13.4.2018

Tarinoita ahdistuksesta

Tarinoita ahdistumisesta ja jännittämisestä. Se on aika hallitsevaa mun elämässä, se on kuin aaltoliikettä. Nyt on vaikeampi kausi ja on ihan fyysisiä oireita kropassa ahdistuksesta johtuen. Mietin että jos jännitystilat jatkuvat pitkään niin oireilu alkaa. Se on erilaista kuin stressin aiheuttama unettomuus ja sydämen hypähtely. Jännittää kun poistun kotoa, kouluun, kauppaan tms. Hikoilen kuin sika ja rinnan päällä tuntuu kummalta. Adrenaliinilta. Jännitän autolla ajamista, meille tulevia vieraita, ihan tyhmiä asioita, niissä ei ole mitään järkeä ja ne paisuvat järjettömiin mittoihin. Säpsähtelen ovenkahvan kolahdusta, äkkinäisiä huudahduksia, riitelyn ääniä rapussa. Hallelujaa ei ole koskaan ollut paniikkikohtausta. Ei käy kateeksi niitä joilla on, nytkin on jo ihan tarpeeksi jännää. Ajattelin että jännityksen taso korreloi sosiaalisuuden kanssa. Nyt kun on ollut hiljaisempaa pitkään niin on pahempaa lähteä ulos. Mutta ei se ihan niin yksioikoisesti mene. Mietin että unohtelu ja "kujaisuus" koulussa voisi johtua jännittämisestä. Se ei selitä hitautta ja kyvyttömyyttä seurata asioita pidempään. Nukahtelua ja vajoamista ajatuksiin. Ei mua aina ole ahdistanut ja jännittänyt kaikki mutta hidas ja passiivinen olen ollut aina. Hajamielinen, myöhässä, tavarat hukassa, sosiaalisesti surkastunut. Tunneälykin on aika surkea. On tosi hankala tutustua kehenkään, enkä tiedä johtuuko se kiinnostuksen puutteesta vai siitä et mä en keksi mitään sanottavaa. Ehkä molemmista. Huomaan natsaavat ihmiset aika nopeasti ja sitten tutustuminen on helppoa, sanatkin tulevat kuin itsestään. Mietin lääkärivaihtoehtoa jännityksen hoitamiseen, mutta se vaatis varmaan terapiaan menoa myös koska mulla olis syitäkin mennä. Psyykkeeseen en kajoaisi lääkkeillä vaikka houkuttelevalta se tuntuu, kun kaikki olis tasapaksua ja rennompaa. Mä ilahdun ja liikutun tosi pienistä asioista kuten musiikki ja vaikkapa luonto. Ne ilot olis silloin multa pois vaikka ahdistus olisikin poissa, enkä tiedä onko se sen arvoista. Tuun kumminkin toimeen tän asian kanssa vaikkakin välillä nihkeämmin. Oon ihmisenä sellainen joka asiasta huolehtija ja on vaikea päästää irti siitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ruokakärpänen

Kesäloma on luksusta. Ei tarvi ahnehtia tekemistä, koska aina voi tehdä huomenna eikä aika lopu heti. On varaa siirtää päivällä tai kahdella...