Jatkoa pätkiville ajatuksille

Kaiken näköstä pyörii päässä kun käy nukkumaan, mutta aamulla ne ajatukset ovat tiessään. Joulu on ovella mutta enpä ole valmistautunut siihen oikein mitenkään. Muutaman lahjan olen ostanut lapsille ja tietty käydään sukulaisten luona mutta muuta ohjelmaa ei ole. Nyt on pojan kanssa joku ihan ihme vaihe menossa. Tuntuu vaikealta antaa hoitoon tai poistua mihinkään ilman lasta, ikävä tulee heti. En muista että kertaakaan olisi ollut näin kiintynyt aiemmin. Tosin mua vaivaa paha vauvakuume jonka olen vasta hiljattain pystynyt myöntämään. Tuntuu että rakkautta on niin pohjattomasti jaettavana että toinenkin muksu olisi ihan hyvä juttu. Nähtäväksi jää koska alkaa tapahtua. Yritykseen en lähde, spontaani on parempi vaikka siihen voi mennä vuosia.
Muoksista 1.1.2014
Jätin aiemman pätkän hautumaan luonnoksena kun en viitsinyt postata tynkää ja ajatus hävisi kuin pieru Saharaan. Vuosi on vaihtunut eikä mitään tehty. Rötväsin sohvalla ja söin raakasuklaata. Jotenkin mukavan seesteinen olo. En ole aikoihin miettinyt tai stressannut siitä millainen olen tai haluaisin olla tai sitä miten muut minut näkevät. On joku tietty mielikuva itsestään päänsä sisällä ja koittaa saavuttaa sitä vaikka ei tuntuisi mukavalta tai omalta. Olisi sullouduttava siihen muottiin jonka on itsestään luonut. Typerää.Kävin muutama päivä sitten Maijun kanssa lähteellä hakemassa vettä. Tänään kävin uudelleen eikä olisi pitänyt kurkistaa lähdekaivoon, siellä seikkaili sammakko. No se oli pientä eikä haittaa mutta vieressä pohjalla makasi hiirenraato, mielikuva puhtaasta vedestä romuttui aika tehokkaasti :D Mutta voin lohduttautua että normaaleissa kaivoissakin on ties mitä eikä niissä vesi vaihdu yhtä nopeasti. Lähteen vesi on sentään kylmää joten tuskin mitään kummia aromeja on veteen päässyt. Tupakan polttaminen loppui kuin itsestään, se vain jotenkin unohtui. Hyvä niin koska ei ole tehnyt edes mieli. Tavoitteena olisi maaliskuun loppuun mennessä lopettaa myös mielialalääkitys ja katsoa kuinka lähtee sujumaan.