Läpinää

Mistäköhän ajatusvyyhtiä lähtisi purkamaan.. Ehkä oloja on ollut eniten niin siitä. Masentaa ja väsyttää mikäs sen mukavampaa. En jaksaisi mitään ylimääräistä enkä olla Veikon kanssa. Voisin maata vain sängyssä tekemättä mitään koska kiinnostus ei riitä mihinkään.  Kuumetta oli 39 muutama päivä sitten kera kuvotuksen ja vatsakipujen. Nyt on jäljellä kuvotus kestona. Joko mulla oli vatsatauti, ruokamyrkytys tai sit pikkukakkonen ilmoittaa olemassaolostaan kuvotuksella. Kolmesta optiosta mieleisin olis varmaan ruokamyrkytys. Vainistelin pikkukakkosta viime yön enkä meinannut saada unta. Ja vaikka väsyttääkin enemmän kuin laki sallii, makaan vain sängyssä silmät auki. En vain yksinkertaisesti nukahda. Tilanteita joissa toivoisin takaraivooni virtanappulaa. Pikkukakkosesta puheenollen ei se olisi paha asia ollenkaan, nyt ei ole vain oikea hetki koska edellisestä on vasta muutama kuukausi. Sitäpaitsi olis ihan tylsää olla paksuna koko ajan, ja jaksaminenhan siinä menis koville kun olen aika vetelä tapaus muutenkin. Mut huonon olon saattoi aiheuttaa myös syömättömyys ja sitten kun syökin, tulee huono olo. Sain kaverilta lahjaksi White Muskia, meikkisiveltimen, ja Abe's Oddysee-pelin. Peli kirvoittaa mukavasti hermot kireälle. Yhdistetty tasoloikka/ongelmanratkaisupeli. Ihan mielettömän hyvä, ajoituksen pitää mennä nappiin, muuten kuolee. Ja samaa kohtaa on hinkattu kymmeniä kertoja. En muistanut miten inhoan hinkkauspelejä, mutta niissä on ainakin haastetta. Saatiin kaverin kanssa pelattua myös Code Veronica loppuun, viimein :D Nyt taitaa lähteä rundi RE2 Leonin levyllä. Pitäis varmaan poistua himasta välillä niin ei pääsisi höperöitymään, en ole poistunut edes kauppaan. En ole katsonut peiliin enkä mitään muutakaan. No raivasin pinnasängyn, mutta kisuthan siellä nukkuu. Hommat ovat tehokkaasti rästissä mutta ehkä mä tässä joku päivä. Uudenvuoden suunnitelmat ovat auki, avo kaavaili raketteja ja meitsi tinanvalamista. Huomenna pitäis mennä kaupoille siis. Veikko pitäis laittaa hoitoon ja lähteä baanalle mutta kun mä en halua kumpaakaan. Enhän mä edes tiedä kelpaako pullo, ei ole kokeiltu viikkoihin. Tosin voisinhan mä ottaa Veikon mukaan. Siinä ratkeaisi kumpikin haluamattomuus. Ei tartte laittaa hoitoon eikä dokata.

Yhy

Aatto meni mukavasti porukoilla. Eka joulu kun konvehdit eivät tule korvista ulos. Vilkaistiin myös Rare Exports jonka en tiennyt olevan vähän erilainen joulutarina :D Mut hyvä se oli. Samalla katottiin myös Siuruan Rubens, ukkohan on mun idoli ihan selvästi! Mut vaikka reissu oli kaikin puolin muuten mukava siitä jäi aika paska maku. Äiti oli fiksusti mutta kaksi muuta savolaista käyttäytyivät kuin aasit. Toinen kossukiukussa ja toinen jostain tuntemattomasta syystä, jota ei saisi esiin edes kaivamalla. Jäi harmittamaan ihan vitusti ja alkoi vituttaakin. Siks oli parasta lähteä nopeasti sanomatta mitään, tuskin olisin sanonut mitään fiksua suutuspäissäni. Toisaalta on typerää kiukutella toiselle jos toisella on jokin ongelma jonka vuoksi on huonolla tuulella, mutta se helpottaisi ihan valtavasti jos tietäisi syyn. Ainakin ymmärtäisin paremmin ja voisi olla että mua ei alkaisi vituttaa "turha" kiukkuaminen. Tänään olis sitten toiset vierailut, toivottavasti ne menevät paremmin kuin viime vuonna :D Kohta on onneks paluu "arkeen".

Pakkashenkosia

Maanantaina pääsee äidin lihapatojen ääreen ja huomenna on reissu avon sukulaisille keski-suomeen. Siinähän noi "jouluhommat" on. Ei siivouksia, ei paketointia eikä mitään muutakaan. Lahjat toki ostin ja annoinkin jo, sanomalehteen käärittynä. Mutta ne kääri antiikkiliikkeen myyjä, en minä ja sekin vain siksi etteivät hajoa. Kämppä on läävä ja pyykkivuori uhkaavan korkea mut ei se mitään, minä porskutan Pandariassa. Tai oikeastaan Northtrendissä tekemässä Frostbitten achiviementia. Neljää rarea vaille valmis, mutta vaikeuden ovat vasta edessä. Vyragosan löytäminen ja saaminen on haaste koska aina vähintään neljä tyyppiä on hunttimassa siellä Time-lost proto drakea jolla on samat spawnipaikat kuin Vyragosalla. Joten joku tappaa sen aina vaikka siitä ei mitään hyödykkään. Eilisellä kauppareissulla mietin miksi joka kerta kunnon pakkanen tuo mieleeni teini-iän. Kesämuistoja ei ole nimeksikään mutta jotenkin teiniaika kiteytyy talviin parhaiten. Ne ihan älyttömät vaatteet. Napatakit ja leveälahkeiset farkut joiden lahkeet laahasivat paskaisina maata. Riekaleet jäljellä koska ne menivät kengän alle. Talvella lahkeet jäätyivät mukavasti ja muistuttivat lähinnä peltiä. Piposta ja kaulahuivista ei ollut tietoakaan ja pakkanen jäyti reisiä. En muista oliko mulla edes hanskoja vai vedinkö sormet hihojen sisään. Mä en ollut napatakkien ystävä vaan painelin tummanvihreässä fleecetakissa syksystä kevääseen. Hengailua kaupan nurkalla ja dokaamista kaupungilla vaikka olikin ihan älyttömän kylmä. Ihan kuin se hartioiden korviin vetäminen olisi muka auttanut. Nyt kuvaan ovat astuneet pitkät kalsarit, pipo, hanskat ja kaulahuivi. Ei tulis mieleenkään enää roikotella.

Muistopostaus, vaikkakin vajaa

Muistan, kun opin lukemaan mummolassa.Katselin Elloksen kuvastoa ja yhtäkkiä kaikki vain selkeni, luin sujuvasti heti ja inhosin koulussa tavuviivoja. Ennen kuin opin lukemaan en tajunnut sanoista mitään. Serkkuni opetti minulle aakkoset. Muistan kun isäpuoleni opetti minut sitomaan kengännauhat, vielä tänäkin päivänä sidon nauhat samoin. Sen kun söin papan 50-vuotis kakusta kermavaahdot yöllä. Hain jakkaran ja tarkoitus oli ottaa vain vähän ettei kukaan huomaa. Sen kun menin yöllä vessaan ja tutkin hyllyjä. Äidillä oli kullanvärinen, kultakorkkinen ja sydämenmuotoinen hajuvesipullo josta suihkautin vahingossa silmiini, se muuten sattui. Samana yönä ennen suihkauttamista olin löytänyt sakset ja ajattelin leikata hiuksia vähän, niin ettei sitä huomaa. Sen kun painoin usein korvan lattiaan ja kuuntelin mitä alakerrassa tapahtuu...Sen kun söin kuivattuja herneitä Vaaksakadun hiekkalaatikolla kun ne olivat sinne hiekkalaatikkoon jostain ilmestyneet. Muistan myös lempitakkini: Farkkutakki jossa oli "timantteja", se takki mulla oli kun vein äidiltä lapun naapuriin viereiseen pihaan. Muistan kun jäin siinä naapurikerrostalon pihassa jalastani kiinni jäätyneeseen lumihankeen, isäpuoleni tuli irrottamaan kun aikani huusin. Muistan myös ajatukseni sillä hetkellä: En pääse tästä enää ikinä irti enkä näe äitiä enää koskaan, se alkoi itkettää.Sen kun söin Ötvön kanssa kissanraksuja pöydän alla. Näistä muistikuvista en ole varma mutta ihan kun mulla olisi hämäriä välähdyksiä sairaalasta, vaikka en ole ollut sairaalassa kun vasta nyt synnärillä. Äiti kertoi että mut leikattiin kun olin 4kk, siitäkään en kersana tiennyt vaikka muistikuva on ollut mulla niin kauan kun muistan. Muistan kun olin ensimmäisellä luokalla ja huoneeni patteri oli rikki ja siitä tihkui vettä. Menetin yöuneni koska kuvittelin koko maailman täyttyvän vedellä pikkuhiljaa. Luulin että vedentulo ei koskaan lopu. Sama tulva ja hukkumispelko liittyi myös tulvivaan wc-pönttöön. En tiennyt kuka on Hoo Moilanen, vaikka hänestä puhuttiin aika usein. Muistan kun irroitettiin kuumina päivinä tiepikeä ja muovailtiin siitä palloja.

Mössöä

Ihan uskomaton makeanhimo koko ajan. Veikkaan sen johtuvan pimeästä tai siitä että makean syöminen piristää muuten paskaa fiilistä. Eihän siinä muuta vikaa ole kuin kasvava sokerikoukku ja sitten tekee mieli karkkia tai muuta hyvää koko ajan. Ajauduinpa siihenkin että söin hunajaa suoraan purkista kun ei ollut muuta. Hymy oli takaraivossa asti kun lusikoin hunajaa naamani. Oon koittanut nyt korvata makean syömistä kaakaolla. Sellaisella kunnon kaakaolla missä ei ole sokeria mukana. Iso muki vahvaa kaakaota ja lusikallinen hunajaa. Taitaa olla Cocovin raakakaakaota. Mua ehkä vähän kismittää kaikki raaka ja superfood hypetys. Ihan vain siksi että kun lukee tuoteselostetta, lähes jokaisessa on sama hypetys ravinnerikkaimmasta marjasta, jauheesta, mössöstä mistälie. En ole lääkäri enkä poppatohtori mut eikö järkikin sano että ihmisen kroppa hyödyntää ravinnosta sen minkä tarvitsee, loput tulevat ulos? Joten näiden ravinnepommien ylenmääräinen mättäminen on aika turhaa jos vain murto osa imeytyy. Raakamaailman säilykkeitä vinkuintiasta. Olen tästä paasannut aiemminkin. Ainoa mikä mulle maistuu on Trailmix, jotenkin kierolla tavalla hyvää vaikkakin aika pahvin makuista mutta pidän siitä. Ei se fiilis vaan se maku ;) Olen saanut muilta kestovaippoja ja nyt kun juippi on vähän paksumpi niin ei muuta kuin kestot päälle. Mietin kokonaan kestoihin siirtymistä mutta sen taidan jättää väliin. Porskutan noilla mitä on. Olisihan se hienoa ostaa Ruskovillan kestovaippatarpeet villahousuineen ja kun ne ovat kaiken hyvän lisäksi luomua. No villapuvun ostin kokeiltavaksi. Mulla pätkii kyllä ihan uskomattoman paljon nyt, ajatukset leijailevat korvasta ulos. Sohvalta kuuluu lapasten maiskuttelua.Korvakäytävästä lähtee nahkat kuten joka talvi. Voi kyllä se on mahdollista. Äh ei tule mitään. Pää on täynnä mössöä.

Nyt meitsi kerää

Kävin antiikkiliikkeessä. Silmiin osui monta tutun näköistä astiaa ja lasiesinettä. Huomasin että mummolassa olen nähnyt ne kaikki. Paljon Riihimäen lasin valmistamia tavaroita ilmeisesti 70-luvulta. Tuhkakuppeja, maljakoita, koristepulloja,astioita, kynttilänalustoja jnejne. Olisi kiva omistaa joku tietty sarja, mut maksaa ihan liikaa. Enkä uskalla lähteä keräämään jos sitten saatavuus huononeekin niin jää vajaaksi. Yksittäisillä astioilla ei ole mulle mitään merkitystä. Mummolla taisi olla yksi iso astiasto muistaakseni Arabian Kosmos sarjaa. Astiat kivan mallisia,paksuja ja jykeviä mutta kuosi kauhea. Värissä ei ole mitään vikaa jos olisi yksivärinen. Joku voi sanoa että en ymmärrä vanhoista astioista mitään. Tottahan se on mutta mulle on ihan sama lapanko sapuskani 100euron lautaselta vai euron lätyskältä. Ulkonäkö määrää. Tuskin se kahvi paremman makuiseksi muuttuu antiikkisessa kupissa ja jos hajoaa niin sitte vituttaa ja uutta saa etsiä kissojen ja koirien kanssa. Vanhempi sukupolvi kuuluu kahviastiasto ja ruoka-astiasto-ryhmään, jolloin vieraille katettiin kirkkokupit ja juhlapyhinä katettiin astiaston mukaan. Voisin kyllä jonkun sarjan kerätä, tai säästää ja ostaa isomman satsin kerralla. Mut en tykkää pitää astioita tyhjän panttina kaapissa, silloin se on vain turhan kallista rojua. Ja en uskaltaisi käyttää juuri sen hajoamisen takia. Teen joku kerta muistopostauksen. Olen kerännyt yksittäisiä muistoja ja luuloja lapsuudesta. Ne tulevat mieleen yhtäkkiä ja häviävät myös yhtä nopeasti. Ihan kummia juttuja.

Sairasta sakkia ja taikanappeja, tuskin

Sumupää ilmottautuu. Mieliala ja jaksaminen ovat laskeneet kuin lehmän häntä,eikä nukkuminen auta. Tuntuu ettei mikään auta. Ei oikein jaksa edes kiinnostua mistään. En usko että väsymisestä on kyse kun en saa mitään aikaiseksikaan. Mut en halua saadakkaan, löllöily on kivaa. Ostin Solgarin D3-vitamiinia, vahvuudeltaan 250µg, toivottavasti tulee tullista läpi kun en tiedä saako noin vahvoja Suomessa myydäkään. Ainakin 125µg vahvuisia myydään muistaakseni D-pearsl merkkisiä. Joka päivä ei ole tarkoitus ottaa vaan joka toinen jos nyt edes saan purkkia. Ihmettelen miksi suosituksia on aina vuosikymmenten kuluessa puolitettu ja jälleen puolitettu. Aikoinaan suositus lapsille oli 100µg päivässä, eikä noita ole ainakaan pienennetty haittavaikutusten tai yliannostusten takia. Toki D varastoituu elimistöön joten ympärivuotiseen käyttöön en uskaltaisi ottaa kuin ehkä 50 tai 75 vahvuiset. Saa nähdä auttaako mihinkään. En usko että mihinkään vaivaan on taikanappeja jos syy on päänsisäinen. Oireet poistuvat mutta oireiden aiheuttaja ei.

Linssejä

Päädyin eilen optikolle, vaikka epäröin pitkään. Kuukausilinssejä en ottanut tällä kertaa, vaikka ne oranssit ovatkin kummitelleet mielessä ties kuinka kauan. Optikko sanoi myös että silmät olisi hyvä katsoa koska edellisestä kerrasta on vuosi. Tosin se ei ollut ihan välttämätöntä koska en käytä linssejä kuin kerran vuodessa satunnaisesti. Muistin että Novalens valmistaa myös kertakäyttöisiä linssejä joten mun käytöllä tulevat paljon edullisemmaksi kuin kuukausilinssit. Käytän kuukausilinssejä kokonaisuudessaan ehkä viikon ahkerasti jonka jälkeen silmät alkavat reagoida linsseihin kaihertamalla tai päänsäryllä. Ja linssien vanhetessa kaiherrus yms. vain lisääntyvät. Kertakäyttöisistä linsseistä oli valittavana: sininen, vihreä, aqua, violetti, aprikoosi ja ruskea. Meinasin ottaa aprikoosin tai ruskean mutta olivat aika vaaleat paketista katsottuna joten en viitsinyt ottaa riskiä etteivät peitäkään omaa väriä tarpeeksi. Päädyin vihreään, aquaan ja violettiin pariin. Harmi että noita ei voi sovitella etukäteen ja laittaa pakettiin takaisin enkä viitsi tuhlata paria turhaan. Noissa ei ole pupillin reikää ollenkaan mikä on hyvä juttu. Voisi joskus ruskeita tilatessa sanoa etten halua pupillin reikää ollenkaan tai sitten jos hämärtää näköä niin ottaisi sen 3mm vaihtoehdon. Se näyttää aika karsealta jos vaalea silmän väri tulee ruskeiden linssien alta. Ei se hämärässä tai sisätiloissa yleensä haittaa mutta ulkovalossa tulos on turhan luonnoton.

yleistä lätinää

Huutonet on saatanasta, ainakin jos katsoo kotiutuvaa tavaramäärää... No en mä itselleni kun oikeastaam ei ole löytänyt mitään WAU efektillä varustettua. Erästä lipparin military-hametta olen katsellut siitä asti kun se tuli myyntiin. Mutta ei auta, en usko että meitsin ahteri mahtuisi siihen nätisti koska on sen verran kapoinen ja liian suora malli. Päärynän kirous jälleen. Veikolle olen huudellut vaikka mitä pöllö-aiheista. Paljon oranssia ja ruskeaa. Ja pilvikuvioisen fleece vanuhaalarin. Menee varmaan ensi keväänä jos ei tule ihan järjetöntä pituuskasvua. Oli siellä sateenkaarikuosinenkin fleecehaalari mutta avo sanoi EI. Musta se olisi ollut siisti, ja toisaalta aika järkky. Siksi mä ehkä pidinkin siitä. Katsottiin Game of Thronesin kaikki jaksot mitä tähän mennessä on tullut ja meni ihan tajuttoman jännäksi. Harmi että joutuu odottamaan kuola poskella ensi vuoteen kun tarina jatkuu. Voisihan kirjat lukea mutta en viitsi. Kääpiö on just kovis! Ainakaan nyt en nukahtanut kertaakaan kuten kävi OZia katsoessa.

Kuria kansalle

Olen jo jonkun aikaa ihmetellyt koulumaailmaa, avo oli työharjoittelussa koulussa ja sain kuulla kaikenlaista. Opettajilta on viety auktoriteetti ja ainoa rankaisumuoto on soittaa kotiin tai pitää jälki-istunnossa. Ihan täyttä paskaa. Koululaiset tietävät suurimmilta osin että opettaja ei voi tehdä mitään jos porukka päättää ruveta rälläämään ja haistattelemaan. Tosi kivaa hyssyttelyä. Nurkassakaan ei saa seisottaa kun se on nöyryyttämistä. No jos kiusaa muita ja on muutenkin ihan täysi dorka käyttäytymiseltään toisia kohtaan niin kunnon julkinen nöyryytys ei tekisi pahaa. Tuskin tulisi heti mieleen uusia kiusantekoa jos kiinnijäämisestä seuraisi julkinen nöyryytys tai jokin muu pätevä rangaistus. Kotiin soittamisestakaan ei aina ole hyötyä koska joidenkin vanhemmille on samantekevää mitä koulussa tapahtuu. Lapsi tavallaan jätetään koulun kasvatettavaksi. Ei ole opetettu sääntöjä eikä käytöstapoja koska koulu opettaa.. Jälki-istunnossa voi istua vaikka hamaan tulevaisuuteen joka päivä ja jos sitä tekee usein niin ei siitä enää edes välitä. Vähän sama kuin viikkorahat kiellettäisiin uudelleen ja uudelleen ja sitten huomaakin ettei saa kahteen kuukauteen rahaa niin se on oikeastaan jo ihan sama. Ehkä asiat eivät ole ihan näin yksiselkoisia ja suurin osa ihmisistä osaa kuitenkin käyttäytyä. Kun olin koulussa,sai seisottaa nurkassa tai antaa ns.ikäviä hommia rangaistuksena (juoksemista koulun ympäri, liukumäen laskemista tietty määrä, siivoamista jne) ja jälki-istunnossa oli pakko tehdä vaikka tekemättömät läksyt. Ei siellä saanut torkkua pulpetin päällä. Samoin jotkut opettajat sovelsivat sitä että jos yksi ei usko kieltoja niin annettiin rangaistus koko luokalle lisätehtävien tai välitunnin pois jättämisen muodossa. Kyllä kaverit kiittivät :D Olen saanut tukkapöllyä, kotiarestia, remmiä, istunut jälki-istunnossa monena päivänä, juossut pururataa, laskenut liukumäkeä jnejne. Mutta eipä tullut mieleen kauheasti pullikoida vanhemmille tai koulussa. Rahaa sain kotitöitä vastaan tai jos oikeasti tarvitsin jotain, ei tullut roikuttua vanhempien lompakolla jatkuvasti, eikä turhia raivareita siitä kun en saakaan rahaa tyhmiin asioihin. Mut eipä mitään koskaan puuttunutkaan. Lapset ovat tyytyväisiä yllättävän vähään ja esim.alkeelliset lelut kehittävät mielikuvitusta, eivät lelut jotka napista leikkivät itse itsellään. Lelujen elinkaari on kuitenkin aika lyhyt, kiinnostus menee kuukaudessa. En ole mikään kotinatsi vaikka sallinkin rankemmat rangaistukset sekä koulussa että kotona, niitä pitää käyttää erittäin harkiten ja vakavasti, ei joka kerta eikä pienistä asioista. Remmistä antamista en hyväksy, koska se on ainoa asia mikä mua itseäni on jäänyt kaivelemaan vaikka se tapahtuikin vain pari kertaa. Silti.

Turhautumista kengistä part II

Pakko nurista taas turhautumista kengistä... Miksi korkokenkien on pakko olla niin helvetin rumia, ainakin jos katsoo huudon tarjontaa. Tykkään että kengässä on korkoa kunnolla eikä mitään seitsämän sentin jämää. Kyse on lähinnä siitä, miltä jämäkorko näyttää. Vähintään kymmenen senttiä näyttää hyvältä ja plattarin kanssa saa olla korkoa vaikka neljätoista. Mun jalat menee ihan ihmeellisesti jos on matala korko, tulee sellainen haparoiva kävely. Ehkä kävelen normaalisti tai ehkä korkokenkämäisesti, siitä tulee typerän näköistä vaappumista. Ei vaan osaa! Jos erotus plattarin ja koron välillä on seitsämän senttiä niin se on aika paras mitta, kuten esim. Pennangalanin plattareissa. Päkiän platformi tavallaan huijaa korkoa pidemmäksi, eikä tarvitse kärvistellä jalka ääriasennossa. Harmi etten ole vienyt pennojani suutarille, kumpiinkin pitäisi laittaa kumipohja ja vilkaista vähän korkoa. Olen onnistunut paskomaan molemmat, nitinä kuuluu vaan. Olis hyvä olla ihan perussaappaat piikkikorolla kaapissa, pennat eivät ehkä ihan joka rytkyn kanssa käy.

Kohu-uutinen: Joulu tulee tänä(kin) vuonna!!!

...No shit Sherlock!  Kävin lukaisemassa sähköpostia ja maikkarin sivu rävähti eteeni kun kirjauduin ulos. Ensireaktio oli että wtf O_o ja sitte kunnon naurut päälle. Antti-myrsky.. ei helkkarissa hahaha! Mä en kestä:D Ymmärrän että Jenkeissä annetaan myrskyille nimiä kun on kumminkin pikkasen eri luokkaa nuo puhurit siellä kuin täällä Suomessa. Vähän voimakkaampi tuulahdus niin heti on skandaaliotsikot kehissä ja jymyjutut varmasti joka lehdessä. Yksi syy siihen miksi en oikeastaan lue kuin sanomalehtiä tai sitten kunnon akkojen hömppälehtiä. Nuo skandaaliotsikot on revitty väkisin perseestä vaikka itse juttu olisikin loppuenlopuksi ihan mitätön tai asiayhteydestä irroitettu lause. Muistankohan ihan väärin vai olivatko lehtien otsikot vähemmän jymyjuttuhakuisia kun olin penska vai onko lehtien otsikointitaso laskenut katuojaan. Kuka tietää..Ja joulukuun 1.pvä. Kummaa mihin aika katoaa. Joulu oli lapsena siisti juttu, en mä nykyisin jaksa enää välittää paljoakaan. Turhaa stressiä ja teennäistä "hyvää joulua"-sontaa, kaikille pitäisi olla mukava vaikka ei edes tuntisi. Kaupan kassakin kuulee varmaan miljoona kertaa samat fraasit. Peruskohteliaisuus on jees, ei niitä kanssaihmisiä tarvi imeskellä jouluntoivotuksilla eikä olemalla normaalia kohteliaampi. Vanhat ihmiset (osittain) nostavat edelleen hattua ja sanovat päivää toisilleen kun kohtaavat, mutta se on eri asia. Sukupolvissa on eroja. Vaikka en joulun ystävä olekaan, haluaisin silti kotiini joulukuusen ja ruuat. Se riittäisi. On kumminkin eri asia käydä sukuloimassa ja syödä ne sapuskat muualla. Silloin kun pappa eli vielä vietimme sukujoulua mummolassa. Niistä jouluista on hyvät muistot ja muistohin jääkööt. Myöhemmin jouluihin on kuulunut vain kotona oloa, sapuskat, kuusenkoristelu ja sauna. Me kersat töllisteltiin telkkaria monta päivää kokispullon ja kinkkulautasen kanssa. Olihan se mukavaa. Joulu on lasten ja uskovaisten juhla. Veikko ei saa lahjoja koska on niin pieni ettei vielä ymmärrä lelujen tai vaatteiden päälle. Tai edes joulun. Mulla on ollut tapana ostaa 1 lahja/perheenjäsen. Jotain hyödyllistä tai lahjakortti. Me ei avon kanssa keskenämme ostella, koska niitä lahjoja voi ostaa ihan spontaanisti muina aikoina jos tulee mieleen jotain. Vaikka varsinaisia jouluperinteitä ei olekaan, niin kaikken mukavin asia on kaupungin hiljentyminen ja telkkarin töllistely. Nykyisin pakkaa sekoittaa vielä se että ei ole lomia. Koulussa ollessa oli joululoma joka toi hohtoa joulun odotukseen. Mut kuten sanoin: lasten juhla. Lapsena oli monia asioita jotka tiivistivät jännitystä ennen aattoa. Koristelut, ruoka ja sauna. Niin ja suklaakalenteri! Muistin erään tapauksen kun sain joululahjaksi sukset.. Kiukku ja huuto:miks nää ei liiku! En tajunnut että jotain pitäisi tehdäkin että pääsee eteenpäin, kun telkkarissa ne ukot vaan liitivät niillä suksillä.

Sainpahan aikaiseksi värjätä ne farkut. Ostin paikallisesta kangaskaupasta Dylonin mustaa tekstiiliväriä joka on tarkoitettu käsinvärjäykseen altaassa tai pesuvadissa joten 40 asteinen vesi riittää. Onneksi pyykkituvalla on isot teräsaltaat joissa oli hyvä lilluttaa farkkuja ja hoitaa homma siististi. Voin vain kuvitella sotkua jonka olisin saanut aikaan meidän koppivessassa kuluneen kylpyammeen kera. Voin vaikka vannoa että kylpyamme olisi ollut mennyttä koska pinnoite ammeesta on kulunut pois. Farkut olivat alkujaan vaalean harmaat/siniharmaat. Lopputulos mustan värjäyksen jälkeen: siniset farkut. Eli toisinsanoen taisi mennä pieleen jokin, mut onhan ne hienot näinkin. Mutta aion suorittaa värjäyksen loppuun uudella pussilla mustaa koska kangasliikkeessä ei ollut kuin yksi pussi. Pesukoneväriä en ostanut koska en uskalla laittaa pyykkituvan koneeseen minkäänlaisia värinappeja tai jauheita. Omaa konetta ei ole. Huomasin että pesen pyykkiä lähes pakkomielteisesti, ei siksi että ajattelen pyykkien olevan likaisia, vaan siksi että rakastan puhtaan pyykin tuoksua. Ja pyykinpesu on mun mielestä tosi kivaa, varsinkin lakanapyykki ja vauvan vaatteet. Tulee hyvä mieli. Tykkään kokeilla erilaisia pesuaineita, huuhteluainetta en käytä enää nykyisin koska lähestulkoon kaikki käyvät nenääni. Riittää että pesuaine tuoksuu miedosti joltain. Sitäpaitsi pyykin pitää olla helkkarin karheaa, eikä pehmeää kun se on kuivunut. Kokeilin aikoinaan pesupähkinöitä mutta en tykännyt, nyt siirryin kokeilemaan pesupähkinäpohjaista nestemäistä pyykinpesuainetta (AlmaWin) ja Attituden nestemäistä pesuainetta. Paikallisesta luontaistuotekaupasta löytyy kivoja ekopesuaineita enkä ole hetkeen ostanutkaan muualta. Vielä on kokeiltavaa :) Mutta tuo pesupähkinäneste jää kyllä kaappiin, jos ei mulle niin pojan vaatteiden pesuun. Nyt on varmaan joku tiheän imun kausi koska dude vaan asuu sylissä ja syö puolen tunnin välein. Olen joka ilta lähettämässä jäbää matkalaukussa Timbuktuun koska väsyttää. Jäbä kitisee tissiä ja vatsaansa koko ajan klo.18.00-02.00. ja välillä huutaa jos sylistä laskee. Olis kiva syödäkin kaikessa rauhassa joskus, mut onneks noi imukaudet on ohimeneviä ja vatsavaivat. Maailma näyttää taas paljon paremmalta kun saa torkahdettua hetkeksi.

Haisuja haisuja

Heitin menemään läjän hajuvesiä jokin aika sitten, miksi kaappini silti pursuaa vaikka en käytä näistä kuin ehkä neljää. Ajattelin tehdä postauksen jossa kerron nimen ja ehkä vähän taustaa sekä ostovuoden jnejne...

1.Hugo Boss-Femme: Sopivan imelä mutta kumminkin raikas. Hommasin tämän juuri ennen synnytystä ja yksi suosikkini. Kestää pitkään.
2. Kenzo-L'eau Par Kenzo: Täysi hutiostos vuodelta 2008 Kuopion Sokokselta, testeristä tuoksui hyvältä mutta iholla tuli mieleen lähinnä kissankusi kurkkuaromilla. Kerran käytin kun olin Kuopiossa illanvietossa.
3.Emporio Armani-She: Myös yksi suosikkini. Hommattu 2008 samaiselta reissulta kuin Kenzo. Tätä ostan varmasti lisää kunhan saan vanhan käytettyä. Kestää pitkään ja tuoksu on puuterinen jotenkin. Ei tarvi lotrata ettei tule tyrmäysefektiä.
4.Provence&Natur-Bougainvilliers: Aivan ihana luomuparfyymi. Raikas ja kukkainen. Ostin tämän viime kesänä luontaistuotekaupasta. Tätä voisi juoda tuoksun perusteella. Mut ainoa miinus on ettei tuoksu kestä iholla kuin ehkä tunnin.
5. Moschino-I love love: Suosikkini, ensimmäisen ostin myös Kuopion reissulla vahingossa. Piti ostaa se toisenvärinen pullo mut enhän mä sitä muistanut. Tätä on tullut hankittua useaan kertaan. Tulee mieleen vuosi 2009. Tosi raikas sitrus ehkä jopa liian teini, mutta mulla tulee mieleen sitruslimsa jossa voi haistaa ne kuplatkin.
6. Moschino-Light clouds: Ihan kiva, muovisen raikas. Jälkituoksu on mukavan pehmoinen. Tulee mieleen fleece, vähän muovinen. Ostin viime viikolla, kun jahkasin koko kesän ostanko tämän vai en. Pidän tuosta sitrustuoksusta enemmän mutta luulen että tämä tuoksu on enemmän mun "näköinen". Voisin kuvailla tätä muovinen mustaherukka jossa myskinen lopputuoksu.

7.Lush-Karma:Kiva hippituoksu, haisee männylle ja appelsiinille. Käytin paljon mutta on jäänyt kaappiin lojumaan. En muista koska ostin. Ehkä 2010.
8.The Body Shop-Neroli Jasmin: Kivan imelä mutta ei öljymuodosta huolimatta säily iholla kovin pitkään. Pidän tästä edelleen, mut en tiedä miksei ole tullut käytettyä. En muista koska ostin, ehkä 2008
9. Naomi Campbell-Exult: Ihan karseeta tavaraa. Muistin pullon kesältä 2001, mutta se taisi olla suihkugeeli. Haisee halvalle, ei voi muuta sanoa. Ei tätä voi edes kuvailla.
10. Lootusöljy: Ostettu jostain egyptiläiskaupasta, vaikka pullo onkin noin pieni, en ole saanut sitä käytettyä. Muistuttaa erästä Madonna-tuoksua violetissa pullossa jonka sain joululahjaksi 2000. Ihan kiva. Sain tämän äidiltä lahjaksi joskus.
11. The Body Shop-Zestini: Haisee karkille enkä tiedä miksi panttaan tätä kaapissa kun en kumminkaan käytä. Ostettu vuonna miekka ja kivi. Ehkä ennen 2006.
12. Betty Barclay-Woman no.2: Ostin Cittarin poistosta 2006 ja käytän edelleen joskus. Kiva pantata mutta kun tätä ei saa enää mistään, ainakaan kohtuu hinnalla. Saksan ebayssa on.
13. Laura Biagiotti-Laura: Käytin paljon syksyllä 2009. Tulee mieleen talvi ja työharjoittelu kierrätyskeskuksessa. Kiva muovinen kukkaistuoksu. Kyllästyin aika nopeasti, siksi jämä lojuu kaapissa.
14. Naomi Campbell-Naomagic: Tuoksu on hyvin samankaltainen kuin Emporio Armanin She:ssä. Kaveri käytti tätä monta pulloa kun olimme teini-ikäisiä. Valmistus lopetettiin vuosia sitten mutta ebayssa on myynnissä avaamattomia pakkauksia.Tosin aika suolaiseen hintaan kun ottaa huomioon että kyseessä on halpistuoksu. Hommasin ebaysta viime kesänä.

Piilareita ja tennareita

Mukavaa olla tarvittu. On se aika mieletön fiilis kun maailmassa on olento joka oikeasti tarvitsee mun ja avon läsnäoloa sen 24/7. No pitäis sitä muutakin elämää olla mut ei oo oikein natsannu. Sylistä kun laskee nukkuvan kaverin niin huutohan siitä seuraa parissakymmenessä sekunnissa, tai jos lopettaa heiluttamisen. Mietin mikä taika siinä vieressä olemisella on, koska jos jää viereen makaamaan niin uni on tasaista neljästä viiteen tuntia, eikä kaveri herää omaan päkistämiseensä kuten yksin ollessaan.  Pinnistäminen huudon ja kitinän kera on kestänyt  kuukauden ja ainakin mun mielestä on pahentumaan päin ollut nyt tämän viikon.  Lauantaina vois katsoa jos kävis jossain, sekin riippuu siitä lähteekö kukaan mun mukaan. Tähän mennessä on ollut aika hiljaista, mut täytyy kysellä kyliltä vielä. Jos ei natsaa niin sit on varmaan leffoja koko viikonloppu. Eilen katsottiin Ace Ventura ja kyllä nauratti :D Film Town on tossa nurkan takana niin sieltäkin löytyy kaikkea kivaa. Vuokrattiin American Pie:Luokkakokous. Onhan se jo vanha vitsi, mutta mun mielestä American Pie:t on hauskoja. Ja tykkään niistä näyttelijöistä joita leffassa on. Nuorisokomedioitahan noi ovat tehneet aika paljon. Kävin eilen kirppiksellä ja löysin kengät. Adidaksen hyväkuntoiset tennarit kolmella eurolla. Ilmeisesti lasten kokoa mutta sopivat jalkaan. Revin pohjalliset pois ja heitin kloriittiin lillumaan, kengät jätin tulikuumaan pesuaineveteen. Vessa haisee edelleen kengälle eilisen jynssäyksen jäljiltä mutta onneksi kengät eivät haise kuin kloriitille. Hiekkaa oli ihan mieletön määrä pohjallisten alla. Mut kokonaissaldo on lähes uudennäköiset tennarit, eivätkä pohjatkaan ole kovin kuluneet. En mä näitä olisi uutena ostanutkaan ihan vaan hinnan takia koska olen pikkasen pihi jos kengissä ei ole mitään ihmeellistä. Se ei riitä että haluaisin sellaiset muuten vaan. Mietin taas piilareidenkin hankintaa, vaikka se onkin turhista turhinta. Äiti papattaa aina siitä että miksi mä otan aina ruskeat koska ne on kauheat. Siniset olisivat niin paljon kauniimmat. No ihan vaan vaikka siitä syystä että ruskea tekee räikeimmän muutoksen. En mä halua sinisiin silmiin sinistä piilaria tai muita pliisuja värejä kuten vihreä tai harmaa. Muutoksen pitää olla näkyvä. Eihän ruskeasilmäinenkään halua ruskeita linssejä. Onhan ne aika vinkeät. Oranssit ja ruskeat:

 Valmistaja on Novalens, muut eivät käy/sovi. Noissa väriosa on tarpeeksi kapea, kun taas muissa linsseissä väriosa tulee oman väriosan yli ja näyttää että mulla on kennot silmissä :D Huhh onpa mulla ollut 2008 vaaleat hiukset O_o

Mulla olis yks pyyntö....taas

Nyt on pakko vähän avautua...Nimittäin sellasista ihmisistä jotka ottavat yhteyttä vain kun tarvitsevat jotain. Kyytiä, rahaa, olkapäätä, sympatiaa, henkistä tukea, seuraa jne.. you name it! En tarkoita ettei mulle voisi soittaa tai ottaa yhteyttä muutenkin, mutta jos yhteydenottaja on aina vailla jotakin joka kerta niin ei mua huvita. Ne ihmiset eivät sitten mun kanssa muuten hengaakaan koska musta ei ole mitään hyötyä missään mielessä, hengaavat vain sellaisten ihmisten kanssa joista on hyötyä. Vain hyödyn määrä sanelee arvon. Sit jos itse otan yhteyttä niin ei vastata, tai sit ei ollutkaan mitään asiaa enää eikä ehditä puhua mun kanssa tai puhutaan tosi niukkasanaisesti. Eli tilanne tai mielentila jossa olis tarvinnu sympatiaa/seuraa meni jo eikä musta ole enää mitään hyötyä. Onneks kukaan ei enää kysele kyytejä tai rahaa lainaan koska mulla ei ole enää autoa enkä lainaa kellekään. Jos lainaan niin yleensä sellasille ihmisille jotka harvoin pyytävät ja pyytävät tarpeeseen sekä maksavat takaisin kohtuuajassa. Kohtuuaika on sovittu juttu, eikä sitä siirrellä kuukaudesta toiseen. Oon aika tarkka näissä enkä tykkää kysellä perään. Vituttaa sekin että puheet ja käytös vaihtuu seuran mukaan. Näiden seurassa puhun paskaa noista. Ja sitten kun olen niiden seurassa joista just puhuin paskaa niin puhun paskaa joistain toisista. Mietin kyllä ihan liikaa typeriä asioita ja miksi edes välitän? Välitän ihan liikaa turhista ihmisitä.

Hernemaissipaprikaa nenuun

Löysin huulikoruni siivotessa ja ta-daa, nyt se on taas paikallaan. Reikä pysyy näköjään auki kuukaudesta toiseen niin voin venkslata korun kanssa jos tulee kyllästyminen. Ongelma on lähinnä ollut huulen kuivuminen renkaan sivuilta ja alan sitten nyppiä kuivia kohtia=rupiset huulet joista tulee verta. Piikkitapin pitäminen on ollut myös hankalaa koska täysin sopivan pituista ei ole löytynyt. Ja jos pituus on passeli, korun takaosa on ollut turhan terävä ja se on uponnut huuleen tai hangannut ientä. Sellainen pikkuisen paksumpi pyöreäreunainen tausta on paras. Lävistykset ovat kivoja mut oma pärstä on vaan sitä laatua että mikään ei oikein sovi. Mietiskelin tossa et miks äitiys on sellanen asia joka saa ihmiset yleensä vetämään palkokasvia nenäänsä litratolkulla. Sehän on sellanen asia jossa kukaan ei ole väärässä eikä oikeassa sen enempää kuin muutkaan. Tapoja on niin monia kuin äitejäkin. Eikä ole mitään hyvän äidin määritelmää tehty, että olet hyvä vain jos hoidat lapsesi tietyillä tavoilla. Jos on pakko määritellä hyvä äiti niin mun mielestä määritelmä täyttyy ihan vain sillä että hoitaa hommansa. On lähellä, ruokkii ja antaa turvan. Se riittää. Ei tarvi olla mitään pullantuoksua. Mistäköhän se pulla-mamma juttu on revitty? Kai se on jokin 50-lukulainen käsitys siitä, kun naiset passasi miehensä ja oli viimeisen päälle kotirouvia kahvitteluineen. Mieleen tuli eräs mustavalko valokuva sukulaisista. Mummo ja mummon sisko ovat siinä nuoria, mekot päällä ja tukka viimeisen päälle. Mummon siskolla on kissamaiset silmälasit ja korkea tukka. Kahvia juodaan ja kupit on lautasineen katettu viimeisen päälle. Kaikki on kuvassa niin siistiä.

She's filled with secrets

Yleensä on paljon elämään ja kasvamiseen liittyviä ajatuksia ja oivalluksia joita haluaisi kirjoittaa ylös. Pidän edelleen ihan tavallistakin päiväkirjaa, olen pitänyt vuodesta -97. Kaikki vihkoset ovat tallessa ja niitä on ihan mielenkiintoista ja myötähäpeällistä lukea. Samoin kuin parin kaverin kanssa pidettyjä kirjevihkoja. Ryyppysuunnittelua, röökiä ja kundien kuolausta taulukkomallissa. Tosin mä en notkunut koulun kulmalla rööki huulessa kattelemassa täysi-ikäisiä rinksan ajelijoita kuten moni muu. Mut en muista kyllä mitä tein, kai lusmusin kavereiden kanssa terkkarin vastaanottohuoneessa tai jossain muussa järkevässä paikassa ettei tarvi mennä ulos. Vihkoset olivat hyvä yhteydenpitoväline jos ei nähty joka päivä ja tarvi suunnitella jotain tai jos ei ollut saldoa ja piti päästä juoruilemaan. Niin eksyin taas aiheesta. Kun tulee kivoja ajatuksia niin kynä häviää tai kirja on jossain vaatekaapin nurkassa tai muussa paikassa. Aikoinaan piilotin kirjani kirjoituspöydän sisään koska se luettiin jos löytyi jostain. Muutin kyseisestä kämpästä pois ja olin unohtanut jemmani. Kirja löytyi tyyliin ehkä puoli vuotta myöhemmin ja sainkin sen takaisin, aivan varmasti luettuna ja kaivettuna. Tosin ei mua häirinnyt se enää koska kirja luettiin jo aiemmin multa salaa enkä sen jälkeen tehnyt sinne enää merkintöjä. Mä en käsitä ihmisiä jotka kaivavat toisen puhelinta, sähköpostia, nettihistoriaa yms. toivoen/peläten että toinen kärähtää pettämisestä tai arveluttavasta käytöksestä varsinkaan jos siihen ei ole mitään syytä. Muu kuin toisen ihmisen vainoharhaisuus ja usko että kaikki ovat pettureita. Miksi edes mietin tällaista vanhaa paskaa? No mua ehkä pikkasen kaivaa vielä se millaista kohtelua sain mut nyt kaikki on hyvin joten pitäis antaa olla vaan. Kävin eilen kaupoilla ja hain postista takin. Viininpunainen villakangastakki hupulla, like a glove!

 

Sit kävin Seppälässä katsomassa kaverille sukkiksia että sais edes jotain lämmikettä normi housujen alle. Löytyi kiva tummanvihreä veloursetti jonka tosin tänään käyn vaihtamassa isompaan. Meillä on täällä kyllä kaksi vauvaa, toinen oikea ja toinen karvainen. Kumpaakin saisi kanniskella koko ajan. Mut karvanen versio on ääneltään vaativampaa mallia, eikä rapsutusta ja syliä voi olla tarpeeksi.

pohdintaa

Mulla on kauhea asuntokuume. Inhoan muuttamista uuteen kämppään kun sopeutuminen vie niin kauan. Ei tässäkään kämpässä sinänsä vikaa ole itsessään, ainoa vika on sijainti: Liian lähellä keskustaa ja vilkasta katua. Näköala parvekkeelta on vastapäinen talo joka on kapean pihanleveyden päässä. Näillä on yhteinen sisäpiha.. Oma kämppä olisi kiva mut en suostu ottamaan asuntolainaa, enkä mitään muitakaan lainoja. Vituttaa suorastaan olla pankin kanssa tekemisissä. Lottovoittoa odotellessa siis tai sellaista duunia että olis varaa maksaakin jotain. Mut ehkä sitten kun kummatkin on duunissa ja oon palannut työelämään. Oon monesti haaveillut siitä, että vuokraisin vaan jonkun mökin/kämpän jostain Utsjoelta ja häipyisin täältä kertomatta kellekään. Olis ehkä turhan raakaa, mut suoraan sanoen ei mua aina jaksa muut kiinnostaa. Sitäpaitsi oppisin ehkä arvostamaan perhesuhteita enemmän kun ei ole ihan vieressä ja tavoitettavissa. Soitan harvemmin kotiin tai sukulaisille ja en edes muista koska kävin viimeksi kotikotona. Suku on erkaantunut aika pahasti omiin porukoihinsa eikä tieto kulje kuin pätkittäin. Vähän kuten rikkinäinen puhelin. Tieto ei kulje osapuolille suoraan vaan aina jonkun kautta. No toivottavasti tää meidän nuorempi sukupolvi kiistelee vähän vähemmän asioista, ja tuntuu aika hankalalta ruveta korjaamaan välejä yhtä eheiksi kun ne joskus olivat. Ainakaan vanhemman polven välillä.  Mut nyt puhaltaa uudet tuulet :)

Päässäni soivat biisit

Päivätolkulla ihan ihme biisejä, ja kaikkia nyt en ihan välttämättä edes haluaisi muistaa.

Jee, @-junkmail. Tämän biisin viuluosio pärähti soimaan eilen päässäni juuri kun olin vajoamassa uneen. Oli pakko nousta koska en saanut päähäni kenen biisi oli kyseessä. Ihan kivoja biisejä, vaikka en lyriikoista niin perustakkaan. Omistanpa kyseisen herran/bändin sinkunkin Ei koskaan enää-kipaleesta. Muistikuvat Kazaa imutusohjelma,volat kaakossa, kesä serkulla.

 

Aqua-Cartoon Heroes...Ei mitään hajua mistä tämä tuli, ihan karseita flashbackeja johonkin ala-asteen diskoon haha! Tosin biisi on liian uusi mut Aqua soi yleensä niissä.

Bat ja Ryyd-Whäm-bäm! Onko pakko sanoa mitään...Joo mulla on näiden levy ja kuuntelinkin tätä joskus penskana, mut näiden biisesitä tuli hyvä mieli :D Voisin sanoa mummola ja kasettisoittimessa pyörivä Bat ja Ryydin kasetti josta Lentävä Puliukko oli ehdoton "lasten suosikki" :D Eli meidän.

 

Dingo-Jokainen aamu, tästä en muista kuin jäätelön sulamisen ja maailman kioskit. En oo oikein tästä biisistä välittänyt ikinä, vaikka Dingoa kuuntelin aikoinaan aika paljonkin.

 

Paljon muitakin soi mutta ei tule ulos pinnistelemättä eikä Tyrävyötä löydy oikein Tubesta.

Laukkulöytö rajan takaa sekä vauvahapatusta

Ajattelin että säästän blogini kokonaan perhehapatukselta, mutta koska blogi sisältää ajatuksiani ja vitutuksiani niin en mä sitä kokonaan voi karsia täältä. Kuukausi uuden tulokkaan kanssa on takanapäin ja olen joutunut hyväksymään ja oivaltamaan monia asioita. Alkuun hermoja kiristi imetys ja pumpun kanssa pelaaminen sekä se että en tajunnut kuinka paljon huomiota pieni vauva voikaan viedä. Kun ei ehtinyt tehdä mitään omaa. No jätin pumpun ja pullon pois ja heti on parempi. Jos olen kerta himassa niin miksi en ruokkisi kaveria itse? Ja meinasin joutua kuseen maidon kanssa koska mitä enemmän pumppasin tukalaa oloani pois imetyksen rinnalla niin sitä enemmän alkoi tulla maitoa ja pakotus alkoi jo vajaassa parissa tunnissa. Tosin välillä turhauttaa kun poika on malttamaton ja on imenyt mut "kuiviin" eikä malta odottaa että heruminen alkaa. Sillon muakin hermostuttaa eikä ainakaan tipu eikä lorise. En malttaisi jättää kaveria hetkeksikään enää, en edes yksin nukkumaan koska mun mielestä noin pienen ei kuulu olla yksin, eikä nukkua yksin. Ollaan päästy paljon helpommalla kun juippi nukkuu vieressä yöt, uni on tasaisempaa ja pidempää. Eikä sylissä kanniskelusta tai muusta aiheudu lisää vaivaa. Perse sohvalle, herkut pöydälle, tv auki ja poika syliin. Kaikki tyytyväisiä! Joskus nukutusvaiheessa nukahtaa itsekin mikä ei haittaa koska levätä pitäisi mut ei malttaisi millään. Vatsakitinää on, mutta se menee toisesta korvasta jo ulos. Onneksi ei ole suoraa huutoa tuntikaupalla (ainakaan vielä). Ns. omaa aikaa ei kauheasti ole, mutta ei se mua haittaa. Pääasia että saa olla himassa,eikä tarvi mennä töihin. Viime yönä olen varmaan  käynyt yösyötöllä (yleensä n. klo 3) unissani koska sain unta yhden aikaan ja seuraavan kerran heräsin aamukuudelta?! Kirppikseltä löysin laukun josta poikkeuksena suostuin pulittamaan kympin, olen aika varma että yksi nolla hintaan eksyi ainoastaan siksi että kyljessä lukee Converse... Samoin kun kaikissa muissakin saman loossin tuotteissa oli vähintään yksi nolla tai ykkönen liikaa. Laukkujen virkaa mulla on yleensä toimittanut jonkinlainen säkki. Mistään en suostu luopumaan tunnearvon takia. Vakkarilaukkuni sain ystävältäni lahjaksi. Laukku oli ostettu teinivuosina varmaan kymmenen vuotta sitten seppälästä ja siitä oli irronnut olkahihna. Mut se on ainoa laukku jota en ole onnistunut ikinä hukkaamaan.

Kirppislöytö: kuvassa aika rupisen näköinen. Mielleyhtymä laukusta on Neuvostoliitto...

Nöyryytystä

Näin kyllä ihan karseeta unta viime yönä. Mua nöyryytettiin oikein urakalla ja sen teki entinen luokkakaveri. Asuin unessa edelleen Vierumäellä ja ajelin kylärinksaa autolla. Asuin kerrostalojen luona mut en vissiin kerrostaloilla. Olin unessa lähtenyt dokaamaan ja luokkakaverini tunki mut sellaiseen kuplaan ja pisti vierimään, vaatteet hajosivat retuutuksessa enemmän tai vähemmän riekaleiksi ja kaverini kamera otti valokuvia tästä pyörityksestä. Pyörityksen jälkeen mut jätettiin lumihankeen makaamaan puolialasti ja otettiin siitäkin kuvia ja ne kaikki kuvat julkastiin facessa... Tunne oli mitä hirvein herätessä koska unessa podin kauheaa morkkista ja yritin poistaa kuvat ja profiilini mutta turhaan. Onneks en ole facessa millään mun omilla tiedoilla. Ainoastaan kuva on oma eikä siinäkään näy kuin takaraivo.

And that's who I am

Blogeissa kiertää haaste. Kukaan ei ole tosin haastanut enkä aio ketään haastaa mutta osallistun tähän ihan omaksi iloksi. Tarkoitus on siis selata kuvia TÄÄLTÄ ja valita niistä itseään kuvaavimmat.

Näitä on ihan liikaa :P

She's dead, wrapped in plastic..

Dale Cooper, kääpiö ja jättiläinen

Uujee uusi viikko, tosin päivillä ei ole enää merkitystä eikä kellollakaan muutoin kuin kaupassa käymisen kannalta. Mut jos tänään pääsisi taas ulos asunnosta tekemään edes kävelylenkin korttelin ympäri mut taidan ehkä mennä kirppikselle vaikka ei mitään löytyiskään. Aloitin Twin Peaksin katsomisen kolmisen viikkoa sitten ja sainkohan katsottua kolme jaksoa boxilta kun se jäi taas. En ole telkkarista viitsinyt seurata koska kerta viikkoon tuleva sarja etenee ihan liian hitaasti. Twin Peaks on sellaista tavaraa joka pitää ahmia boxilta kerralla ja istua tv:n ääressä tuntitolkulla. Siitä syntyy sellainen kupla jonka sisällä elää sitten vaikka saakin sarjan päätökseen, siitä kuplasta selviäminen kestää joitain päiviä pettymyksen kera kun ne ihmiset ja paikat eivät olekaan todellisia :D Pari muuta ahmittavaa sarjaa ovat Awkward. ja Heroes. Ennen oli Shamaaniterva ja Twin Peaks. Pitäisi ehtiä ehkä liikuntaakiin harrastaa ihan vain lihaskunnon kannalta kun tuntuu että ryhti on mallia dataniska. Persekin roikkuu. Vatsanahalle en aio tehdä mitään koska vatsa sen sisällä on palautunut, nahka ei. Ja siihen nahan vetäytymiseen en voi mitenkään vaikuttaa, siihen vaikuttaa perintötekijät, nahan omat ominaisuudet ja planeettojen asento ja vaikka mikälie. Voipi viedä puolikin vuotta, tai sit ei palaudu ikinä mut ehkä maailmassa on muitakin asioita kuin roikkuva nahka ja pärshe. Hiukset on sentään päässä vielä :D Mut ihan jees että mikään ei kitisytä, vaikka voishan repiä "asiaa" siivottomasta kämpästä ym. turhasta. Näin taas ihan kummia unia. Mulla oli kunnon plattarikorkkarit, mielettömän lyhyt hame ja kassi joka painoi niin paljon että kaatuilin vaan. Kassista paljastui monta tölkkiä maitoa, mehua ja limsapulloja O_o

Askartelua

Olis kaikennäköstä tehtävää, semmosta pientä näpräämistä. Farkut pitäis värjätä mustiksi ja yhdet mustat farkut värjätä uudelleen kun ovat kulahtaneet. Etsiä korkkarit joissa on pitkä varsi ja piikkikorko, muttei sellaista pitkää kärkeä. Sellaiset näyttävät hyvältä vain pienessä jalassa, enkä ymmärrä muutenkaan miks helkkarissa kengän kärjen pitää jatkua loputtomiin ja kaiken hyvän lisäksi vielä taipua ylöspäin? Jos tyyli on Leningrad Cowboys niin mikäs siinä :D Vastaan on tullut vain näitä piikkikärkisiä, tai sellaisia joissa on liian matala korko, tai oikean mallisia mutta huonokuntoisia sekä oikeanlaisia mutta myyntihinta kirppiksellä on hunajaa. Juu tässä uusi T-paita vain 10 euroa. Nillitän ehkä siitäkin miksi pitää kirppikselle roudata tavaraa jos aikoo pyytää niistä useita kymppejä. Eiks kirppis ole nimenomaan sen takia että tavaroista pitää päästä eroon? Mä ainakin pistäisin huutonettiin sellaisia tavaroita joiden jälleenmyyntiarvo on hyvä ja suht hyväkuntoiset lumput joita en kehtaisi huudossa myydä eurolla tai parilla kirppikselle. Postiluukusta kolahti kiva valokuvapaketti, en olis arvannu että valokuvien plärääminen on niin kivaa, vaikka kyseiset kuvat olen nähnyt tietokoneen ruudulla miljoonaan kertaan. Ajattelin askarrella isolle kartongille niistä taulutsydeemin ja ehkä lisätä jotain kuvatekstejä. Mut saa nähdä kuinka kauan tähän projektiin menee. Huomenna olis Halloweenkekkerit kaverilla ja vähän ehkä harmittaa etten pääse, tai oikeastaan pääsisin jos haluaisin mutta ei ole voimia. Väsymys iskee niin nopeasti ja yhtäkkiä ettei kannata vielä hötkytä mihinkään. Pitää lähteä surffaamaan huutoon jos löytyis jotain kiwaa :)
Haha muistin just ihan loistavan TV-sarjan: Me Stallarit

Kuusi vuotta kuvina 2006-2012

Vaikka en olekaan tehnyt kuin vasta yhden postauksen uuteen blogiin, niin olen jo nyt ihan rakastunut tähän uuteen mestaan. Vaikka en saanutkaan omia taustoja laitettua niin valmiista taustoista löytyi mieleiset kuvat ja värit. Violetti/purppura ei ole oikein koskaan ollut mun juttu, mutta nyt imen niitä värejä kuin sieni. Ei sinisävyistä violettia. Ostin violetin takinkin kirppikseltä vaikka en olekaan ihan varma tuleeko käytettyä, mutta sen voi antaa eteenpäin tai myydä huudossa. Mitään päivän asu-postauksia multa tuskin tulee kun aika on suht rajallista tällä hetkellä vaikka rakastankin kauniita vaatteita ja laittautumista. Joskus jaksoin olla aina viimeisen päälle, mutta ehkä sekin vaikuttaa että vaatemaku tjsp. on muuttunut kuudessa vuodessa. Kuvia vuodelta 2006, puljasin kirkkaanpunaisen suoravärin kanssa ja meikkasin aika rankalla kädellä.

2007

Ostin Tints of Naturen mustan kestovärin jota lotrasin kaksi purkkia päähäni. VIRHE! Parin pesun jälkeen tulos oli punaisenkuultava koska hennaväri alla ei tietenkään peittynyt, eikä musta väri sopinut alkuunkaan. Tämäkin oli pakko oppia kantapään kautta. Onneksi parilla värinpoistolla musta väri lähti nätisti pois mutta hennaväri ei joten sain punaiset hiukset takaisin suht kivuttomasti. Hiusten kunto ei tietenkään vastannut enää entistä mutta tyhmyydestä sakotetaan.

2008

Sikaosasto007, edelleen liikaa pakkelia. Lip Service, Criminal Damage ja Pennangalan olivat POP. Siis DAA enhän mä voinut muuta käyttääkään :D Enkä tiedä miksi näytän noin kauhean kuivalta.

2009

 Pakkelin määrä on vähentynyt huomattavasti ja päälle on eksynyt ihan normaalit vaatteet. Pynttäytymistä tapahtui harvemmin kun ei enää viitsinyt, vaikka kuppi maistuikin lähes joka viikonloppu.

2010

Vuodelta 2010 on eniten kuvia kaikista tapahtumista kuten juhannuksesta, vapusta, Tuskasta jnejne. Mut tuli oltua aika paljon menossa ja kyllä näkyi naamassa. Mut oli kiva kattella kaapista menovaatteita usein.

2011

Myötätuulirockista 2011. Oli oikein kiva reissu vaikka silloin vesisateessa ei oikein tuntunutkaan kovin hohdokkaalta. Aiemmin olisin kitissyt tukasta ja meikeistä yms. jotka menee pilalle sateessa mut ei enää paljoo jaksanu kiinnostaa. Ajatuksena oli ottaa pikkasen kuppia mutta ei sitten otettu kun alueelta ei päässyt ulos ja olisi pitänyt bändejä katsoa. Ei huvittanut istuskella puolta päivää alueen ulkopuolella juomien kanssa eikä pulittaa sisäpuolella kuutta euroa kaljasta. Mutta parempi niin, ainakin jaksoi mennä paikalle kolmena päivänä, kun kunto kestää nykyisin yhden illan. Aiemmin olisi mennyt enemmän, mutta krapulat ovat muuttuneet pienistäkin määristä ihan kauheiksi.

2012

 Uutenavuotena uumoilin pikkaisen jos olisi kuivin suin koko vuoden, tietämättä että on pakkokin olla. Mutta lopetin tupakanpolton lähes vuosi sitten ja olin viimeksi liikenteessä tammikuussa. On ollut paljon parempi olla eikä naamakaan näytä enää niin pöhöltä. Pynttäys on jäänyt lähes kokonaan. Kyllä mua kiinnostaa lähteä johonkin iltaa istumaan ja laittautua ja hömpätä oikein luvan kanssa pitkästä aikaa. Ei mua dokaaminen enää oikein jaksa kiinnostaa. Kiinnostus hiipui kun oli jatkuvasti liikenteessä ja siitä tuli lähinnä tapa. Nyt on tärkeämpiäkin asioita. Kyllä mä ehdin vielä käydä illanistujaisissa ym. kekkereissä ja pyntätä. Olihan se kummallista jossain vaiheessa kun ei oikein tunnistanut itseään ihmisen näköiseksi peilistä ilman kunnon pakkelikerrosta. Ripsetkin ovat kasvaneet takaisin.  Mut silloin kiinnittää enemmän huomiota kaikkiin pikkuvirheisiin jos on tottunut että peilistä katsoo meikattu naama. Meikittömän naaman pitäisi olla se "normaalimoodi" joka ei herätä kauhistusta ja sitten kun heittää siihen vähän meikkiä niin on loistava fiilis, eikä karseasta normaali-fiilis :D:D Huh ikuisuuspostaus, mut oli ihan pakko kun kuvien lisääminen on helppoa ^_^

Uusi blogipaikka

Vuodatus on palvellut minua jo seitsämän vuotta mutta nyt on aika siirtyä uusille vesille. En jaksa tapella käyttökatkosten ym. juttujen kanssa. Mut vanhaa blogia en poista koskaan, se on kerännyt ylä ja alamäet melkein armaista teinivuosista asti :D Vaikka opinkin lisäämään kuvia vasta hiljattain, niin ikinä ei jaksanut. Olen aika käsi kuvien kanssa. Ihanaa kun lunta tuli, nyt passaa taas hengittää ja on kirkasta jnejne. Arki on alkanut rullaamaan ihan kivasti lukuunottamatta kauheaa väsymystä joka tekee mut kauheaksi kitiseväksi akaksi. Sen lisäksi että Veikko kitisee, niin mua alkaa kitisyttää lisää ja vituttamaan kun en tiedä mistä kenkä puristaa. Vaikka tottakai äänetöntä lasta ei ole, mutta väsymys tekee tehtäviään. Äiti sanoi että mun huutoon ei auttanut oikein mikään mutta vaunuja kun keikutti niin että heikommalta olisi laatta lentänyt niin suu oli kiinni ja se aukesi heti kun lopetti keikuttamisen.  Mutta eiköhän tämä tästä ajan kanssa. Otan vaan turhia paineita liikaa kun haluan että kaikki on just eikä melkein ja koen epäonnistumisia ja pettymisiä helposti. Mut kai se on ihan normaalia, kun kaikki on ihan uutta. Mut tänään on hiustenvärjäyspäivä ja jos koittas antaa aikaa ihan vaan itselle kun avo hoitaa.