Kun saan päähäni jonkun muiston joka on hauska ja minulle merkityksellinen, innostun siitä välittömästi. Haluan jakaa sen, sellaisen ihmisen kanssa joka liittyy siihen muistoon ja siihen elämäntilanteeseen. Siksi saattaa käydä niin että minusta ei ole kuulunut esim. viiteen vuoteen ja sattumanvaraisesti ponnahtaa mieleen jokin hauska asia jonka laitan viestinä, kuvana tms. puhkun intoa ja hyvää mieltä. En osaa ajatella sitä että toisen mielestä se voi olla todella randomia, kun yhtäkkiä ponnahdan jostain selittämään asiaa jota hän/asianomainen ei edes muista. Siitä tulee olo että monikaan ei jaa sitä sisäistä maailmaa tai kokemuksia samoin kuin minä. Mutta kuinka edes voisi, jokainen kokee maailman eri tavoin. Minä jumitun muistikuviin, tuoksuihin, musiikkiin. Niistä tulee hyvä olo.
Astun ulos linja-autosta Vierumäellä. Vastassa on sahanpurun tai ratapölkkyjen tuoksu. Heti tulee hyvä olo. Muistikuvia talvesta ja kovasta pakkasesta Jauhokalliontien kohdalta. Kova pakkanen ja ratapölkyn tuoksu. Yhdistän sen talviin Vierumäellä. Kesällä ratapölkyn haju tuli ojista joiden liepeillä leikimme Anttilanpolulla. Siellä oli metallilaatikko jossa luki Sarlin pumppaamo.
Kesällä tuoksui havupuille, sahanpurulle, hiekalle ja kuivalle sammaleelle. Ei sitä hajua ole muualla.
Heinolan päässä tehtaat haisevat, siitä tulee mieleen syysaamut ylä-asteella. Hyppäsit bussiin Vierumäeltä ja astuit ulos Heinolan keskustassa. Syysaamuina sumun mukana tuli tehtaan hajua. Onhan se aika kauhea käry, mutta siitäkin tulee koti mieleen.
Minulle muisto on päivänselvä tilanne. Ajankululla ei ole siinä kohtaa merkitystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti