea edes tervehtiä kun tilanne tulee yllättäen ja mulla on homma kesken. Tilanne johtaa siihen että jatkan tekemisiäni ja jätän tervehtimisen huomiotta vaikka tiedän että niin olisi pitänyt tehdä. Olen hiljaa jos ei tule mitään mieleen, välillä tulee senkin edestä jotain aivan randomia.

Lähtökohtaisesti en halua uskoa ihmisistä pahaa. Mutta mulle tulee uusista tuttavuuksista helposti huonot vibat. Ajattelen että ihmiset ajattelevat minusta pahaa ja hengaavat kanssani vain kohteliaisuussyistä. Siihen vaikuttaa ystävyyssuhteiden pitämisen vaikeus ja se että niitä ei juurikaan ole ollut koskaan. Olin kakarana outolintu ja tunnen sen yhä edelleen. Huonot fiilikset ja pettymyksen tunne triggeröityy helposti pienistäkin asioista. Riittää että haistan potentiaalisen ystävän. Stimulanttilääkityksen aiheuttama vainoharhaisuus ei ainakaan asiaa auta. Onneksi sitä on harvoin, mutta tunnistan sen kun lähtee keulimaan.

 Olen aina väsynyt, huonomuistinen enkä motivoidu oikein mistään. Stimulanttilääkitys aiheuttaa lievää vainoharhaisuutta. Viihdyn itsekseni koska sosiaalisuus on raskasta muun maailman ohella. Tapani tutustua on vähintään mielenkiintoinen. Jaetaan vikoja, sitten jaetaan traumoja. Jutellaan "kevyistä" asioista. Heitetään mustaa huumoria. Läheisimmät saavat kaksimielisetkin vitsit. Käytännön piloja ja mauttomuutta. Mutta se ei tule esiin ihan heti. Jos vielä näiden jälkeen tulee viestiä, että hei lähetkö hengaamaan, niin sitten on uskottava että kyllä tästä jotain tulee.

Ei kaupallista potentiaalia

Haha. Luen kirjaa, jonka olen hankkinut siskolleni joululahjaksi 2006. Samettikantinen Nightwish-kirja. Kiteyttää sen ajanjakson jonka itse muistan bändistä. Oma polkuni bändiin erkaantui 2005, toki se aina taustalla pyörii ja seuraan vähän mitä siellä on ajankohtaista. Mutta bändi on yksi iso osa sitä "nuoruuden identiteettiä". Ihme ettei omassa kirjahyllyssä tätä kyseistä teosta ole. Ehkä se menee hankittavien listalle. End Of Innocence-dvdtä katsottiin uudestaan ja uudestaan niin että kaikki replatkin menee melkein ulkoa :D:D:D 

Sain käsiini joskus Nightwishin ekan sinkun Carpenterin sekä Sacrament Of Wilderness-sinkun ja saattoi olla vielä  Sleeping Sun (4 ballads of the eclipse). Sitä mihin ne joutuivat, ei muistikuvat kerro. Ehkä myin ne, ehkä annoin ne jollekin. Toivottavasti Sallalle. Ajattelin jostain syystä että en tee enää CD-levyillä mitään. Vaikka musiikkimakuuni kuuluu paljon metallimusa yms. niin levyhyllystä löytyy lähinnä just sitä tuuba-osastoa :D Bodomit puuttuu kaikki, Type O Negative puuttuu kaikki, Theatre Of Tragedy puuttuu kaikki, Amorphis puuttuu kaikki.

Pohdin välillä että vieläköhän kyseinen crew, joka kirjassa pyörii bändin mukana, on kuvioissa. Mun päässä bändin tyypit ei edes vanhene.

Luppoaikaa

Paluu vanhaan duunipaikkaani on ollut hyvä päätös. Puolitoista vuotta takana ja töihin on edelleen kiva mennä. Toki on kiireitä ja perfektionismi vaivaa mutta koitan opetella priorisointia. Tuli mieleen auktoriteeteista että kun tulee joku iso johtaja käymään niin ihmiset alkavat käyttäytyä ihan omituisesti. Jostain syystä tuntematon ihminen tai toisen titteli tai lompakon paksuus ei herätä minussa mitään tuntemuksia. Kunnioitus täytyy ansaita. Noudatan mielelläni sääntöjä jotka on kirjattu paperiin, sellaisia toimintatapa-sääntöjä. Hyvät käytöstavat tulevat aikalailla itsestään.

En tajua miksi esimiehille/johtajille/auktoriteeteille tms. pitäisi tarjota kiillotettua kuvaa. Se ei ole realistista.

Muistan taas ihme juttuja. Luokkakaveri esitteli poskihammastaan mulle kun ne juuret tulivat ikenestä ulos ihan oudosti. Saattoi olla -96. Muistan Myllypohjan ala-asteelta luokkakavereiden nimet paremmin kuin esim.ylä-asteelta tai lukiosta. En tiedä olisinko vieläkään valmis minkään asteen luokkakokoukseen vaikka peruskoulun aloittamisesta on ihan just 30 vuotta. Ei pahalla mutta ehkä katkerasti. Ei hyvällä ainakaan. Muistan että tosi monet likat oli sellaisia "muita parempia". Eikä mielikuva muuttunut lukion aikana kun osuin samaan kouluun.

Teini-iästä muistuu mieleen kummia hajuvesipulloja vaikka valmistaja olisi hukassa. Oli Donnaa, Lauraa ja Madonnaa. Ylä-asteen kestosuosikit Ralph Laurenin sininen pullo, Flower By Kenzo ja Jennifer Lopezin Glow. Ralph Laurenista tulee mieleen Leijonaa kokiksella ja Ripsipiirakan CD-levy.

:D Just näin

Nuoruuden identiteetti, mihin menit?

Olen ollut aika hukassa jollain tapaa. En tunne itseäni tai sitä olemusta johon olen valunut pikkuhiljaa kolmenkympin jälkeen. Havahdun toisinaan siihen että maailma on muuttunut kummaksi. Vaatteet ovat omituisia, musiikki on omituista. Oman ikäiseni näyttävät jotenkin vanhoilta, aikuisilta. En koe kuuluvani siihen joukkoon. En myöskään mene enää parikymppisestä nuoresta ihmisestä. Parikymppinen minäni tuntuu todella kaukaiselta asialta. Lisäksi säikähdin hupenevia muistikuvia lapsuudesta ja teini-iästä ja siitä kun olin parikymppinen. Muistot blurraantuvat ja niistä katoaa osia.

Ehkä edustan itseäni enemmän nyt. En ketään nuoruuden idolia tai muita esikuvia kuten kavereita. 

Minulla on ollut pitkät hiukset 2005 asti. Pisimmillään polvitaipeeseen. Vuosikymmenen projekti ja näkyvä osa identiteettiä. Heviletti, se oli pakko olla. Sitten tapahtui jotain. Pikkuhiljaa pitkät hiukset eivät edustaneet minulle enää mitään. Kunhan mukana roikkuivat kuin totuttu tapa. Luopuminen oli helppoa enkä ole katunut. Pidän enemmän hyvästä leikkauksesta ja kivasta väristä. Ja sitä heviä voi olla ilman lettiäkin :D

Vaatteet joita käytin vuosina 2005-2017 mahtuvat yhä. Mutta ulkoasu tuntuu vieraalta. Ei lantiofarkkuja ja t-paitoja joissa saumat soi.  Reisitaskuhousut ja norjalaiset villapaidat ovat juuttuneet päälle. Ei mielestäni huono valinta. Bändipaidat ovat lentäneet kaapin nurkkaan, tulee typerä olo kun sellaisen laittaa päälle. Onneksi voin ilahduttaa jotain toista, jonka kaappiin ne kuuluvat.

Kaikkee

Ei mitään uutta. Ikuinen väsymys painaa. Maailmassa on asiat vinksallaan jos ihmiset unelmoivat hiljaisesta ja rauhallisesta elämästä. Eikö elämän pitäisi lähtökohtaisesti olla yksinkertaisempaa ja hitaampaa. Mä en ainakaan arvosta että kaikki asiat tunkevat naamaan älypuhelimen kautta. Huomiottakaan ei voi jättää koska muuten ei ole ajan tasalla Wilma-viesteistä, työasioista jne jne. Uutta tavaraa tulee niin usein että joka toinen päivä tai kerran viikossa käytetty aika tiedotteiden lukemiseen on ihan liian vähän.

Haluaisin asua omakotitalossa. Osaan lämmittää puilla ja tehdä pihahommia sekä puutöitä liiteriin. Sekä tyhjentää sen paskahuussin. MUTTA. Jos aikoo ostaa talon, pitää olla rahulia. Kaupan alan palkoilla en lähtisi ostamaan taloa, vaikka kuinka saisi kivan asuntolainan.

Halvoissa taloissa on rempattavaa. Tarttee siis rahaa, vaikka osaisi itse. Talon ylläpito myös vaatii taitoja sekä rahaa. Ikuinen työmaa siis. Uudempi talo on kallis, mutta ylläpito vaatii myös manitsuikkaa. En tiedä kuinka moni ottaa tällaisia asioita huomioon kun ostaa unelmansa. Jos ostaa talon ymmärtämättä, että sen pitäminen vaatii rahaa ja remonttia niin käy niin, että 30 vuoden jälkeen lapsille jää purkukuntoinen mörskä.

Mulla ei ole taitoja eikä rahaakaan. Haaveet ovat yksioikoisia, realiteetit eivät. Omakotitalossa ei ole talohuoltoa vaan hommat on tehtävä itse. Mun McGyver-taidot eivät ole vielä tarpeeksi jotta olisin valmis siirtymään. Toki voisihan sitä asua niin karvalakkimallin talossa, ettei tarttis mitään sähkö tai putkimiehen taitoja. Vesi kaivosta ja lämmitys puulla.

Jännää miten joskus haaveilin kommuuniasumisesta. Vanhassa puutalossa, vähän niinkuin pienkerrostalo. Vaikka en pidä ihmisistä. Mutta valitettavan monelle yhteisasuminen on vaikeaa kun asenne on "ei kuulu mulle". Ei voi asua yhteisössä jos jätetään kaikille kuuluvia hommia hoitamatta.

Asun rivitalossa. Ja täällä valitettavasti asenne on "ei kuulu mulle" ja ihan sama. Yhteiset hommat jotka kuuluvat kaikille, jätetään hoitamatta. Mä en välitä talonmiesvuoroista, vaan teen hommat jos ehdin ensin. Tai näen että jokin on vinossa. Varasto on täynnä rikkinäisiä kamoja, käyttämättömiä polkupyöriä eikä kukaan halua ottaa asioista koppia. Tieto ei kulje. Mä en ole yhdessäkään asuinpaikassani törmännyt näin paskaan yhteishenkeen. No mut hei, ei kuulu mulle. Mä olen vaan vuokralla ja maksan vuokraa asioiden toimimattomuudesta. Eikös sen pitäisi kattaa vastikkeen lisäksi muitakin juttuja. En mä ainakaan halua maksaa ekstraa esim. pensasaidan leikkuusta tai hiekoituksesta/yms. Vuokranhan pitäisi kattaa myös sellaisia asumiseen liittyviä kustannuksia, kun ne kuitenkin kuuluvat tähän asuntoon ja asumisen kiinteisiin kuluihin. Teen kyllä itse kun varastosta löytyy toimivat laitteet näihin.