Hiljaista

Pitkä tauko. Ei ole ollut oikeastaan halua eikä aikaakaan kirjoitella. Nyt kun lapsia on kaksi, elämä on aikamoista pyöritystä. Sama vanha äitiyden sivuoire nostaa päätään, tosin eri asioista kuin viimeksi- syyllisyys, riittämättömyys ja huono omatunto. On huono omatunto siitä että keskityn nin paljon vauvaan eikä esikoiselle jää niin paljoa aikaa kuin ennen. Vauva vaatii seurustelua toisin kuin esikoinen aikoinaan. En ole kokenut tarpeelliseksi raportoida löydöistä tai pakkelikertomuksista koska elämä rullaa aika tavalla mutsilandian syövereissä. No mutta olenhan mä päässyt kerran jo humpalle. Yöhuutosessiot menivät katsellessa Sons of Anarchya aamuyön tunneille. Pakkelikaappiin ilmestyi Anastasia Beverly Hills Dip Brow pomade sävyssä Auburn ja olen aivan myyty. Tarpeeksi tumma punertava ja purkki kestää varmasti ikuisuuden. Pesuainerintamalla päätin ottaa riskin tuoksuherkän nirppanokkani kanssa. Löysin Prismasta Maison Belle-pesuaineita ja pullo erottui Omo-rivistöstä edukseen. Nappasin putelin ja kyljessä luki Cinnamon. Pidän kanelin tuoksusta,mutta en ole vielä varma meneekö nenäseulan läpi. Sen näkee kun pesee useamman koneellisen, alkaako nenä vuotaa vai päätä särkeä. Jouluhössötykseen osallistuin vähän paistamalla kinkun ja tekemällä laatikoita itse.

Ruokanatsi, natsimutsi ei anna lapselle ruokaa eikä herkkuja

Asia joka nostaa vehkeen otsalle: Lapsen ruokailu/ruokailutottumukset. Inhoan selkärangattomuutta herkkujen suhteen koska pitäisi olla esimerkkinä. En aio uhkailla enkä kiristää tai lahjoa jälkiruualla saadakseni lapseni syömään. Sitä syödään mitä on tarjolla vaikka ei olisikaan lempiruokaa. Aina ei voi miellyttää. Pakko ei ole syödä, sitten kokeillaan myöhemmin uudestaan jos on tarpeeksi nälkä. Täysin uusien ruokien kanssa tämä ei päde koska ei voi olettaa lapsen syövän lautasellista sellaista mitä ei ole edes ikinä maistanut. Kuvittelen että joku tarjoaisi minulle ison satsin etanoita. No en söisi, maistaisin korkeintaan. Mutta jos näen että kyse on puhtaasti nirsoilusta niin että ruoka joka on ennen mennyt ihan hyvin ei nyt menekään niin en tarjoa mitään helpompaa vaihtoehtoa. Sitten voi olla syömättä kokonaan. Asiasta ei tarvitse tapella, eikä tarvitse kontata lapsen perässä että ota edes yksi lusikallinen pliis, eikä mitään "söisit edes jotain" jonka jälkeen ojennan lapselle herkumman vaihtoehdon. Niin mulle on kotona opetettu. Syömisessä oli selkeät säännöt eikä ollut pakko syödä. Kyllä sen tiesi sitten jos jätti syömättä, nälkä tuli mutta ei ollut mitään asiaa jääkaapille notkumaan leivän tai muun herkumman perässä. Sitä syötiin mitä oli tarjottu. Osasyy tiukkaan ruokakasvatukseen nirsoilun suhteen varmaan johtui siitä että ei ollut varaa valita. Oli siis rahallisesti tiukkaa. Näen punaista joka kerta jos näen nirsoilevan lapsen ja vanhemmat taipuvat lapsen tahtoon koska eivät jaksa tapella asiasta. Ei lapsi nälkään kuole muutaman päivän aikana jos syö vähän vähemmän. Okei, ehkä mun menetelmä sisältää vähän kiristystä ja olen saanut arvostelua siitä että en anna periksi. Mutta jos antaa helposti periksi lapsi oppii käyttämään sitä. Herkkuja en kiellä, voi niitä syödä joskus ja kohtuudella. Yritän suhteuttaa herkkujen määrän lapsen kokoon. Pari palaa suklaata kaksivuotiaalle on ihan tarpeeksi, samoin puolikas pulla tai kourallinen sipsejä. Satunnaisesti.

Kana-aivon univaje

Vaihtelevaa vauva-arkea. Joskus saa nukkua yöt parilla heräämisellä, toisinaan koko porukka kuuntelee kitinää ja huutoa aamutunneille asti. Mahan kuplimisen voi kuulla kauas joten ei epäilystäkään mistä vaivat johtuvat. Heruminen tuntuu siltä kuin maidon tilalla olisi kiehuvaa vettä tai joku iskisi neuloja tisseihin. Onneksi joka kerta ei satu. Maidon ja tissin suhteen tyttö on paljon ahneempi kuin esikoinen oli aikoinaan. Toisesta rinnasta ei saa kunnolla otetta joten ilmaa menee sen mukana paljon. Esikoinen on ollut itkuisempi ja hakee huomiota meiltä enemmän. Pahoittaa mielensä myös helpommin ja kärsii univaikeuksista. Onneksi se on ohimenevää. Vauvaan suhtautuu positiivisesti, haluaa osallistua kylvetykseen, tuo hoitovälineitä ja reagoi huutoon huolehtimalla. Toivottavasti tämä säilyy eikä muutu leluilla heittelyksi ainakaan ihan heti. Ehtivät nahistelemaan keskenään myöhemmin :D

Kankeaa

Erittäin kankea alku uuden lapsen kanssa. Arkirutiinit esikoisen kanssa heittävät päälaelleen ja orastava uhmaikä jyllää päälle univelan kasvaessa luvattomiin mittasuhteisiin. Mies on keskittynyt esikoisen hoitamiseen pääosin ja minulle on jäänyt vauvan hoito. Poden järjestelystä huonoa omaatuntoa koska esikoinen osaa viedä aikuisesta mehut hyvin tehokkaasti. Ja jatkuva jalan polkeminen joka hemmetin asiasta on raivostuttavaa. Isi! Äiti! Joo! Ei! Ääää! EI! Joo! + päälle itkupotkuraivari jos seisot tumput suorina vaatimusten edessä. Mut on aika vaikea olla kylla ja ei samaan aikaan. Kankealla alulla meinasin univelkaa jonka en muistanut olevan ihan tätä luokkaa. Päivisin en saa unta vaikka makaisin sängyssä, silloin kaveri nukkuu pitkiä pätkiä kaikessa rauhassa. Yöllä ei ole hyvä sylissä mitenkään päin, eikä myöskään ole nälkä tai vaippaan liittyvää. Välillä havahdun nukkuvani istualtaan sohvalla vauva sylissä, joka myös on nukahtanut jossain vaiheessa. Kömmin sänkyyn ja juuri kun saan kammettua itseni peiton alle koko rumba alkaa alusta. Mutta parissa kuukaudessa helpottaa :)

Täsmällinen muksu

Laskettu aika koitti 16.10, mitään ei tapahtunut. Oli ihan normaali päivä ja meillä kävi vieraita yms. Heräsin 17.10 kolmen aikoihin kipeään uneen. Näin unta synnytyksestä ja kivusta, enkä ollut varma oliko kipu totta vai ei. Supituksia tuli mutta eivät olleet kovinkaan kipeitä, ajattelin vain että pieru kiertää koska täysi rakko tai ilmainen vatsa saivat aiemmin ikävää kipua vatsan alueelle harjoitussupistusen aikana. Tunti heräämisestä alkoi olla todella kipeää ja siirryin kuumaan suihkuun, väliä supistuksilla oli kuudesta neljään minuuttiin. Viiden aikoihin kiemurtelin kivusta ja soitin vanhemmilleni että lähtevät tulemaan koska en enää kyennyt suihkusta pois. Ei tarvinnut herättää esikoista kun äiti jäi hoitamaan. Kuuden aikaan lähdimme ajamaan sairaalaan ja olin varma että tuskista huolimatta ei ole tapahtunut mitään kummallista aukeamista kohdunsuulla. Ottivat minut sisään n. klo 6.40 ja tutkimuksessa selvisi että olin jo yhdeksän senttiä auki -> suoraan synnytyssaliin ja odottelemaan ponnistamista. Supistukset hiipuivat kuten viime kerrallakin eikä kalvojen puhkaisu auttanut mitään. Tippa käteen ja odottelemaan ja tuntia myöhemmin alkoi ponnistuvaihe joka papereiden mukaan kesti puolisen tuntia. Tuntui ikuisuudelta ja hirveimmältä ikinä. Onneksi viime hetkillä ennen ponnistamista ilokaasu vei pahimman terän kivulta. Tyttö syntyi 8.09. Elämäni kivuliain kokemus, onneksi ei kestänyt kauaa. Esikoisen synnytys alkoi myös yöllä kolmen aikoihin ja sairaalaan lähdettiin puoliltapäivin. Kipu oli mielestäni paljon paremmin hallittavaa tuolloin, nyt se oli sellaista että meinasi taju lähteä. Toipuminen alkoi nopeammin tällä kertaa, eikä tullut kuin pari tikkiä.

Viimeisiä hetkiä

39 viikkoa täysi. Täysi on myös vatsanseutu ja mitta. Maaginen 12.pvä lähestyy jolloin esikoinen syntyi tasan kaksi vuotta sitten. Saa nähdä tapahtuuko kyseisenä päivänä mitään muuta maagista vai haluaako sisarus viettää aikaa ahtaassa yksiössään vielä muutaman viikon. Tuntuu kirjaimellisesti siltä että ahteri repeää ja nivusiin sattuu. Väsymys ei ole ollut niin totaalista kuin aikaisempina päivinä, pieni puuhastelu on auttanut siihen. Tein hapankaalia kolmen kilon kaalista ja jos satsi taas onnistuu, voin tehdä sitten enemmänkin. Hommaa oli tajuttomasti jo tähänkin määrään. En malta odottaa vatsatonta elämää, eikä jakeluun mene että pikkukaveri kohta todella on täällä. Ellei tule yllätyksiä-ikäviä sellaisia. Esikoista odottaessa minulla ei ollut pelkoja mutta nyt tässä raskaudessa olen pelännyt kohtukuolemaa. Pelko ei varmasti hellitä ennenkuin vauva on ulkona ja kaikki on hyvin.

Purnausta

Pakko vähän purnata. En muista että esikoisen odottamisen kohdalla olisi ollut näin vaikeaa. Tuntuu että laatta lentää ja nukun istualtaan. Väsymys on ihan uskomatonta, vaikka omasta mielestäni nukun suht hyvin öisin eikä vauvakaan pidä yöaikaan potkubileitä. Aamulla vasta kun saan aamupalaa tai kahvin juotua. Tämä kaveri ei ole muutenkaan ollut niin vilkasliikkeinen kuin esikoinen. Toivottavasti ei ole sitten muuten rauhaton syntyessään. Alkaa pikkuhiljaa laskeutua lähtökuoppiin koska häpyluuta ja nivusia aristaa. Tunnen samalla nipistelyä kohdunsuulla jos tulee potkuja palleaa kohti.

poks poks

Tasan 37 viikkoa kasassa. Päässä on alkanut flippaamaan kunnolla, joko syksystä tai raskaudesta johtuen. Fiilikset ovat usein pohjalukemissa ja olen valmis heittämään avon ja pojan rotkoon tai vaihtoehtoisesti hyppäämään sinne itse. Mikään ei huvita eikä innosta, paitsi syöminen. Yleensä en ole suklaan tai herkkujen suurkuluttaja mutta viimeisen viikon aikana on ollut ihan järjettömiä mielitekoja makeaan. Masentaa ja väsyttää. Odotan vain joka päivän kuluvan ohi mahdollisimman nopeasti. Räyhään, turhaudun ja olen perseestä. Tänään tuli tasapaksuus-pillereitä ikävä. Muita vaivoja kuin nuppipuolella ei juurikaan ole. Onhan olo aika raskas, mutta ei satu mihinkään. Liikkuminen on hankalaa, mutta jos menee omaan tahtiin niin ei ongelmaa. Keskiraskaudesta asti oli ihan järjetön hiekan himo, rouhin pahimpaan himoon kuivaa makaronia. Onneksi löysin oikeaa hiekkaa jota voi vielä syödä! Kävin paikallisessa luontaistuotekaupassa ja mainitsin ohimennen himostani niin sain suosituksen Schindelen mineraalijauheesta. Luksusta! Ravintolisä joka on tehty jauhetusta vulkaanisesta kivestä. En välittänyt onko tuote ravintolisä vai ei, kunhan oli sitä itseään-hiekkaa. No ainakin mineraalipuutokset on korjattu ja hiekanhimoa hillitty. Purkissa pohja paistaa mutta luotan että himo laantuu synnytykseen. Ystäväni muisti minua Patykan silmänympärysvoiteella, oli ajatellut itse satsata siihen mutta hän ehti ensin. Olen aika pihi kosmetiikan ja hoitotuotteiden hankkimisen suhteen jos on kyse yli 20 euron tuotteesta, itselleni. Toista on helpompi muistaa jos on edes vähän hajua siitä mitä toinen haluaa. Sain silmänympärysvoiteen mukana ison läjän näytteitä koska ystäväni on Jolien vakioasiakas :) Itselleni en ole vielä tilannut pihiyden ja ikuisen harkinnan takia mitään, mutta näytteiden perusteella ostoslistalle joutuu ainakin Patykan öljyseerumi. Ihoni on aika kranttu voiteiden suhteen (kutisee helposti) joten olen pitäytynyt pelkässä kookosöljyssä.  Saa nähdä saako synnytys taas naamani räjähtämään mukavaan suun/nenänpieli ja silmänympärysihottumaan. Viimeksi painin ihottuman kanssa lähes vuoden kunnes se hävisi itsestään.

Arkistoitavia löytöjä

Ajattelin että mulla ei käy ikinä tuuri. Mut paras tuuri käy kai silloin kun ei etsi mitään. Poikkesin Iha-lähetystorilla, jossa käyn hyvin harvoin. Huonekaluja käyn katsomassa silloin kun käyn. Palloviltti ja nallemakuupussi kustansivat yhteensä 3,5 euroa. Olivat vasta menossa myyntiin joten hintaakaan ei ollut vielä. Makuupussista puuttuu vetoketju mutta se on helposti korjattavissa. 36. viikko pyörähti juuri käyntiin ja toistaiseksi vauva roikkuu mukana. Tekemistä olisi vielä vaikka vauvaa varten kaikki on valmiina. Mutta kaikkea ylimääräistä joita olin suunnitellut. Siivota ja kuurata en aio, se kostautuu eikä hyödytä.

Väsymys

Tänään tasan 34 viikkoa.  Uskomaton väsymys painaa yhdessä päänsäryn ja pahoinvoinnin kanssa, vaikka hemoglobiinikin on noussut. Olo on kesän ja loppukevään jäljiltä ensi kertaa surkea. Voin vain arvailla johtuuko väsymys orastavasta pimeän tulosta ja joka päsähtää päälle lokakuun kieppeillä. Vaiko raskaudesta. Mielessä välähtää jo syksyinen sumupää ja masennuslääkkeet. Ulkoilu on tehnyt terää kun ei tarvitse kotona jumittaa. Mitään kuurailuja tai siivoiluja on turha haaveilla, kroppa ei anna enää anteeksi eikä periksi. On vain puuduttavaa aikaa ja lyllertämistä. Sairaalakassin voisin pakata, mutta eipä siinä pakattavaa ole.

Pyykinpesuasiaa

Päätin siirtyä pesuaineessa kokonaan taas pesupähkinöihin. Keitän niistä litran liuosta kerralla. Tahroihin olen käyttänyt sappisaippuaa. Aiempi kokeiluni pesupähkinöillä karahti siihen kun en viitsinyt keitellä enkä kokenut rumpuun laitettavia kuoria kauhean toimiviksi. Plussaa myös siitä että liuoksella voi pestä myös hiukset vaikka vaatii vähän enemmän vaivannäköä. Litku ei nimittäin vaahtoa kovinkaan kummoisesti joten levittäminen on sontaa. Pesutuloksessa ei ole valittamista kummassakaan pyykissä tai hiuksissa. Tahroja en ole saanut pois pähkinöillä mutta en myöskään millään normi pesuaineillakaan. Viimeisimpänä pesuaineena oli Erisanin hajusteeton. Ei siitäkään ollut valittamista. Pähkinöiden ekologisuudesta voi olla montaa mieltä. Minulle ne eivät sitä ole koska ne tuodaan kaukaa ulkomailta. Myrkyttömämpiä voivat olla kuin normi pyykinpesuaineet. Pidän siitä että siivouskaappi ei notku täynnä erilaisia pulloja, pähkinäliuos on sopinut myös yleispesuaineena ja hätävarana jos tiskiaine on päässyt loppumaan. Eikä haise millekkään. Lopetin Attituden pesuaineenkin käytön tuoksun takia, jokin siinä sai aivastelemaan vaikka pidin tuoksusta pitkään. On mukavampi kun saa itse valita miltä pyykki tuoksuu, olen käyttänyt pähkinäliuoksen sekaan eteerisiä öljyjä (laventeli, ylang ylang tai eukalyptus). Tietysti vähän arveluttaa kuinka pahasti jämähtävät pesukoneen sisään, mutta pesuainelokero ei ainakaan haise öljyjämille eikä pesukone. Ostin taannoin vaatepaketin huutonetistä ja nyt on projektina saada vaatteista pesuaineen ja ummehtuneen haju pois. Vaikuttaa siltä että vaatteet ovat joskus unohtuneet koneeseen eikä ummehtunut haju ole niistä lähtenyt, sitten asiaa on paikkailtu voimakkaasti tuoksuvalla pyykinpesuaineella ja huuhteluaineella. Käry on ihan käsittämätön. Pesin koko satsin 70 asteessa soodan ja etikkalorauksen kanssa, tuoksuvat vielä pesuaineelta ja ummehtuneen haju on pääosin kadonnut. Olen aika hanakka pesemään lähes kaikki 60 asteessa, mutta mielestäni silloin voi käyttää pikapesua ja vähemmän pesuainetta. Korkeampi lämpö puree rasvaan paremmin, eikä meillä ainakaan pesukoneessa ole koskaan ollut hajuongelmaa. Saattaahan vaatteista väriä päästä kun pesee 60 asteessa, mutta ostan kaikki vaatteet käytettynä joten "esikulahdutus" on jo tehty.

Ratkaisu kommentointiongelmaan?

Noniin uutta yritystä. Nyt sain jopa muokattua blogia ilman herjauksia. Valitin avolle eilen bloggerin perseilystä eikä mieleen edes juolahtanut että syy saattaisi olla selaimessa (Firefox). Vuodelepopäivien aikana datasin miekkosen kännykällä (itsehän en sellaista kamaluutta omista... :D) ja huomasin että kommentointi onnistuu ihan mutkitta. Sain mielenrauhaa eilen kontrollikäynniltä ja lääkäri oli sitä mieltä että aikaa ei enää varata ellei tule jotain yllättävää. Eli vauva ei ole ainakaan toistaiseksi putoamassa kyydistä vaikka olin ihan varma että nyt tulee. Kaveri on päiväsaikaan rauhallisempi ja öisin alkaa vatsan ja kylkien heiluttelu. Unettomuus vaivasi meitä kaikkia viime yönä. Esikoinenkin heräsi yöllä ja lähti sängystä taapertamaan, eikä olisi uni tullut uudelleen millään. Normaalisti ei heräile. Itseäni valvotti vauvan potkiminen, särkevät käsivarret ja älytön kutina. Tuntui että kutisee korvakäytävissä asti, mutta en ihmettele-sängyssä oli aika reippaasti hiekkaa. Kuuma suihku auttoi särkeviin käsiin, mutta huomasin ihon olevan niin kuiva että hilseilee. Ei harmita että kesä alkaa olla mennyt, jotenkin tuntuu mukavalta katsoa lehtien ja ruohon kellastumista. Samoin pimeneviä öitä ja alkusyksyn öistä hajua. Aiemmin inhosin syksyä, se oli masentavaa. Nykyisin masentavaa on vain loskakelit ja harmaat talvet.

Kiire on kirpulla

Kauhee kiire uudella muksulla on näköjään ulos. Nyt on rv.31 tasan ja toissapäivänä alkoi taas supistelu. Ovat aika säännöllisiä, mutta eivät kipeitä. Mitään muuta outoa en ole huomannut. Viimeksi kivuton supistelu oli saanut muutoksia aikaan. Eilen makasin koko päivän sängyssä ja vasta illalla alkoi helpottaa. Ei tunnu keilapalloa haaroissa, mutta alavatsalla kyllä. Ihmettelen nopeaa aikataulua kun esikoisen kohdalla kivutonta supistelua oli rv.24 alkaen aika runsaasti ja kävelin töihin monta kertaa viikossa (meno-paluu 8km). Vasta rv.36 neuvolakorttiin on merkattu kohdunsuun pehmentyneen ja kaulan pituudeksi 1,5 cm. Uudelleensynnyttäjänä näköjään paikat falskaa ja pahasti...

Onnellinen loppu

Viikkoja kasassa tasan 30, vauva kieppuu edelleen mukana (onneksi). Kontrollissa määrättiin lisää vuodelepoa, mutta oman voinnin mukaan olen ollut jalkeilla. Näillä helteillä rasittuu huomattavasti helpommin joten mitään ihmeitä ei pysty tekemään. Vauva on edelleen aika alhaalla, mutta tällä kertaa ultraaminen oli helpompaa. Yöunet ovat kadoksissa, kun vatsassa alkavat möyrintäkestit yöksi. Sain todeta myös että joskus tarinoilla on myös onnellinen loppu. Hellu livahti kuukausi sitten ulos emmekä saaneet sitä kotiin kutsumalla tai loukuttamalla. Oma vointi ei antanut enää periksi että olisin voinut jatkaa metsässä pyörimistä. Vajaa viikko sitten kaveri soitti että kissamme on parin talon päässä maukumassa. Kaverin tyttöystävä sai napattua Hellun syliin ja kävin hakemassa sen kotiin. Mikä onni, olin jo luovuttanut. Ajattelin että näillä helteillä ei varmasti selviä kun ei ole edes satanut. Eläinlääkärikäynnillä ei paljastunut mitään, mahan alta ja taipeista leikattiin turkki pois kun oli takuttunut ihoon asti. Mukaan matolääkitys. Laihtunuthan tuo oli mutta se on pieni juttu, eikä tehnyt pahaa. Ylipainoa on ollut mutta nyt on aika sopiva. Onnea :)  Toisen tulokkaan kanssa olen ajatellut taas kestovaippoja. Minun piti esikoisen kanssa kestoilla mutta koin sen vaikeaksi, kaikki oli silloin uutta ja stressaavaa. Nyt on oma pesukonekin niin se helpottaa. On kuorivaippaa ja sisäimuja, taskuvaippoja seka AIO-mallisia. Villahousut pitäisi vielä hommata niin voisin kokeilla myös harsoja. Olen jotenkin paljon luottavaisempi nyt kaiken suhteen, mutta sitä on vaikea sanoa mitä synnytyksen jälkeen tapahtuu. Tuleeko masennuksen monttu? Onnistuuko imetys? Onko vauva kärttyinen? Ja mites esikoinen reagoi? En oikein malttaisi odottaa, muistan esikoisesta vain mukavat asiat vauva-arjesta. En väsymystä, en stressiä, en yöllisiä kiukkuja. Saa nähdä ;)

Ei mee kuten viimeksi

Edellinen raskaus sujui kuin suoraan oppikirjoista. Samoin ei ei taideta mennä tällä kertaa. Viikkoja oli kasassa 28+1 kun alkoi supistella. Ei kivuliaasti, mutta säännöllisesti. Loppua ei näkynyt vuorokaudenkaan jälkeen. Kävin päksissä näytillä ja yöllä uudelleen kun jatkuivat vaan. Sain lääkettä ja jäin yöksi tarkkailuun. Aamulla jatkuivat, mutta asettuivat kumminkin. Sain päättää jäänkö sinne vai tulenko kotiin vuodelepoon. Kotiin tulin ja 5.8 on kontrollikäynti. Toivottavasti saan myös silloin tulla takaisin. Levolla supparit ovat pysyneet kurissa, toinen huolenaiheeni on lyhentynyt kanava ja laskeutunut vauva. Toivottavasti lantioon laskeutuminen ei provosoi supistuksia jatkumaan jos alkavat taas. Olisi kiva pitää vauva mukana vielä vähintään 2kuukautta.

Viiraa

Kissa on ollut kateissa kolme viikkoa. Näköhavaintoja on, mutta silti en ole nähnyt itse karvaakaan kissasta katoamisen jälkeen. Loukku ei auta, huutelu ei auta, tuntuu että mikään ei auta. On ihan mieletön säkä että saisin kissani takaisin. En edes halua ajatella mahdollisia kärsimyksiä. Ilman ruokaa kissa pärjää, mutta entäs vesi? Näillä helteillä nestehukan mahdollisuus on suuri. Ja jos kissa kärsii tai tekee kuolemaa niin se koittaa piiloutua. Pinna on muutenkin alkanut taas kiristyä uhkaavasti. Väsymys ja ahdas olo tekee tehtäväänsä, mut nehän on vaan tekosyitä kiukkuun. Eikös vaan? Nostan hattua yksinhuoltajille ja vielä enemmän sellaisille yksinhuoltajille jotka eivät saa lapsiaan mihinkään hoitoon--edes joskus. Miten hermo kestää? Kuvia olisi ollut kiva laittaa kirppislöydöistä, mutta yllätysyllätys, tästä läävästä ei löydä mitään. Kameran piuha on kadonnut kuin pieru saharaan. Löysin Finelin Kehrä kahvipannun viidellätoista eurolla. Väriltään punainen ja mallia vauvapannu (0,6l) Ei ihan priima, mutta erittäin siisti. Sisältä valkoinen eikä kolhuja, kannessa puolen sentin lommo reunassa, ei kumminkaan mene läpi asti. Täytyy pestä huolella koska kyllähän tuossa kaffet ja teet keittelee. Veikkaan että myyjä ei ole tiennyt mitä myy, hintalapussa luki vain emalipannu. Tänä kesänä olen tehnyt rusketusennätyksen, ja viimekesäisen kärytyksen takia varmaan tarttuukin tänä kesänä paremmin. Eikä väri ole oranssi.

Katoamisia

Kissa livahti rappuun ja sitä kautta ulos. Neljä päivää surua, turhautumista ja odottelua. Sekä päätöntä juoksentelua lähialueen metsissä. Paskinta on ettei voi tehdä asialle mitään sen jälkeen kun katoamisilmoitukset on jaettu. Kissan hakeminen metsästä on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Ei jälkeäkään. Enkä mä jaksa enää mahani ja kipeiden jalkojeni kanssa päivystää ulkona jos vaikka näkyisi jossain. Koitan vielä loukuttaa kisua lähimetsästä ja mahdollisesti ilmoittaa vanhoihin asuinpaikkohini jos kissa on hakeutunut "kotiin". Saman tien varrellahan nämä kaikki ovat ja tähän uuteen paikkaan muutettiin vasta muutama kuukausi sitten. Suru alkaa pikkuhiljaa vaihtua suuttumukseksi ja pettymyksiksi, mutta ei se muuta sitä että haluan kissani kotiin. Kaiken päälle yletön raskausväsymys ja kiukutteleva pikkupoika joka vaatisi myös huomiota osakseen. Mutta kun en mä jaksa, koko pakka on mennyt sekaisin kissan takia. Olen jotenkin lamaantunut eikä arki pyöri samaan malliin. Kohta kaikki kynnetkin on taas syöty, no kerkesiväthän ne olla muutaman kuukauden rauhassa muuton jälkeen.

Cashewin taikaa

Pakko se on myöntää että leivän puputtaminen ei sovi mun vatsalle ollenkaan. Satunnaisesti kyllä, mutta jos joka aamu vetäisee aamupalaksi leivänkänttyä niin vatsa pistää protestit pystyyn jumittumalla. Sama koskee muidenkin vehnätuotteiden käyttöä.Nuudelit ja pastat aiheuttavat samaa suurina määrinä, joten lisukkeena sillointällöin ei ole haitaksi. Nyt raskauden aikana vatsan jumittuminen on vielä karseampaa kuin normaalisti joten olen kiinnittänyt siihen huomiota jottei tarvitse kärvistellä ison mahan kanssa vatsakivuissa. Maidosta ei ole onneksi tullut koskaan oireita, ellen nauti päivässä mukitolkulla. Ja koska juon himona kaakaota niin minkäs teet, maitoa menee... Parhaaksi maidonkorvikkeeksi olen todennut cashewpähkinöistä tehdyn juoman. Ostamalla kilon cashewpähkinöitä kerralla säästää hinnassa, eikä tarvitse heti olla ostamassa uutta. Kilon pussi luomucasheweita maksaa paikasta riippuen 17,50-25 euroa. Tässäpä ihan perusresepti jolla olen cashewit surautellut juomaksi.
2,5 dl (kaksi isoa kourallista) cashewpähkinöitä
vettä sen verran että pähkinät peittyvät. Liota pari tuntia minimissään ja yön yli jos huvittaa.
Kaada pähkinät liotusvesineen tehosekoittimeen ja hurauta täydellä teholla kunnes on sileää.
Lisää 8dl tai litra vettä ja sekoita taas.
Oman maun mukaan voi makeutukseen käyttää hunajaa tms.
Itse laitan ruokalusikallisen hunajaa ja saman verran Steenbergsin luomuvaniljauutetta. Uute on alkoholipohjainen ja jos vierastaa liköörimäistä makua (joka saattaa maistua annostelusta riippuen) niin kannattaa käyttää jauhettua vaniljaa. Onneksi cashewjuoma antaa määränsä vuoksi uutteen maun anteeksi, toisin kuin mukillinen kaakaota johon lisään uutetta saman verran kuin litraan cashewjuomaa :D Osa siivilöi pähkinäjuomat mutta juon sakkoineen päivineen niin ei mene mitään hukkaan. Soijamaidosta en ole innostunut, maistuu jauholle :/

Blogipostaus kysymysmuodossa

Ahh, tulee niin mieleen jonkinasteinen teiniaika. Silloin harrastin kysymyspostausten tekemistä ahkerasti, samaan tahtiin aina poistin edelliset. Kämppä on kuurattu ja imuroitu, Ville toi mäkkisafkaa yllärinä kotiin tullessaan :D
 Lempieläin? Kissa, mikäpä muu
Lempilaulaja(t)? Anneke van Gierspergen (The Gatheringin ex-laulaja)
Lempiruoka? Oon niin kaikkiruokanen että nälkäsenä kaikki
Lempipaikka? Koti
Pahin pelko? Että jotain pahaa sattuisi lapsille, tai joku veisi ne pois. Kaikki muut pelot tuntuu siihen verrattuna ihan minimaalisilta. En edes muista millasia asioita pelkäsin ennen kun oli lapsia.
Lempiurheilu? Ei taida sellaista ollakaan :D
Mitä teet vapaa-ajalla? Kiertelen kirppiksiä, makaan sohvalla syön mieletöntä ruokaa.
Lempi hedelmä ja marja? Mango ja punaherukat
Lempiaine koulussa? Varmaankin biologia
Onko teillä "tiivis" perhe tai siis ootteko tositosi läheisiä? Njää, oman perheen kesken joo mutta mun vanhempien kesken ei.
Viihdytkö mielummin kotona vai reissussa? Kotona, reissaaminen on väsyttävää yleensä.
Jännittääkö ens vuos vai ootatko enemmän innolla? Kumpaakin, uusi vauva, mahdollisesti raskaampi arki. Saa nähdä kuinka ämmän käy.
Tykkäätkö touhuta pienten lasten kanssa?  En
Onko sulla jo jotai ajatusta siitä mikä susta tulee isona? Mähän olen jo iso, mut en tiiä edelleenkään.
Unelma jonka haluaisit toteuttaa? Lapissa olisi kiva käydä, se on ainakin sellainen todellinen unelma joka on mahdollisesti toteutettavissa. Materialistinen haave olisi ostaa joskus Patykan tuotteita.
Lempivaate? Kaikki värikkäät, kunhan ei ole sinistä
Lempipeli? Lautapeleistä varmaan Monopoli ja Afrikan tähti, tietokoneella World of Warcraft
Mitä odotat tulevalta? No ettei masentaisi enää niin paljoa ja olisin motivoituneempi elämääni. Se vaatisi että tekisin asialle jotain mutta ei vain saa aikaiseksi. Pelkkä masennuslääkitys ei ole ratkaisu ikävä kyllä :/
Asia johon olet koukussa?  Vaniljakaakao ja riisikakut
Unelmien lomakohde?  Mökki takahikiällä jossa pääsee ongelle ja on hiljaista
Onks teil omakotitalo?  Ei olee
Ooks sä värjänny sun hiuksia? Joo yli kymmenen vuotta.
Kesä vai talvi (miksi)?  Kummatkin. Tykkään helteestä +25 ja jäätävästä pakkasesta -20. Ei vaan ole parempaa.
Talon väri? Punainen
Onks kukaa poika ikinä myöntäny tykkäävänsä susta? Näköjään, jostainhan ne lapsetkin on tullu :D 
Allergiat? Ei ole mitään
Top5 ohjelmat? Matlock ja Game of Thrones, siinähän ne taitaa olla. En juurikaan katso telkkaria.
Biisi jota kuuntelet eniten?  The Gatheringin biisit
Paha tapa?  Negatiivisuus, kynsien pureskelu, mäkättäminen joka lähtee helposti lapasesta.
Lempikarkki? Noitapillit ja happamat aivokarkit joita saa R-kiskalta (en muista nimeä)
Mikä saa sut pelkäämää pahempaa huomista?  Varmaan se että olen pessimisti ja nykymaailmassa on liikaa paskoja asioita joille ei vain voi mitään. Parempi kun tietää maailman menosta mahdollisimman vähän.
Valvonta ennätys? Kolme vuorokautta
Onko sulla serkkuja? On vissiin seitsämän kipaletta.
Kenelle pystyt puhuu kaikesta? En kai kellekään.
RAX vai Hese? Rax
Enkun kieliset laulut vai suomen? Suomi
Lemppari kouluruoka? Maksakastike
Oliks syntyny kun sun äitin ja iskän häät oli? No en
Noloin asia mitä oot tehny joskus ala-asteel? Olin olemassa ja se että sanoin opettajaamme (mies) koko luokan kuullen äidiksi :D
Kumpaa osaat tehä paremmin: kampauksii vai kynsii? Kynsiä
Tykkääks hoitaa puutarhaa? Jos olisi niin ehkä
Minkä ikänen olit kun nukuit vielä pehmolelun kanssa? Nukun joskus edelleen, niihin on hyvä nojailla
Lempparijäätelö? Aino suklaa
Paras paikka shoppailla?  Kirppikset ja antiikkiliikkeet
Paras loma? Mökkireissu Kangasniemellä
Miten rentoudut? Laitan tuoksulyhtyyn jotain kivaa ja luen
Pidätkö itseäsi kauniina? Ihan siedettävänä
Mitä mieltä olet ala-astelaisista? Lapsia
Unelmapoikaystävä? Rehellinen
Onks suhun helppo tutustuu? Ei, en välitä juurikaan vieraista ihmisistä.
Ootko ikinä ollu kännissä?  Tjaa kuinkakohan monen monta kertaa.
Oletko tyytyväinen tämänhetkiseen elämääsi? Pääosin kyllä
Onks noloo kysyy alax? Ei kai, mut asian voisi muotoilla toisinkin...
Moneen valvot arkena? Kymmeneen
Miks päätit alkaa bloggailee? Koska halusin purkaa mun ajatuksia jonnekkin.

Hammaslärvässä

Kävin hammaslääkärissä tarkistuksessa, joka pitäisi tehdä kolmen vuoden välein. No kävin 2011 ja minut lähetettiin tuolloin hammaskiven poistoon. En muista kävinkö raskauden puolivälin tarkistuksessa 2012, mutta nyt normi tarkistus ajoittui sopivasti viikolle 22. Ei reikiä ja kaikin puolin hampaat hyvässä kunnossa. Kuulin ensi kertaa myös sen että raskaus itsessään ei vie hampaita, mutta on monta rekijää jotka raskauden aikana johtavat reikiintymiseen yms. Sylki muuttuu raskauden aikana erilaiseksi, lisäksi monet mielivät makeaa ja napostelevat jatkuvasti. Yhtälöön kun lisätään vaillinainen hammashygienia, oksentelu ja perintötekijät niin soppa on valmis. Ilmeisesti mulla on käynyt säkä monessakin asiassa ja elämäntavat on kunnossa. En ole juurikaan makean ystävä, enkä limsojen tai mehujen. Syön aika säännöllisesti ja harjaan hampaat myöskin säännöllisesti. Olen koittanut päästä ylenmääräisestä jynssäämisestä eroon, koska huomasin että se ärsyttää viisurin tulehtumaan. Perintötekijöistä en viitsi sanoa mitään kun katsoo isäni ja äitini kalustoa.... Kysyin myös että viekö vauva kalkit hampaista raskausaikana. Ei kuulemma vie. En tiedä nyt ketä uskoa, mutta taidan olla vain kiitollinen että hampaat on ja jatkan samalla linjalla kuin tähänkin asti.

Dyykkauslogiikka

Pohdiskelin tässä ruokajonotoimintaa yms. En ole varma, miten isot kaupat toimivat asian suhteen. Eli antavatko ne ruokaa lahjoituksina ruokajakoon, vai joutuuko niistä maksamaan pienen korvauksen. Ainakin suuri osa vanhenevista tuotteista lentää roskiin, eli menee hävikkiin. Silti ei saa käydä dyykkaamassa sapuskaa kaupan roskiksesta. Ymmärrän että vanhaa ei saa myydä koska silloin kauppa joutuisi vastuuseen mahdollisista ruokamyrkytystapauksista. Mutta mun mielestä jos heittää jotakin roskiin, silloin tuote siirtyy -ei kenenkään-maalle-. Mutta ei kauppojen tapauksissa. On kai laitontakin dyykata kauppojen roskiksista. Mikä järki? Ei tule voittoa eikä kolise kaupan kassa yhyy. Sekö se suurin syy on? Raha. Se on ainakin yleensä suurin syy vitutukseen. Ei se että sitä ei ole, vaan se että raha määrää liian usein tahdin ja arvon. Mun mielestä tarve on parempi arvon määrittäjä. Mut siinäkin raha tulee usein esiin. Vaihtokauppa tarpeen mukaan. Esimerkki 1. Vaihtaisin mikron kahvinkeittimeen koska keitin on rikki enkä tee mikrolla mitään. Johon toinen osapuoli vastaa:No mutkun en mä voi vaihtaa toi sun mikros makso satkun vähemmän kun mun kahvinkeitin, jään siis häviölle. Lopputulos: Keitin jää nurkkaan pyörimään jos sen saisi myytyä, samoin mikro jos senkin saisi myytyä. Loppupelissä kumpikin taitaa päätyä vain kaatopaikalle romuksi koska eihän niillä tee mitään eikä mene kaupaksi.

Tavallinen aamu?

Kummallisia aikoja herätä, puoli kuusi. Eilenkin. Flunssa tai auringonnousu herätti. Veikkaan jälkimmäistä koska flunssa iski kunnolla vasta eilen illalla. Neljän päivän Lohjan reissukin meni pääosin hyvin, lukuunottamatta paria ärrimurrikohtausta jotka johtuivat nälästä. Kirppispäivänä kierrettiin kolme kirppistä+kierrätyskeskus. Pääkaupunkiseutua vaivaa sama tauti kuin paikallisia kirppiksiä täällä. Jos lastenvaate on värikäs tai froteeta, hintaa on vähintään viisi euroa, kunto saa olla huonokin. Käytetyistä lastenvaatteista suostuisin maksamaan maksimissaan viisi euroa. Mut en ole shoppailija (enää) koitan tehdä löytöjä. Yleensä en osta kosmetiikkaa kirpuilta mutta nyt tein poikkeuksen. Näin Zuiin paketissa olevan meikkipuuterin, avasin rasian varovasti (vaikka ei saisi, tuhmaa). Pinnassa oli yksi kevyt sipaisujälki sormesta tai ohuesta siveltimestä. Muuten pinta oli koskematon. Vilkaisu sävyyn sanoi Ivory, joten vaaleaa ilmeisesti. Koko löytö kaksi euroa! Tosin myyjälle se on ollut ilmainen, paketin kyljessä lukee promotional item. Sävy oli juuri passeli nyt kun olen saanut vähän väriäkin. Pikainen googletus paljasti että sävy Milk on vaalein ja Ivory toiseksi vaalein. Tuntuu kummalta ettei tarvitse pakkeliostoksilla enää katsoa sitä vaaleinta sävyä ja todeta että liian tummaa on. Ihoni sävy on tummunut viiden vuoden aikana jonkin verran. Liekö ikä tai raskaus. Maha kasvaa, isompi se on viikkoihin nähden kuin viimeksi. Esivenytys on suoritettu. Tänään esiliinaksi siskon asuntonäyttöön ja auton palautus Lahteen. Pitäsköhän kipasta Cetorin kautta? Plussaa pääkaupunkiseudulle siitä, että luonnonkosmetiikkaa kuten Frantsila ja Lavera saa normi marketeista.

Perus

En käsitä miten aamut voivat olla mielettömän hyviä, lähes aina. Päivä lähtee usein alamäkeen puolenpäivän jälkeen. Poikkeuksellisesti eilen oli hyvä päivä lähes koko päivän. Hermot menivät vain pari kertaa sen 20 sijaan. Onkohan mulla joku tapavitutus? Märisen joka asiasta helposti, vähän samaan tapaan kuin varvasta iskisi pöydän reunaan aina ohi kulkiessaan. Ei se kivaa ole mutta en osaa tehdä asialle mitään. On yksinkertaisesti paljon asioita joille en vain voi mitään, silti raivottaa ankarasti vaikka ajattelisin asian niin. Ei pitäisi takertua kaikkeen typerään. Löysin kirjastosta Neil Gaimanin sarjiksia, jäin koukkuun. Luin viime kesänä Sandmania vahingossa, ja nyt olisi kiva lukea kaikki. Saatavuus on vain hyvin rajallinen ainakin suomeksi. Voisi tänään vielä lähteä rantsuun koska huomenna on lähtö Lohjalle ja säät viilenevät hetkeksi.

Purnausta nykyajasta.

Kävin tänään keskustelua nykymaailmasta ja siitä mitä oli joskus. Kaipaan yksinkertaista elämää. Voisin omilla valinnoillani tehdä elämästäni yksinkertaisempaa. Joskus ei ollut miljoonaa vaihtoehtoa kaupoissa (eivätkä kaupat aina auki), ei nettiä, ei kännyköitä. Ei valintojen mahdollisuutta. Eikä myöskään yksinkertaisuutta. Mahdollisuuksien vuoksi arki jää tyhjäksi kun ei tarvitse nähdä vaivaa. Turhautumista ja sitten maleksitaan koneella tekemässä tyhjää. Tai ainakin arjen tyhjyys vaikuttaa minuun turhauttavasti ja lamauttavasti. Mietin jos ei olisi sähköjä eikä juoksevaa vettä ja asuisi korvessa. Arki kuluisi luultavasti työn parissa, käytännön hommia jotka ovat arkirutiinia. Ne veisivät suuren osan ajasta. Veden haku, ruuan laitto ja kaupassa käyminen. En usko että aivan syrjäseuduilla kipaistaan tuosta vain kauppaan hakemaan tarvittavia. Kauppa-auto käy kerran viikossa, tai bussi kirkolle tulee pari kertaa viikossa, aamuisin ja iltaisin. Mietippä siinä sitten millä täytät muka tyhjää aikaa. En usko että siihen on joskus ollut aikaa. Ehkä se oli enemmänkin kaupunkilaisten ongelma, nykyisin lähes kaikkien. Netti ja valintojen viidakko tunkeutuu kotiin, kauppoja on joka kulmalla ja ne ovat auki aamusta iltaan. Viikonloppuisinkin ja pyhinä. Ei ainakaan kannusta ihmisiä suunnitelmallisuuteen. Aina on oltava saatavilla joka paikassa. Ihmiset kännyköiden päässä 24/7 ja palvelut auki aina. Pyllystä. Voin mielestäni purnata asiasta vaikka mulla ei olekaan vanhasta ajasta kokemusta. Lapsuudesta on.

Bloggerin taikaa

Blogger on ihan täysi paska. En pääse edelleenkään kommentoimaan toisten blogeja. Kommenttikentästä teksti häviää bittiavaruuteen kun painaa lähetä. Jos yritän kirjautua käyttäjäraadin nappulan kautta niin uusi ikkuna herjaa ettei pysty käsittelemään komentoa, yritä hetken kuluttua uudelleen. Omaan blogiin pääsen kirjautumaan ilman ongelmia, mutta muiden blogeihin siirryttäessä näyttää etten ole kirjautuneena.

päiviä

Harvemmin olen mikään mehustaja-ihminen, olen pikemminkin valittaja. Tänään poikkeuksellisesti oli ihan loistava fiilis jota en kykene sanoin kuvaamaan. Monen tekijän summa kuten sää, hyvä löytö kirpulta, kiltisti oleva poika jonka kanssa söimme pehmistä kaupunkireissulla. Takaisin tullessa oli pääskysiä, onkijoita, virranvierus maisemat. Kaikki ulkoisia tekijöitä mutta mitä siitä, se vei omia ukkospilviä kauemmas. Tuntuu että asun sellaisen ukkospilven sisällä. Jotkut asuvat, tiedän pari muutakin. Vaikea sitä on poiskaan saada kun tuntuu ettei ole mitään muuta. Ehkä niitä kirkkaita ja hyviä hetkiä arvostaa enemmän. Näin ainakin näen asian. Jos olisi aina vain hyvää niin olisko mikään parempi odottamisen arvoista. Porukoilta pölläsin keittiöön Livalin "peltipurkki" valaisimen. Eilen kirpulta löysin verhot. Otin ne mukaan vaikka vierastan sinistä, mutta tarkemmin ottaen verhot ovat turkoosit. Sininen on kalseaa.

Vammakamera näyttää sinistä.

Lival peltipurkki

Mikä viehättää?

Mietin omia mieltymyksiäni eri aikakausiin niin pakko sanoa että 70-luku pomppaa aina kaikkein rakkaimpana. En osaa selittää sitä mitenkään eikä mulla ole henkilökohtaisia muistoja kyseiseltä vuosikymmeneltä. Värikkyys, musiikki, hiustyylit, kodinkoneet, autot yms. Melkein kaikki kyseiseltä vuosikymmeneltä oleva viehättää. En sanoisi että kodinkoneet ovat olleet tuolloin kauhean kauniita, mutta värikkäitä kyllä. Voisin jonkun oranssin sähkövatkaimet tai vempeleen kotiuttaa :D Vanhoissa kuvastoissa on kaikkea ihanaa lampuista sänkyihin ja vaatteisiin.

Jos saisin valita

Valitsisin ruoakseni tuoreita marjoja, vihanneksia ja juureksia. Paljon pähkinöitä ja siemeniä. Poden jatkuvasti huonoa omaatuntoa siitä että syön paskaa ruokaa, vaikka onhan sekin jo paljon että teen ruuan itse. Se ruuan paskuus on korvieni välissä, vaikka paskempaakin on kuten valmisruuat. Lihaa söisin vähemmän. Ja miten niin jos saisin valita, saanhan mä valita. Hidaste on vain se etten viitsi ostaa itselleni omia eväitä ja laittaa kahta eri ruokaa koska tässä taloudessa kumminkin syö kaksi muutakin ihmistä ja toinen on tottunut syömään aika lihapitoisia annoksia satunnaisilla mikropitsoilla ja toinen vasta totuttelee ruokien maailmaan. Toinen hidaste on raha. Ostanko kilon pähkinöitä kun samalla hinnalla saan kaupasta kassillisen päivittäisiä ruokatarvikkeita vihreitä unohtamatta. Marjoja kaipaan paljon mutta yksin kerättynä määrä on hyvin rajallinen. Viime kesänä olisi ollut tilaisuus mutta aika loppui kesken ja piti lähteä pois marjametsistä (oli siis mökkireissu) Sitä edellisenä kesänä oli mieletön mustikkasato mutta voin vatsani kohdalta jo niin paksusti parhaaseen mustikka-aikaan ettei metsässä kykkiminen paria tuntia kauempaa tuntunut hyvältä. Toivottavasti sama ei toistu. Vitutushan siinä pääsee jos tänä kesänä käy samoin. Tuntuu että jo nyt voin paksusti. Haluamani ruokavalio vaatisi myös totuttelua uuteen makumaailmaan osittain, eikä omien pöperöidenkään syöminen tunnu kauhean helpolta. Tuntuu että kaikesta on mennyt maku. Se on huono juttu koska olen syöjänä nautiskelija, syön hitaasti ja hartaasti. Yleensä en ota lisää vaikka ruoka olisi mieletöntä, ruuasta menee maku kun nälkä lähtee.

Ei pysty

Taas yksi päivä joka on ihan täysi perse. Viimeinen rutistus ennen muuttoa mutta voimia ei ole tehdä mitään. Ei huvita, ei jaksa, raajat tuntuvat spagetilta ja hengittäminenkin vaivalloiselta. Raskas olo ja kaiken hyvän fiiliksen lisäksi on oksettanut koko päivän. Eli nappiin menee ja oikein kunnolla. Tapetointi jäi kesken kun liisteri loppui ja saadaan homma päätökseen vasta muuton jälkeen. Tai ennen muuttoa. Eihän tää stressaamalla tästä mihinkään parane mutta minkäs teet. Innostusta tai motivaatiota ei vain tule mistään. Jos jotain positiivista pitää saada niin huomisen jälkeen tää koko paska on ohi.

Ahdinkoa

Kiire muutto tulee. Muuttopäivä on 30.4, aiemmin ei taida onnistua laatikollisenkaan vieminen koska saadaan avaimet maanantaina eikä rempan valmistumisesta ole varmuutta kahdenkaan päivän varoajalla. Mulla ei jäänyt kovin hyvä kuva vuokranantajasta vaikka ei asutakaan vielä asunnossa. Eihän se laitonta ole luovuttaa avaimia just viimeisenä päivänä kun on pakko, mutta se hankaloittaa asioita. On pakun vuokraamiset ja muuttoavun kysymiset. Katsoa koska kaatopaikka on auki (ei ole joka päivä) ja loppusiivous. Ihmiset käyvät töissä joten kaikki ajat eivät sovi, myöskin koska on vappu, liikkeet eivät ole samoin auki kuin  normaalisti. No mutta kumminkin liian monessa asiassa on liian vähän pelivaraa. Tänään on sitten tapettien poistoa. Tehdään homma itse ettei mene takuuvuokrasta. Äsken oli hiljainen aamuhetki kun olin yksin hereillä, mutta aina kun koitan kirjoittaa tulee möykkää ja muita häiriötekijöitä ja keskittyminen menee. Koko kirjoittamisesta menee maku. Olis ollut vielä juttua mutta en saa enää kiinni niistä.

Yleissivistävää.

