26.2.2023

Kun lamppu syttyy lisää

Kun et kelpaa vanhemmillesi, ikätovereille tai koulumaailmassa sellaisena kuin olet. Vanhemmillesi olet tiellä ja teet kaiken väärin, häiritset kun he puhuvat, olet vaivaksi. Liian vilkas, utelias, äänekäs ja liikaa vailla asioita. Et tule kuulluksi etkä nähdyksi, etkä saa hyväksyntää.

Ikätovereiden mielestä olet omituinen jollain tapaa. Osa haukkuu suoraan, osa leikkii mielummin muiden kanssa. Jäät ulkopuolelle, etkä saa hyväksyntää.

Koulussa homma sujuu juuri niin kauan kuin leikkii mukana sääntöjen mukaan. Opettaja soittaa kotiin jatkuvasti moittiakseen muista asioista, vaikka itse opinnot menevät juuri niinkuin pitää. Osaat homman, mutta omalla tavallasi. Et saa hyväksyntää koska toimit toisin.

Syntyy ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden tunne, sekä huono itsetunto. Et kelpaa edes itsellesi. Se kantaa pitkälle aikuisuuteen jos juurisyitä ei osaa kaivaa. Tässä tuskin on edes kaikki, vaan ne linkittyvät muiden asioiden kanssa.

Suutun jos mielipiteeni tai minut jätetään huomiotta tai minua väheksytään. Tunne on voimakas ja se tulee esiin suhteellisen helposti. Suurentelen myös asioita jotta niillä olisi merkitystä. Haen hyväksyntää. Olen hakenut läpi elämäni hyväksyntää, enkä edes tajua miksi. Mitä mä sillä paikkaan, kun ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden tunne ei sillä täyty. Uusiin ihmisiin tutustuminen on vaikeaa, koska uskon että lopulta ne ihmiset katoavat. Olen vihainen siitä jo valmiiksi että en tule hyväksytyksi. Jos jonkun kanssa löytyy yhteinen sävel heti ja se kestää niin siinä on potentiaalia ystävyyteen. Silti jossain vaiheessa työnnän sen ihmisen pois kun ei se koskaan soita. Minulla on myös tunne että minua "käytetään". Ei kukaan vilpittömästi ole mun kanssa vain seuran takia. Aina on pakko olla jokin taustasyy.

Etsin jatkuvasti kotia, jotain paikkaa jonka tuntisin kodikseni. Jatkuva muuttaminen ei siihen auta, vaan se vaatii aikaa. Ihmisistä ei ole kodiksi. Ihmiset tulevat ja menevät elämänkaaressa, tunteet muuttuvat ja ihmisetkin muuttuvat. Liian epävakaata kun ei osaa luottaa ihmisten pysyvyyteen. Ympäristöstä on helppo aloittaa muuttamalla se pysyväksi. Ei työpaikan vaihdoksia, eikä muuttamista.

Ystävyyssuhteista minulla on puolisoni ja Satu. Saan vilpitöntä hyväksyntää ja ymmärrystä ja he viihtyvät seurassani. He ovat pitäneet minusta alusta asti ja nähneet kaiken. Ja ystävyys toimii molemminpuolisesti. Loput ihmiset tällä elämänkaarella olivat vain käymässä. Eivät ole soittaneet perään eivätkä kyselleet mitään. Kauniita puheita on kyllä ollut, mutta se on paskaa se. Yhteinen sävel on kadonnut jos sitä koskaan olikaan. Seassa kyllä on muutama puolittainen yritys, mutta he ovat etäisempiä. He ovat ihmisiä joita on kiva nähdä, joiden kanssa on puhuttavaa ja kuulumisten vaihto on molemminpuolista. Mutta he eivät ole nähneet paskempaa puoltani. Yhteinen sävel on olemassa mutta en tiedä jäävätkö he.

Perheelleni en puhu pahasta olostani ja tyhjyydestä. En puhunut lapsena, teininä enkä edelleenkään. Minusta tuntuu että he eivät tunne minua. Mutta on siitä puhuttu että mun sisäiseen maailmaan ei pääse. Kyllä pääsee jos malttaa kuunnella. Aikuisten on vain hankala pysähtyä kuuntelemaan lapsiaan, eivätkä lapset välttämättä osaa pukea sanoiksi itseään ja ajatuksiaan.

En tiedä mistä lähtisin liikkeelle. Että joskus ulkopuolisuuden tunne hellittäisi.

20.2.2023

Tuttu ja turvallinen

Ne ovat hienoja hetkiä kun lamppu syttyy. Jäin miettimään miksi turvaudun tuttuun ja turvalliseen yhä enemmän. Palasin vanhaan työpaikkaani, kellun hyvässä olossa. Ympäristö on tuttu ja turvallinen ja osa ihmisistä. Paikkaan liittyy muistoja. Haalin tuoksuja jotka ovat minulle tuttuja ja jotka herättävät muistoja. Pidän pysyvyydestä ja rutiineista. Mutta en ole kyennyt löytämään itselleni kotia jossa tuntisin paikkani olevan. Kyllästyminen aiheuttaa etsimistä, enkä jää asettumaan. Se vaatii vuosia. Tunnen Vierumäen kodikseni paikkana, sekä tämän kadun jolla nyt asun. Tutut hajut, samat ohikulkijat, sama nainen puistelee joka ikinen päivä kodin tekstiilit parvekkeelta. Tuttu ja turvallinen on se avain kaikkeen. Vielä en ole löytänyt punaista lankaa siihen, turvaudunko tuttuihin asioihin enemmän tiettyinä aikoina. Vajoan muistoihin välillä, nykyisin harvemmin kun en enää muista.

