22.10.2014

Täsmällinen muksu

Laskettu aika koitti 16.10, mitään ei tapahtunut. Oli ihan normaali päivä ja meillä kävi vieraita yms. Heräsin 17.10 kolmen aikoihin kipeään uneen. Näin unta synnytyksestä ja kivusta, enkä ollut varma oliko kipu totta vai ei. Supituksia tuli mutta eivät olleet kovinkaan kipeitä, ajattelin vain että pieru kiertää koska täysi rakko tai ilmainen vatsa saivat aiemmin ikävää kipua vatsan alueelle harjoitussupistusen aikana. Tunti heräämisestä alkoi olla todella kipeää ja siirryin kuumaan suihkuun, väliä supistuksilla oli kuudesta neljään minuuttiin. Viiden aikoihin kiemurtelin kivusta ja soitin vanhemmilleni että lähtevät tulemaan koska en enää kyennyt suihkusta pois. Ei tarvinnut herättää esikoista kun äiti jäi hoitamaan. Kuuden aikaan lähdimme ajamaan sairaalaan ja olin varma että tuskista huolimatta ei ole tapahtunut mitään kummallista aukeamista kohdunsuulla. Ottivat minut sisään n. klo 6.40 ja tutkimuksessa selvisi että olin jo yhdeksän senttiä auki -> suoraan synnytyssaliin ja odottelemaan ponnistamista. Supistukset hiipuivat kuten viime kerrallakin eikä kalvojen puhkaisu auttanut mitään. Tippa käteen ja odottelemaan ja tuntia myöhemmin alkoi ponnistuvaihe joka papereiden mukaan kesti puolisen tuntia. Tuntui ikuisuudelta ja hirveimmältä ikinä. Onneksi viime hetkillä ennen ponnistamista ilokaasu vei pahimman terän kivulta. Tyttö syntyi 8.09. Elämäni kivuliain kokemus, onneksi ei kestänyt kauaa. Esikoisen synnytys alkoi myös yöllä kolmen aikoihin ja sairaalaan lähdettiin puoliltapäivin. Kipu oli mielestäni paljon paremmin hallittavaa tuolloin, nyt se oli sellaista että meinasi taju lähteä. Toipuminen alkoi nopeammin tällä kertaa, eikä tullut kuin pari tikkiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hei kuka vei verhot?

Sumuverho on poissa, se päänsisäinen. Tai siis tavallaan on. Muuton jälkeen sain energiaa jota odotin pitkään. Ihan omituista. Joko kevät el...