21.4.2018

Viestintäongelmia?

Mulla on taas ihmettelyä nykymaailmasta. Viestintä kehittyy, informaatiota pukkaa tuutin täydeltä. Mä en kestäisi jos puhelin piippaisi jatkuvasti jotain faceviestejä, whatsappia ja muita viestintäsovelluksia. Olen kuullut että puhelimeen ei enää reagoida, eikä siihen vastata. Tavallaan ymmärrän ja tavallaan on tosi outoa. Puhelin on vastaamista varten, niin mulle opetettiin. Mut jos koko ajan piippaa niin ei enää jaksa. Oikeat viestit hukkuvat informaatiotulvan alle. Ihmiset eivät keskustele, vuorovaikutustaidot katoavat. Mun mielestä on outoa kun ei vastata, vaikka viestit on nähty. Vaikka kyse olisi vastata kyllä tai ei. En ole tottunut sellaiseen vastaamattomuuteen.

20.4.2018

It's two months since you departed to the journey to the unknown.
And it will take way much more time to even find a way to settle this fact in my mind and heart.
It's very surreal feeling that we can't talk anymore.You treated your friends with kindness. I miss you.

17.4.2018

Miksi nostalgia innostaa?

Nykyaika on kumma paikka. Musiikki outoa, vaatteet outoja, ihmisten puhe outoa jne jne. Mä innostun eniten vaatteista joita on saanut 2000 luvun alussa eli ennen vuotta 2010. 2001 ja 2002 ei ehkä nappaa ihan. Mut mitä mä teen kun kenenkään arkistojen kätköistä ei enää löydy Onlyn bootcutteja joissa olisi matala vyötärö. Mielleyhtymä monella on varmasti matalan vyötärön päällä röllöttävä vatsamakkara kyseisistä ajoista. Juu eihän se kaikkia imarrellut, eikä imartele minuakaan mikäli farkut ovat liian pienet. Lainasin kirjastosa kirjan jossa käsitellään nuoruutta. Siinä mainittiin että ihminen innostuu eniten asioista joita on tehnyt parikymppisenä. Silloin tunne-elämä on vielä aaltoilevaa ja intensiivistä. Musiikki ja sen ajan asiat nostattavat samoja tunteita. Mulle käy just niin. Mä en elänyt ysärillä teini-ikääni mutta kuuntelin ysäriä teiniajoista lähtien. Siksi se varmaan onkin tärkeää ja innostavaa.

13.4.2018

Tarinoita ahdistuksesta

Tarinoita ahdistumisesta ja jännittämisestä. Se on aika hallitsevaa mun elämässä, se on kuin aaltoliikettä. Nyt on vaikeampi kausi ja on ihan fyysisiä oireita kropassa ahdistuksesta johtuen. Mietin että jos jännitystilat jatkuvat pitkään niin oireilu alkaa. Se on erilaista kuin stressin aiheuttama unettomuus ja sydämen hypähtely. Jännittää kun poistun kotoa, kouluun, kauppaan tms. Hikoilen kuin sika ja rinnan päällä tuntuu kummalta. Adrenaliinilta. Jännitän autolla ajamista, meille tulevia vieraita, ihan tyhmiä asioita, niissä ei ole mitään järkeä ja ne paisuvat järjettömiin mittoihin. Säpsähtelen ovenkahvan kolahdusta, äkkinäisiä huudahduksia, riitelyn ääniä rapussa. Hallelujaa ei ole koskaan ollut paniikkikohtausta. Ei käy kateeksi niitä joilla on, nytkin on jo ihan tarpeeksi jännää. Ajattelin että jännityksen taso korreloi sosiaalisuuden kanssa. Nyt kun on ollut hiljaisempaa pitkään niin on pahempaa lähteä ulos. Mutta ei se ihan niin yksioikoisesti mene. Mietin että unohtelu ja "kujaisuus" koulussa voisi johtua jännittämisestä. Se ei selitä hitautta ja kyvyttömyyttä seurata asioita pidempään. Nukahtelua ja vajoamista ajatuksiin. Ei mua aina ole ahdistanut ja jännittänyt kaikki mutta hidas ja passiivinen olen ollut aina. Hajamielinen, myöhässä, tavarat hukassa, sosiaalisesti surkastunut. Tunneälykin on aika surkea. On tosi hankala tutustua kehenkään, enkä tiedä johtuuko se kiinnostuksen puutteesta vai siitä et mä en keksi mitään sanottavaa. Ehkä molemmista. Huomaan natsaavat ihmiset aika nopeasti ja sitten tutustuminen on helppoa, sanatkin tulevat kuin itsestään. Mietin lääkärivaihtoehtoa jännityksen hoitamiseen, mutta se vaatis varmaan terapiaan menoa myös koska mulla olis syitäkin mennä. Psyykkeeseen en kajoaisi lääkkeillä vaikka houkuttelevalta se tuntuu, kun kaikki olis tasapaksua ja rennompaa. Mä ilahdun ja liikutun tosi pienistä asioista kuten musiikki ja vaikkapa luonto. Ne ilot olis silloin multa pois vaikka ahdistus olisikin poissa, enkä tiedä onko se sen arvoista. Tuun kumminkin toimeen tän asian kanssa vaikkakin välillä nihkeämmin. Oon ihmisenä sellainen joka asiasta huolehtija ja on vaikea päästää irti siitä.

Monitoimimies

Vitkuttelin hakeutumista tutkittavaksi. Ensi kerraksi vien psykologille sukupuun, sekä vauvakirjani. Sukupuusta pitää erotella suvun monitoi...