26.2.2014

Pohdintaa opiskelemisesta

Etsiskelin eilen erästä lukioaikaista luokkakaveria. Nimen muistan mutta sukunimeä en. Etsiessäni törmäsin lukemattomiin muihin sen aikaisiin luokkakavereihin joiden olemassaoloa en edes muistanut. Eikä olisi ollut niin väliksikään muistaa, lukio on suuri musta aukko elämässäni. Inhosin suunnilleen lähes kaikkia, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Siitä ajasta ei jäänyt käteen kavereita, hyviä muistoja tai  mitään hyvää. Ylioppilastodistuskin on jotain karseaa.. Selatessani tuttuja naamoja lähes jokaisen kohdalla luki Uni Helsinki, Uni Turku, Ulkomailla opiskelua jnejne. No on porukka ainakin eteenpäin päässyt. Minä valitsin koulun sijaan ihmissuhteet, paskaduunin ja perheen. Tosin siihen aikaan ei olisi ollut edes voimia tai motivaatiota lähteä mihinkään opiskelemaan. Kyllähän sen näki jo viimeisenä lukiovuotena: hemmetin mulkku luokkakaveri joka käy koulussa vain nukkumassa. Jotain on pakko olla vialla. Oli vaikeaa edes tutustua uusiin ihmisiin. Paskaduuni opetti sosiaalisia taitoja, paskat ihmissuhteet pitämään puolia. Ja loppuen lopuksi sain sellaista jota en olisi saanut opiskelemalla: perheen. Jos olisin aikoinaan lähtenyt opiskelemaan en olisi varmaankaan tässä. Koska en olisi tutustunut sen aikaisiin työkavereihin ja sitä kautta nykyiseen avoon. Nämä on näitä lyhyen tähtäimen valintoja, edelleenkään en tiedä mitä haluaisin tehdä. Pidän yksinkertaisesta elämästä, arjesta. En juoksemisesta aikataulujen kanssa, suunnittelemisesta ja siitä että hommat kasaantuu. Opiskelu kuulostaa mun korvaani kauhealta vaivalta, vaikka tulevaisuuden kannalta siitä olisikin hyötyä. Kyllä mä ehdin hapantua työelämässä tai opiskelemassa myöhemminkin. Valitsen vain perheen ensin.

18.2.2014

Silmät ristissä ja muuta mukavaa

Raivotar ilmoittautuu. Lähes joka toinen päivä joku on sullonut kahvini sekaan ärrimurrikeksejä. Syy on hormoneissa tai siitä että päätin lopettaa mielialalääkityksen. Tai kummassakin. No mut jatkan sitten syksyllä jos on tarvis. Pelastuin myös viisurin poistolta koska ensimmäisen kolmanneksen aikana ei tehdä poistoja/leikkauksia.Siitäkin kysyin vasta tuntia ennen lääkäriaikaa et mulla on tämmönen juttu, haittaako se? No toivotaan ettei ala taas vaivaamaan. Viimeksi kehuin pesupalloa mut nyt olen löytänyt soodan. Pesin sohvankin soodavedellä ja vitsi että tuli puhdasta. Pallon miinus oli se että ei pese deodorantin hajua paidoista, mutta ei siihen ole pystynyt mikään pesuaine. Tavallisen hajusteellisen pesuaineen takia sitä ei huomaa koska se tuoksuu niin voimakkaalta. Tuntuu että kaikki ihmiset haisevat pesuaineelta, en käsitä. Soodalla pestessä ummehtunut haju joistain vanhemmista vaatekappaleista on kadonnut. Annostelusta ei ole mitään käsitystä mutta kahdeksan kilon koneeseen olen ladannut desin soodaa. Pesupallo tai sooda eivät kumpikaan tehoa rasvatahroihin, mutta onneksi niitä on harvemmin. Silloin olen pyöräyttänyt koneellisen pesupähkinöillä 60:a tai mäntysuovalla. Muistaisi vain mistä löysinkään viiden kilon säkin soodaa. Lainattiin kaverilta sellaista höyrymoppia vatsataudin jälkeen ja ylläri että meidän tuurilla laitos sanoi itsensä irti hetken siivoamisen jälkeen. Vuokra-asunnon etsiminen on ollut hankalaa. Ennen ensi syksyä olisi kiva päästä muuttamaan isompaan mutta kolmiotarjonta on olematonta ja tarjolla olevista käy kova kilpailu. Lemmikit, lapset, hoitovapaa ja työttömyys ovat vuokranantajien mielestä aika EI-ainesta saatikka sitten combona kaikki...Kävisi säkä edes Patykan arvonnassa.

14.2.2014

Mitä mä näillä teen?

Luuhattiin äidin kanssa neljä tuntia kirppiksillä ja antiikkiliikkeessä. Reissun jälkeen iski totaalinen uupelo. Sovittiin että joku päivä lähdetään käymään Retrosiskolla nastolassa, samalla reissulla voisi käydä vilkaisemassa mummoa. Ukkeli lähti pojan kanssa pulkkamäkeen joten sain ahtaa jättikulhon salaattia itsekseni ja leväyttää takapuoleni tähän penkille. Vannoin etten hamstraile mitään turhaa mutta kummasti erilaisia kippoja ja kappoja kulkeutuu kirppisreissuilta. Viime reissulta roudasin pyöreän ison pöytäliinan koska haaveilen että saan joskus keittiön jossa on pöytä. Ei tartte syödä olohuoneen sohvalla. Ja apteekkipullo...mitä ihmettä mä sillä teen? Se on kiva koriste ja etiketin mukaan siinä on ollut kai kihtilääkettä, no sehän sopii :D. Mitään tekemistä tarpeellisuuden kanssa ei ole kummallakaan esineellä.
Kävin möyhimässä porukoiden vinttiä ja löysin mun vanhat potkarit. Olin melkein varma että ovat hapanneet koska olivat ilman pussia tai muutakaan säilytysvehjettä. Mutta näähän on ihan iskemättömät! Mihinkä tämän kokoiset muka kuluisivat kun ei vauva vielä ryömi tai liiku muutenkaan paljoa. Ajattelin että en näitäkään tarvitse, mutta toisin kävi.

11.2.2014

Riihimäen lasin näppyläkaadin!

Etsintä on päättynyt, viimein! Sain äidiltä hänen kihlajaislahjansa joitain vuosia sitten. Settiin kuuluu kuusi lasia ja kannu. Aikojen saatossa kannuun tuli särö jonka takia koko kannu lopulta halkesi kahtia. En ole varma onko lasejakin ollut alunperin kahdeksan mutta hällä väliä, pointti oli lähinnä siinä että löysin kannun irtona ja sain setin jälleen täydeksi. Yleensä myydään settinä ja kaiken kukkuraksi väärän värisenä. Olisihan se vihreäkin kaunis, mut en tekisi kahdella setillä mitään. Toivon mukaan ei jää kaappiin pölyttymään kun en uskalla särkymisen pelossa ottaa kaapista, mutta voin kertoa että laseja ei ole kohdeltu kovinkaan nätisti kun olin pieni. Ne olivan minulle laseja muiden joukossa ja lojuivat ties missä, kannuakin säilytettiin porstuassa pakkasessa... No mutta nyt kun tiedän tarinan ja alkuperän, pidän näistä hyvää huolta :)
Sarjan nimestä mulla ei ole hajuakaan. Näppylälaseiksi olen näitä aina nimittänyt. Muutaman lasin voisin hommata lisää jos vastaan tulee. Täytyy pitää silmät auki.

4.2.2014

Pöpö(e)jä liikkellä.

Vatsatauti laskeutui tännekin, koko poppoo sairastui samana yönä. Poika oli hoidossa ja me olimme viettämässä iltaa kaveriporukalla. Muutama tunti kotiutumisen jälkeen alkoi vessarumba. Toivottavasti kavereihin ei tarttunut mutta sen näkee sitten myöhemmin. Mietin paikallisia kirppiksiä (3kpl) ja jos niissä edes vilahtaa jotakin retroa hintaan ilmestyy vähintään nolla lisää. En keksi muuta selitystä kuin sen että porukka tietää mitä myy. Olisi kiva tehdä joskus löytöjä täälläkin, niin ei tarvitsisi lähteä naapurikaupunkiin. Viimeksi löysin Fin-Helenin tropiikki kankaasta tehdyn tyynyliinan.
Onhan se ihan kiva ja näitä ei ollut kuin yksi. Tosin se ei haittaa kun pussilakanat ovat muutenkin eri paria. Löysin porukoiden vintiltä "The Talolakanan". Äiti muistaa sen lapsuudestaan, ja minä myös. Lapsena se oli lempparini vaikka peitto ei koskaan pysynyt sen sisällä. Nykyisiin peittoihinkin pussari on ihan kummallisen kokoinen. Hieman kapeampi ja lyhyempi. Meillä oli aikoinaan sellaisia vanhoja satiinipintaisia täkkejä jotka olivat kummallisen kokoisia ja painoivat kuin synti. Niihin lakana on saattanut sopia.

1.2.2014

Muutoksia

Ihanaa! Nyt on blogi omannäköinen. Hermo meinasi mennä kuvien säätämisen kanssa mutta ähkiminen tuottikin tulosta. Ainakin sellaisen joka miellyttää silmää. Osoite vaihtui nopeasti kyhätyksi, mutta pidänkin tuosta diudiudarlingsista enemmän kuin aiemmasta. Pohdin tuossa että ostotottumuksia on vaikea saada kuriin ja kiusauksia vastustaa. Pahin ostelu osaltani on onneksi ohi. Olen koittanut joka kerta miettiä että tarvitsenko tätä oikeasti? Ostopäätöstä tehdessä monikäyttöisyys ratkaisee ainakin vaatteissa. Tyhjensin meikkipussin turhista tuotteista joita käytän harvakseltaan, niitähän kertyi aika kasa. Samoin kynsilakat ja hajuvedet. En olisi ehtinyt ikinä käyttää niitä kaikkia, vaikka hajuvettä käytän lähes joka päivä. Nyt kaapissa on vain sellaisia joista pidän ja määrä on laskettavissa yhden käden sormilla. Vaatekaappikin koki tyhjennyksen painonnousun myötä, ei tullut paljoa mutta sen verran että valmiiksi kireät vaatteet muuttuivat pieniksi. Olen ehtinyt testata Idun Mineralsin Start Kitiä pari päivää ja olen myyty mineraaleille. Idunista jää hieman hohtava pohja joka häiritsee kun olen tottunut mattaan. Lopputulos on kuin oma iho mutta parempi :) Vielä voisi testata Lily Lolon ja Flown pohjaa. Flow kosmetiikka on kiinnostanut aina jonkin verran mutta saatavuus asuinpaikassani on olematon, eikä naapurikaupunkiin ole ollut asiaa viime aikoina. Blogilukemisto on ajan saatossa päivittynyt goottiblogeista retro ja kosmetiikkablogeihin :D Aikoinaan Lady Grotescan pitämä Petals of Torture Garden oli suosikkiblogini ja oikeastaan ensimmäinen blogi jota seurasin. Blogin lopettamisen myötä into goottiblogeihin alkoi hiipua ja moni jäi vain roikkumaan listalle.

Monitoimimies

Vitkuttelin hakeutumista tutkittavaksi. Ensi kerraksi vien psykologille sukupuun, sekä vauvakirjani. Sukupuusta pitää erotella suvun monitoi...