Tuntuu että meillä ei ole mitään perinteitä, ei jouluna, pääsiäisenä, juhannuksena, eikä oikeastaan ikinä. Lapsena joulut ja pääsiäiset näkyivät ja tuntuivat koska koulussa uskonnolliset juhlat ovat osa opetusta. En kuulu kirkkoon enkä usko Jumalaan, mutta lapsena raamatun asiat ja juhlapyhät tuntuivat mukavilta asioilta. Lapsena luin mummolassa Ikuisia Kertomuksia. En tiedä missä vaiheessa kasvoin ulos näistä jutuista. Käteen jäi yleissivistys uskonnosta, vaikka tunnustan että suurin osa on painunut unholaan. Kirkkohäitä pidän myös kristittyjen asiana. En pidä tapauskovaisuudesta tai kaappiuskovaisuuesta. Kyllä oman vakaumuksen pitäisi näkyä elämässä jotenkin. Ehkä vähän mustavalkoista ajattelua, mutta en pidä siitä että jokainen lapsi kastetaan kirkkoon oletuksena ja uskonnollinen kasvatus jätetään retuperälle. Ei juhlita pyhiä tai käydä kirkossa. Olen kuullut että meidän suvussa ei ole ollut tapana kastaa lapsia. Osa suvusta kuului helluntaiseurakuntaan ja osa ortodokseihin joten ev.lut seurakuntaan kastaminen ei ole muodostunut tavaksi. Onneksi. En tiedä miksi uskonnollisuudella on jotenkin negatiivinen kaiku korviini vaikka niin tuskin pitäisi olla. Omia mörköjä ja asenteita ehkäpä? Pidän kumminkin uskovaisia ihmisiä kaikinpuolin tasapainoisempina ja positiivisina ihmisinä. Ainakin oman kokemuksen perusteella. Se positiivisuus näkyy kauas. Ehkä pelkään tuputtamista, vaikka ei siinä ole mitään pelättävää. Enkä pidä siitä.

Hapanta, hinkkausta, emäksistä, hinkkausta

Eli kyseessä muuttosiivous. Talo on rakennettu -72 ja vessoissa mustat kaakelit. En ole varma ovatko alkuperäiset mutta hyvin näkyy kalkkikertymät. Suihkutin kaakeleihin Ajaxin hapanta vessasuihketta (pH 2,2) ja annoin vaikuttaa kymmenisen minuuttia kuten ohjeessa. Noh kaakelit muuttuivat sameiksi ja kalkkikertyvät näkyvät nyt oikein kunnolla. Perään Saunan tehopesua 15 minuutin vaikutusajalla ja lisää hinkkausta. Hieman saos haalistui mutta ei huomattavasti. Toistin hapan-emäspesun vielä kaksi kertaa ja nyt kaakelit näyttävät taas tummilta mutta tarkkaan katsoessa veden valumajälkiä on edelleen. Uusiahan noista ei saa mutta tiukassa kalkki on. Perjantai aamuna tulee kiinteistövälityksen mies ottamaan kuvat keittiöstä ja vessasta jälleenvuokrausilmoitukseen kun kuvia ei ole. Joten lisää hinkkausta, koska mua henkilökohtaisesti inhottaa asuntokuvat joissa näkyy siivoamisen laiskuus. Eli rojua ympäriinsä ja vessat räjäytetty paskalla sekä romulla. Mustissa kaakeleissa on vielä sekin v-mäinen puoli, että joka ikinen sormenjälki näkyy. Kylpyammeen pinnoite vetää viimeisiä eikä lähde edes pesemällä. Olisi hienoa jos aina olis näin siistiä. Olin yllättynyt että uunin takana ei ollut mitään isompaa. Imuroitavaa kyllä kun aikoinaan kaadoin hirssipussin keittiön lattialle. Suihkuverholle en osaa tehdä oikein mitään, kamalan näköinen se on mutta niinhän ne usein. Nyt on vesikatko joten en pääse sitä edes pesemään, kuten en vessan lattiaakaan. Mut ehkä imurointi riittää. Tulevaisuudessa aion pitää parempaa huolta wc:stä kunnes maha tulee eteen.

Monoïn taikaa

Monoï¨De Tahiti, varmaan monelle tuttu tuote ja tuoksu Yves Rocherilta. Tulee mieleen lapsuus ja kesä. Samalla kun pohdin kyseisten tuotteen ostamista, eksyin netin maailmassa tutkimaan mistä oikea monoi tulee ja onko sillä mitään tekemistä täällä myytävien monoi-öljyjen kanssa. Netti kertoo että aito monoi valmistetaan ainoastaan tahitilla/ranskan polynesiassa liottamalla gardenian kukintoja kopraöljyssä. Menetelmä on kuulemma sertifioitu ja muilla tavoilla valmistettuja monoiöljyjä ei saa sanoa monoiksi. Eikä öljy sisällä muuta kuin kookosöljyä ja gardeniaa. Etsin netistä öljyjä ja tulin siihen tulokseen että täällä myytävät öljyt sisältävät monoi:ta 1-50% loput ovat muita aineita. Saahan siitä tuoksun mutta miltä tuoksuu aito monoi? Sitä en tiedä joten Rocherin tuoksu on ollut mulle aina eksoottinen. Voihan aito monoi olla täysi pettymys, eikä herätä mitään tuoksumuistoja. Joten on varmaan parasta ostaa varman päälle vanha kunnon YR:n Monoi de Tahiti :) Siinä ainakin tuoksu täsmää. Saattaa olla että joskus repäisen ja kaivan jostain aitoa monoi-öljyä.

Kahvinjuontia

Ehkäpä blogihiljaisuus nyt päättyy, ei ole ollut motivaatiota eikä jaksamista eikä oikein mitään mistä kirjoittaa. Paitsi että kaikki tuntuu perseemmältä kuin yleensä. Mut selvisin pahoinvoinnista! Hajuaisti tosin ei ole palautunut superista tavalliseksi, joka tosin helpottaisi vähän. On mulla muutenkin kohtuuhyvä hajuaisti mutta nyt tuntuu että haistan ihan kaiken. Kahvia en kyennyt juomaan kuukauteen mutta hoksasin että pahinta on kahvin haju ennen kuin edes yrittää ottaa kupillista. Meidän keitin löyhkää eteiseen asti ennen kuin pohjalla on edes kahta senttiä valmista kahvia. Joten kun tuosta aika jättää niin ajattelin että hommataan perkolaattorikeitin. Meille tuli sellainen kun olin kahdeksan enkä oikeastaan ole muunlaista keitintä käyttänyt ennen kuin muutin kotoa. Joten mulle perkolaattori on se "tavallinen" keitin.

OBH Nordica Chili perkolaattori

 Muuttokin olisi edessä, tuntuu ettei edisty mihinkään ja rojua vaan riittää. Olen osittain tyhjentänyt astiakaapit ja vaatekaapit. Yllättävän vähän vaatteita päätyi kierrätykseen, mutta johtuen ehkä siitä että olen pitänyt kasan minimissä ja heitin pois ne jotka eivät enää mahdu. Takkeja edelleen riittää, mut en voi luopua yhdestäkään. Olen helpottunut että pääsen pois keskustan tuntumasta alueelle jossa kuulen metsän ääniä.

Jei

Raskaus on ihan selkeästi rangaistus pahoista teoista, ainakin mun kohdalla. Laatta lentää eikä mikään mene kurkusta alas. Nimim. herkku kauppareissu oksupussin kanssa (ei tyhjän). En edes muistanut että väsymys on tätä luokkaa. Loppuisi vaan tää oksetus, koska en aio paastota syksyyn asti. Etsiskelin erästä puhelinta jota en muista kuin yhdellä ihmisellä, minullakin oli sellainen lainassa kun omani katosi. Värikkäät valikot, värikkäät näppäimet ja mielettömät soittoäänet. Ostaminen on ollut kiven alla koska mistään ei ole löytynyt ainakaan ehjässä kuosissa olevaa tai kohtuuhintaista. Onneksi huutonet pelasti. Sony Ericsson Z200.

Muistaakseni tossa oli yksi soittoääni joka sai mut aikoinaan repeilemään aika huolella :D Sit varmaan Nokia 3510 olis kans hyvä olla varalla, se ainakin kesti ja akkujakin varmaan saa.

Kuvasaastetta

Kuvasaalista kerrankin kun kamerassa on akkua. Iltapalaa jota en voinut vastustaa. Tein uuden satsin sushia, mutta jätin merilevät pois. Aamulla oli sen verran rankka kokemus avata jääkaapin ovi saatikka haistaa aamukahvi, puhumattakaan jääkaapista leijuvasta merilevän hajusta. Tällä raskauskerralla nenäni on virittynyt ihan äärimmäisen herkäksi ja kaikki hajut ja ajatukset ruuasta kuvottavat. Ainoa mitä voin hyvillä mielin lipitellä on sitruunamehu. Hyvästi hampaat. Sitruunamehu vie pahoinvointia sen verran pois että kykenen syömään jotain. Ihan überkaunis esillepano ja silleen.. Mutta kelpaa mulle kun ei tarvitse olla oppikirjan mukaan.

Löydöt Retrosiskolta. Ihana omenapussilakana jonka äiti bongasi heti ovesta sisään päästyämme. Muistan tämän lapsuudesta mutta sitä en muista että missä yhteydessä. Kiteen mökillä vaiko mummolassa. Jotenkin on vahvempi muistikuva Kiteen mökin laatikkosängystä ja peitosta tai sitten muistikuva johtuu ruskeista seinistä. Aika hyvin sopii löytämäni omenapöytäliinan kanssa :)

Ja jonkinsortin verho, näitä ei tosin ollut kuin yksi niin saatan pitää pöytäliinana tai päiväpeittona tulevaisuudessa.

Enkeksiotsikkoa

Elämä tuntuu ihan toiselta kun ei syö enää mielialalääkkeitä. En osaa sanoa onko se hyvä vai huono asia. Paskat asiat tuntuu tosi paskoilta ja ahdistavilta, ikävä tuntuu puristavalta ja alkaa helpommin itkettää. Hyvät asiat tuntuu edelleen aika laimeilta. Lääkityksen aikana ei ahdistanut mikään ja lähes kaikki tuntui helpolta, ei tuntunut suru eikä ahdistus mutta kiukutteluun ne eivät vaikuttaneet :D Positiiviset asiat tuntuivat silloinkin laimeilta. Toisaalta kaipaan sitä tasapaksuutta kun pää tuntuu pehmeältä eikä vituta. Uneliaisuutta en kaipaa. Kunhan saan kameran akun ladattua niin saatan saada kuvia kun kävin äidin kanssa Retrosiskon putiikissa. Tein eilen sushia ja olisin ottanut kuvia muoto(puoli)valioista, kun ensikertalaiseksi lopputulos oli mun mielestä onnistunut. Kamerasta oli akku loppu, yllätys..Mut jos tänään kun kikkareita on vielä jäljellä. Olin yllättynyt nori-levän mausta ja hajusta. Sushien ainoa miinus koska aiempi kokemus susheista oli aika mauton, ainakaan levä ei maistunut eikä haissut. Tein nigiri ja maki sushia. Nigireistä tuli aika isoja, vaikka reilu peukalon kokoinen kuulemma riittää. Jos jaksan puputtaa toisenkin päivän sushia ja keittää riisit (joka on muuten vaikein osa) niin teen enemmän nigirejä.

Pohdintaa opiskelemisesta

Etsiskelin eilen erästä lukioaikaista luokkakaveria. Nimen muistan mutta sukunimeä en. Etsiessäni törmäsin lukemattomiin muihin sen aikaisiin luokkakavereihin joiden olemassaoloa en edes muistanut. Eikä olisi ollut niin väliksikään muistaa, lukio on suuri musta aukko elämässäni. Inhosin suunnilleen lähes kaikkia, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Siitä ajasta ei jäänyt käteen kavereita, hyviä muistoja tai  mitään hyvää. Ylioppilastodistuskin on jotain karseaa.. Selatessani tuttuja naamoja lähes jokaisen kohdalla luki Uni Helsinki, Uni Turku, Ulkomailla opiskelua jnejne. No on porukka ainakin eteenpäin päässyt. Minä valitsin koulun sijaan ihmissuhteet, paskaduunin ja perheen. Tosin siihen aikaan ei olisi ollut edes voimia tai motivaatiota lähteä mihinkään opiskelemaan. Kyllähän sen näki jo viimeisenä lukiovuotena: hemmetin mulkku luokkakaveri joka käy koulussa vain nukkumassa. Jotain on pakko olla vialla. Oli vaikeaa edes tutustua uusiin ihmisiin. Paskaduuni opetti sosiaalisia taitoja, paskat ihmissuhteet pitämään puolia. Ja loppuen lopuksi sain sellaista jota en olisi saanut opiskelemalla: perheen. Jos olisin aikoinaan lähtenyt opiskelemaan en olisi varmaankaan tässä. Koska en olisi tutustunut sen aikaisiin työkavereihin ja sitä kautta nykyiseen avoon. Nämä on näitä lyhyen tähtäimen valintoja, edelleenkään en tiedä mitä haluaisin tehdä. Pidän yksinkertaisesta elämästä, arjesta. En juoksemisesta aikataulujen kanssa, suunnittelemisesta ja siitä että hommat kasaantuu. Opiskelu kuulostaa mun korvaani kauhealta vaivalta, vaikka tulevaisuuden kannalta siitä olisikin hyötyä. Kyllä mä ehdin hapantua työelämässä tai opiskelemassa myöhemminkin. Valitsen vain perheen ensin.

Silmät ristissä ja muuta mukavaa

Raivotar ilmoittautuu. Lähes joka toinen päivä joku on sullonut kahvini sekaan ärrimurrikeksejä. Syy on hormoneissa tai siitä että päätin lopettaa mielialalääkityksen. Tai kummassakin. No mut jatkan sitten syksyllä jos on tarvis. Pelastuin myös viisurin poistolta koska ensimmäisen kolmanneksen aikana ei tehdä poistoja/leikkauksia.Siitäkin kysyin vasta tuntia ennen lääkäriaikaa et mulla on tämmönen juttu, haittaako se? No toivotaan ettei ala taas vaivaamaan. Viimeksi kehuin pesupalloa mut nyt olen löytänyt soodan. Pesin sohvankin soodavedellä ja vitsi että tuli puhdasta. Pallon miinus oli se että ei pese deodorantin hajua paidoista, mutta ei siihen ole pystynyt mikään pesuaine. Tavallisen hajusteellisen pesuaineen takia sitä ei huomaa koska se tuoksuu niin voimakkaalta. Tuntuu että kaikki ihmiset haisevat pesuaineelta, en käsitä. Soodalla pestessä ummehtunut haju joistain vanhemmista vaatekappaleista on kadonnut. Annostelusta ei ole mitään käsitystä mutta kahdeksan kilon koneeseen olen ladannut desin soodaa. Pesupallo tai sooda eivät kumpikaan tehoa rasvatahroihin, mutta onneksi niitä on harvemmin. Silloin olen pyöräyttänyt koneellisen pesupähkinöillä 60:a tai mäntysuovalla. Muistaisi vain mistä löysinkään viiden kilon säkin soodaa. Lainattiin kaverilta sellaista höyrymoppia vatsataudin jälkeen ja ylläri että meidän tuurilla laitos sanoi itsensä irti hetken siivoamisen jälkeen. Vuokra-asunnon etsiminen on ollut hankalaa. Ennen ensi syksyä olisi kiva päästä muuttamaan isompaan mutta kolmiotarjonta on olematonta ja tarjolla olevista käy kova kilpailu. Lemmikit, lapset, hoitovapaa ja työttömyys ovat vuokranantajien mielestä aika EI-ainesta saatikka sitten combona kaikki...Kävisi säkä edes Patykan arvonnassa.

Mitä mä näillä teen?

Luuhattiin äidin kanssa neljä tuntia kirppiksillä ja antiikkiliikkeessä. Reissun jälkeen iski totaalinen uupelo. Sovittiin että joku päivä lähdetään käymään Retrosiskolla nastolassa, samalla reissulla voisi käydä vilkaisemassa mummoa. Ukkeli lähti pojan kanssa pulkkamäkeen joten sain ahtaa jättikulhon salaattia itsekseni ja leväyttää takapuoleni tähän penkille. Vannoin etten hamstraile mitään turhaa mutta kummasti erilaisia kippoja ja kappoja kulkeutuu kirppisreissuilta. Viime reissulta roudasin pyöreän ison pöytäliinan koska haaveilen että saan joskus keittiön jossa on pöytä. Ei tartte syödä olohuoneen sohvalla. Ja apteekkipullo...mitä ihmettä mä sillä teen? Se on kiva koriste ja etiketin mukaan siinä on ollut kai kihtilääkettä, no sehän sopii :D. Mitään tekemistä tarpeellisuuden kanssa ei ole kummallakaan esineellä.

Kävin möyhimässä porukoiden vinttiä ja löysin mun vanhat potkarit. Olin melkein varma että ovat hapanneet koska olivat ilman pussia tai muutakaan säilytysvehjettä. Mutta näähän on ihan iskemättömät! Mihinkä tämän kokoiset muka kuluisivat kun ei vauva vielä ryömi tai liiku muutenkaan paljoa. Ajattelin että en näitäkään tarvitse, mutta toisin kävi.

Riihimäen lasin näppyläkaadin!

Etsintä on päättynyt, viimein! Sain äidiltä hänen kihlajaislahjansa joitain vuosia sitten. Settiin kuuluu kuusi lasia ja kannu. Aikojen saatossa kannuun tuli särö jonka takia koko kannu lopulta halkesi kahtia. En ole varma onko lasejakin ollut alunperin kahdeksan mutta hällä väliä, pointti oli lähinnä siinä että löysin kannun irtona ja sain setin jälleen täydeksi. Yleensä myydään settinä ja kaiken kukkuraksi väärän värisenä. Olisihan se vihreäkin kaunis, mut en tekisi kahdella setillä mitään. Toivon mukaan ei jää kaappiin pölyttymään kun en uskalla särkymisen pelossa ottaa kaapista, mutta voin kertoa että laseja ei ole kohdeltu kovinkaan nätisti kun olin pieni. Ne olivan minulle laseja muiden joukossa ja lojuivat ties missä, kannuakin säilytettiin porstuassa pakkasessa... No mutta nyt kun tiedän tarinan ja alkuperän, pidän näistä hyvää huolta :)

Sarjan nimestä mulla ei ole hajuakaan. Näppylälaseiksi olen näitä aina nimittänyt. Muutaman lasin voisin hommata lisää jos vastaan tulee. Täytyy pitää silmät auki.

Pöpö(e)jä liikkellä.

Vatsatauti laskeutui tännekin, koko poppoo sairastui samana yönä. Poika oli hoidossa ja me olimme viettämässä iltaa kaveriporukalla. Muutama tunti kotiutumisen jälkeen alkoi vessarumba. Toivottavasti kavereihin ei tarttunut mutta sen näkee sitten myöhemmin. Mietin paikallisia kirppiksiä (3kpl) ja jos niissä edes vilahtaa jotakin retroa hintaan ilmestyy vähintään nolla lisää. En keksi muuta selitystä kuin sen että porukka tietää mitä myy. Olisi kiva tehdä joskus löytöjä täälläkin, niin ei tarvitsisi lähteä naapurikaupunkiin. Viimeksi löysin Fin-Helenin tropiikki kankaasta tehdyn tyynyliinan.

Onhan se ihan kiva ja näitä ei ollut kuin yksi. Tosin se ei haittaa kun pussilakanat ovat muutenkin eri paria. Löysin porukoiden vintiltä "The Talolakanan". Äiti muistaa sen lapsuudestaan, ja minä myös. Lapsena se oli lempparini vaikka peitto ei koskaan pysynyt sen sisällä. Nykyisiin peittoihinkin pussari on ihan kummallisen kokoinen. Hieman kapeampi ja lyhyempi. Meillä oli aikoinaan sellaisia vanhoja satiinipintaisia täkkejä jotka olivat kummallisen kokoisia ja painoivat kuin synti. Niihin lakana on saattanut sopia.

Muutoksia

Ihanaa! Nyt on blogi omannäköinen. Hermo meinasi mennä kuvien säätämisen kanssa mutta ähkiminen tuottikin tulosta. Ainakin sellaisen joka miellyttää silmää. Osoite vaihtui nopeasti kyhätyksi, mutta pidänkin tuosta diudiudarlingsista enemmän kuin aiemmasta. Pohdin tuossa että ostotottumuksia on vaikea saada kuriin ja kiusauksia vastustaa. Pahin ostelu osaltani on onneksi ohi. Olen koittanut joka kerta miettiä että tarvitsenko tätä oikeasti? Ostopäätöstä tehdessä monikäyttöisyys ratkaisee ainakin vaatteissa. Tyhjensin meikkipussin turhista tuotteista joita käytän harvakseltaan, niitähän kertyi aika kasa. Samoin kynsilakat ja hajuvedet. En olisi ehtinyt ikinä käyttää niitä kaikkia, vaikka hajuvettä käytän lähes joka päivä. Nyt kaapissa on vain sellaisia joista pidän ja määrä on laskettavissa yhden käden sormilla. Vaatekaappikin koki tyhjennyksen painonnousun myötä, ei tullut paljoa mutta sen verran että valmiiksi kireät vaatteet muuttuivat pieniksi. Olen ehtinyt testata Idun Mineralsin Start Kitiä pari päivää ja olen myyty mineraaleille. Idunista jää hieman hohtava pohja joka häiritsee kun olen tottunut mattaan. Lopputulos on kuin oma iho mutta parempi :) Vielä voisi testata Lily Lolon ja Flown pohjaa. Flow kosmetiikka on kiinnostanut aina jonkin verran mutta saatavuus asuinpaikassani on olematon, eikä naapurikaupunkiin ole ollut asiaa viime aikoina. Blogilukemisto on ajan saatossa päivittynyt goottiblogeista retro ja kosmetiikkablogeihin :D Aikoinaan Lady Grotescan pitämä Petals of Torture Garden oli suosikkiblogini ja oikeastaan ensimmäinen blogi jota seurasin. Blogin lopettamisen myötä into goottiblogeihin alkoi hiipua ja moni jäi vain roikkumaan listalle.

