Nukkumaanmenopohdintoja

Uutta ulkoasua, tosin vähän hätäisesti säädetty kaikki. En ole tähän tyytyväinen enkä edes varma haluanko pitää tätä. Noh teen tämän loppuun kunhan löytyy sopiva rako. Mietin eilen nukkumaanmennessä (taas) kun asiat alkavat parhaiten rullaamaan päässä. En ole aikoihin tuhlannut ajatustakaan menneeseen. Teini-ikään kyllä, mutta en siihen mikä oli käännekohta elämässä ja mitä on tapahtunut itsetunnolle. Miten olen voinut vihata niin paljon joskus. Olin raivoissani lähes kaiken aikaa. Ihmisille lähinnä kaikesta pahasta. En edes tiedä mistä se lähti mutta jatkuva inho oli painavaa ja ahdistavaa. Omalla ajatelullani loin omat demonini joista en ole päässyt täysin vieläkään. Myöhäinen teiniangsti kesti lähes parikymppiseksi :D Itsetunto ei ole koskaan ollut mikään kauhean hyvä, mutta parantumaan päin. Oikeastaan raskauden ja synnytyksen jälkeen on ollut paljon parempi, vaikka oli todella vaikeaa hyväksyä ulkoisia muutoksia+elämänmuutoksia. Samalla myös mielikuva naiseudesta on muuttunut, en osaa sanoa tarkalleen miten, mutta oma olo on muuttunut asian suhteen. Saattaa liittyä äitiyteen ja siihen  että nainen on uutta elämää kantava systeemi ja että hei minäkin pystyn tähän. Enkä ole koskaan tuntenut itseäni mitenkään kauhean naiselliseksi vaikka jotain hörssöjä onkin tullut käytettyä. Mutta ei se ole vain ulkoinen seikka. Ei se tunne tule vaikka tunkisi kuinka monta kukkamekkoa, tulee vain typerä olo. Nyt on helpompi olla, panta ei kiristä päätä eikä ole niin paljoa ulkonäköpaineita. Tulen myös paremmin toimeen itseni kanssa.