24.6.2011

Olin viettämässä juhannusta kun sain puhelun Lahden poliisista. Ikävän sellaisen. Tämä tapahtui päivälleen 10 vuotta sitten. Papereissa olin lähin omainen, tytär, vaikka käytännössä tapasimme harvoin. Vanhempani erosivat kun olin 2-vuotias. Ei se koko homma silti mitenkään kepeästi mennyt. Paljon jäi kysymättä ja sanomatta. En parikymppisenä osannut ajatella että lähdön aika tulisi niin yhtäkkiä. Hautajaisista en muista mitään, vaikka järjestin ne. Muistan että kaikki oli niin sekavaa. Minun muistikuvani pohjautuvat äitini kertomuksiin hyväntahtoisesta ihmisestä joka oli onnettomuusaltis. Herkkä. Itse en oppinut tuntemaan parin tapaamisen perusteella mutta en epäile äitini sanoja.

Puhelut päättyivät usein sanoihin: Kaikkea hyvää sulle.

Ärsyttää, kuinka laitos, josta hänen omaisuutensa hain, suhtautuivat asiaan. Mahdollisimman hiljaa ja äkkiä ja nihkeästi. Nopeasti asia maton alle. Varmaan pelkäsivät että läheiset nostavat metelin kun valvotuissa tiloissa pystyy tapahtumaan sellaista.

Aamukahvilla

Miksi ihmisen on vaikea ottaa kritiikkiä  vastaan? Ensimmäisenä lauseena kuulee usein puolustelua, eli koitetaan syyllistää toinen osapuoli. En minä mutta kun toi toinen. Ei sinulla ole varaa sanoa..jne jne. Voisko vain katsoa peiliin ja todeta että, hitto minä muuten mokasin. Koska ainakin tässä tapauksessa, jota en enempää avaa, kritiikki on ihan perusteltua.

Olen pohtinut omaa käytöstäni aikuisen näkökulmasta. Olen vähän spede, heitän vitsiä, olen innoissani kuin pienet lapset. Mutta sellainen minä olen. Liian monella aikuisella on parru perseessä. Minä ehdin olla varhaisen nuoruuteni parru perseessä ja pipo tiukalla koska masennus. Asenne oli aika paska mitään kohtaa, enkä iloinnut niistä pienistä asioista joita nyt näen. Valitin paljon ja narisin. Olin pessimistinen.

Minä en halua sellaista enää, otan kaiken irti siitä miten koen maailman nyt. Haluan jakaa sitä iloa muillekin vaikka muut eivät ymmärtäisi. Näin sammakon työpaikallani, se oli hieno kokemus ja tulin siitä iloiseksi. Näin aitoja lökäpöksyjä Kylpylän rannalla, tulin siitä iloiseksi. Roikkuvat housut, Eastpakin reppu ja lippa vinossa. Tuulahdus nostalgiaa suomirapin maailmasta vuodelta 2000. 

Maailma on aika paska paikka ja ihmisen toimista uutisoidaan.  Maapallo hukkuu roskiin, lapsia käytetään hyväksi ja pahoinpidellään, eläimiä rääkätään. Ne ovat asioita joita pohdin usein. Ne tekevät minut surulliseksi. Ihmisviha kytee takaraivossa mutta silti en halua puhua siitä  koko ajan. Siitä kuinka paska ihmisluonto lopuksi on. Se ei ole henkilökohtaista ketään kohtaan.

Nakerruksen makua

Kaipaan ehkä vanhoja paikallisia tarinoita. Lainasin myös Heinolan perinneseutukirjan jossa tarinat menevät 30-luvulle ja vanhempaan aikaan.

Kävimme lasten kanssa kylpylässä. Pääskysiä oli kiva seurata, niistä lähtee kesän ääni, pulputusta ja sirkutusta. Kaipaan käen kukuntaa, se on ääni jota en ole kuullut vuosiin. Se kuuluu ehdottomasti kesään. Samoin kiiltomadot. Luulin joskus 2002, että oli kännykkä heinikossa mutta se paljastui kiiltomadoksi. Jänniä otuksia.

Ihmiset löytävät parisuhteen ja yhteydenpito loppuu siihen. Ihmiset saavat lapsia, yhteydenpito loppuu siihen. Huomasin omalta osaltani sen että aikanaan perheellistymiseni karsi yhteydenottoja, vaikka sanoin että pyytäkää mukaan ja soitelkaa.

En koe että aikanaan parisuhde tai lapset olisivat muuttaneet suhtautumistani ystäviini. En lakannut soittelemasta vaikka löysin Villen,  enkä silloin kun lapset syntyivät. Valitettavasti asia ei toiminut toisinpäin. Ystävyyssuhteiden ylläpito vaatii energiaa ja hiukkasen aikaa, jos koen että se on usein yksipuolista, niin lakkaan pitämästä yhteyttä. Ystävyys on kahden ihmisen välistä, ei sen pitäisi olla yksipuolista.

Arkipäivä

Sain käsiini Tarinoita Tommolasta-kirjan. Paljon olen kuullut ihmisiltä niitä tarinoita mutta on vaikea hahmottaa vuosilukuja sekä tapahtumapaikkoja toisen kertomana. Esim. olen pohtinut nykyisin autioina olevien talojen historiaa, miltä täällä on näyttänyt aikanaan, missä on ollut kioski tai kauppa jnejne. Kyllä pohdin joskus leikkimielessä että sellainen vanhanajan kioski olisi kiva, edes kesäksi. Itse pitäisin. 

Kävin Rautsalossa eilen lasten kanssa. Kerrostalot purettu, ehdin ne kerran nähdä joitain vuosia sitten. Se oli ihan uusi maailma,  kun en edes tiennyt että siellä tien päässä on taloja. Muistelin että Rautsalossa olisi ollut uimaranta, mutta muistin väärin. Uimapaikka löytyi grillikatoksineen metsän keskeltä, samoin umpeenkasvanut tenniskenttä ovi selällään. Oli hassua katsoa kun katulamput veivät metsään, mutta tietä ei ollut. Olipa siellä myös mattotelineetkin keskellä metsää. Välillä mietin että mitähän ne tavarat kertoisivat jos osaisivat puhua.

Mietin monesti asioita esineiden näkökulmasta. Mitä autiotalot kertoisivat?, mitä esineet kertoisivat?. Kuka ne on omistanut?

Huomion ympäristössä pieniä asioita itsestään. Tuoksuja, valonsäteitä, eläinten ääniä, puiden lehtien havinaa. Kaikkea pientä kivaa. Puhun itsekseni. Moni ihminen kulkee naama kännykässä, eikä huomioi mitä kaikkea kivaa ympärillä tapahtuu. Minusta se on aika surullista. Ympäristö suljetaan pois pienen ruudun avulla ja täytetään pää ruudusta näkyvällä ympäristöllä.

Onkohan kukaan googlettanut TV-shopissa näkyviä lääkäreitä?

Ponnahtelua sattumanvaraisesti

Kun saan päähäni jonkun muiston joka on hauska ja minulle merkityksellinen, innostun siitä välittömästi. Haluan jakaa sen, sellaisen ihmisen kanssa joka liittyy siihen muistoon ja siihen elämäntilanteeseen. Siksi saattaa käydä  niin että minusta ei ole kuulunut esim. viiteen vuoteen ja sattumanvaraisesti ponnahtaa mieleen jokin hauska asia jonka laitan viestinä, kuvana tms. puhkun intoa ja hyvää mieltä. En osaa ajatella sitä että toisen mielestä se voi olla todella randomia, kun yhtäkkiä ponnahdan jostain selittämään asiaa jota hän/asianomainen ei edes muista. Siitä tulee olo että monikaan ei jaa sitä sisäistä maailmaa tai kokemuksia samoin kuin minä. Mutta kuinka edes voisi, jokainen kokee maailman eri tavoin. Minä jumitun muistikuviin,  tuoksuihin, musiikkiin. Niistä tulee hyvä olo.

Astun ulos linja-autosta Vierumäellä. Vastassa on sahanpurun tai ratapölkkyjen tuoksu. Heti tulee hyvä olo. Muistikuvia talvesta ja kovasta pakkasesta Jauhokalliontien kohdalta. Kova pakkanen ja ratapölkyn tuoksu. Yhdistän sen talviin Vierumäellä. Kesällä ratapölkyn haju tuli ojista joiden liepeillä leikimme Anttilanpolulla. Siellä oli metallilaatikko jossa luki Sarlin pumppaamo.

Kesällä tuoksui havupuille, sahanpurulle, hiekalle ja kuivalle sammaleelle. Ei  sitä hajua ole muualla.

Heinolan päässä tehtaat haisevat, siitä tulee mieleen syysaamut ylä-asteella. Hyppäsit bussiin Vierumäeltä ja astuit ulos Heinolan keskustassa. Syysaamuina sumun mukana tuli tehtaan hajua. Onhan se aika kauhea käry, mutta siitäkin tulee koti mieleen.

Minulle muisto on päivänselvä tilanne. Ajankululla ei ole siinä kohtaa merkitystä.

Kun kaikki oli mustaa

Vilkaisu aikaan kun kaikki oli mustaa. Jotenkin tuntuu että katsoisin itseäni ulkopuolelta ja mietin että kuka se ihminen oli. Ihan kuin joku hahmo jonka tarkoitus oli vain provosoida muita, vaikka oikeasti olin kyllä ihan mukava kaikille. Ajatusmaailma vain oli nuorelle tyypilliseen tapaan aika mustavalkoinen ja aika itsekeskeinen. En toki voi yleistää jokaista nuorta mutta itse kuvittelin tietäväni elämästä paljon, enkä pitänyt siitä että tultiin neuvomaan. Otin helposti palkokasvia nenään, enkä antanut anteeksi kovinkaan helposti.

Useimmiten pukeutumisen kulmakivenä olivat saappaat, verkkosukkahousut ja lyhyt hame tai mekko, mustana. Materiaali oli yleensä samettia, saattoi joskus olla nahkaa tai kiiltävää pvc:tä.

Pennangalan Libby 16-plate

Pennangalan Megan

Pennangalan Linda Flare

Edelleen nämä ovat mielestäni hyvin kauniit, mutta valitettavaa, että oma lestini levisi ajan myötä eikä nihkeä käyttömukavuus ainakaan kasvanut,  näissä kun lestin leveys on alle 8 cm. Pennangalan karsi valikoimaansa paljon eikä näitä enää ole saatavilla, Libbya saattaa saada, muita ei. Lindat säästin vuoteen 2016 tai 2017 toivoen että minulla olisi ollut niille käyttöä. Ei ollut. Myin myös kaikki mustat vaatteeni pois, niittivyöt, panosvyöt, verkkopaidat, kaikki pois. Musiikkimakuani en sentäs myynyt, laitoin sen vain määrittelemättömälle tauolle. Olen kaivanut uudestaan soittoon näitä vanhoja suosikkeja, nyt ne menevät rinnakkain muun musiikkini kanssa. Ainoa vaatekappale jäljellä mustilta vuosilta ovat verkkosukkahousut hämähäkinseittikuviolla. Ostin ne muistaakseni 2006 tai 2007.

Kesä tuoksuu Monoille

Monoi De Tahiti. Yves Rocher. Mielleyhtymä kesään on välitön. Vietin kesiä Lahdessa kun olin lapsi ja myöhemmin Okeroisissa n. 7km Lahden keskustasta. Monoi De Tahiti kuuluu enemmän aikaan ennen teini-ikää, ennen vuotta 2000. Lojuimme Möysän uimarannalla päivästä toiseen. Mieleen tulee tästä tuoksusta myös aika kun Spice Girls oli kova juttu. Linnanmäen reissu 1998. Tarkemmin en osaa eritellä. Tuoksuun ei ole kajottu näiden vuosien aikana koska muisto on välitön, se ei herää jos tuoksua muokataan. 

Tiedän että aito Monoi-öljy tulee Tahitilta,  ja sitä autenttista öljyä saa kyllä Suomesta. En tiedä kuinka paljon Rocherin öljyn tuoksu eroaa oikeasta, mutta ei sillä minulle ole väliä. Rocherin Monoihin liittyy tuoksumuistoni. Tuoksutin sitä myös lapsille, Veikko kertoi että se tuoksuu kesälle ja uimarannalle ja että meillä on ollut sitä joskus. Ei meillä ole ollut, mutta moni aurinkotuote on kookoksen ja Gardenian tuoksuinen, trooppinen.

Kynsien syöminen loppui kuin itsestään. Muutto laukaisi sen viime syksynä. Tarkoittaakohan se sitä että alan kotiutua. Minulla on uuteen asuntoon monesti tunne että vihaan ja rakastan sitä vuorotellen. Ei tunnu kodilta, ei tää ole hyvä, kuitenkaan en halua muuttaa pois. Tunteet ovat ristiriitaisia.

Elämäni maskarat

 Tykkään listata asioita ja vuosilukuja.

Anytime mascara , vaaleansininessä putkilossa-vesiliukoinen, ostovuosi 1999, muistan tuoksun. Ei toiminut.

OriFlame ruskeassa putkilossa vesiliukoinen, kuivaa kökköä, vuosiluku hukassa mutta Vierumäen ala-asteella se oli, eli vuodet 97-00.

Maybelline Great Lash-normiversio. Ei toiminut. Vuosi 2000

Loreal Longitude, en muista vuotta mutta vesiliukoinen ja kauhea pettymys. Saattoi olla -98, -99, tai -00

Gemey( nyk.Maybelline) Cils extreme- ruskea vedenkestävä, vuosi 2000. Oli hyvää tavaraa ja kiva harja.

Loreal Panoramic Curl, normiversio. Ei toiminut, täysi paakkukasa koko maskara. En muista vuosimallia mutta vuosituhannen alkuun menee.

Maybelline Full'n'soft, vuoden 2000 kieppeillä. Mainoksessa oli Sarah Michelle Gellar eli Buffy Vampyyrintappaja :D Kauheaa tavaraa, muistan tuoksun.

Rimmel Exaggerate WP,piti taivutukset. Olisin ostanut lisää mutta oli lopetettu. Vuosimallia 2001-2002, eka suosikkini.

Max Factor More Lashes WP, lopetettu.  Taisin löytää tämä ylä-asteella keväällä 2003 ja käytin usean putkilon lukion aikana kunnes tämä lopetettiin. Ostaisin edelleen.

Arcancil waterproof mascara ruskea. Käytin tätä lukiossa useamman putkilon. Oli hyvää ja piti taivutukset. Lopetettu. Vuosimallia 2004

Nivea Lash Revolution Waterproof, ruskea-Ei toiminut, murustui silmien alle. Lopetettu. Vuosimallia 2004. Tulee mieleen reissu Linnanmäelle tai Särkänniemeen 2004. Saattoi olla myös 2005.

Loreal Volume Shocking WP-Piti taivutukset ja tällä sai kunnon bileripset. Lopetettu. Ostin 2006 

Max Factor MasterPiece WP-pitää taivutukset, ihan Ok Ostin 2008 ja myöhemminkin satunnaisesti

Max Factor False Lash Effect WP-pitää taivutukset ja on ihan ok. Olen ostanut satunnaisesti viimeisen 10 vuoden aikana.

Max Factor 2000 Calories WP- edullinen perusripsari joka pitää taivutukset. Ostin satunnaisesti vuodesta 2008.

Estee Lauder Sumptuous WP- suoristaa vähän, massa aika paksua. Paranee vanhetessaan. Tällä saa aika näyttävät ripset helposti.  Ostin 2014

Make Up Studio WP mascara- Piti taivutukset ja oli helppo kerrostaa. Tuoksui voimakkaasti puuteriselle, eikä tuoksu hävinnyt päivän mittaan. Aiheutti aivastelua tuoksun takia. Ei jatkoon. Ostin 2016

Lumene Blueberry Mascara WP-pitää taivutukset mutta muuta ei teekään. Niin mitäänsanomaton että ei ole jäänyt mitään mieleen.

Isadora Build Up Volume mascara WP-olen käyttänyt vuodesta 2006 ruskeana ja mustana. Suosikkini kaikista vedenkestävistä. Pitää taivutukset ja pysyy. Vaikea poistaa. Koostumusta on päivitetty viimeisen vuoden aikana ja lakkasi toimimasta, en osta enää.

Maybelline Falsies Lash Lift WP- Tuorein tuttavuus. Suoristaa vähän ja helppo kerrostaa. Saattaa olla potentiaalia uudeksi suosikiksi. Ostin 2021

Maybelline Sky High WP- Suoristaa vähän. Ei mitään mainittavia ominaisuuksia. Helppo poistaa. Ostin 2021

Muitakin olisi ollut mutta on aika hakuammuntaa lähteä hakemaan ripsiväriä tuoksun, harjan ja merkin perusteella jos ei ole jäänyt muistikuvia tai kokeilu on päättynyt yhteen kertaan ja sen päätteeksi ripsiväri on mennyt roskiin. Netti tuntee aika huonosti lopetettuja meikkituotteita jos ei ole erityisen suosittu. Pääsääntöisesti siirryin vedenkestäviin ylä-asteella ja Isadoran löydyttyä on ollut muita kokeiluja harvemmin. Ripsivärien hinnat ovat sitä luokkaa nykypäivänä että ei viitsisi kauheasti lähteä sokkona kokeilemaan. Nyt kun Isadora on pilattu niin taidan palata Max Factoriin kun se on hyväksi havaittu.