Uusi blogi..myöhemmin

Vaihdan koko roskan ulkoasun ja vaihdan uuteen osoitteeseen. En tiedä mistä kiikastaa mutta en voi kommentoida mihinkään blogspotin blogiin, tai voin mutta kommentti häviää. Samoin en voi muokata blogissani näkyviä blogeja vaan minun pitää mukamas kirjautua sisään vaikka olisin jo kirjautunut. Blogit eivät myöskään päivity minulle asti vaan jossain blogissa saattaa näkyä että on viimeisin päivitys kaksi kuukautta sitten... Lievästi sanottuna ottaa kupoliin, enkä tiedä paraneeko homma vaihtamalla paikkaa.

Nukkumaanmenopohdintoja

Uutta ulkoasua, tosin vähän hätäisesti säädetty kaikki. En ole tähän tyytyväinen enkä edes varma haluanko pitää tätä. Noh teen tämän loppuun kunhan löytyy sopiva rako. Mietin eilen nukkumaanmennessä (taas) kun asiat alkavat parhaiten rullaamaan päässä. En ole aikoihin tuhlannut ajatustakaan menneeseen. Teini-ikään kyllä, mutta en siihen mikä oli käännekohta elämässä ja mitä on tapahtunut itsetunnolle. Miten olen voinut vihata niin paljon joskus. Olin raivoissani lähes kaiken aikaa. Ihmisille lähinnä kaikesta pahasta. En edes tiedä mistä se lähti mutta jatkuva inho oli painavaa ja ahdistavaa. Omalla ajatelullani loin omat demonini joista en ole päässyt täysin vieläkään. Myöhäinen teiniangsti kesti lähes parikymppiseksi :D Itsetunto ei ole koskaan ollut mikään kauhean hyvä, mutta parantumaan päin. Oikeastaan raskauden ja synnytyksen jälkeen on ollut paljon parempi, vaikka oli todella vaikeaa hyväksyä ulkoisia muutoksia+elämänmuutoksia. Samalla myös mielikuva naiseudesta on muuttunut, en osaa sanoa tarkalleen miten, mutta oma olo on muuttunut asian suhteen. Saattaa liittyä äitiyteen ja siihen  että nainen on uutta elämää kantava systeemi ja että hei minäkin pystyn tähän. Enkä ole koskaan tuntenut itseäni mitenkään kauhean naiselliseksi vaikka jotain hörssöjä onkin tullut käytettyä. Mutta ei se ole vain ulkoinen seikka. Ei se tunne tule vaikka tunkisi kuinka monta kukkamekkoa, tulee vain typerä olo. Nyt on helpompi olla, panta ei kiristä päätä eikä ole niin paljoa ulkonäköpaineita. Tulen myös paremmin toimeen itseni kanssa.

Jauhaa jauhaa

Viimeinkin aikaa itselleni ja vielä sain otettua kuvankin postaukseen :D Kirppispöytä siivottu ja ihan hyvin oli tavaraa mennyt kaupaksi. Sain omani takaisin pöytävuokrasta ja joitain euroja päälle. Samalla reissulla mukaan tarttui oranssi Mouli Julienne. Äidillä on samanlainen, ollut niin kauan kuin muistan. Joten ostomotiivina toimi osittain muisto, pääosana tarve. Raastinrautani on kapea ja ihan onneton käyttää, siksi en juurikaan raasteita syö. Mutta nyt kelpaa jauhaa ja voin käyttää lapsityövoimaa heti kun mahdollista hähää!

Tehosekoitinkin on hurissut lähes päivittäin muutaman oivalluksen jälkeen. Avokadoa ja banaania voi käyttää smoothiepohjina kuten maitoa. Poika ei avokadoa syö sellaisenaan mutta tehosekoittimen kautta käytettynä ja vaikka inkiväärillä ja persiljalla höystettynä uppoaa kyllä. Joten tästä on hyvä aloittaa kasvishuijaaminen jos ei muuten mene. Banaani peittää sopivasti kaikki maut. Ensi kertaa korvasin myöskin perunan lantulla ja palsternakalla. Ei jaksa aina samoja lisukkeita ruuan kanssa. Makaronilaatikon tein punajuuriraasteeseen joten osuvampi nimitys taitaa olla punajuurilaatikko. Kasvissyöjäksi en lähde mutta toivoisin saavani ruokavalion kasvisvoittoiseksi. Leivät ovat vaihtuneet ajat sitten hedelmiin ja jogurttiin. Leipä on liian helppo tehdä ja sitten huomaakin että tuli syötyä liian monta ja normi ruoka jää väliin. Kosmetiikkarintamalla ajattelin siirtyä kokeilemaan mineraalimeikkejä. Törmäsin apteekissa Idun Mineralsiin joka oli I love me-messuilla. Sävyn valinta on käynnissä. Ilmeisesti ihoni on neutraali mutta kuitenkin selkeästi kellertävä. Lämpimän sävyiset meikkipohjat ovat liian keltaisia.

Soodapesu

Viimeinkin sain pitkäaikaisen haaveeni totetutettua, kirppispöytä viikoksi! Kauheasti myytävää ei ehtinyt loppupelissä lähteä kun lahjoitin puolet pois ennen kuin pöytävuokra alkoi. Voisihan sinne lastenvaatetta viedä mutta kun ei millään raaskisi, niitä voi tarvita vielä ja ovat värikkäitäkin. Omia rutkuja vein kyllä ahkerasti, en taida omistaa enää mustia vaatekappaleita kuin maksimissaan kaksi. Sinne lähti platform-saappaat ja Lipin paidat parilla eurolla. En viitsinyt huutoon laittaa kun ei Suomessa liiku kuin tietyt mallistot vaikka olisivat kuinka vanhaa tahansa. Kokeilin hiuksiin eilen soodapesua. Hennaväriä irtosi suht reippaasti vaikka normaalisti väriä ei juurikaan irtoa kuin muutama päivä värjäämisen jälkeen. Mutta en huomannut kulahtamista. Pakkasen tultua päänahka on ruvennut taas hilseilemään ja kutisemaan vaikka pesisin hiukset vain kerran viikossa. Ja ei, syy ei ole harvoissa pesukerroissa. Tervashampoo auttaa päänahan kireyteen ja hilseilyyn. Samalla kuitenkin kun päänahka on kuiva, hiukset ovat äklörasvaiset harvoista pesuista huolimatta. Hiuksillani on taipumusta rasvaisuuteen ainoastaan silloin jos pesen liian usein (joka päivä tai joka toinen) Olisi kiva saada joskus edes hiuksiin vähän tuuheutta ja karheutta. Hennaaminen auttaa hetkeksi, sen jälkeen oma liukas hiuslaatu palautuu pikkuhiljaa ja kuontalo on jälleen lättänä. Eikä sitä räjäytä mikään. Soodapesu tuntui auttavan vähän, juuri oli oikein narskuvan puhdas mutta kuivuttuaan ei taas toivoakaan. Voihan se olla että näin pitkä tukka on vain niin raskas ettei tätä saa tuuheaksi kuin kreppiraudalla. Harmi että viskasin kaikki kähertimet pois. Tällä hetkellä ei oikein ole mitään projektejakaan joista kirjoitella tai ottaa kuvia. Tai olishan mulla hyvä idea ottaa kuva kunnon poppivehkeistä jotka raahasin porukoilta. Kasetti kulkee ja radio pauhaa.

Jatkoa pätkiville ajatuksille

Kaiken näköstä pyörii päässä kun käy nukkumaan, mutta aamulla ne ajatukset ovat tiessään. Joulu on ovella mutta enpä ole valmistautunut siihen oikein mitenkään. Muutaman lahjan olen ostanut lapsille ja tietty käydään sukulaisten luona mutta muuta ohjelmaa ei ole. Nyt on pojan kanssa joku ihan ihme vaihe menossa. Tuntuu vaikealta antaa hoitoon tai poistua mihinkään ilman lasta, ikävä tulee heti. En muista että kertaakaan olisi ollut näin kiintynyt aiemmin. Tosin mua vaivaa paha vauvakuume jonka olen vasta hiljattain pystynyt myöntämään. Tuntuu että rakkautta on niin pohjattomasti jaettavana että toinenkin muksu olisi ihan hyvä juttu. Nähtäväksi jää koska alkaa tapahtua. Yritykseen en lähde, spontaani on parempi vaikka siihen voi mennä vuosia.
Muoksista 1.1.2014
Jätin aiemman pätkän hautumaan luonnoksena kun en viitsinyt postata tynkää ja ajatus hävisi kuin pieru Saharaan. Vuosi on vaihtunut eikä mitään tehty. Rötväsin sohvalla ja söin raakasuklaata. Jotenkin mukavan seesteinen olo. En ole aikoihin miettinyt tai stressannut siitä millainen olen tai haluaisin olla tai sitä miten muut minut näkevät. On joku tietty mielikuva itsestään päänsä sisällä ja koittaa saavuttaa sitä vaikka ei tuntuisi mukavalta tai omalta. Olisi sullouduttava siihen muottiin jonka on itsestään luonut. Typerää.Kävin muutama päivä sitten Maijun kanssa lähteellä hakemassa vettä. Tänään kävin uudelleen eikä olisi pitänyt kurkistaa lähdekaivoon, siellä seikkaili sammakko. No se oli pientä eikä haittaa mutta vieressä pohjalla makasi hiirenraato, mielikuva puhtaasta vedestä romuttui aika tehokkaasti :D Mutta voin lohduttautua että normaaleissa kaivoissakin on ties mitä eikä niissä vesi vaihdu yhtä nopeasti. Lähteen vesi on sentään kylmää joten tuskin mitään kummia aromeja on veteen päässyt. Tupakan polttaminen loppui kuin itsestään, se vain jotenkin unohtui. Hyvä niin koska ei ole tehnyt edes mieli. Tavoitteena olisi maaliskuun loppuun mennessä lopettaa myös mielialalääkitys ja katsoa kuinka lähtee sujumaan.