Vilkaisu aikaan kun kaikki oli mustaa. Jotenkin tuntuu että katsoisin itseäni ulkopuolelta ja mietin että kuka se ihminen oli. Ihan kuin joku hahmo jonka tarkoitus oli vain provosoida muita, vaikka oikeasti olin kyllä ihan mukava kaikille. Ajatusmaailma vain oli nuorelle tyypilliseen tapaan aika mustavalkoinen ja aika itsekeskeinen. En toki voi yleistää jokaista nuorta mutta itse kuvittelin tietäväni elämästä paljon, enkä pitänyt siitä että tultiin neuvomaan. Otin helposti palkokasvia nenään, enkä antanut anteeksi kovinkaan helposti.
Useimmiten pukeutumisen kulmakivenä olivat saappaat, verkkosukkahousut ja lyhyt hame tai mekko, mustana. Materiaali oli yleensä samettia, saattoi joskus olla nahkaa tai kiiltävää pvc:tä.
 |
| Pennangalan Libby 16-plate |
 |
| Pennangalan Megan |
 | ||
| Pennangalan Linda Flare |
Edelleen nämä ovat mielestäni hyvin kauniit, mutta valitettavaa, että oma lestini levisi ajan myötä eikä nihkeä käyttömukavuus ainakaan kasvanut, näissä kun lestin leveys on alle 8 cm. Pennangalan karsi valikoimaansa paljon eikä näitä enää ole saatavilla, Libbya saattaa saada, muita ei. Lindat säästin vuoteen 2016 tai 2017 toivoen että minulla olisi ollut niille käyttöä. Ei ollut. Myin myös kaikki mustat vaatteeni pois, niittivyöt, panosvyöt, verkkopaidat, kaikki pois. Musiikkimakuani en sentäs myynyt, laitoin sen vain määrittelemättömälle tauolle. Olen kaivanut uudestaan soittoon näitä vanhoja suosikkeja, nyt ne menevät rinnakkain muun musiikkini kanssa. Ainoa vaatekappale jäljellä mustilta vuosilta ovat verkkosukkahousut hämähäkinseittikuviolla. Ostin ne muistaakseni 2006 tai 2007.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti