Dyykkauslogiikka

Pohdiskelin tässä ruokajonotoimintaa yms. En ole varma, miten isot kaupat toimivat asian suhteen. Eli antavatko ne ruokaa lahjoituksina ruokajakoon, vai joutuuko niistä maksamaan pienen korvauksen. Ainakin suuri osa vanhenevista tuotteista lentää roskiin, eli menee hävikkiin. Silti ei saa käydä dyykkaamassa sapuskaa kaupan roskiksesta. Ymmärrän että vanhaa ei saa myydä koska silloin kauppa joutuisi vastuuseen mahdollisista ruokamyrkytystapauksista. Mutta mun mielestä jos heittää jotakin roskiin, silloin tuote siirtyy -ei kenenkään-maalle-. Mutta ei kauppojen tapauksissa. On kai laitontakin dyykata kauppojen roskiksista. Mikä järki? Ei tule voittoa eikä kolise kaupan kassa yhyy. Sekö se suurin syy on? Raha. Se on ainakin yleensä suurin syy vitutukseen. Ei se että sitä ei ole, vaan se että raha määrää liian usein tahdin ja arvon. Mun mielestä tarve on parempi arvon määrittäjä. Mut siinäkin raha tulee usein esiin. Vaihtokauppa tarpeen mukaan. Esimerkki 1. Vaihtaisin mikron kahvinkeittimeen koska keitin on rikki enkä tee mikrolla mitään. Johon toinen osapuoli vastaa:No mutkun en mä voi vaihtaa toi sun mikros makso satkun vähemmän kun mun kahvinkeitin, jään siis häviölle. Lopputulos: Keitin jää nurkkaan pyörimään jos sen saisi myytyä, samoin mikro jos senkin saisi myytyä. Loppupelissä kumpikin taitaa päätyä vain kaatopaikalle romuksi koska eihän niillä tee mitään eikä mene kaupaksi.