She's dead, wrapped in plastic..

Dale Cooper, kääpiö ja jättiläinen

Uujee uusi viikko, tosin päivillä ei ole enää merkitystä eikä kellollakaan muutoin kuin kaupassa käymisen kannalta. Mut jos tänään pääsisi taas ulos asunnosta tekemään edes kävelylenkin korttelin ympäri mut taidan ehkä mennä kirppikselle vaikka ei mitään löytyiskään. Aloitin Twin Peaksin katsomisen kolmisen viikkoa sitten ja sainkohan katsottua kolme jaksoa boxilta kun se jäi taas. En ole telkkarista viitsinyt seurata koska kerta viikkoon tuleva sarja etenee ihan liian hitaasti. Twin Peaks on sellaista tavaraa joka pitää ahmia boxilta kerralla ja istua tv:n ääressä tuntitolkulla. Siitä syntyy sellainen kupla jonka sisällä elää sitten vaikka saakin sarjan päätökseen, siitä kuplasta selviäminen kestää joitain päiviä pettymyksen kera kun ne ihmiset ja paikat eivät olekaan todellisia :D Pari muuta ahmittavaa sarjaa ovat Awkward. ja Heroes. Ennen oli Shamaaniterva ja Twin Peaks. Pitäisi ehtiä ehkä liikuntaakiin harrastaa ihan vain lihaskunnon kannalta kun tuntuu että ryhti on mallia dataniska. Persekin roikkuu. Vatsanahalle en aio tehdä mitään koska vatsa sen sisällä on palautunut, nahka ei. Ja siihen nahan vetäytymiseen en voi mitenkään vaikuttaa, siihen vaikuttaa perintötekijät, nahan omat ominaisuudet ja planeettojen asento ja vaikka mikälie. Voipi viedä puolikin vuotta, tai sit ei palaudu ikinä mut ehkä maailmassa on muitakin asioita kuin roikkuva nahka ja pärshe. Hiukset on sentään päässä vielä :D Mut ihan jees että mikään ei kitisytä, vaikka voishan repiä "asiaa" siivottomasta kämpästä ym. turhasta. Näin taas ihan kummia unia. Mulla oli kunnon plattarikorkkarit, mielettömän lyhyt hame ja kassi joka painoi niin paljon että kaatuilin vaan. Kassista paljastui monta tölkkiä maitoa, mehua ja limsapulloja O_o