päiviä

Harvemmin olen mikään mehustaja-ihminen, olen pikemminkin valittaja. Tänään poikkeuksellisesti oli ihan loistava fiilis jota en kykene sanoin kuvaamaan. Monen tekijän summa kuten sää, hyvä löytö kirpulta, kiltisti oleva poika jonka kanssa söimme pehmistä kaupunkireissulla. Takaisin tullessa oli pääskysiä, onkijoita, virranvierus maisemat. Kaikki ulkoisia tekijöitä mutta mitä siitä, se vei omia ukkospilviä kauemmas. Tuntuu että asun sellaisen ukkospilven sisällä. Jotkut asuvat, tiedän pari muutakin. Vaikea sitä on poiskaan saada kun tuntuu ettei ole mitään muuta. Ehkä niitä kirkkaita ja hyviä hetkiä arvostaa enemmän. Näin ainakin näen asian. Jos olisi aina vain hyvää niin olisko mikään parempi odottamisen arvoista. Porukoilta pölläsin keittiöön Livalin "peltipurkki" valaisimen. Eilen kirpulta löysin verhot. Otin ne mukaan vaikka vierastan sinistä, mutta tarkemmin ottaen verhot ovat turkoosit. Sininen on kalseaa.

Vammakamera näyttää sinistä.

Lival peltipurkki