Tyypillistä. Mieleeni ponnahti asia josta olisi kiva kertoa. Blogi on kokenut nimimuutoksia vuosien varrella, elämäntilanteen ja kuplan vaihtuessa toiseen. Ensimmäinen taisi olla "You can't fix me", tavallaan nimi oli oikeassa aina. Sitten tuli Neonvalotaivas, kuuntelin paljon konemusiikkia ja siitä näkyivät vaikutteet, sitten taisi olla October Rust-viitaten syntymäkuukauteeni, sen jälkeen oli Manuaalinen elämäni,viitaten siihen että elän jossain nostalgiakuplassa jossa on vain olemassa vanhoja tavaroita. Tuntuu että blogi on tullut nyt lopulliseen muotoonsa, sehän minä olen, kävelevä nostalgiakupla.
Soitin itselleni verikokeen ja valkotakkiset. Ajattelin selvittää mistä unohteluni, ajantajuttomuuteni ja kuplaan vajoamiseni johtuu. Kapasiteetti ei vain riitä muistamiseen, vireystila vaihtelee päivän aikana paljon. Nukahtelen tahattomasti jos joutuu istumaan pidempään kuin 15 minuuttia. Pää pursuaa ajatuksia.
Unohtelu aiheuttaa syömättömyyttä joka aiheuttaa lisää unohtelua kun syö huonosti. Miten voi niinkin arkinen asia kuin syöminen olla niin iso haaste. Siedän nälkää muutenkin huonosti. Vituttaa.
Verikokeessa selviää onko tyhjäpäisyys puutostilasta vai sairaudesta johtuvaa. Psyykkeenlääkäri selvittää onko se neurologista. Sairaus tai puutostila ei selitä lapsuudessa ollutta unohtelua ja kuplaan vajoamista.
Mulla ei edelleenkään ole kauhean hyvää oma-aloitteellisuutta ellei kyseessä ole rutinoitunut asia.
Mutta asenne terveydenhuollossa on vähän sellainen, että jos on menestynyt koulussa ja on työpaikka niin mitäänhän ei voi olla.
Olis kirsikkana kakun päällä ymmärtää itseään paremmin. Onneks Ville on ollut kaikki nämä vuodet mulle järjen ääni ja opettanut sosiaaliset käytöstavat. Kuinka kunnioittaa muita ihmisiä, kuinka olla hyvä tyyppi. Koska monesti on käynyt niin että käyttäydyn kuin perse, enkä ole tajunnut tehneeni mitään väärää. Joten anteeksipyyntökään ei onnistu kun omasta mielestä kaikki on ihan ok.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti