20.12.2021

Tapaus olematon ajantaju

Minulla ei ole ajantajua. Se tulee esiin muutoinkin kuin kiireenä ja myöhästelynä. Esim.sosiaalisissa  suhteissa. Minulla oli 5-vuotiaana kaverina Mirva ja Eeva-Mari. Asuimme Kiveriössä Lahdessa. Vuosia myöhemmin kun seikkailin Lahdessa itsekseni, muistan kävelleeni ovelle, jossa Eeva-Mari asui. Sieltä tuli avaamaan joku ihan vieras ihminen, jolle selitin pitkät pätkät, minkä takia olin tullut. Sitä muistikuvat eivät kerro, joinko mehua kys. ihmisen pöydässä hetkeä myöhemmin.

Lähempänä teini-ikää, kun olin saanut jo oman puhelimen, soitin Mirvalle. Jotenkin kuvittelin hänen muistavan minut. Puhelu oli pitkä, mutta en muista muuta. Olen vuosien varrella törmännyt myös muihin senaikaisiin ystäviini, mutta kukaan ei muista minua. En ihmettele, 5-vuotias unohtaa nopeasti. Itse muistan heistä jokaisen.

Aikuisiällä otin yhteyttä kaveriini jota en ollut nähnyt kymmeneen vuoteen. Jotenkin kuvittelin että kaikki olisi kuten ennenkin. No ei ollut. Olin jäänyt hetkeen jossa olin yhä 8-vuotias. Hengasimme teini-ikäisinä  myös hetken, mutta siitä minulla ei ole paljoakaan muistikuvia. Hänelle oli tapahtunut paljon kymmenessä vuodessa, mutta ei se minun päähäni mahdu että se muuttaa ihmistä.

Tapasin Forssassa asuessani myös erään ystäväni. Olimme päivittäin tekemisissä vuosina 2002-2004. Kerrat harvenivat kun he muuttivat Lahteen. Viimeisin tapaaminen oli 2009 ja sen ihmisen yhä muistin. Emme olleet nähneet kymmeneen vuoteen. Ulkokuori ja kaikki eleet ja ilmeet olivat yhä samat. Muutoin en enää tunnistanut. Olin jäänyt hetkeen kymmentä vuotta aiemmin.

Tämä on aiheuttanut paljon kiusallisia tilanteita. Onneksi olen oppinut miten tehdä oikein. Pidän suuni kiinni vaikka sieltä ponnahtelisi millaisia muistikuvia tahansa. Ei  niitä enää voi kertoa,  kun on kulunut vuosikymmen. Vaikka minä muistaisin kristallinkirkkaasti, niin ei se toinen muista. Mikäli se toinen muistaisi ja niillä asioilla olisi merkitystä, niin ehkä hän olisi ottanut yhteyttä tai olisimme olleet tekemisissä säännöllisesti.

Siihen on syynsä että vuosien varrella ihmiset jäävät matkan varrelle. Kipinä ei riitä ystävyyteen, eikä yhteistä säveltä löydy. Silloin on parempi antaa vain olla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tulppa irti

Työpaikan vitutuksia. Just nyt, mut ehkei tunnu enää huomenna. Oman  kapasiteetin rajallisuuden tajuaminen. Mä  en saa asioita valmiiksi vai...