Nostalgiapläjäys. Sain jouluna 2002 t.A.T.u.n levyn, jos oikein muistan. Sen jossa oli englanninkielisiäkin kappaleita 200km/h in the wrong lane. Toki heiltä oli tullut venäjällä kys.levy jo aiemmin täysin venäjänkielisenä. Kuuntelin sen puhki.Vaikea kuvitella että tämänkin duon ilmestymisestä suomalaiseen telkkariin ja radioon on jo lähes 20 vuotta. Omassa elämässäni tähtihetket ovat kestäneet näihin päiviin. Kun duo ei enää Suomessa menestynyt niin minun elämääni se jäi. Kuten moni muukin bändi josta pidän edelleen. Siksi ei ole mitään lähes 20 vuoden rakoa oman pääni sisällä, vaan ajatonta.
Levyä en enää omista, annoin sen divariin monien muiden levyjen seurana. Divarin pitäjä tuumasi levyjeni edustavan tuuba-osastoa :D Mutta moni teiniaikojeni levyistä ovat ihan karseassa kunnossa. Johtuen siitä, että siihen aikaan nuorisolla oli tapana kantaa cd-levyjä repuissaan ja vaihtaa niitä cd-soittimeen. Jos olisin ollut fiksu, niin olisin laittanut levyt sellaiseen pehmoiseen koteloon johon sai jopa 10 cd:tä. Mutta ei. Suosikkilevyjeni kannet ovat vähintään kyseenalaisessa kunnossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti