12.7.2020

Häpeä

Musiikki on ihmeellistä. Pidän kaikenlaisesta musiikista. En ole genreuskovainen...enää. Tässä muutamia lauluääniä jotka saavat karvat pystyyn (siis hyvällä tavalla)
Anneke van Gierspergen
Ville Laihiala
Andre Linman
Peter Steele
Unohtamatta kitaratilutuksia:
Miika Tenkula
Alexi Laiho

Varmasti on muitakin mutta muutama jotka toimivat vuodesta toiseen. Toimivuudella tarkoitan joutumista musiikin "sisään". Pelimusiikki toimii myös ja osittain ysäri. En ole musiikin suhteen kranttu mutta kaikista ei tule kylmiä väreitä.

Elämääni säestää häpeä. Muistan ihan käsittämättömän pieniä asioita lapsuudesta ja teini-iästä jotka alkavat hävettää. Ja kuvittelen suunnilleen joka ikisen muistavan saman asian. Häpeä on voimakasta ja todellisuudessa kukaan tuskin muistaa niitä asioita. Mitättömiä asioita. Häpeän helposti, vaikka aihetta ei olisikaan. Riittää että avaan suuni ja puhun toisille. Se johtaa siihen että en puhu koska pelkään häpeää. Pitäisiköhän yrittää olla itselleen armollisempi... Toinen asia jonka huomaan blogeista ja päiväkirjoista on erilaisuuden tunne. Tunne siitä että on yksin, eikä kukaan ymmärrä kun en itsekään ymmärrä. Ristiriitoja muiden ja itseni kanssa. Turhautumista muihin ja itseen, väärinymmärryksiin ja häpeään. Eristäytymistä muista koska kukaan ei ole sen arvoinen että kannattaisi tutustua. Nyt tajuan sen verran että tutustuminen ei tule väkisin, jos kemiat eivät kohtaa niin ne eivät kohtaa. Niitä ihmisiä on muutamia joiden kanssa ne kohtaavat ja se on ihan ok.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ruokakärpänen

Kesäloma on luksusta. Ei tarvi ahnehtia tekemistä, koska aina voi tehdä huomenna eikä aika lopu heti. On varaa siirtää päivällä tai kahdella...