22.5.2014

Purnausta nykyajasta.

Kävin tänään keskustelua nykymaailmasta ja siitä mitä oli joskus. Kaipaan yksinkertaista elämää. Voisin omilla valinnoillani tehdä elämästäni yksinkertaisempaa. Joskus ei ollut miljoonaa vaihtoehtoa kaupoissa (eivätkä kaupat aina auki), ei nettiä, ei kännyköitä. Ei valintojen mahdollisuutta. Eikä myöskään yksinkertaisuutta. Mahdollisuuksien vuoksi arki jää tyhjäksi kun ei tarvitse nähdä vaivaa. Turhautumista ja sitten maleksitaan koneella tekemässä tyhjää. Tai ainakin arjen tyhjyys vaikuttaa minuun turhauttavasti ja lamauttavasti. Mietin jos ei olisi sähköjä eikä juoksevaa vettä ja asuisi korvessa. Arki kuluisi luultavasti työn parissa, käytännön hommia jotka ovat arkirutiinia. Ne veisivät suuren osan ajasta. Veden haku, ruuan laitto ja kaupassa käyminen. En usko että aivan syrjäseuduilla kipaistaan tuosta vain kauppaan hakemaan tarvittavia. Kauppa-auto käy kerran viikossa, tai bussi kirkolle tulee pari kertaa viikossa, aamuisin ja iltaisin. Mietippä siinä sitten millä täytät muka tyhjää aikaa. En usko että siihen on joskus ollut aikaa. Ehkä se oli enemmänkin kaupunkilaisten ongelma, nykyisin lähes kaikkien. Netti ja valintojen viidakko tunkeutuu kotiin, kauppoja on joka kulmalla ja ne ovat auki aamusta iltaan. Viikonloppuisinkin ja pyhinä. Ei ainakaan kannusta ihmisiä suunnitelmallisuuteen. Aina on oltava saatavilla joka paikassa. Ihmiset kännyköiden päässä 24/7 ja palvelut auki aina. Pyllystä. Voin mielestäni purnata asiasta vaikka mulla ei olekaan vanhasta ajasta kokemusta. Lapsuudesta on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ruokakärpänen

Kesäloma on luksusta. Ei tarvi ahnehtia tekemistä, koska aina voi tehdä huomenna eikä aika lopu heti. On varaa siirtää päivällä tai kahdella...