Ihana hiljaisuus. Eilen oli siskon 40-vuotisjuhlat Lahdessa. Oli kivaa, monia tuttuja kasvoja. Näin lapsuudenystävääni ja oli mahtavaa huomata että punainen lanka löytyy yhä, vaikka olemme aivan erilaisia. Hän kuuluu myös club nostalgia osastoon. Minulla on ollut vatsavaivoja viime aikoina, ja ne tulivat nytkin. Oli vaikea olla kun sattuu niin paljon. Pari päivää aiemmin jouduin lähtemään töistä kun en voinut seistä edes suorassa ja kylmä hiki oli ihon pinnassa koko päivän. Yön aikana kivut ovat kadonneet onneksi. Varmasti ne liittyvät syömisiini jotenkin. Joten vähän harmittaa että joutui feidaamaan loppuillan kekkerit kipujen takia. Halusin vain kotiin. Ongelma ei ollut juomattomuus. Se pisti silmään, että moni kuvitteli et mulla ei ole hauskaa koska en juo. Koska joudun ajamaan. EI EI EI... Mulle juominen ei ole synonyymi hauskalle. Mä en käsitä miksi siitä tehdään ongelma. Juomattomuutta joutuu selittelemään ja kuskin osuus on aina paska nakki. Mitähän helvettiä. Mulle juominen on synonyymi krapulalle ja häpeälle.
Mä en halua herätä aamulla krapulassa muualta kuin kotoa. Tuntuu hirveältä ruveta miettimään, millä saa auton haettua paikasta X ja ajaa vielä sillä kotiin jos on krapula. Tai jos ei ole autoa, niin miettiä millä pääsee kotiin. Toki iltaa olisi voinut jatkaa autoillen vaikka aamuun asti, mutta vatsavaivat keskeyttivät illan :/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti