Ajastusleikkiä ja jossittelua. Millaista olisi käydä lukio uusiksi? Kaikkihan meni siellä ihan penkin alle. Sosiaaliset suhteet vihaisuuden ja ahdistuksen vuoksi ja purin sen muihin. Nukkuminen tunneilla, vaikka olin tosi tunnollinen ollut koulussa aina. En suoriutunut enää koulutehtävistä tai tunneista, enkä tiennyt miksi. Se oli muutenkin ihan hirveän sekavaa aikaa. Koulussa menestyminen oli synonyymi hyväksynnälle ja arvostukselle koska koulumenestyksen kautta sain oikeasti hyvää palautetta vanhemmiltani ja koulusta. Mun pään sisällä muut yhä vihaa mua ja muistaa mun paskan käytöksen, vaikka siitä on 15 vuotta. Mulla on teoria asioista. Oli masennus ja oli ADD. Ei musta tunnu enää samalta kuin silloin, masennus on poissa, mutta muut arjenhallinnan ongelmat ovat olemassa. Ja se etten edelleenkään suoriudu kaikesta kuten haluaisin. Sisälläni asuu perfektionisti ja Ace Ventura. En osannut käsitellä pahaa oloa mitenkään hyvin. Enkä osannut vielä lukionkaan jälkeen vielä moneen vuoteen. Ei muistella pahalla jooko?
Aika on suhteellinen käsite. Se kuluu tilanteen mukaan hitaasti tai nopeasti. Sitä myös on paljon tai ei yhtään. Se ei riipu kellosta, vaikka kello sitä mittaakin. Mulle aika on konkreettisesti olemassa kellon ja kalenterin kautta, mutta mä en tunne sitä muuten. Siksi on ihan sama onko jostain asiasta kulunut 5 vai 15 vuotta. Kalenterin ja kellon käyttö ovat välttämätön paha elämässä.
Voin kertoa että ilman työpaikkaa ja lapsia, mun elämässä tuskin olisi mitään rutiineja tai edes päivärytmiä. Ei olisi velvollisuuksia. Mä tarvitsen töitä mielenterveyteni tähden, koska päivien täyttäminen jollain hyödyllisellä työttömänä ollessa ei vain onnistu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti