Syitä miksi motivaatio kosmetiikka-alaan loppui

Ongelmani kosmetiikkamaailmassa ja syy miksi en päätynyt töihin kosmetiikka-alalle. Tässä on otteita kommenteista joita muut ihmiset ovat sanoneet, mutta en ole itse osannut muotoilla sanoiksi ajatuksiani. 

Kosmetiikka on kulutustavaraa enkä näe syytä maksaa kosmetiikkatuotteesta muusta kuin funktiosta, brändi ei pelkästään tuo juurikaan lisäarvoa.

Tuntuu myös todella vanhentuneelta ja pölyiseltä tällaisten globaalien luksusbrändien yletön arvostus ja rakentamalla rakennettu imago, joita pitää keinotekoisesti ylläpitää mm. jälleenmyyjiä valikoimalla. Onkohan hinnoissa ja imagossa sitten aivan liikaa ilmaa kun tämmöinen halpamyynti ym. kepulihomma on edes mahdollista voittoa tavoittelevan yrityksen toimesta? Ehkä jo paistaa läpi tämä mun olematon sympatia luksusbrändejä kohtaan, en toki ole edes kohderyhmää. 

Ehkä vähän irrallista mutta voin pohjustaa. Mielestäni kosmetiikan hinnoissa on ihan järjettömästi ilmaa. Tietysti laatu ja hinta korreloivat tiettyyn rajaan asti. En ole valmis maksamaan kosmetiikasta paljoa ja perustan ostopäätöksen pitkälti oman ihon tarpeisiin sekä luen netistä käyttäjäkokemuksia blogeista joissa ei ole kaupallista yhteistyötä. 

Moniin verkkokauppoihin on tullut myyntiin hoitolasarjoja edullisesti joita on aiemmin saanut vain hoitoloista. Se on ikävää hoitolayrittäjien kannalta, koska asiakas ostaa halvalla jostain muualta. Brändin imagoon voi myös tulla ikävä kaiku mikäli tuotteita saa marketista. Ymmärrän myös tämän puolen.

Tässä on joitain syitä miksi en halunnutkaan toimia hoitola-alalla. Näkemykseni kosmetiikasta on piheily ja realistisuus enkä halua tarjota ihmisille tuotteita joiden hinnassa on ilmaa järjettömästi. Kilpailu ei mielestäni perustu paljoakaan laatuun tietyn hintaluokan jälkeen,  koska kosmetiikka on vain kosmetiikkaa ja se joka brändää parhaiten, menestyy. Luodaan hintakuplaa rajoitetulla saatavuudella sekä brändäyksellä. Loput syyt ovat omasta persoonastani johtuvia.

Pidän edelleen kosmetiikasta mutta pidän sen harrastuksena. Otan selvää tuotteista ja kokeilen niitä omaksi ja ystävien iloksi. Työksi siitä ei ole, voisi kaivaa Kiinaan asti eikä motivaatiota löydy.

Misantropia

 Jouluaatto. Ei sentään ole mustaa, mutta räntäistä kylläkin. Ensimmäinen musta talvi taisi olla 2006, koska mielestäni uutenavuotena ei ollut hankea johon rakettia laittaa. En muista tarkalleen, mutta sen jälkeen on ollut talvisin mustaa. Työrintamalla vaivaa ristiriita, olisi mahdollisuus määräaikaiseen, sekä vakituiseen. Toisessa paljon tunteja, toisessa vähemmän tai ei  tarkkaan edes tiedossa. Kummassakin paikassa mukavia työkavereita. Sopeutumiseni on tuskallisen hidasta vaikka näennäisesti sulaudun joukkoon. No ei vuodessa voikaan olettaa että ihmiset ottavat avosylin vastaan koska en itsekään edes puhu kaikille..vieläkään. Tervehdin ja mulkoilen matkan päästä mitä puuhaavat.

Sosiaalinen kiintiö on edelleen täynnä. Varmaan kirjoitin aiemmin aiheesta että tuntuu jotenkin pahalta nähdä tutussa ihmisessä nopea muutos. Enkä jaksa pitää yhteyttä jos toinen ei edes vaikuta siltä että kiinnostaa. Sitten ei olekaan sanottavaa. Ei väkisin, ehkä sitä sanottavaa tulee joskus. Tai ehkä se muutos on oman pääni sisällä. Tai molemmissa. 

Ostin Vitacostilta Mill Creekin keratiinishampoota ja hoitoaineen, sekä Giovannin Smooth as Silk setin. Mill Creekista on kokemusta ja on kokoonsa nähden edullinen. Harmi että Suomesta ei saa, tosin sen jälkeen ei olisi enää edullinen. Jos hinta on jenkeissä 6 euroa, niin veikkaisin sen olevan Suomessa vähintään tuplat. Hommasin täydennystä myös Eliah Sahil Amla-jauheshampooseen. Jauhemallinen shampoo on vähän hassu, mutta pesee hyvin. Sulfaatiton, vaahtoaa miedosti. En suosittele tuoksuherkille koska tuoksuu mielestäni suitsukkeelle. Kasvojen iho on räjähtänyt täyteen pientä näppylää sen jälkeen kun maskipakko työpaikalle tuli. Enkä keksi mitään, mikä auttaisi. Se auttoi vähän, että jätin ihon rasvaamatta ja menin pelkällä kasvovedellä ja öljyllä. Se ei vain valitettavasti riitä. Ihossa on kiristelyn tunne öljyn laiton jälkeen, vaikka olisin kerrostanut kasvovettä.

On ollut todella hankalaa saada mistään kiinni, motivoitua mihinkään. On välillä tunne että olisi jotenkin yksin. Muut eivät tunnu kokevan tai näkevän asioita samoin, eivätkä siten arvosta tuntemuksiani. Tai ehkä se on vain näkemysero, toinen ei voi kokea asioita samoin tai innostua samoista asioista. Tuntuu että ennen maailma oli hitaampi, kun ei ollut saatavilla kaikkea eikä taskussa kulkenut nettiä. Vähemmän valintoja ja valinnanvaraa. Ihmisiltä ovat käytöstavat kadonneet, ennen huudeltiin netissä nimimerkin turvin, nykyisin jo omalla nimellä. Kasvotustenkin jaetaan asiattomia mielipiteitä vedoten sananvapauteen. Onko se sananvapautta sanoa kaikki mitä sylki suuhun tuo? Minä, minä ja minun oikeudet... Korrektius ja kohteliaisuus ovat katoavaa, tilalle tulee kyynärpäätaktiikka ja möläyttely. Surullista. Ehkä se ei ole totta, mutta näin minä koen maailman juuri nyt. Sellaisena että ketään ei kiinnosta kuin oma napa, ja se on lisääntymässä. Hävettää ihmisten puolesta.

Muutosten perässä

Maisemat muuttuvat, vaatteet muuttuvat, musiikki muuttuu, ihmiset muuttuvat, uusia tv-ohjelmia tulee liukuhihnalta, kosmetiikkaa lopetetaan ja uutta tuupataan tilalle, kaikki tuttu ja turvallinen hiipuu pikkuhiljaa pois. Siihen pitäisi sitten sopeutua, nopeasti. En osaa spesifioida nopeutta jolla sopeutuisin muutoksiin ympäristössäni. Siksi turvaudun tuttuun ja turvalliseen, muistoihin. Kaivan netin syövereistä hyväksi todettuja vaatteita ja kosmetiikkaa koska uusien löytäminen on tässä valintojen maailmassa niin vaikeaa.

Farkkuja

 Innostuin. Ostin netistä vaatteita ja löysin Dieselin farkut joissa on hyvin leveät lahkeet. Erityisesti minua kiinnostaa yleensä se mihin vuoteen kyseinen vaate sijoittuu. Ostan pääasiassa Onlya vuosilta 2001-2008, ne ovat minulle tuttuja ja turvallisia, sekä tiedän että ne ovat malliltaan sopivia. Tunnistan Onlyn logon niiltä vuosilta myös. Uudempaa en osaa sijoittaa aikajanalle. Tässä taas tulee ilmi suhteeni aikaan, pakko olla tiedossa mihin sijoitan tavarat aikajanalla. Diesel painattaa farkkuihin päivämäärän jolloin ne on valmistettu. Nämä ovat maaliskuulta 2006. En myöskään muista että olisin aikoihin nähnyt farkkuja jotka ovat 100% puuvillaa, ja vieläpä paksua sellaista. Painavat, eivätkäkä jousta. Inhosin sellaisia farkkuja koska sellaiset joutui ostamaan liian pieninä, lörähtivät kolmessa päivässä sopiviksi. Pesun jälkeen venytysrumba uusiksi ja kuukausien kuluessa muotoutuivat sopiviksi.

Nimet kasvoille

 Mietin muistaako kukaan tapaamiaan ihmisiä loputtomasti. Musta tuntuu että muistan niin paljon ihmisiä nimeltä ja kasvoista ja vuosiluvut päälle. 2004-2005 on selkeä aukko, muistikuvissani on ihmisiä joiden nimiä en saa mieleeni. En keksi muistamattomuudelle tai sumulle mitään muuta syytä kuin masennus. En kyennyt lukemaan edes kirjoja. Kirjat olivat yksittäisiä lauseita ripoteltuna, eikä niistä syntynyt johdonmukaista juonta koska en muistanut lukemaani.

Aikakriisi

 Aikakriisiä pukkaa. Minulla se ei tunnetusti kulu tai sen kuluminen on hyvin suhteellista. Haluaisin pitää kiinni kaikista ihmisistä jotka olen joskus tuntenut mutta väistämättä lähes jokainen vain valuu pois elämästäni huomaamatta. Sitten kuluu vuosia eikä aikani kulu. Kuvittelen että ihminen ei muutu niiden vuosien aikana. Sitä on vaikea selittää. Muistan monista ihmisistä paljon yksityiskohtia, mutta en usko että olen monellekaan puolitutulle jäänyt edes mieleen. Rehellisesti sanottuna en ole aikuisiälläni tutustunut enää uusiin ihmisiin ja tuntuu jotenkin pahalta että ihmiset jotka tunsin joskus, valuvat pois. Sosiaalivuosista on jo kymmenen vuotta ja muistan ikuisen vanhoja asioita. Teini-ikä on jo sivuutettu alkaa valua unohdukseen. Osittain unohtaminen tuntuu pahalta, jos unohdakin jotain tärkeää. Päiväkirja palauttaa mieleen. Ajan kulumattomuuden huomaa siitä että juttelen niille ihmisille jotka tunsin joskus aivan kuin oltaisi nähty eilen. Se voi olla hämmentävää jos kyseinen ihminen ei muista minua tai olin hänen elämässään merkityksetön. En turhaan puhu ikuisesta nostalgiatripistä. En tavallaan haluaisi ympärillä olevien asioiden muuttuvan.

The Body Shop-Spring Orchid, Special Edition 2006

 Niin, otsikko kertoo kaiken. Nykyisin kyseisestä hajuvedestä on vaikea löytää mitään tietoja. Tuoksunuotteja ei löydy etsimälläkään. Mielessäni ja muistoissani tämä tuoksu oli minulle kovin rakas. Ja sitä tosiaan sai käsittääkseni vuosina 2006-2007, oli jonkinlainen Special Edition jonka ostin sokkona.  Nenäni muututtua krantuksi en tullut enää toimeen tuoksun kanssa. Ebayssä pompahtelee toisinaan Spring Orchideja ja kerran sellaisen ostinkin, pullo vain ei koskaan tullut minulle asti. Pohdin kannattaako ottaa iso riski niin vanhasta tuoksusta. Vaikka se olisi avaamaton, tuotannosta on jo todella kauan. Mulla on tästä vain todella vahva-pakko saada fiilis.

Olipa todentuntuinen uni.

Näin unta Lissusta. Olin äitini luona käymässä ja Lissu käpertyi syliini nukkumaan kuten yleensä. Herätyskello soi. Jäi niin surullinen olo varjostamaan päivää. Huomasin että aika tasan vuosi on siitä kun Lissu kuoli. Kiitos Muru kun kävit tervehtimässä <3

Kielipoliisi

 Lukukuettelossa on 30 blogia. Niistä n.4 kpl päivittyy säännöllisesti. Loput ovat arkistoja ja osa on muuttanut osoitetta. Vaikea löytää lisää lukemistoa koska mielenkiintoisen blogin löytyessä huomaan sen päivittyneen viimeksi 2014, 2016 tai muuten vain kauan aikaa sitten. Blogin pitäminen taisi olla oman ja aiempien sukupolvien juttu. Oma sukupolveni on jo kolmenkympin kantturoilla ja ns. aktviivinen bloggailuikä on mennyt. Tulee kaikkea muuta elämään. Nykynuoriso pitää videoblogeja ja käyttää kuvia. Vanhanmallinen blogin pitäminen alkaa kadota. Harmi sinänsä koska kirjoittaminen pitää kielen hallussa. Minussa on sen verran kielipoliisia että en voi sietää huonosti kirjoitettuja myynti ja ostoilmoituksia. Täynnä kirjoitusvirheitä ja käytetään nykyajan puhekieltä. Kirjoitusasu antaa mielikuvan kirjoittajasta. Inhokkini on vokaalin venytys. Ihmisii, hyvii,  välii, kuvii. Nykysmusiikki käyttää vokaalin venytystä.

 Välillä tulee hetkiä jolloin tuntuu että maailma on ihan tajuttoman paska paikka. Iskee järjetön ahdistus ja voimattomuuden tunne, kun toivoisi että kaikilla olisi asiat hyvin. Tiedän kyllä että ei mene kaikki tasan tässä maailmassa.  Jään tunteisiini jumiin silloin kun luen uutisia tai ihmisten kirjoituksia eläimiin ja lapsiin kohdistuneista vääryyksistä. Mun on niin vaikea käsittää miksi joku toimii sairaasti.

Kodin anatomia

Muutimme. Jälleen. Masentavaa katsoa omaa muuttohistoriaansa.2007, 2011, 2014, 2015, 2017, 2019,2020. Pidemmät pätkät ovat ajalta kun olin n.20v. Vuonna 2015 muutimme asuntoon Heinolan keskustassa, pidin siitä asunnosta ja se tuntui kodilta. Ilman Forssan opintoja olisimme luultavasti asuneet siinä tähän vuoteen asti. Jokin aika sitten vapautui rivariasunto alueelta, jonka tunnen kodikseni. Asuinhan saman kadun varrella 2007-2011 ja elin tuohon aikaan sosiaalivuosiani joten alueeseen liittyy paljon muistoja. Tällä samaiselta alueelta löytyy myös Anjalankatu jonka tunnen kodikseni ihan spesifisti, vaikka en kyseisellä kadunpätkällä ole koskaan asunut. Tommola tuntuu kotoisalta ympäristöltä, mutta siellä on erikseen ydinalueet jotka erityisesti tuntuvat tutuilta ja kodikkailta. Ne kaksi aluetta jäävät punaisen alueen sisään. Niiden lisäksi on vielä kyseisiltä alueilta tietyt kadunpätkät kuten Anjalankatu jotka ovat erityisiä. Sitä kodin tuntua on vaikea selittää. Tässä asunnossa on kaikkea mitä toivoa voi ja toivon että ei muuteta tästä ainakaan kymmeneen vuoteen. 

Täällä kuuluu myös Ysäriradio!!! Ja varmaan myös muutkin kanavat. Viimeksi olen kuunnellut radiota Forssassa koska asunnossa Heinolan keskustassa ei kuulunut radio ja olohuoneen mallin vuoksi nettiradiota ei saanut viritettyä kaiuttimista.

Pölyn leijailua

 Makaan sängyllä ja verhon raosta tulee valonsäde. Näen kuinka sädettä pitkin leijuu pölyä. Pienenpieniä hiukkasia. Jään seuraamaan pölyn leijailua ja vajoan ajatuksiini. Seuraan kuinka hiukkaset lähestyvät mustan pöydän pintaa. Osuessaan pöydän kohdalle hiukkasista muodostuu pienen pieni pyörre. Aurinko on ilmeisesti lämmittänyt pöydän pinnan ja lämmin ilma tekee pyörteen. 

Havainnoin arjessa tällaisia asioita. En tiedä tekeekö kukaan muu niin. Tavallaan tuntuu että katson maailmaa toisinaan lapsen silmin, samoin kuin silloin joskus. Tuntuu että se on osa minua joka ei ole muuttunut. Näin Lehtopöllön polkiessani töistä kotiin.

...Fix their hearts or die

 Hmm, olisi syksyä tarjolla. Syksyisiin asioihin kuuluu ehdottomasti Twin Peaks ja villapaita, mullan tuoksu ja kylmyys. Jostain syystä Julee Cruise ja Elliot Smith ovat Michael Jacksonin ohella kovassa kulutuksessa. Ysäriä, Bodomia ja Sentencediä on käytetty urakalla vuodesta toiseen, joten siirryn kevyempiin vesiin kunnes on taas yllämainittujen aika. Muutto edessä taasen, tällä kertaa mieluisa sellainen. Saimme perheen kanssa unelmien asunnon. Vuokralle tottakai, koska suhteeni kiinteään omaisuuteen on nihkeä.

