18.1.2022

Kaikuja ajatuksissa

Mitä varten sä laahustat tolleen? Laah,laah,laah, kauhee kahina käy. (Molemmat vanhemmat kävelevät edestakaisin olkkaria teatraalisesti demonstroidakseen kuinka typerältä näytän) kengän pohjatki kuluu. Sitten annetaan ohjeet kuinka kävellään oikein ja pitää näyttää että ymmärsin.

Miks sä harjaat tukkaa tolleen, ei se mikään hevosen harja ole. Aina huppu päässä, huono ryhti. Seiso suorassa. Mitä ihmisetki sanoo, ton näkönen. Tukka silmillä mäkä mäkä. Ei noita vaatteita, kaikki mustia. Miks pitää näyttää joltai saatananpalvojalta. Heitetään sarkastista läppää ulkonäöstä.

Niin just. Olisi varmaan pitänyt hengittääkin ohjeiden mukaan oikealla määrätyllä tavalla.

Mitä  jos mä oon kuulkaa just sellanen kuin TE haluatte. En edes kuse tai pasko ilman lupaa.  Käyn koulun kuten haluatte ja menen ammattiin minkä ootte valinnut. Sittenkö mä olen ansainnut olla? 

Thank Lord, vanhempien vaikutusvalta lopahti kun muutin kotoa. Ei musta tuntunut kuin että olin yleensä tiellä tekemässä asioita väärin. Rasite. Kehuja tuli koulumenestyksestä, sitten kun ei ollut menestystä niin ei siitäkään. Näitä juttuja pulpahtelee pintaan, vaikka en varsinaiseti kanna kaunaa. Häpeä siitä että  näyttää väärältä kun siitä oli tehty iso numero kotona. Vaikka todellisuudessa mitään väärää ei ollut. Oli vain asioita jotka ärsyttivät vanhempiani. Tapoja joilla toimin. Minulle ominaisia asioita.

Mun mielestä on väärin sakottaa lasta sellaisista ominaisuuksista joille ei voi mitään. Luonteenpiirteitä voi muokata vähän, vahvistaa niitä tai ohjata loivemmiksi. Ulkonäölleen ei voi mitään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Odottamattomia musiikkituulia

Olin kirjottamassa luonnoksissa tallessa olevaa julkaisua,jossa käyn läpi musiikkiasioita. Olen kirjannut eräästä yhtyeestä näin: "LAB ...