Nyt meitsi kerää

Kävin antiikkiliikkeessä. Silmiin osui monta tutun näköistä astiaa ja lasiesinettä. Huomasin että mummolassa olen nähnyt ne kaikki. Paljon Riihimäen lasin valmistamia tavaroita ilmeisesti 70-luvulta. Tuhkakuppeja, maljakoita, koristepulloja,astioita, kynttilänalustoja jnejne. Olisi kiva omistaa joku tietty sarja, mut maksaa ihan liikaa. Enkä uskalla lähteä keräämään jos sitten saatavuus huononeekin niin jää vajaaksi. Yksittäisillä astioilla ei ole mulle mitään merkitystä. Mummolla taisi olla yksi iso astiasto muistaakseni Arabian Kosmos sarjaa. Astiat kivan mallisia,paksuja ja jykeviä mutta kuosi kauhea. Värissä ei ole mitään vikaa jos olisi yksivärinen. Joku voi sanoa että en ymmärrä vanhoista astioista mitään. Tottahan se on mutta mulle on ihan sama lapanko sapuskani 100euron lautaselta vai euron lätyskältä. Ulkonäkö määrää. Tuskin se kahvi paremman makuiseksi muuttuu antiikkisessa kupissa ja jos hajoaa niin sitte vituttaa ja uutta saa etsiä kissojen ja koirien kanssa. Vanhempi sukupolvi kuuluu kahviastiasto ja ruoka-astiasto-ryhmään, jolloin vieraille katettiin kirkkokupit ja juhlapyhinä katettiin astiaston mukaan. Voisin kyllä jonkun sarjan kerätä, tai säästää ja ostaa isomman satsin kerralla. Mut en tykkää pitää astioita tyhjän panttina kaapissa, silloin se on vain turhan kallista rojua. Ja en uskaltaisi käyttää juuri sen hajoamisen takia. Teen joku kerta muistopostauksen. Olen kerännyt yksittäisiä muistoja ja luuloja lapsuudesta. Ne tulevat mieleen yhtäkkiä ja häviävät myös yhtä nopeasti. Ihan kummia juttuja.