Ihmisiin en luota enää tuttuudessa, niissä aikajatkumo särkyy. Ihminen muokkaantuu ajan saatossa eikä liian isoa väliä saa enää kurottua. Se vaatii asioiden rakentamista uudelleen, suhteen rakentamista uudelleen. Siksi on helpompi skipata vanhat ystävät jos yhteinen sävel on kadonnut täysin. Joidenkin kanssa sävel jatkuu pitkästä tauosta huolimatta.

Mitään yksittäistä syytä tuskin on, että haen turvallisuuden tunnetta. Muistan lapsena tunteneeni yksinäisyyttä ja kaipasin niitä hetkiä kun minulla oli hyvä olla. Olin serkkuni kanssa kuin paita ja peppu esim. viikonlopun ajan. Kun hän lähti kotiin, minulle jäi tyhjä olo. Maleksin leikkarilla tuijottamassa paikkoja joissa oli ollut ne parhaat leikit, koitin elää hetkeä uusiksi.

Paras ystäväni muutti pois, tai oikeastaan se jota katsoin kaveripiirissä eniten ylöspäin. Kävivät veljensä kanssa äitinsä luona toisinaan, aika lähellä. Kurkistelin postiluukusta, makasin rappukäytävän portaiden alla odottamassa että joku tulisi avaamaan. Tein niin vielä silloinkin kun näin postiluukusta asunnon olevan tyhjä. Sitä en muista miltä minusta tuntui.

Muutimme Vierumäkeen. Teini-iän kynnyksellä aloin miettiä että olisipa asiat samoin kuin lapsena. Voiko sanoa että 13-vuotiaana iski ensimmäinen ikäkriisi, luopuu lapsuudesta. Inhosin sitä. Paras ystäväni muutti pois kylältä niihin aikoihin. Tunsin yksinäisyyttä ja muistelin asioita ennen ylä-astetta. Toki näimme edelleen koulussa joka päivä, mutta se ei ollut sama asia. Arki oli muuttunut.

En pidä muutoksista.

En ole varma reagoinko toisen ihmisen muuttumiseen, muuttamiseen tai siihen että se asia vaikuttaa omaan arkeeni. Vai kaikkiin. En pidä siitä että suunnitelmiin tulee muutoksia, enkä siitä etten voi katsoa asioita kalenterista. Etten voi hallita kaikkia asioita tai ennakoida.


Tapaus Mugler

Luvassa rönsyilyä. Ensiksi tapaus Mugler. Kauneimpia hajuvesipulloja joita olen ikinä nähnyt. Tuoksut jakavat mielipiteet, enkä ihmettele. Yksi suihkaus tappaa talossa ja puutarhassa, mahdollisesti myös naapurit. Valitettavasti uudelleenformuloinnit eivät ole olleet eduksi.


Angel, tuli markkinoille 1992. En ole koskaan haistanut alkuperäistä ja on uudelleenformuloitu moneen kertaan (vaikka toisin väitetään) Lopputuloksena laimea versio alkuperäisestä. Haistan tässä suklaata, hunajaa, vähän hattaraa, vaniljaa, myskiä ja patsulia. Karkeasti kuvaillen makea vaniljatuoksu jossa myskiä ja patsulia. Oksettavaa ja rakastettavaa. Vihaan kuinka imelältä tämä tuoksuu melkein sulattaen hampaat, samaan aikaan patsulin tuoksu leijuu taustalta. Tulee mieleen angoravillapaita ja talvi. Patsuli on monesti se joka saa ihmiset kavahtamaan. Tätä on kuvailtu patsulipommiksi, mutta mielestäni patsuli on tässä aika mieto. Vuosimalleissa on eroja. Tässä on jotain tuttua ja turvallista, mutta myskin vuoksi saan tästä päänsäryn usein. En ole haistanut koskaan mitään samankaltaista.

Alien, tuli markkinoille 2005. Raskas jasmiinituoksu. Ehdoton ei. Pidän jasmiinista kyllä, mutta tässä ei toimi minulle yhtään. Tuoksuu kauas ja on tunnistettavissa kuten Angel.

 


Aura, 2017. Rakastan pulloa, tuoksusta ei ole mitään tietoa. Kuvauksen mukaan tässä on raparperinlehteä, begamottia, vihreitä nuotteja, ylang ylangia, nerolia, päärynää, vaniljaa, santelipuuta, kumariinia. Karkea arvio vihreästä tuoksusta jossa hieman makeaa ja pihkaista. Inhottaa jo valmiiksi vaikka jokin koukku näissä on. 

Luen paljon tuoksuarvosteluja Fragranticasta, enkä ole nähnyt muiden valmistajien tuoksujen jakavan niin paljon mielipiteitä. Lisäesimerkkinä Womanity-tuoksu, sisältää viikunaa, viikunanlehteä ja kaviaaria. Hyyyhhh. Kuulostaa ihan hirveältä, mutta jakaa mielipiteet.

Herra Mugler kuoli viime vuonna. Saa nähdä kuinka käy. Angelista on julkaistu Angel Elixir, ei vaniljaa ei patsulia. Miten sitä voi edes kutsua samankaltaiseksi tai kunnianosoitukseksi tai juhlapainokseksi. Saakohan L'oreal jatkossa käpälöidä koostumuksia mielin määrin. Sen tiedän että moni ostaa nyt vanhoja pulloja pois. Kosmetiikkateollisuus ei arvosta uskollisuutta. Bestseller on yhä sitä vaikka sitä vähän muokattaisi. Vuosien saatossa muokataan lisää eikä kukaan enää muista alkuperäistä, paitsi ne joilla sitä yhä on.

14.2.2023

Kun tuntuu tyhjältä

Miten on niin vaikea motivoitua elämästä? Ei mulla ole ajatuksia siitä, että elämälläni ei ole merkitystä. Tottakai minulla on merkitystä. Perheelle ja ystäville. Kyse ei ole siitä.

Tuntuu että mä vain roikun mukana tässä elämässä ja leikin elämänkaarta kuten kuuluu tehdä. Mutta mä en halua sitä. Kun en tiedä miksi mä olen täällä? Asiaan ei liity itsetuhoisuutta tai itsemurha-ajatuksia. Mä en vain motivoidu elämästä. Ei ole mitään päämäärää.

Mulla on kaikki hyvin ja elämässä on mielekkäitä asioita. Mä en varmasti saisi sanoa. että en motivoidu elämästä, koska mulla on kaikki hyvin.

Mutta se ettei motivoidu elämästään, syö pohjan kaikelta. Sitä tunnetta on vaikea selittää. Tyhjä on ehkä paras vastine.


1.2.2023

Iha Hyvää

Ihme nostalgiakupla taas. Muistan ihan ihmeellisiä asioita. Kuinka keskustan Seppälä sijaitsi Tukkijätkän paikalla. Kävin siellä hiplaamassa meikkejä ala-asteella ja kun menin seiskalle. Merkkeinä olivat Amour ja Anytime.

Ostin Amourin puuterin kun kaverillakin oli. Annostelu reilulla kädellä koko kasvoille ja sain huomata että se olikin jotain vähän highlightertyyppistä. Ihmekös multa kysyttiin että onko mulla hiki jos kasvot ovat kiiltäneet kilpaa diskopallon kanssa. Ilmakos mattapuuteri ei nappaa vieläkään :D

Tiimari oli Poppelitalossa, rohmusin sieltä animeaiheisia kirjepapereita, myöhemmin Tiimari siirtyi Tukkijätkän taloon ja siirtyi siitä pois ennen vuotta 2002.

On vaikea käsittää kuinka muisti toimii. Tuntuu välillä että tietyt vuodet aktivoituvat ja muistikuvia alkaa vyörytä satunnaisesti jonkun ajan esim.kuukauden verran aiheuttaen kuplan. Tällä hetkellä päällä on vuodet 97-03. Raja lapsuuden ja teini-iän välissä. En millään meinannut löytää sarjaa joka kiinnostaisi tarpeeksi. Näin että Disney+lla oli Ally McBeal. Varmaan mun ihka ensimmäinen ns.aikuisten sarja jota seurasin enemmän. Saatoin olla 11-vuotias tuolloin. Sarjan päähenkilöön oli helppo samaistua ja on edelleen. En muista että olisin koskaan katsonut sarjasta uusintoja mistään. Viimeinen jakso tuli ja that's it. Mulla on hämärä muistikuva viimeisestä jaksosta.

Parhaita tv-sarjoja joita voisi katsoa uudestaan

Twin Peaks, pitää edelleen ykköstitteliä

Dexter

OZ

Matlock

Ally McBeal

Better Call Saul (kesken saamattomuuden takia)

Boardwalk Empire

Hmm.. näistä hohtaa lakijutut ja murhat :D

Sarjoja joita katsoin mutta ei enää natsaa:

Alias 

Kumman kaa

Buffy Vampyyrintappaja (viihdearvona aika hauska, katsoin tätä lapsena)

Mi Gorda Bella eli Tuhkimotarina (olin ihan koukussa tähän kun olin 19)

Awkward.

Kyle XY

Surface

Keskeneräisiä

Viikingit

Black Mirror

Handmaid's Tale




Taas lapioitavaa

Se on kummaa huomata kuinka ympäristössä tapahtuvat asiat triggeröivät ahdistusta. Mulla on kyky skannata ihmisten käytöstä/eleitä liiankin ...