17.11.2012

Hernemaissipaprikaa nenuun

Löysin huulikoruni siivotessa ja ta-daa, nyt se on taas paikallaan. Reikä pysyy näköjään auki kuukaudesta toiseen niin voin venkslata korun kanssa jos tulee kyllästyminen. Ongelma on lähinnä ollut huulen kuivuminen renkaan sivuilta ja alan sitten nyppiä kuivia kohtia=rupiset huulet joista tulee verta. Piikkitapin pitäminen on ollut myös hankalaa koska täysin sopivan pituista ei ole löytynyt. Ja jos pituus on passeli, korun takaosa on ollut turhan terävä ja se on uponnut huuleen tai hangannut ientä. Sellainen pikkuisen paksumpi pyöreäreunainen tausta on paras. Lävistykset ovat kivoja mut oma pärstä on vaan sitä laatua että mikään ei oikein sovi. Mietiskelin tossa et miks äitiys on sellanen asia joka saa ihmiset yleensä vetämään palkokasvia nenäänsä litratolkulla. Sehän on sellanen asia jossa kukaan ei ole väärässä eikä oikeassa sen enempää kuin muutkaan. Tapoja on niin monia kuin äitejäkin. Eikä ole mitään hyvän äidin määritelmää tehty, että olet hyvä vain jos hoidat lapsesi tietyillä tavoilla. Jos on pakko määritellä hyvä äiti niin mun mielestä määritelmä täyttyy ihan vain sillä että hoitaa hommansa. On lähellä, ruokkii ja antaa turvan. Se riittää. Ei tarvi olla mitään pullantuoksua. Mistäköhän se pulla-mamma juttu on revitty? Kai se on jokin 50-lukulainen käsitys siitä, kun naiset passasi miehensä ja oli viimeisen päälle kotirouvia kahvitteluineen. Mieleen tuli eräs mustavalko valokuva sukulaisista. Mummo ja mummon sisko ovat siinä nuoria, mekot päällä ja tukka viimeisen päälle. Mummon siskolla on kissamaiset silmälasit ja korkea tukka. Kahvia juodaan ja kupit on lautasineen katettu viimeisen päälle. Kaikki on kuvassa niin siistiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Odottamattomia musiikkituulia

Olin kirjottamassa luonnoksissa tallessa olevaa julkaisua,jossa käyn läpi musiikkiasioita. Olen kirjannut eräästä yhtyeestä näin: "LAB ...