Michael Jacksonin jalat

Koska taas on hetki aikaa katsoa kaikkea turhaa netistä. Tosin mun mielestä Michael Jacksonin musavideot eivät ole millään tavalla turhaa, vaan ihan älyttömän viihdyttäviä. Pidin kyseisestä artistista jo kersana. Mut siis miten ne jalat menee ?! :D Jaksan vuodesta toiseen ihmetellä ja innostua siitä, koska se on siistiä. Osaisinpa itsekin. Maailmassa on paljon lahjakkaita artisteja, mut jostain syystä nykymusiikki ei iske muhun yhtään. Ja tusinakamaa tulee nykyisin enemmän joka tuutista niin hyvät hukkuu helpommin joukkoon.  Ajattelin tehdä Palak Paneeria. Pitää tehdä se juusto ekaksi. :P

Pimpelipompeli

 Mikäs sen mukavampaa. Aamun hiljainen hetki ja Donkey Kong Country soundtrack. Pelimusiikki vanhoista peleistä lämmittää mieltä. Muutenkin tykkään biiseistä joissa on pelimusiikkiääniä. Kännykän soittoääninä loistavia. Vanhoilla peleillä tarkoitan Playstationia ja sitä vanhempia. Nintendo64 ja Dreamcast jäivät aivan vieraiksi.

Juurikasvu.org

Hmm. Taas on yhden nostalgiakirjaston kohtalo vaakalaudalla. Juurikasvu.org . Tämä oli kaksikymppisenä The Paikka jakaa hiustenhoitokokemuksia ja muitakin asioita. Tiivis porukka lähti Hairstoren foorumilta 2005 ja perusti Juurikasvun. Aktiivisin kauteni oli varmasti 2006-2008. Foorumi on hiljentynyt hiljentymistään ja sen ylläpito vaatii rahaa jota ei ole. En ole maksanut jäsenmaksua vuosiin. Syyni on ollut se etten ole käyttänyt Juurikasvua aikoihin. En haluaisi sen kuitenkaan häviävän inci-listoineen ja nostalgiakirjastoineen bittiavaruuteen. Keskustelufoorumi on aika vanhanaikainen verrattuna uusiin somekanaviin. Mutta Juurikasvu on ainoa suomenkielinen hiustenhoitofoorumi. Kynnys on paljon isompi kirjoittaa LHC:n (longhaircommunity)

Häpeä

Musiikki on ihmeellistä. Pidän kaikenlaisesta musiikista. En ole genreuskovainen...enää. Tässä muutamia lauluääniä jotka saavat karvat pystyyn (siis hyvällä tavalla)
Anneke van Gierspergen
Ville Laihiala
Andre Linman
Peter Steele
Unohtamatta kitaratilutuksia:
Miika Tenkula
Alexi Laiho

Varmasti on muitakin mutta muutama jotka toimivat vuodesta toiseen. Toimivuudella tarkoitan joutumista musiikin "sisään". Pelimusiikki toimii myös ja osittain ysäri. En ole musiikin suhteen kranttu mutta kaikista ei tule kylmiä väreitä.

Elämääni säestää häpeä. Muistan ihan käsittämättömän pieniä asioita lapsuudesta ja teini-iästä jotka alkavat hävettää. Ja kuvittelen suunnilleen joka ikisen muistavan saman asian. Häpeä on voimakasta ja todellisuudessa kukaan tuskin muistaa niitä asioita. Mitättömiä asioita. Häpeän helposti, vaikka aihetta ei olisikaan. Riittää että avaan suuni ja puhun toisille. Se johtaa siihen että en puhu koska pelkään häpeää. Pitäisiköhän yrittää olla itselleen armollisempi... Toinen asia jonka huomaan blogeista ja päiväkirjoista on erilaisuuden tunne. Tunne siitä että on yksin, eikä kukaan ymmärrä kun en itsekään ymmärrä. Ristiriitoja muiden ja itseni kanssa. Turhautumista muihin ja itseen, väärinymmärryksiin ja häpeään. Eristäytymistä muista koska kukaan ei ole sen arvoinen että kannattaisi tutustua. Nyt tajuan sen verran että tutustuminen ei tule väkisin, jos kemiat eivät kohtaa niin ne eivät kohtaa. Niitä ihmisiä on muutamia joiden kanssa ne kohtaavat ja se on ihan ok.

Aikakäsitys

Töissä ärsyttäviä asioita: kiire. Oma ja asiakkaiden kiire. Asiakas sanoo töykeästi ettei hän jaksa tässä kassalla koko päivää seisoskella. Kiire on kauhea. Jaksaa kumminkin maleksia takaisin kauppaan seisoskelemaan ja ihmettelemään. Oma kiire johtuu siitä että on paljon asioita tehtävänä päivän aikana. Toinen ärsyttävä asia on ikään tai sukupuoleen vetoaminen. Koska olen nuori niin en mistään mitään tiedä tai koska olen naisihminen niin en mistään mitään tiedä. Ihan on sanottu että nuoret tytöt kassalla eivät tiedä mistään mitään, toki kommentti ei ollut suoranaisesti minulle. Silti. Olenhan toki nuori, vaikka omasta mielestä jo liian vanha-naamasta ja vartalosta. Luojan kiitos en enää liian nuori pään sisältä. Mutta koskaanhan ei ole valmis.
Entisaikaan 20-vuotias minäni repi töissä pelihousunsa joka asiasta ja otti kaiken henkilökohtaisesti. Kiukkusin ja vein asiakkaiden kommentit kotiin asti. Ärsyttäviä asioita olisi ollut varmaan 20 kohdan listallinen. Nyt on vain kaksi. Koska v-käyrä ei lähde nousemaan muista asioista työpaikalla. Nälästä se nousee myös tehokkaasti. Muut ärsytykset on helppo jättää huomiotta. Karkeasti arvioiden toisen ihmisen läheisyys on mittari. Kiukuttelen lähinnä niille jotka tunnen hyvin ja jotka tuntevat minut. Sitä esitystä ei kaikelle kansalle näytetä :D Kiukkuan kun se on turvallista.

Asiasta toiseen. Ajan käsitykseni on erilainen kuin monella muulla. Monen mielestä se on varmaan random. Aikakuplani jää juuri siihen kohtaan jolloin olen nähnyt jonkun ihmisen viimeksi. Siksi kymmenen (tai 20) vuotta jälkikäteen jatkan samasta kohdasta tai siitä "aikavyöhykkeestä" kuin viime tapaamisella. Sitten tulee järkytys, ihminen on muuttunut paljon sinä aikana ja sen pään sisällä on jo eri asiat. Toisin kuin minulla. Sen ihmisen kohdalla pyörii samat ajatukset kuin edellistapaamisella eikä ole väliä montako vuotta välissä on ollut. Tämä pätee moneen tapaamiseen sellaisten tuttujen kanssa joita ei ole tavannut yläasteen tai lukion jälkeen. Hämmentävää.
Tämä aikakupla ja nostalgisointi ja muu menneissä vuosissa luuhaaminen on ollut ominaisuuteni varmaan 10 vuotiaasta. Leikin aikamatka-ajatuksilla jo lapsena. Tässä olen mutta en koskaan tässä ajassa, olen ehkä paremmin tietoinen tästä ajasta kuin aiemmin. Haen tuntemuksia menneiltä vuosilta tuoksujen ja vaatteiden avulla ja muiden asioiden jotka herättävät "aikakuplan". Sopeutuminen nykyhetkeen on vain niin pirun vaikeaa. Koska aikakäsitykseni on katkonainen en pidä siitäkään että vaatemuoti muuttuu ja koko ajan tulee uutta.  Haluan pitää kiinni siitä tutusta ja turvallisesta koska mielestäni älypuhelimet, nettiaika, pillifarkut ja huono musiikki tulivat niin kovin äkkiä. Vaikka ne alkoivat tulla jo 10 vuotta sitten. Siitä olen kiitollinen että ihmiset pukeutuvat kuten ysärillä, nostalgiatrippini on todellisempi :D

Ripulimersu ja markettimusaa 70luvulta.

Tykkään asioista joissa on 70-lukulaisuutta. Vaikea selittää. Aavikko bändin kansitaide edustaa sellaista neuvostoromantiikkaa josta pidän. Ukkeli ja ripulimersu, Vladimir Putinin näköinen setä handu pystyssä, karvalakki päässä ja kaiken kruunaa venäjänkieliset tekstit. Tämä ei ole sama asia kuin retroharrastus. Äitini kuvaili Aavikon musiikkia markettimusiikiksi joka soi marketeissa 70-luvulla. Suihkon Pena tarjoaa :D Jotenkin mauttomia asioita joista pidän. Tulipahan vaan tällaisiakin mieleen. Innostuin.

Tuoksumuistoja

Moschino I love love. Ensinuuhkaisu Kuopion Sokoksen hajuvesiosastolla kesällä 2008. Vahva tuoksumuisto kaverini häistä kesältä 2009. Oli lämmin keli ja suunnilleen uin tässä hajuvedessä. En mene yksityiskohtiin tarjoilusta tms. mutta mukavaa oli. Tämä tuoksu kulki mukana monta vuotta satunnaisostoksena, kunnes alkoi tuoksua pilaantuneille appelsiineille ihollani. Siskoni nimikkotuoksu. Unohdin tämän vuosiksi enkä käsitä miksi, luulinko pilaantuneen appelsiinin seuraavan ikuisesti. Löysimme taas toisemme ja aloitin "kevyesti" 100ml pullolla :D

Emporio Armani She/Lei/Elle. Eräällä ihmisellä menneisyydessä oli tätä miesten versiona ja pidin siitä. En edes tiennyt naisten versiosta. Näin Kuopion Sokoksella 2008 tutun pullon ja ostin sen kun huomasin että se on naisten versio. Muistikuvat eivät kerro oliko ostos vain pullon perusteella vai nuuhkaisinko ensin. Tämäkin kuuluu kestosuosikkeihin.

Betty Barclay Woman n.2. Kesä 2006. Ostin Cittarista ja käytin useamman pullon. Viimeisin havainto ostosta on ehkä 2007 jolloin ostin loput Cittarin poistoista ja jemmailin tuoksua käytellen säästeliäästi vuoteen 2013. Luulin että se lopetettiin joten meni yli kymmenen vuotta kun löysin tämän uudelleen. Mitään specifiä muistikuvaa en tästä saa.

Salvador Dali Sun&Sea in Cadaques. 2007. Käytin useamman pullon ja uin suunnilleen tässä. Ainoat muistikuvat jotka saan ovat rantareissu Kaivannon rannalle ja eräs illanvietto joka päättyi riitaan silloisen mieheni ja serkkuni välille. Ostin uudelleen 2017, meistä ei tullut enää ystäviä.

Lush Karma. 2010. Jakaa mielipiteet. Minulla on ollut tätä lähes koko ajan mutta ei sovellu joka tilanteeseen. Tämä on ehkä se mun alter ego. Tuoksu joka jää mieleen ja josta minut moni muistaa. Ihastuttaa ja vihastuttaa. Kesän tuoksu. Patsuli <3

Muita tuoksuja en viitsi edes mainita koska nämä ovat ne jotka palaavat kaappiini aina uudelleen. Uuden etsiminen on raskasta koska en pidä oikein mistään. Bossin Femmen saattaisin kotiuttaa mutta mikäli muistan oikein se ei oikein toiminut iholla.

Inhokit:
Thierry Mugler Angel
Kenzo L'eau par Kenzo
Salvador Dali Laguna
Makeat tuoksut ylipäätään.

Kesäasioita

Kesä ja kesäjutut. Kesäjutuiksi lasketaan sokerointi, rusketus, innostuminen ruuanlaitosta, kasvikset ja jonkinasteinen ekoilu niin ja pyöreät aurinkolasit. Innostusta ruuanlaittoon laskee tässä taloudessa nirsoilu ja se että ruoka-aikaan porukka katoaa johonkin. Ei toimi että ei laita ruokaa, mutta jos vähentäisi kompromisseja ja tekisi ruokia joita kukaan muu ei syö. Kuten sieniruokaa, kasvisruokaa, sisäelimiä, kalaa... Löysin pesupähkinäjauhepurkkini jota en ole saanut käytettyä loppuun. Koitin joskus luonnonmukaisia pesuaineita ja tulin siihen tulokseen että  hajusteeton pesuaine riittää. Saa olla normipesuainepuolelta. Joku käyttö jauheelle pitäisi löytää kun en kehtaisi poiskaan heittää. Ei toimi siivoukseen eikä hiustenpesuun. Jää likaiset raidat ja hiukset tähmäisiksi. Lakanapyykkiin saattavat kelvata kun asteet ovat 60C. Forssassa tykkäsin ostaa siivoustukusta hajusteetonta Omoa isossa hanapakkauksessa. On tietysti eri asia jos on allergioita niin se rajaa hajusteettomissakin monet pois. Tykkään pyykinpesussa yksinkertaisuudesta. Tavara koneeseen, aine sisään ja käyntiin. Ja kerran kuussa pesukoneen pesu jotta ei ala haisemaan. Kesällä on kiva kuivattaa ulkona kun jää ulkoilman haju pyykkiin. Miinuksena lähistön lintulampi jossa asustaa aimo annos lokkeja. Mikäli haluaa ottaa riskin että pyykit saavat paskapommituksen. Ikkunat saa ainakin pestä monesti kesässä. Mietin monesti vanhoja luokkakavereita ja muita kolmenkympin kantturoilla olevia ihmisiä. Moni on lihonut merkittävästi. Minussa on läskipoliisin vikaa, on aina ollut. Se on ihan fine jos joku on paksu, mutta siitä ei saa valittaa jos suuhun katoaa mehua ja karkkia ja roskaruokaa ymsyms. Sokeria on niin monessa asiassa. Eikä sitä omaa paksuuttaan voi ihmetelläkään em. syistä. Karkkia voi napostelulla hävitä viikkotasolla paljonkin. Omaa karkinsyöntiä voi miettiä sokeripalaajattelulla ja laskea montako palaa sokeria menee suuhun päivä ja viikkotasolla. Se on aika inhottavaa, koska kuka nyt sokeripaloja söisi? Pelkiltään.

Omien luottotietojen tarkistus.

Kyllä on tehty omien luottotietojen tarkistamisesta vaikeaa. Jos maksat, saat tarkistaa OMAT tietosi heti. Jos haluat käyttää oikeutesi ilmaiseen tarkistukseen niin tässäpä ohjeet.

Omat luottotiedot voi tarkastaa käyttämällä lakisääteistä tarkastusoikeutta. Lakisääteinen tarkastusoikeus on veloitukseton kerran 12 kuukaudessa. Sen voi tehdä käymällä Asiakastiedon palvelupisteessä osoitteessa Hermannin rantatie 6, 00580 Helsinki. Kuluttajaneuvonta on avoinna klo 13-15 arkipäivisin. Tietoja tarkastavan on todistettava henkilöllisyytensä henkilöllisyystodistuksella, ajokortilla tai passilla. Lakisääteistä tarkastusoikeuttasi voit käyttää myös lähettämällä postitse tai sähköpostitse (omatieto@asiakastieto.fi) vapaamuotoisen kirjallisen pyynnön Asiakastietoon. Pyyntöön mukaan tulee liittää henkilötunnus, kotiosoite, omakätinen allekirjoitus ja nimenselvennys sekä selkeä kopio henkilöllisyystodistuksesta, jossa on allekirjoitus. Mikäli haluat vastauksen sähköpostitse, muista liittää pyyntöön voimassa oleva sähköpostiosoitteesi.

Jos maksat, pelkkä pankkitunnistus riittää. Mikähän on sähköpostin tietoturva kun siellä lähetellään kuvia henkkareista ja sotun loppuosista ym. tiedoista. Mutta kai tämä on sitä nykyaikaa kun wc:ssä asiointikin jaetaan nettiin. Kukaan ei välitä mitä itsestään jakaa kaikille. Noh, eivät nuo asiat vaikeita ole totetuttaa mikäli omistat älypuhelimen. Jos et omista, niin kirjastoon skannaamaan kuvat henkkareista ja kirjoittamaan hakemus.

Only Rodeo Drive ja sädekehä

Hmm. Nykyisin Onlyn Rodeo Drive-mallisia farkkuja ei juurikaan myydä enää missään. Myös Ebbat ovat kadonneet. Rodeo Drive oli suosikkini pitkään, tosin vain muutama värimalli kävi kroppaani täydellisesti. En tiedä mikä sädekehä Rodeo Drivejen päällä kelluu, mutta niiden tullessa myyntiin KÄYTETTYNÄ hinta on vähintään 35 euroa. Aika paljon vuosia vanhoista ja rispaantuneista farkuista kun Onlyn muita vähintään yhtä vanhoja bootcutteja saa alle kympillä.

Avril shampoo ja sulfaatit

Innostuin. Avrilin shampoota ja hoitoainetta oli tullut paikalliseen kauppaan. Selailin nopeasti tietoja ja ilostuin, SULFAATITTOMIA. Olen siis käyttänyt testiksi viime syksystä XZ persikkanektaria koska se ei sisällä sulfaatteja.Päänahka piti siitä eikä jokatalvista hilseilyä tullutkaan. Päädyin ihmettelemään Avrilin shampoota kauppaan ja vertaamaan sitä Urtekramin shampooseen. Urtekramilla on erikseen myynnissä sulfaatiton shampoo apteekeissa nimellä Morning Haze. Selvisi että Avrilin shampoo ei suinkaan ole sulfaatiton vaikka niin sitä markkinoidaan. Se sisältää sodium coco sulfatea jota on myös Urtekramin shampoissa paitsi siinä sulfaatittomassa Morning Hazessa. Kyllä kuluttajaa vedätetään. Ellei kyseessä ole uudistettu tuote ja vanhat mainostekstit jääneet nettisivuille pyörimään. Koska löysin Avrilin eräästä shampoosta myös vanhanmallisen pullon ja inci paljasti sen olevan sulfaatiton.

Sekalaiset

Aloin lukemaan blogeja 2005, tein silloin myös oman ensimmäisen blogini. Hyvin harva seuraamistani blogeista on elänyt tähän päivään. Osa hiipui 2013 ja osa muuttui videoblogeiksi. Ei itsellänikään ole ollut paljoa sanottavaa viime vuosina. En osaa sanoa tarkalleen miksi kirjoittaminen on jäänyt. Ehkei vituta enää niin paljoa, ei ole sanottavaa. Ehkä se oli tapa saada ajatuksia järkevään muotoon. Mikään ei enää aiheuta sellaista fiilistä että hei tästä voisi kirjoittaa. Musiikista toki voisi kirjoittaa aina. Se menee suoraan jonnekin sisälle. Joutua musiikin sisään. Tämän pitäisi olla musiikkiblogi. Päivän kuulumiset musiikkivideon muodossa hahah :D. Kuvia lupailin tänne vuosia milloin milläkin syyllä. Yksinkertaisesti en ole viitsinyt kuvata enää mitään vaikka nykyisin sen pitäisi olla helppoa. Mutta koska olen vanhanaikainen, liitän kameran piuhalla koneeseen ja siirrän kuvat. Jonka jälkeen siirrän niitä tänne. JA ÄLYPUHELINTEN KUVAT OVAT KAMALAA KAKKAA.Värit mitä sattuu ja kuvanlaatu huono. Toki parannusta on tullut siihen pikselimössöaikaan. Mutta kamera on kamera ja puhelimen kamera on jotain sinne päin. Kokemukseni älypuhelimesta on huono, joten vaihdoin takaisin perus Nokialaiseen. Voisihan mulle perustella että käytin testaamiseen huonoa puhelinta joka ei tue mitään sovelluksia. Sekin on totta. Mutta ruutu on liian pieni, kuvanlaatu huono ja niska tulee kipeäksi. Niihin asioihin joihin nettiä käytän, on tietokone. Ainoa asia jota jäin kaipaamaan oli musiikki jota sai randomilla puhelimesta. Asiasta toiseen. Jonkilainen misantropia jyllää edelleen, se iski 2005 josta blogikin aikoinaan lähti. Mä en tiedä olenko enemmän vihainen itselleni ja sitä kautta muille ihmisille. Vai vain vihainen muille ihmisille. Koen katoamisen halua toisinaan. Ja maailmantuskaa, en tiennyt että sellainen on terminä olemassa. Mutta se kiteyttää kaiken aika hyvin. Luulin päässeeni siitä eroon. Pakko siirtyä tekemään muuta. Tavara loppuu. Ollaan asuttu täällä kotipitäjässä kohta vuosi Forssasta paluun jälkeen. Tuntuu että parissa vuodessa ihmiset muuttuivat paljon. Etäisemmiksi. Mutta mukavaa olla kotona taas. Asuntoa en tunne kodikseni, mutta miten vuodessa voisikaan sopeutua. Hermot ovat menneet taloyhtiön mummeleihin. Lasten leikkiminen pihalla on tarkkaan rajattua. Kivet ja kepit eivät kuulu pihaan jnejne. Lasten leikit eivät tunne piharajoja ja keppi+kivileikit  ovat normaalia toimintaa. Mutta kun ongelma on asenteessa ja pipo kireällä niin minkäs teet. Muuta kuin jätät huomiotta valitukset ja postiluukusta tulleet laput.

Aikakupla

Kadonnutta motivaatiota etsimässä. Koitan saada kiinni jostain mukavasta, joka oli joskus. Se saattaa olla tunne tai elämänvaihe. Jahtaan tuoksumuistoja, hiustenhoitomuistoja. Jospa ne samat asiat toimisivat yhä. Musiikki toimii aina ja on varma valinta. Kaipaan keskustelufoorumien aikaa. Juurikasvu.org oli The Paikka. Siellä raahattiin akkuivesikanistereita kotiin ja muhiteltiin tehiksiä ja rekkuja. Iherbin tilauslista paukkui Alba Botanican jätettävästä (RIP) ja Mill Creekin keratiinihoitoaineesta. Jotenkin liian vaikea käsittää taas ajan kulumista. En tunne enää moniakaan ihmisiä joiden kanssa hengasin vajaat kymmenen vuotta sitten. Harvempi säilyi mukana aikuisuuteen. Yhteiset asiat haalistuivat ja muuttuivat. Lakkasivat olemasta tässä hetkessä. Mukavia muistoja jäi. Samat ihmiset kohdatessaan on vaikea enää sanoa mitään, aikaa on kulunut liiaksi eikä juttu jatku enää siitä mihin se jäi. Kun arkeni muuttui perhearjeksi 2012, korkki meni kiinni. Tutut joiden kanssa tuli hengattua vain ryystämisen merkeissä jäivät pois. Loppuen lopuksi se taisi olla ainoa asia joka yhdisti. Ne jäivät joiden kanssa oli muutakin yhteistä. Kyllä moni muukin laittoi korkin kiinni perheen tultua, mutta en osaa sanoa miksi yhteydenpito jäi, ei se omalta osaltani ainakaan yrityksen puutteeseen jäänyt. Sain vastaukseksi hiljaisuutta.

Ajatusvirtaa

Pidän kosmetiikasta. Pidän ammatistani tai siitä teoriasta mitä se pitää sisällään. Pidän siitä tiedosta mitä se antaa minulle. MUTTA. En pidä siitä miten kosmetiikkaa markkinoidaan lupauksilla ja vaikuttavien aineiden määrillä. Väitetään tuotteen olevan jotain mitä se ei ole. Tätä näkee paljon luonnonkosmetiikan ja luonnolliseksi väitetyn kosmetiikan kanssa. Viherpesu. Kilpailu tuotemerkkien välillä lisää höpöhöpön määrää mainospuheessa, kehitetään sama tuote kuin kilpailijalla mutta millin parempi. Sitä milliä korostetaan joka välissä. Sellainen tuote joka toimii on hyvä. Ei sellainen josta maksaa itsensä kipeäksi ja näkee tuloksia koska odottaa niitä niin paljon. En ole kemisti enkä incitutkija. Mutta käytän mielelläni kyseenalaistamista. Jatkuva kyseenalaistaminen estää minua uskomasta juuri mihinkään. Jos ihossa ei ole mitään suurempia ongelmia, ylläpitohoidon pitäisi olla suht simppeliä. Mikäli löytyy akne, psori tai atopia tms. menee hoito mutkikkaammaksi.

