Musta tuntuu että muhun on idätetty syyllisyys jo ihan kakarasta. Kaikkea pitää hävetä. Tosi moni asia on muka väärin, vaikka oikeasti ei ole. Sosiaalisten tilanteiden vaikeus.
Tunnistan osan kotoa opistusta ja koitan päästä niistä asioista eroon.
Parisuhteen malli. Kotona oli yksipuolinen mustasukkainen ilmapiiri. Kytätään, suututaan, haukutaan. Ei voi olla kavereita, ei miespuolisia, ei naispuolisia, vaatteet ostaa puoliso jotta ei vain olisi mitään liian paljastavaa. Sitten jouduin itse samaan pyöritykseen kun muutin kotoa pois. Kestin hiljaa, enkä edes oikeastaan tajunnut mustasukkaisuuden olevan kauhean iso ongelma. Kunnes mitta täyttyi.
Sen jälkeen se on ollut ongelma, kyseinen parisuhde laukaisi jonkin jatkumon. Siihen vaikuttaa kotoa tulleet asenteet ja oma kokemus. Olen huomaamattani varpaillani koko ajan, etten antaisi aihetta mustasukkaisuuteen. En tee sitä enää kotona, se on turvallista aluetta. Sosiaalisissa tilanteissa koitan välttää puhumista miespuolisten ihmisten kanssa vaikka olisivat kavereita, siitä nousee ahdistus ja konfliktin pelko. Vältän tiettyjä puheenaiheita jotta ei nousisi mitään konflikteja puolison kanssa. Muutenkin suhteeni miespuolisiin kavereihin on jotenkin kiero, ahdistun siitä, syyllistyn siitä vaikka asiassa ei ole mitään epänormaalia. Olen oppinut että sellaista ei voi olla ja se on niin tiukassa jossain sisimmässä, että en pääse siitä eroon. Tämä ei millään korreloi todellisuuden kanssa. Ahdistus ja kyttäysharha on oman pääni sisällä.
En myöskään kehu muita ihmisiä heidän ulkoisesta olemuksestaan tai taidoistaan. . En tee mistään positiivisesta kauhean näkyvää ettei se triggeröi riitaa. En tiedä mikä on sopivaa ja mikä ei. Siksi on varminta olla hiljaa. Pääni sisällä on olemassa söpöjä ja hurmaavia persoonia, kivan näköisiä ja lahjakkaita ja sellaisia ihmisiä joista minä pidän, tähän lukeutuvat myös julkisuuden henkilöt. Ääneen en sitä kerro, ikinä, kellekään, ettei tule konfliktia.
Mua oikeastaan nakertaa aika paljonkin etten voi omille demoneilleni mitään, kun en tiedä mitä tehdä. En haluaisi vain hiljaa hyväksyä sitä että sosiaaliset tilanteet ja niihin liittyvät asiat ovat vaikeita menneen takia. Osan käytöksestäni tiedostan.
Yhtälöön lyödään alkoholi:
Korrektin kuoren alta paljastuu ihminen jota en haluaisi tuntea. Epäkunnioittava, huomionhakuinen ja moraalisesti arveluttava. Kontrolli menee ihan täysin kun muisti menee. Paino sanalla epäkunnioittava. Niin kauan kun muisti toimii, se ei tule esiin. Ja koska en osaa kontrolloida juomistani, vedän kaksin käsin. Niin olen tehnyt niin kauan kuin muistan. Minä en vain osaa käyttää alkoholia, se aiheuttaa liikaa pahaa.
Lisänä bonusdemonit:
Arkea vaikeuttavia asioita:
Näen tv:ssä alastomuutta, raiskauksiin, pettämiseen tai mustasukkaisuuteen liittyviä asioita. Ahdistus nousee samantien, enkä voi sille mitään. Tuntuu että kuulen vain kohinan päässäni ja joudun paniikkiin. Pulssi nousee taivaisiin. Tilaa on vaikea kuvailla. Ei tapahdu jos katson telkkaria yksin. Muiden läsnäollessa tapahtuu.
Sama efekti tulee jos herään yöllä humalaisten ihmisten riitelyyn. Pulssi nousee taivaisiin itsestään. Syyn tiedostan.
Miesviha. Opittu tapa ja asenne miesihmisiä kohtaan. Ei ole aina läsnä. Ponnahtaa vahvana tunteena sillointällöin ja päähän syöksyy huonoja ajatuksia miehistä yleensä. Puolisolla ei ole kivaa niinä aikoina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti