F98.8 käytännössä

Olen varmaan aiemminkin puhunut haasteistani. Mutta nyt on ehkä helpompi hahmottaa niitä.

Opettaja puhuu, näen että suu liikkuu.  Piirrän vihkooni tai mietin miten pääsisi Sonicissa vähän pidemmälle.Kaverilla oli joku cheat koodi siihen. Ajatusjatkumo jatkuu randomisti.  Hei pitäis päästä vessaan. Viittaan ja lähden vessaan. Vessassa mieleen juolahtaa, että mullahan heiluu hammas. Onkohan koulun hammaslääkäri paikalla. Käynpä nopeasti katsomassa. Häviän hammaslääkäriin ja aika kuluu. Opettaja ihmettelee mihin jäin. Jenni ei reagoi puheeseen, ihan kuin ei kuulisi. Siitä ei saa mitään otetta kun ei se kerro mitään. Oppimisen kanssa ei ole ongelmia. Mihin se taas hävisi? (lähdin usein uteliaisuusimpulssien perään, kun näin tai muistin jotain kiinnostavaa) Koskaan ei joutunut komentamaan siitä että olisin häiriöksi (levoton tai  äänekäs). Myöhemmällä iällä tarkkaamattomuus muuttui nukahteluksi tunnilla. Nukuin käytännössä koko lukion. Nukahtelen kun ei tapahdu mitään.

Luen kirjoja, paljon. Jos illalla ei nukuta niin otan kirjan, joka ei kiinnosta. 20 minsaa ja pilkin. Helppoa :D Jos kiinnostaa niin kirja menee hujauksessa enkä  pääse siitä irti.

Suoritan asioita jotta pysyisin liikkeellä, jotta pysyisin hereillä. Havahduin omaan lauseeseeni monesti että teen asioita jotta ei alkaisi väsyttää. Nukun 8-12 tuntia yössä, säännöllisesti. Vähempi ei riitä. Olen virkeä 4 tuntia heräämisen jälkeen,vaatii aamukahvin.

Lasken kädestäni tavaroita, ne hukkuvat. Unohtelen. Jumitan. Puoli tuntia häviää kun pyörittelen kynää sohvalla. Autolla ajaessa ja pyörällä ajaessa matkat häviävät. Pitkällä matkalla saatan torkahtaa rattiin, kun ei tapahdu mitään. Olen mielessäni enkä tajua ympäröivää. Termi zoning out-kuvaa tätä. Suomenkielinen vastine on harhautuminen, olla autopilotilla. Tätä tapahtuu myös kun joku puhuu minulle. Jostain asiasta joka ei niin kiinnosta.  Naurahdan välillä ääneen kun huomaan valuvani pois läsnäolosta. Ihminen joka minulle puhuu ihmettelee randomia naurahdustani. Tämä on myöskin asia johon havahduin. On niin vaikea olla läsnä. 

Olen usein ärtynyt, varsinkin ilta-aikaan. Läpset hälisevät, näen likaisia pyykkejä joka paikassa, paita tai housut tuntuvat vähän huonoilta päällä ja viimeisenä silauksena tunnen kuinka hampaani ovat jo hieman likaistet. Hampaiden karhea pinta alkaa ärsyttää, likaiset vaatteet  alkavat ärsyttää.  Kaikki alkaa ärsyttää. Useimminten jos on paljon juttuja samaan aikaan niin hampaiden karheuss laukaisee ärtymyksen. En tiedä sille suomenkielisetä vastinetta mutta se on Sensory overload

Hamstraan tehtäviä, siirrän niitä. Haluaisin tehdä kaikkea, mutta en saa aikaiseksi muuta kuin rutiinini sisältävät asiat. Aamupala, tiskit, iltapala. En edes ruokaa joka päivä. Koska ruuanlaitto ei kiinnosta enää pätkääkään. Siirrän ja siirrän sitä.

Erityisen vaikeaa on aloittaa asioita jotka eivät kiinnosta yhtään. Alkaa väsyttää niin paljon, ettei vain pysty. Keksin jotain muuta jotta pysyn hereillä.

Pitkän tähtäimen asiat ovat vaikeita. Uusi  harrastus, rahan säästäminen johonkin, rutiinin opettelu. Kyllästyn helposti.

Ja kyllä, tämä on varmasti vaikuttanut parisuhteisiin. Olen kyllästynyt tai sitten ihmisessä  on ollut jokin perustavanlaatuinen vika, kuten alkoholismi, sairaalloinen mustasukkaisuus.

Kunnes tapasin Villen. Sain ensi kertaa ymmärrystä, vaikka se kaikki ei tullut heti. Oma käytökseni on aiheuttanut vuosien saatossa närää monellakin tapaa. Mutta lopuksi on tullut ymmärrys.

Sain kokeiluun Concertaa. Iso plussa on se, että pysyn hereillä koko päivän. Miinuksena etten saa unta ja vaikutusajan loppuessa alkaa päänsärky. Lääke pitää ottaa klo 4.30 aamulla, jotta saisin unta viimeistään klo 22.00. On helpompi aloittaa vähemmän kiinnostavia tehtäviä, enkä juokse sivuajatusten perässä heti. Saan tehtyä asioita loppuun.

Ei vaikuta muistiin eikä harhaileviin ajatuksiin. Mutta ajatusten seasta on helpompi poimia se punainen lanka jota seurata. Kykenen edelleen tuhlaamaan aikaa vajoamalla ajatuksiini, mutta ei niin pahasti. Aiemmin poukkoilevien ajatusten takia toimintani oli hidasta, kun joudun miettimään mitä olin tekemässä. Nyt ajatukseni poukkoilevat edelleen mutta toiminta on nopeampaa. En törmäile karmeihin tai ole huolimaton kun vauhti kiihtyy. Edelleenkään en pysty vastaanottamaan ärsykkeitä monesta tuutista.