Siivousta ja ajatuksia elämästä

Inhoan pölyä, tahroja. Sellaista nuhruisuutta. Sotkua. Valitettavasti todellisuus ja mieleni siisteys eivät kohtaa. Se ei kohdannut yksin asuessani, ei parisuhteessa eikä perhe-elämässä. Kykyni hoitaa siivous loppuun on huono, koska jään hinkkaamaan nurkkia ja olen liian tarkka. Se vie aikaa ja sitä ei ole kun arki pitäisi hoitaa muutenkin. Ja se tärkein: kykyni pitää siisteyttä yllä on ihan olematon. Kuten muillakin perheessä olevilla. Tuloksena on kestokaaos, mutta sillä erotuksella että nurkkiin ei kasaannu romu ja pöly. Siivoan taulujen ja lamppujen päällyksiä, pyyhin ovet ja seinänpielet. Koska hyvin usein seinissä on kohtia joihin ihminen huomaamattaan koskaa vuodesta toiseen. Siihen tulee harmaa kohta tai näkyy sormenjälkiä. Tämä Korona-aikahan on siivousneurootikoille ihan unelma-aikaa. Tosin mulla ei ole tapana vetää kaikkia pintoja desinfiointiaineella. Kyse on siis näkyvästä liasta minulle. Ei bakteerikammosta tai puhtaudesta mikrobitasolla. Sellainen ei ole mun mielestä tervettä. Eikä ainakaan tee terveeksi. Joku mainitsi joskus että nuorena oli aikaa mutta ei rahaa.Aikuisena on rahaa, mutta ei aikaa. Pitää paikkansa. Minulla ei parikymppisenä ollut halua kehittää itseäni, eikä harrastaa mitään. Mä en muista että olisin halunnut tehdä mitään. Lojuin. Vietin sosiaalista elämää, kävin töissä suorittamassa päivän että pääsisi kotiin lojumaan tai ryyppäämään mikäli vapaata oli. Olin kyllä tyytymätön tilanteeseen silloin mutta saattoi suurilta osin johtua siitä että ei ollut mitään tavoitetta elämässä. Edes pientä. Sama tilanne on nyt, käyn töissä mutta elämää täyttää muut asiat ja jostain löytyi halu kehittää itseään. Harrastuksen kautta, tiedon kautta jne. Uteliaisuus on kantava voima.

Projektia

Hiusprojektia. Hennalla värjäämistä on takana vuodesta 2003. Tällä hetkellä väri on tumma punaruskea joka on aurinkossa viininpunainen. Tavoitteena olisi sellainen kuparinpunainen ja tiedän sen olevan mahdollista koska hiukseni ovat luonnostaan aika vaaleat. Olen käsitellyt pituuksia ja latvoja Garnierin vaalennussuihkeella. Se vaalentaa hiusta hennavärin alla, ei poista hennaa. Samoin värinpoisto ei pura hennaa mihinkään, siinä ei ole aineita jotka reagoisivat värinpoiston kanssa kuten normaalissa hiusvärissä. Vaalennussuihkeen valitsin koska sen vaalennusteho on mieto, eikä tarvitse pelätä että yhtäkkiä osa hiuksistani on räikeän oranssia ja osaa tummempaa. Vaalentaa 1 asteen. Aion jatkossa värjätä tyveä cassia/henna sekoituksella suhteessa 65g/35g. Tulee olemaan pitkä tie koska tummempaa osaa hiuksista ei voi loputtomasti vaalentaa, eikä siitä tule tyven kanssa täysin samanväristä koskaan. Joten ainoa tapa on värjätä juurikasvua seoksella ja odottaa että tummempi osio on kasvanut pois. Hiuksilla on pituutta rapiat 110cm joten katsellaan tuleeko tästä mitään :D Enhän edes tiedä sopiiko se kuparin värinen. Kalkkilaivan kapteeneille se usein sopii mutta mä tipuin siitä laivasta joitain vuosia sitten.Toistaiseksi hiukset eivät ole kärsineet vaalennuksesta, mutta olen muhittanut tukkaa kookosöljyllä ennen vaalennuskäsittelyä ja käyttänyt hiusnaamiota jnejne. Veikkaan myös hiuslaatuni kestävän aika hyvin koska se on luonnostaan lasimainen ja sileä eikä siihen tunnu imeytyvän mikään aine ilman lämpöä.

Ajatuksia ekologisuudesta ja luomusta

Aihe joka on pyörinyt täällä monesti. Asia joka vaivaa, josta saan ahdistusta. Kai mua vaivaa sitten ympäristöahdistus. Asioita markkinoidaan mainostamalla josta tulee mielikuvia. Se vaikuttaa ostopäätökseen. Ostamalla luomua tai vedoten ekologisuuteen ostetaan vain parempi mieli omasta valinnasta. Se ei ole parempi, ostat silti. Ekoin teko olisi jättää ostamatta mitään. Mutta ihmiset haluavat ostaa. Tuntuu jotenkin järjettömältä että markkinointia suunnitellaan ja kehitellään jotta ihmiset saataisiin ostamaan vielä enemmän kaikkea mitä eivät tarvitse. Luomu ja ekomarkkinat toimivat aivan samoin, kohderyhmä on vain eri. Nuorempana oli kiva innostua asioista kuten kasvissyönti, luomutuotteet ja ekologisuus. Nykyisin vain kyseenalaistan kaiken. Pitkäikäisiä tuotteita on vaikea löytää, ja suomalaisia sellaisia. Ellei marssi antiikkiliikkeseen katsomaan kangas ja konetarjontaa. Tekstiiliteollisuus on kuollut ja materiaali tuodaan ulkomailta. Kodinkoneet kestävät muutaman vuoden ja lakkaavat toimimasta sitten ostamaan uutta kun vanhaa ei voi edes korjata. Tai jos voi siitä on tehty sen hintaista että kannattaa ostaa uusi.