Sain käsiini Tarinoita Tommolasta-kirjan. Paljon olen kuullut ihmisiltä niitä tarinoita mutta on vaikea hahmottaa vuosilukuja sekä tapahtumapaikkoja toisen kertomana. Esim. olen pohtinut nykyisin autioina olevien talojen historiaa, miltä täällä on näyttänyt aikanaan, missä on ollut kioski tai kauppa jnejne. Kyllä pohdin joskus leikkimielessä että sellainen vanhanajan kioski olisi kiva, edes kesäksi. Itse pitäisin.
Kävin Rautsalossa eilen lasten kanssa. Kerrostalot purettu, ehdin ne kerran nähdä joitain vuosia sitten. Se oli ihan uusi maailma, kun en edes tiennyt että siellä tien päässä on taloja. Muistelin että Rautsalossa olisi ollut uimaranta, mutta muistin väärin. Uimapaikka löytyi grillikatoksineen metsän keskeltä, samoin umpeenkasvanut tenniskenttä ovi selällään. Oli hassua katsoa kun katulamput veivät metsään, mutta tietä ei ollut. Olipa siellä myös mattotelineetkin keskellä metsää. Välillä mietin että mitähän ne tavarat kertoisivat jos osaisivat puhua.
Mietin monesti asioita esineiden näkökulmasta. Mitä autiotalot kertoisivat?, mitä esineet kertoisivat?. Kuka ne on omistanut?
Huomion ympäristössä pieniä asioita itsestään. Tuoksuja, valonsäteitä, eläinten ääniä, puiden lehtien havinaa. Kaikkea pientä kivaa. Puhun itsekseni. Moni ihminen kulkee naama kännykässä, eikä huomioi mitä kaikkea kivaa ympärillä tapahtuu. Minusta se on aika surullista. Ympäristö suljetaan pois pienen ruudun avulla ja täytetään pää ruudusta näkyvällä ympäristöllä.
Onkohan kukaan googlettanut TV-shopissa näkyviä lääkäreitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti