Tulppa irti

Työpaikan vitutuksia. Just nyt, mut ehkei tunnu enää huomenna. Oman  kapasiteetin rajallisuuden tajuaminen. Mä  en saa asioita valmiiksi vaikka mulle annettais kaikki  maailman aika. Purku on prioriteetti nro1. Sitte on muita asioita joita pitää hoitaa. Mut jos mulla on ykkösprioriteettina yksi asia niin siihen ei mahdu toista. Ei, ellei anneta toiseen lupaa sanallisesti tai määrätä tekemään niitä  muita asioita.

Hyllykuva. Se on just se kuva. Jos hyllyjen määrä ei vastaa todellisuutta,  helvetti pääsee irti. Mä en pysty soveltamaan ohjeita. Ne on just niinku ne on. Mun piti tänään täyttää  hiusvärihyllyä ohjeen mukaan. Sain aikaiseksi vain sotkun ja  muutaman uuden tuotteen sinne hyllyyn. Siinä  vaiheessa kun  tajusin että kaksi tuntia on mennyt siihen että saan edes ne uudet tavarat sinne, oli jo piru irti.

Otat kaksi tuotetta pois saadaksesi uuden tuotteen oikeaan kohtaan. Ne kaksi tuotetta pitäisi saada sitten omalle paikalleen hyllyyn.  Ei saatana, siinä on paikalla joku muu tuote.  Siirtelyä, siirtelyä, siirtelyä. Samaan aikaan takaraivossa kolkuttaa että piti purkaa sitä tavaraa hyllyyn.

Vituttaa myös että aikaa menee kaikkeen turhaan paskaan. Toisten jälkien siivoamiseen, omien  jälkien siivoamiseen. Sinne, tänne, tonne. Kun mä en pysty olemaan suurpiirteinen. Sillon pystyn jos en tiedä  yksiyiskohtia. Se on yksi syy,miksi mä  en edes ole kaivanut niitä  hyllykuvia. Mun ahdistuksen levelit nousee ihan mittaamattomiin korkeuksiin jos se hylly ei vastaa kuvaa. Näin sen jo kassan pastillihyllyillä.

Joku kävi vähän täyttelemässä sinne vierasta tavaraa niin käyrä lähti liitoon. Turhauttaa kun ei pysty. Turhauttaa kun ei vaan vittu pysty.

Onneks useimmat päivät on hyviä, vaikka en yllä omiin perfektionistisiin tavotteisiin.  Mut joskus pettymyksen kierre nousee liikaa.

Aamu alkoi sillä että pään sisus tarjosi paskoja ajatuksia itsestäni. Häpeän juhlaa kaikkien vuosien läpi. Oon velkaa varmaan satoja anteeksipyyntöjä.

-

Miksei innostuminen voi kohdistua johonkin järkevään? Kuten ruuanlaittoon tai kielten opiskeluun. Se on aina jotain ns.turhanpäiväistä eikä auta arjessa millään tavalla. Tällä hetkellä päässäni pyörii "mä maalaispoika oon"-ralli ja Salvador Dalin hajuvesipullot.  Pakko imeä valmistajasta kaikki tieto ja saatavuudesta. Vaikea irtautua tekemään mitään muuta, kuin kyttäämään  jos johonkin olisi ponnahtanut myyntiin Dalimaniaa tai niitä muuta kahta putelia 100ml kokoisena. Ajattelin kerätä ne kolme, ei voi olla  eri kokoisina, se rikkoo harmonian.

Luojan kiitos, kupla alkaa haihtua ja saatan päästä tästä nyt helpolla. Innostuminen on kivaa kunnes aikaa ei muuhun enää ole.

Kaikuja ajatuksissa

Mitä varten sä laahustat tolleen? Laah,laah,laah, kauhee kahina käy. (Molemmat vanhemmat kävelevät edestakaisin olkkaria teatraalisesti demonstroidakseen kuinka typerältä näytän) kengän pohjatki kuluu. Sitten annetaan ohjeet kuinka kävellään oikein ja pitää näyttää että ymmärsin.

Miks sä harjaat tukkaa tolleen, ei se mikään hevosen harja ole. Aina huppu päässä, huono ryhti. Seiso suorassa. Mitä ihmisetki sanoo, ton näkönen. Tukka silmillä mäkä mäkä. Ei noita vaatteita, kaikki mustia. Miks pitää näyttää joltai saatananpalvojalta. Heitetään sarkastista läppää ulkonäöstä.

Niin just. Olisi varmaan pitänyt hengittääkin ohjeiden mukaan oikealla määrätyllä tavalla.

Mitä  jos mä oon kuulkaa just sellanen kuin TE haluatte. En edes kuse tai pasko ilman lupaa.  Käyn koulun kuten haluatte ja menen ammattiin minkä ootte valinnut. Sittenkö mä olen ansainnut olla? 

Thank Lord, vanhempien vaikutusvalta lopahti kun muutin kotoa. Ei musta tuntunut kuin että olin yleensä tiellä tekemässä asioita väärin. Rasite. Kehuja tuli koulumenestyksestä, sitten kun ei ollut menestystä niin ei siitäkään. Näitä juttuja pulpahtelee pintaan, vaikka en varsinaiseti kanna kaunaa. Häpeä siitä että  näyttää väärältä kun siitä oli tehty iso numero kotona. Vaikka todellisuudessa mitään väärää ei ollut. Oli vain asioita jotka ärsyttivät vanhempiani. Tapoja joilla toimin. Minulle ominaisia asioita.

Mun mielestä on väärin sakottaa lasta sellaisista ominaisuuksista joille ei voi mitään. Luonteenpiirteitä voi muokata vähän, vahvistaa niitä tai ohjata loivemmiksi. Ulkonäölleen ei voi mitään.

Tapaus Salvador Dali

Yleisesti ottaen hajuvesipullot ovat tylsiä. Dalin pullot ovat kuin pieniä taideteoksia. Ostaisin niitä  pelkästään pullon vuoksi, tuoksusta viis. Mutta koska vähän pihistyttää niin en viitsi. Dalin suosituin tuoksu ainakin tuoksufoorumeiden perusteella, on Laguna. Julkaistu 1991. Yhä  tuotannossa ja suht edullinen. Ostin minikoon tätä, eikä ollut kyllä yhtään  mulle tarkoitettu. Tuoksuu alkuun ysäri-Pantenelle jonka jälkeen muuttuu imeläksi kookoshorroriksi. Jos alkutuoksu pysyisi niin tykkäisin. Tämä pullo on tuttu lapsuudesta jonkun tutun wc:stä.

Laguna

Kakkosena ja kolmosena tulevat samanlaiseen pulloon pakatut Dali parfum de toilette ja Dali Parfum. Pullo samanlainen kuin yllä mutta ovat väriltään kirkas/keltainen neste ja umpimusta. Tulleet markkinoille -83 ja -85.  Tuoksunuottien perusteella raskaita kukkaisia, suitsukkeisia. Ihan kasaria siis. Yleensä vältän tuoksuja joissa on keltainen neste. Keltainen yhdistyy raskaaseen ja suitsukemaiseen tuoksuun. Poikkeuksena Lushin Karma, yhdistelmä Sitrusta ja Patsulia.

Sitten on  Dalissime, 1994. Tuoksuu mielestäni persikalle ja jollekin muulle  makealle. Tuttu jostain lapsuudesta myös. Pidän  tästä ihan hirveästi, mutta jollakin toisella ihmisellä. Pitäisi antaa tälle mahdollisuus vielä.

Dalissime

Sitten  tapaus Dalimania. Tullut markkinoille 1999, ilmeisesti joulukokoelmassa kuten muutkin samanmuotoiset pullot. Valmistus lopetettu ja saatavuus Euroopasta tosi nihkeää. Tällä on  vakiintunut fanikunta ja sen huomaa. Tuoksua myydään yhä jonkin  verran, mutta huikeilla hinnoilla, tätä etsitään ja kaivataan. Pullo on hienoin näistä  pystymallisista. Mulla on tällä  hetkellä projektina  saada käsiini tällainen. Briteistä  on turha havitella koska tuoksut kuuluvat kiellettyjen postitettavien listalle Royal Maililla. Joten tuoksut kulkevat vain Brittien sisällä. Siellä olisi ollut. Kuvassa olevassa on punainen korkki,  mutta tästä on olemassa myös kultapunainen korkki.  En tiedä minä vuonna tämän valmistus lopetettiin. Odotukset tuoksun suhteen ovat korkealla. Arvostelujen perusteella tämä tuoksuu kermaiselle persikkakookokselle jossa santelipuuta. Mutta ei minun tästä tarvitsekaan pitää, tämä on lahja toiselle.  Olen vain utelias. Jännittää.

Dalimania, "bottle is fucking epic" kuten joku asian ilmaisi.

 

 

Viimeisenä Dalilight, julkaistu 2011. Yhä saatavilla. Tämä on kevyt sitrustuoksu. Arvostelujen perusteella tässä  tuoksuu sitruuna, vesililja ja appelsiini/omena. Hedelmäinen, raikas ja vesimäinen. Kuulostaa ihan mun jutulta. Joten varmaan lähtee testiin.

Dalilight

Katsahdus taakse

Ajastusleikkiä ja jossittelua. Millaista olisi käydä lukio uusiksi? Kaikkihan meni siellä ihan penkin alle. Sosiaaliset suhteet vihaisuuden ja ahdistuksen vuoksi ja purin sen muihin. Nukkuminen tunneilla, vaikka olin tosi tunnollinen ollut koulussa aina. En suoriutunut enää koulutehtävistä tai tunneista, enkä tiennyt miksi. Se oli muutenkin ihan hirveän sekavaa aikaa. Koulussa menestyminen oli synonyymi hyväksynnälle ja arvostukselle koska koulumenestyksen kautta sain oikeasti hyvää palautetta vanhemmiltani ja koulusta.  Mun pään sisällä muut yhä vihaa mua ja muistaa mun paskan käytöksen, vaikka siitä on 15 vuotta. Mulla on teoria asioista. Oli masennus ja oli ADD. Ei musta tunnu enää samalta kuin silloin, masennus on poissa, mutta muut arjenhallinnan ongelmat ovat olemassa. Ja se etten edelleenkään suoriudu kaikesta kuten haluaisin. Sisälläni asuu perfektionisti ja Ace Ventura. En osannut käsitellä pahaa oloa mitenkään hyvin.  Enkä osannut vielä lukionkaan jälkeen vielä moneen vuoteen.  Ei muistella pahalla jooko?

Aika on suhteellinen käsite. Se kuluu tilanteen mukaan hitaasti tai nopeasti. Sitä myös on paljon tai ei yhtään. Se ei riipu kellosta, vaikka kello sitä mittaakin. Mulle aika on konkreettisesti olemassa  kellon ja kalenterin kautta, mutta mä en tunne sitä muuten. Siksi on ihan sama onko jostain asiasta kulunut 5 vai 15 vuotta. Kalenterin ja kellon käyttö ovat välttämätön paha elämässä. 

Voin kertoa että ilman työpaikkaa ja lapsia, mun elämässä tuskin olisi mitään rutiineja tai edes päivärytmiä. Ei olisi velvollisuuksia. Mä tarvitsen töitä mielenterveyteni tähden, koska päivien täyttäminen jollain hyödyllisellä työttömänä ollessa ei vain onnistu.

Nostalgiaa tuoksujen muodossa

Betty Barclay Woman n.2  Taustaa: Tämä tuoksu tuli markkinoille 2000. Ystäväni käytti tätä monta pulloa joten minulla  on  tästä tuoksumuisto joka on yhtä kuin ylä-aste ja Jyränkö. Ostin sokkona tällaisen pullon Citymarketin poistosta 2006 ja tykästyin heti.  Pääni ei osannut yhdistää tätä ystäväni tuoksuun koska en muistanut pullon olleen sininen vaan vihreä. Ja vihreä on olemassa. Poistunut Suomen markkinoilta mutta ulkomailta saa tilattua, ei tuoksuksi kovinkaan kallis. Tämän koostumukseen ei ole kajottu. Tulee mieleen orvokin tuoksu yhdistettynä sitrukseen ja vaniljaan. Puuterinen ja puinen, vähän kukkainen. Voisin sanoa tämän sopivan kaikenikäisille. Aika kevyt. Ostan tätä koska nostalgia, enkä saa tästä oireita.

Davidoff Cool water woman. Taustaa: Tämä tuoksu tuli markkinoille 1996. Tämä  oli toinen ystäväni käyttämä tuoksu yllä olevan lisäksi. Jotenkin muistikuvat näistä kahdesta sekoittuvat, koska mielestäni näissä on jokin  samantyyppinen terävä,  tai sitten ystäväni kuorrutti itseään molemmilla. Veikkaan kuorrutusta. Tätä saa yhä Suomestakin, eikä ole tuoksuksi kovin kallis. Tästäkin on mielleyhtymä ylä-aste. Tämä on vesimäinen ja raikas.  Melonia yhdistettynä kieloon. Tyypillinen ysäri fresh-floral-aquatic tuoksu. Pidän tästä ihan hirveästi, mutta tässä on jokin joka saa minut aivastelemaan. Ei aina mutta  sen verran että jätän kauppaan. Vartalovoiteena pystyn käyttämään. Kaverin syntymäpäivä ja joululahjat ovat yleensä pullo tätä.

Salvador Dali-Sea&Sun in Cadaques. Tuli markkinoille 2006. Ostin tämän Citymarketista samaan aikaan Betty Barclayn tuoksun kanssa. Kuorrutin itseni tällä kun olin parikymppinen ja ne ajat tästä tulevatkin mieleen. Tämä on niistä päivistä asti kuulunut vakiokalustooni. Tämä tuoksuu mielestäni sellerille ja aprikoosille. Hedelmäisen raikas vesituoksu. Onneksi sellerin tuoksu haihtuu. Tämän koostumusta on varmaan kopeloitu  koska en muista sellerin tuoksua vuosien takaisista puteleista. Ei aiheuta oireita. Tätä saa yhä.

Moschino-I love love, tutummin AkuAnkka-pullo. Tuli markkinoille 2004. Minä sen sijaan iskin käpäläni tähän vasta 2008,  Kuopion reissulla. Pikkasen nuuhkaisin testeriä ja ostin kun pullo oli niin kiva. Totuus tuoksusta paljastui vasta majapaikassa, kun nenässä ei tuoksunut kaikki muukin. Positiivinen sellainen. Jäi vakiokalustoon ja käytän yhä ahkerasti. Oli myös välivuodet 2011-2016 kun jossain vaiheessa ihoni muutti tuoksun pilaantuneeksi appelsiiniksi. Perheeni lahjalistalla vakio. Tämä tuoksuu kuplivalle sitrukselle, mutta ei imelällä tavalla. Tuoksua on verrattu  D&G:n  Light Bluehn, mutta tästä puuttuu sellainen märän nahkaremmin tuoksu.Valmistetaan yhä, hinta keksivertoa ja vaihtelee hyvin paljon ostopaikasta riippuen. Voi vaihdella useita kymppejäkin.

Emporio Armani Lei/She. Tuli markkinoille 1998. Valmistus lopetettu ja korvattu samanlaisella relaunchilla (2020) jossa eri tuoksunuotit. Pullo samanlainen. Ostin tämän myös Kuopion reissulla 2008. Tuoksu oli tuttu, mutta pullo mielessäni eri. Tuoksuu samalle kuin 2000 julkaistu julkkistuoksu Naomagic. Tuoksuu pehmoiselle. Puuterinen, maitomainen manteli ja nahkainen. On todella voimakas tuoksu ja kestää pitkään. Tuoksuna kalliimmasta päästä, ja hinnat  pompanneet vielä discontinued-leiman takia. Tästä on vain  EdP-versio. 

Hintaverrokkia. Betty Barclay 15ml/13,75e, 30ml/26-30e. Hinnat kalliimpia yksityisillä. Torissa näin kerran 15ml EdT-pullon 40 euron hintaan. 100ml tai 50ml pulloa ei taida olla olemassa.

Davidoff Cool Water Woman 30ml/n.35e, 50ml/n.55e TAI toisesta paikasta lahjapakkaus 30ml+vartalovoide75ml/ 20e, 50ml/20e ja 100ml/30e. Hinta vaihtelee paljon ostopaikasta. Tässä verrattu kemikalio/kosmetiikkakauppahintaa ja markettiverkkokauppaa.

Salvador Dali Sea&Sun in Cadaques 30ml/n.24-30 euroa riippuen ostopaikasta, 100ml/n.40-50e riippuen ostopaikasta. Löytyy edullisemminkin yksityisiltä jos jaksaa vähän kaivella.

Moschino I Love love, 30ml/n40e (kivijalkakaupat ja ketjujen verkkokaupat)TAI 30ml/n25-35e, 50ml/n.30-50e 100ml/n.35-40e. Verrattu hajuvesiverkkokauppoja joilla ei kivijalkaliikkeitä. Joskus 100ml pulloja ponnahtelee edullisemmin, mutta tämä harvemmin on tarjouksessa.

Emporio Armani She. 30ml/n.50e, 50ml/65-75e, 100ml/n.90e (suomalaiset kivijalka ja ketjujen verkkokaupat)  Ulkomaiset verkkokaupat joilla suomennetut sivut, tarjoavat usein lahjapakkauksia ja 100ml  pulloja, hinnat vaihtelevat 50-75 euron välillä. En löytänyt enää edullisemmista paikoista kys.tuoksua edes valikoimista. Ebayssa tarjonnassa näkyy discontinued lisä.

Esimerkkinä Naomacig, joka oli suht edullinen julkkistuoksu aikanaan. Nyt ebayssä saat pulittaa vähintään kolminumeroisia summia 50ml putelista. Discontinued ja keräilyharvinaisuuslisä.

Kissa-asiaa

Kun olin lapsi ja nuori meillä oli parhaimmillaan kahdeksan kissaa. Kun muutimme omakotitaloon Vierumäelle niin kissoja oli edelleen useita. Ulkoilivat vapaasti koska niin oli ollut tapana. Kissoja katosi ja jostain syystä auton alle jääneen lemmikin löytäminen lankesi aina minulle. Kolme jäi auton alle, kolme katosi. Yksi kadonnut lähti reissuun ja löysi uuden kodin. En usko että lähialueella kuljeksi kahta hopeanmustaa isoa kollia. Oli sattumaa että kuulimme asiasta uudelta omistajalta. Hänen luokseen oli tullut iso hopeanmusta kolli ja jäänyt asumaan. Äiti ei hennonnut sanoa että kyseessä oli meidän kissamme joka katosi. Mä en käsitä miksei niitä kadonneita koskaan koitettu etsiä? En itsekään osannut ajatella asiaa. Mutta yksi asia meni oikein, kaikki kissat olivat leikattuja joten ainakaan ne eivät lisääntyneet holtittomasti.Viimeisin kadonneista oli Lissu. Puoli vuotta kadoksissa ja vasta siinä vaiheessa ilmoitus vietiin Salen seinälle. Tärppäsi heti. Seuraavat kymmenen vuotta Lissu asui minun luonani kuolemaansa asti. Olen aika varma että kadonneiden ja kuolleiden kohtalot ovat vaikuttaneet asenteeseeni mitä tulee kissojen vapaaseen ulkoiluun.

Polku kissanomistajana ei ole ollut auvoisaa, koska olen ollut tietämätön monistakin jutuista mitä tulee kissan sairasteluun. Ulkoiluasia meni kyllä jakeluun. Mä en henkilökohtaisesti hyväksy kissan vapaata ulkoilua, ei ne muutkaan lemmikit saa ulkoilla vapaasti. Osa vapaasti ulkoilevista kissoista loukutetaan toistuvasti ja siitä huolimatta omistaja päästää kissan taas ulos, kun nouto eläintalolta kotiin on tehty. Sitten kun kissa katoaa lopullisesti reissullaan, otetaan uusi ja jatketaan samaa toimintaa. Kissa ei katoa reissulla jos sitä ei päästä ulos vapaasti. Sitäpaitsi kissa on lemmikkieläin, eikä kuulu Suomen luontoon. Kuten eivät lemmikkikanit tai marsutkaan.

Miltä se kuulostaisi että päästän koirani aamulla ovesta ulkoilemaan. Tulee sitten kaapimaan jossain vaiheessa ovea kun haluaa sisään. (huom. ei ole oikeasti koiraa).

Mä jotenkin toivoisin että  niiltä ihmisiltä, joilta on toistuvasti lemmikki "kadoksissa" tai loukutettuna vapaan ulkoilun vuoksi, otettaisi ne eläimet pois. Maaseudulla jossa kissa yleensä vapaasti ulkoilee,  on varmasti lääniä rakentaa vaikka millaisia tarhoja. Tämä on maailmassa yksi epäkohta joka jää mun pään sisällä kiertämään kehää.

Hassuja ovat ihmismielet

Mielessä ei kellu mitään järkevää mistään. Ei jaksa innostua mistään. Uutisten lukeminen turhauttaa koska koronaa hierotaan naamaan heti. Ja netti on pullollaan näitä "kaikkien alojen asiantuntijoita". Vääntöä väännön perään. Kuka tahansa pystyy löytämään omaa mielipidettä puoltavan artikkelin netistä ja niitä linkataan kilpaa. Jätetään huomiotta se, mitä toinen on edes sanonut ja pääasia on että saa oman kantansa hieraistua toisen naamaan ja heitettyä linkin perään. Jos kyseenalaistat enemmistöä tai tiedettä, olet saletisti "niitä" tai foliohattu tai Guru Mahawatsan . seuraaja. Syyllistyskortti isketään pöytään heti. En mä ainakaan usko sokeasti Iltalehden "faktoja" tai minkään muunkaan somevaikuttajan tai asiantuntijan "faktoja". Tilastot kertoo suuntaa antavasti, koska kaikkea ei ole otettu huomioon. Mä en usko hetkeäkään että lehdet saa itse valita vapaasti asiat joista uutisoivat. Ainakaan sellaisia joilla on vaikutusta enemmistöön. Medialla ja somella yleensäkin on iso vaikutus, koska enemmistö seuraa sitä. Sitä on helppo käyttää hyväksi. Muistan, kun omassa nuoruudessa aikuiset sanoivat, että ei kannata uskoa kaikkea mitä netissä kerrotaan. Se on oikein korostunut nykypäivänä. Musta tuntuu-kommentteja on paikat pullollaan. Minkököhän kaikkien alojen asiantuntijan valitsisin netistä.  Sellaisen joka puhuu vain totta ja sellaisia asioita joita haluan kuulla. Jos se sanoo jotain,  josta mä olen eri mieltä niin vaihtoon menee. Mokoma takinkääntäjä.  Niii!

F98.8 käytännössä

Olen varmaan aiemminkin puhunut haasteistani. Mutta nyt on ehkä helpompi hahmottaa niitä.

Opettaja puhuu, näen että suu liikkuu.  Piirrän vihkooni tai mietin miten pääsisi Sonicissa vähän pidemmälle.Kaverilla oli joku cheat koodi siihen. Ajatusjatkumo jatkuu randomisti.  Hei pitäis päästä vessaan. Viittaan ja lähden vessaan. Vessassa mieleen juolahtaa, että mullahan heiluu hammas. Onkohan koulun hammaslääkäri paikalla. Käynpä nopeasti katsomassa. Häviän hammaslääkäriin ja aika kuluu. Opettaja ihmettelee mihin jäin. Jenni ei reagoi puheeseen, ihan kuin ei kuulisi. Siitä ei saa mitään otetta kun ei se kerro mitään. Oppimisen kanssa ei ole ongelmia. Mihin se taas hävisi? (lähdin usein uteliaisuusimpulssien perään, kun näin tai muistin jotain kiinnostavaa) Koskaan ei joutunut komentamaan siitä että olisin häiriöksi (levoton tai  äänekäs). Myöhemmällä iällä tarkkaamattomuus muuttui nukahteluksi tunnilla. Nukuin käytännössä koko lukion. Nukahtelen kun ei tapahdu mitään.

Luen kirjoja, paljon. Jos illalla ei nukuta niin otan kirjan, joka ei kiinnosta. 20 minsaa ja pilkin. Helppoa :D Jos kiinnostaa niin kirja menee hujauksessa enkä  pääse siitä irti.

Suoritan asioita jotta pysyisin liikkeellä, jotta pysyisin hereillä. Havahduin omaan lauseeseeni monesti että teen asioita jotta ei alkaisi väsyttää. Nukun 8-12 tuntia yössä, säännöllisesti. Vähempi ei riitä. Olen virkeä 4 tuntia heräämisen jälkeen,vaatii aamukahvin.

Lasken kädestäni tavaroita, ne hukkuvat. Unohtelen. Jumitan. Puoli tuntia häviää kun pyörittelen kynää sohvalla. Autolla ajaessa ja pyörällä ajaessa matkat häviävät. Pitkällä matkalla saatan torkahtaa rattiin, kun ei tapahdu mitään. Olen mielessäni enkä tajua ympäröivää. Termi zoning out-kuvaa tätä. Suomenkielinen vastine on harhautuminen, olla autopilotilla. Tätä tapahtuu myös kun joku puhuu minulle. Jostain asiasta joka ei niin kiinnosta.  Naurahdan välillä ääneen kun huomaan valuvani pois läsnäolosta. Ihminen joka minulle puhuu ihmettelee randomia naurahdustani. Tämä on myöskin asia johon havahduin. On niin vaikea olla läsnä. 

Olen usein ärtynyt, varsinkin ilta-aikaan. Läpset hälisevät, näen likaisia pyykkejä joka paikassa, paita tai housut tuntuvat vähän huonoilta päällä ja viimeisenä silauksena tunnen kuinka hampaani ovat jo hieman likaistet. Hampaiden karhea pinta alkaa ärsyttää, likaiset vaatteet  alkavat ärsyttää.  Kaikki alkaa ärsyttää. Useimminten jos on paljon juttuja samaan aikaan niin hampaiden karheuss laukaisee ärtymyksen. En tiedä sille suomenkielisetä vastinetta mutta se on Sensory overload

Hamstraan tehtäviä, siirrän niitä. Haluaisin tehdä kaikkea, mutta en saa aikaiseksi muuta kuin rutiinini sisältävät asiat. Aamupala, tiskit, iltapala. En edes ruokaa joka päivä. Koska ruuanlaitto ei kiinnosta enää pätkääkään. Siirrän ja siirrän sitä.

Erityisen vaikeaa on aloittaa asioita jotka eivät kiinnosta yhtään. Alkaa väsyttää niin paljon, ettei vain pysty. Keksin jotain muuta jotta pysyn hereillä.

Pitkän tähtäimen asiat ovat vaikeita. Uusi  harrastus, rahan säästäminen johonkin, rutiinin opettelu. Kyllästyn helposti.

Ja kyllä, tämä on varmasti vaikuttanut parisuhteisiin. Olen kyllästynyt tai sitten ihmisessä  on ollut jokin perustavanlaatuinen vika, kuten alkoholismi, sairaalloinen mustasukkaisuus.

Kunnes tapasin Villen. Sain ensi kertaa ymmärrystä, vaikka se kaikki ei tullut heti. Oma käytökseni on aiheuttanut vuosien saatossa närää monellakin tapaa. Mutta lopuksi on tullut ymmärrys.

Sain kokeiluun Concertaa. Iso plussa on se, että pysyn hereillä koko päivän. Miinuksena etten saa unta ja vaikutusajan loppuessa alkaa päänsärky. Lääke pitää ottaa klo 4.30 aamulla, jotta saisin unta viimeistään klo 22.00. On helpompi aloittaa vähemmän kiinnostavia tehtäviä, enkä juokse sivuajatusten perässä heti. Saan tehtyä asioita loppuun.

Ei vaikuta muistiin eikä harhaileviin ajatuksiin. Mutta ajatusten seasta on helpompi poimia se punainen lanka jota seurata. Kykenen edelleen tuhlaamaan aikaa vajoamalla ajatuksiini, mutta ei niin pahasti. Aiemmin poukkoilevien ajatusten takia toimintani oli hidasta, kun joudun miettimään mitä olin tekemässä. Nyt ajatukseni poukkoilevat edelleen mutta toiminta on nopeampaa. En törmäile karmeihin tai ole huolimaton kun vauhti kiihtyy. Edelleenkään en pysty vastaanottamaan ärsykkeitä monesta tuutista.