27.12.2020

Syitä miksi motivaatio kosmetiikka-alaan loppui

Ongelmani kosmetiikkamaailmassa ja syy miksi en päätynyt töihin kosmetiikka-alalle. Tässä on otteita kommenteista joita muut ihmiset ovat sanoneet, mutta en ole itse osannut muotoilla sanoiksi ajatuksiani. 

Kosmetiikka on kulutustavaraa enkä näe syytä maksaa kosmetiikkatuotteesta muusta kuin funktiosta, brändi ei pelkästään tuo juurikaan lisäarvoa.

Tuntuu myös todella vanhentuneelta ja pölyiseltä tällaisten globaalien luksusbrändien yletön arvostus ja rakentamalla rakennettu imago, joita pitää keinotekoisesti ylläpitää mm. jälleenmyyjiä valikoimalla. Onkohan hinnoissa ja imagossa sitten aivan liikaa ilmaa kun tämmöinen halpamyynti ym. kepulihomma on edes mahdollista voittoa tavoittelevan yrityksen toimesta? Ehkä jo paistaa läpi tämä mun olematon sympatia luksusbrändejä kohtaan, en toki ole edes kohderyhmää. 

Ehkä vähän irrallista mutta voin pohjustaa. Mielestäni kosmetiikan hinnoissa on ihan järjettömästi ilmaa. Tietysti laatu ja hinta korreloivat tiettyyn rajaan asti. En ole valmis maksamaan kosmetiikasta paljoa ja perustan ostopäätöksen pitkälti oman ihon tarpeisiin sekä luen netistä käyttäjäkokemuksia blogeista joissa ei ole kaupallista yhteistyötä. 

Moniin verkkokauppoihin on tullut myyntiin hoitolasarjoja edullisesti joita on aiemmin saanut vain hoitoloista. Se on ikävää hoitolayrittäjien kannalta, koska asiakas ostaa halvalla jostain muualta. Brändin imagoon voi myös tulla ikävä kaiku mikäli tuotteita saa marketista. Ymmärrän myös tämän puolen.

Tässä on joitain syitä miksi en halunnutkaan toimia hoitola-alalla. Näkemykseni kosmetiikasta on piheily ja realistisuus enkä halua tarjota ihmisille tuotteita joiden hinnassa on ilmaa järjettömästi. Kilpailu ei mielestäni perustu paljoakaan laatuun tietyn hintaluokan jälkeen,  koska kosmetiikka on vain kosmetiikkaa ja se joka brändää parhaiten, menestyy. Luodaan hintakuplaa rajoitetulla saatavuudella sekä brändäyksellä. Loput syyt ovat omasta persoonastani johtuvia.

Pidän edelleen kosmetiikasta mutta pidän sen harrastuksena. Otan selvää tuotteista ja kokeilen niitä omaksi ja ystävien iloksi. Työksi siitä ei ole, voisi kaivaa Kiinaan asti eikä motivaatiota löydy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mielen melankoliaa

Mä olen varmaan sellainen syntymäkänkkäränkkä. Vitutuskäyrä aina vähän koholla tai ärtynyt. Syitä on lukuisia, eikä se ole muuttunut niistä ...