18.12.2012
Muistopostaus, vaikkakin vajaa
Muistan, kun opin lukemaan mummolassa.Katselin Elloksen kuvastoa ja yhtäkkiä kaikki vain selkeni, luin sujuvasti heti ja inhosin koulussa tavuviivoja. Ennen kuin opin lukemaan en tajunnut sanoista mitään. Serkkuni opetti minulle aakkoset. Muistan kun isäpuoleni opetti minut sitomaan kengännauhat, vielä tänäkin päivänä sidon nauhat samoin. Sen kun söin papan 50-vuotis kakusta kermavaahdot yöllä. Hain jakkaran ja tarkoitus oli ottaa vain vähän ettei kukaan huomaa. Sen kun menin yöllä vessaan ja tutkin hyllyjä. Äidillä oli kullanvärinen, kultakorkkinen ja sydämenmuotoinen hajuvesipullo josta suihkautin vahingossa silmiini, se muuten sattui. Samana yönä ennen suihkauttamista olin löytänyt sakset ja ajattelin leikata hiuksia vähän, niin ettei sitä huomaa. Sen kun painoin usein korvan lattiaan ja kuuntelin mitä alakerrassa tapahtuu...Sen kun söin kuivattuja herneitä Vaaksakadun hiekkalaatikolla kun ne olivat sinne hiekkalaatikkoon jostain ilmestyneet. Muistan myös lempitakkini: Farkkutakki jossa oli "timantteja", se takki mulla oli kun vein äidiltä lapun naapuriin viereiseen pihaan. Muistan kun jäin siinä naapurikerrostalon pihassa jalastani kiinni jäätyneeseen lumihankeen, isäpuoleni tuli irrottamaan kun aikani huusin. Muistan myös ajatukseni sillä hetkellä: En pääse tästä enää ikinä irti enkä näe äitiä enää koskaan, se alkoi itkettää.Sen kun söin Ötvön kanssa kissanraksuja pöydän alla. Näistä muistikuvista en ole varma mutta ihan kun mulla olisi hämäriä välähdyksiä sairaalasta, vaikka en ole ollut sairaalassa kun vasta nyt synnärillä. Äiti kertoi että mut leikattiin kun olin 4kk, siitäkään en kersana tiennyt vaikka muistikuva on ollut mulla niin kauan kun muistan. Muistan kun olin ensimmäisellä luokalla ja huoneeni patteri oli rikki ja siitä tihkui vettä. Menetin yöuneni koska kuvittelin koko maailman täyttyvän vedellä pikkuhiljaa. Luulin että vedentulo ei koskaan lopu. Sama tulva ja hukkumispelko liittyi myös tulvivaan wc-pönttöön. En tiennyt kuka on Hoo Moilanen, vaikka hänestä puhuttiin aika usein. Muistan kun irroitettiin kuumina päivinä tiepikeä ja muovailtiin siitä palloja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Oho melkein innostuin
Sain inspiksen johon olis tullut kuviakin. Kumma juttu, ettei luuri ollutkaan yhteistyöhaluinen. Helppo ja nopea juttu muuttui jo liian mont...
-
Ei mitään uutta. Ikuinen väsymys painaa. Maailmassa on asiat vinksallaan jos ihmiset unelmoivat hiljaisesta ja rauhallisesta elämästä. Eikö ...
-
Sumuverho on poissa, se päänsisäinen. Tai siis tavallaan on. Muuton jälkeen sain energiaa jota odotin pitkään. Ihan omituista. Joko kevät el...
-
No eipä kauaa nokka tuhissut. Jäbä oli ilmeisesti pitkään hereillä kun koisasin tyytyväisenä vieressä koska nukahti sitten kun itse heräsin ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti