Jouluaatto. Ei sentään ole mustaa, mutta räntäistä kylläkin. Ensimmäinen musta talvi taisi olla 2006, koska mielestäni uutenavuotena ei ollut hankea johon rakettia laittaa. En muista tarkalleen, mutta sen jälkeen on ollut talvisin mustaa. Työrintamalla vaivaa ristiriita, olisi mahdollisuus määräaikaiseen, sekä vakituiseen. Toisessa paljon tunteja, toisessa vähemmän tai ei tarkkaan edes tiedossa. Kummassakin paikassa mukavia työkavereita. Sopeutumiseni on tuskallisen hidasta vaikka näennäisesti sulaudun joukkoon. No ei vuodessa voikaan olettaa että ihmiset ottavat avosylin vastaan koska en itsekään edes puhu kaikille..vieläkään. Tervehdin ja mulkoilen matkan päästä mitä puuhaavat.
Sosiaalinen kiintiö on edelleen täynnä. Varmaan kirjoitin aiemmin aiheesta että tuntuu jotenkin pahalta nähdä tutussa ihmisessä nopea muutos. Enkä jaksa pitää yhteyttä jos toinen ei edes vaikuta siltä että kiinnostaa. Sitten ei olekaan sanottavaa. Ei väkisin, ehkä sitä sanottavaa tulee joskus. Tai ehkä se muutos on oman pääni sisällä. Tai molemmissa.
Ostin Vitacostilta Mill Creekin keratiinishampoota ja hoitoaineen, sekä Giovannin Smooth as Silk setin. Mill Creekista on kokemusta ja on kokoonsa nähden edullinen. Harmi että Suomesta ei saa, tosin sen jälkeen ei olisi enää edullinen. Jos hinta on jenkeissä 6 euroa, niin veikkaisin sen olevan Suomessa vähintään tuplat. Hommasin täydennystä myös Eliah Sahil Amla-jauheshampooseen. Jauhemallinen shampoo on vähän hassu, mutta pesee hyvin. Sulfaatiton, vaahtoaa miedosti. En suosittele tuoksuherkille koska tuoksuu mielestäni suitsukkeelle. Kasvojen iho on räjähtänyt täyteen pientä näppylää sen jälkeen kun maskipakko työpaikalle tuli. Enkä keksi mitään, mikä auttaisi. Se auttoi vähän, että jätin ihon rasvaamatta ja menin pelkällä kasvovedellä ja öljyllä. Se ei vain valitettavasti riitä. Ihossa on kiristelyn tunne öljyn laiton jälkeen, vaikka olisin kerrostanut kasvovettä.
On ollut todella hankalaa saada mistään kiinni, motivoitua mihinkään. On välillä tunne että olisi jotenkin yksin. Muut eivät tunnu kokevan tai näkevän asioita samoin, eivätkä siten arvosta tuntemuksiani. Tai ehkä se on vain näkemysero, toinen ei voi kokea asioita samoin tai innostua samoista asioista. Tuntuu että ennen maailma oli hitaampi, kun ei ollut saatavilla kaikkea eikä taskussa kulkenut nettiä. Vähemmän valintoja ja valinnanvaraa. Ihmisiltä ovat käytöstavat kadonneet, ennen huudeltiin netissä nimimerkin turvin, nykyisin jo omalla nimellä. Kasvotustenkin jaetaan asiattomia mielipiteitä vedoten sananvapauteen. Onko se sananvapautta sanoa kaikki mitä sylki suuhun tuo? Minä, minä ja minun oikeudet... Korrektius ja kohteliaisuus ovat katoavaa, tilalle tulee kyynärpäätaktiikka ja möläyttely. Surullista. Ehkä se ei ole totta, mutta näin minä koen maailman juuri nyt. Sellaisena että ketään ei kiinnosta kuin oma napa, ja se on lisääntymässä. Hävettää ihmisten puolesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti