Pakkashenkosia

Maanantaina pääsee äidin lihapatojen ääreen ja huomenna on reissu avon sukulaisille keski-suomeen. Siinähän noi "jouluhommat" on. Ei siivouksia, ei paketointia eikä mitään muutakaan. Lahjat toki ostin ja annoinkin jo, sanomalehteen käärittynä. Mutta ne kääri antiikkiliikkeen myyjä, en minä ja sekin vain siksi etteivät hajoa. Kämppä on läävä ja pyykkivuori uhkaavan korkea mut ei se mitään, minä porskutan Pandariassa. Tai oikeastaan Northtrendissä tekemässä Frostbitten achiviementia. Neljää rarea vaille valmis, mutta vaikeuden ovat vasta edessä. Vyragosan löytäminen ja saaminen on haaste koska aina vähintään neljä tyyppiä on hunttimassa siellä Time-lost proto drakea jolla on samat spawnipaikat kuin Vyragosalla. Joten joku tappaa sen aina vaikka siitä ei mitään hyödykkään. Eilisellä kauppareissulla mietin miksi joka kerta kunnon pakkanen tuo mieleeni teini-iän. Kesämuistoja ei ole nimeksikään mutta jotenkin teiniaika kiteytyy talviin parhaiten. Ne ihan älyttömät vaatteet. Napatakit ja leveälahkeiset farkut joiden lahkeet laahasivat paskaisina maata. Riekaleet jäljellä koska ne menivät kengän alle. Talvella lahkeet jäätyivät mukavasti ja muistuttivat lähinnä peltiä. Piposta ja kaulahuivista ei ollut tietoakaan ja pakkanen jäyti reisiä. En muista oliko mulla edes hanskoja vai vedinkö sormet hihojen sisään. Mä en ollut napatakkien ystävä vaan painelin tummanvihreässä fleecetakissa syksystä kevääseen. Hengailua kaupan nurkalla ja dokaamista kaupungilla vaikka olikin ihan älyttömän kylmä. Ihan kuin se hartioiden korviin vetäminen olisi muka auttanut. Nyt kuvaan ovat astuneet pitkät kalsarit, pipo, hanskat ja kaulahuivi. Ei tulis mieleenkään enää roikotella.