Sormuksia kaikille ja joka sormelle

No ehkä mä vähän jatkan parisuhteiden närppimistä. Kertakäyttökulttuuri ulottaa lonkeronsa myös parisuhteisiin. Viikon seurustelusta kihloihin, tosi uskottavaa. Tai se että aina kohdatessaan uuden, tämä uusi kohde kihlataan puolen vuoden sisään tapaamisesta. Ensimmäisen kerran voi katsoa läpi sormien mutta jos se on toistuvaa niin tulee mieleen miettiä vähän sellaisten ihmisten motiiveja. Onko kihlauksella oikeasti jokin syvempi tarkoitus vai onko se vain omistamisen muoto. Merkata toinen ihminen omakseen  tai varatuksi. Voin sanoa ainakin että vaikka kuinka olisi rinkula sormessa, ei se karkoita kilpakosijoita, joskus saattaa käydä myös päinvastoin se houkuttelee kokeilemaan jos olisi saumaa varattuun. Rinkulan omistajan moraalikäsitys päättää onko rinkula omassa sormessa este, hidaste vai merkityksetön. Ei siinä ainakaan mitään voimakenttää ole joka posauttaa lihan perässä liihottajat hevonkuuseen vaikka omistusmielessä rengastajat varmaan sitä toivovatkin. Meitsilläkin sormus on---laatikossa kylläkin. Raskaus pullautti sormet nakeiksi eikä ole toivoakaan änkeä sormusta takaisin. Ehkä sitten tulevaisuudessa, tai sitten hommaan uuden samanlaisen. Isontaa ei voi koska tuota on jo kerran suurennettu ja kuvion takia se ei enää onnistu. Ainakaan ohentamalla kuten viimeksi. Siksi mun sormus varmaan onkin vähän soikea. Voin käyttää voimakenttänä sormuksen sijasta Vekeä :D No mutta aika rauhassa olen saanut olla oikeastaan aina. Harvemmin kukaan tulee edes juttelemaan ellei ole tuttu. Siitä huomaa tulleensa aika vanhaksi kun ei enää tunnista yhtään radiossa soivaa biisiä, paitsi iskelmä-radiosta ja ehkä Novalta. Mun on pakko saada kasettimankka. Löysin kasetin jossa lukee "legendaarisia biisejä FIN"... Nauhoitettu vuonna kivi ja keppi joten ei muistikuvia juurikaan ole mitä herkkuja kasetilta löytyy.