Onnellinen loppu

Viikkoja kasassa tasan 30, vauva kieppuu edelleen mukana (onneksi). Kontrollissa määrättiin lisää vuodelepoa, mutta oman voinnin mukaan olen ollut jalkeilla. Näillä helteillä rasittuu huomattavasti helpommin joten mitään ihmeitä ei pysty tekemään. Vauva on edelleen aika alhaalla, mutta tällä kertaa ultraaminen oli helpompaa. Yöunet ovat kadoksissa, kun vatsassa alkavat möyrintäkestit yöksi. Sain todeta myös että joskus tarinoilla on myös onnellinen loppu. Hellu livahti kuukausi sitten ulos emmekä saaneet sitä kotiin kutsumalla tai loukuttamalla. Oma vointi ei antanut enää periksi että olisin voinut jatkaa metsässä pyörimistä. Vajaa viikko sitten kaveri soitti että kissamme on parin talon päässä maukumassa. Kaverin tyttöystävä sai napattua Hellun syliin ja kävin hakemassa sen kotiin. Mikä onni, olin jo luovuttanut. Ajattelin että näillä helteillä ei varmasti selviä kun ei ole edes satanut. Eläinlääkärikäynnillä ei paljastunut mitään, mahan alta ja taipeista leikattiin turkki pois kun oli takuttunut ihoon asti. Mukaan matolääkitys. Laihtunuthan tuo oli mutta se on pieni juttu, eikä tehnyt pahaa. Ylipainoa on ollut mutta nyt on aika sopiva. Onnea :)  Toisen tulokkaan kanssa olen ajatellut taas kestovaippoja. Minun piti esikoisen kanssa kestoilla mutta koin sen vaikeaksi, kaikki oli silloin uutta ja stressaavaa. Nyt on oma pesukonekin niin se helpottaa. On kuorivaippaa ja sisäimuja, taskuvaippoja seka AIO-mallisia. Villahousut pitäisi vielä hommata niin voisin kokeilla myös harsoja. Olen jotenkin paljon luottavaisempi nyt kaiken suhteen, mutta sitä on vaikea sanoa mitä synnytyksen jälkeen tapahtuu. Tuleeko masennuksen monttu? Onnistuuko imetys? Onko vauva kärttyinen? Ja mites esikoinen reagoi? En oikein malttaisi odottaa, muistan esikoisesta vain mukavat asiat vauva-arjesta. En väsymystä, en stressiä, en yöllisiä kiukkuja. Saa nähdä ;)