Miten on niin vaikea motivoitua elämästä? Ei mulla ole ajatuksia siitä, että elämälläni ei ole merkitystä. Tottakai minulla on merkitystä. Perheelle ja ystäville. Kyse ei ole siitä.
Tuntuu että mä vain roikun mukana tässä elämässä ja leikin elämänkaarta kuten kuuluu tehdä. Mutta mä en halua sitä. Kun en tiedä miksi mä olen täällä? Asiaan ei liity itsetuhoisuutta tai itsemurha-ajatuksia. Mä en vain motivoidu elämästä. Ei ole mitään päämäärää.
Mulla on kaikki hyvin ja elämässä on mielekkäitä asioita. Mä en varmasti saisi sanoa. että en motivoidu elämästä, koska mulla on kaikki hyvin.
Mutta se ettei motivoidu elämästään, syö pohjan kaikelta. Sitä tunnetta on vaikea selittää. Tyhjä on ehkä paras vastine.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti