Sainpahan aikaiseksi värjätä ne farkut. Ostin paikallisesta kangaskaupasta Dylonin mustaa tekstiiliväriä joka on tarkoitettu käsinvärjäykseen altaassa tai pesuvadissa joten 40 asteinen vesi riittää. Onneksi pyykkituvalla on isot teräsaltaat joissa oli hyvä lilluttaa farkkuja ja hoitaa homma siististi. Voin vain kuvitella sotkua jonka olisin saanut aikaan meidän koppivessassa kuluneen kylpyammeen kera. Voin vaikka vannoa että kylpyamme olisi ollut mennyttä koska pinnoite ammeesta on kulunut pois. Farkut olivat alkujaan vaalean harmaat/siniharmaat. Lopputulos mustan värjäyksen jälkeen: siniset farkut. Eli toisinsanoen taisi mennä pieleen jokin, mut onhan ne hienot näinkin. Mutta aion suorittaa värjäyksen loppuun uudella pussilla mustaa koska kangasliikkeessä ei ollut kuin yksi pussi. Pesukoneväriä en ostanut koska en uskalla laittaa pyykkituvan koneeseen minkäänlaisia värinappeja tai jauheita. Omaa konetta ei ole. Huomasin että pesen pyykkiä lähes pakkomielteisesti, ei siksi että ajattelen pyykkien olevan likaisia, vaan siksi että rakastan puhtaan pyykin tuoksua. Ja pyykinpesu on mun mielestä tosi kivaa, varsinkin lakanapyykki ja vauvan vaatteet. Tulee hyvä mieli. Tykkään kokeilla erilaisia pesuaineita, huuhteluainetta en käytä enää nykyisin koska lähestulkoon kaikki käyvät nenääni. Riittää että pesuaine tuoksuu miedosti joltain. Sitäpaitsi pyykin pitää olla helkkarin karheaa, eikä pehmeää kun se on kuivunut. Kokeilin aikoinaan pesupähkinöitä mutta en tykännyt, nyt siirryin kokeilemaan pesupähkinäpohjaista nestemäistä pyykinpesuainetta (AlmaWin) ja Attituden nestemäistä pesuainetta. Paikallisesta luontaistuotekaupasta löytyy kivoja ekopesuaineita enkä ole hetkeen ostanutkaan muualta. Vielä on kokeiltavaa :) Mutta tuo pesupähkinäneste jää kyllä kaappiin, jos ei mulle niin pojan vaatteiden pesuun. Nyt on varmaan joku tiheän imun kausi koska dude vaan asuu sylissä ja syö puolen tunnin välein. Olen joka ilta lähettämässä jäbää matkalaukussa Timbuktuun koska väsyttää. Jäbä kitisee tissiä ja vatsaansa koko ajan klo.18.00-02.00. ja välillä huutaa jos sylistä laskee. Olis kiva syödäkin kaikessa rauhassa joskus, mut onneks noi imukaudet on ohimeneviä ja vatsavaivat. Maailma näyttää taas paljon paremmalta kun saa torkahdettua hetkeksi.

Haisuja haisuja

Heitin menemään läjän hajuvesiä jokin aika sitten, miksi kaappini silti pursuaa vaikka en käytä näistä kuin ehkä neljää. Ajattelin tehdä postauksen jossa kerron nimen ja ehkä vähän taustaa sekä ostovuoden jnejne...

1.Hugo Boss-Femme: Sopivan imelä mutta kumminkin raikas. Hommasin tämän juuri ennen synnytystä ja yksi suosikkini. Kestää pitkään.
2. Kenzo-L'eau Par Kenzo: Täysi hutiostos vuodelta 2008 Kuopion Sokokselta, testeristä tuoksui hyvältä mutta iholla tuli mieleen lähinnä kissankusi kurkkuaromilla. Kerran käytin kun olin Kuopiossa illanvietossa.
3.Emporio Armani-She: Myös yksi suosikkini. Hommattu 2008 samaiselta reissulta kuin Kenzo. Tätä ostan varmasti lisää kunhan saan vanhan käytettyä. Kestää pitkään ja tuoksu on puuterinen jotenkin. Ei tarvi lotrata ettei tule tyrmäysefektiä.
4.Provence&Natur-Bougainvilliers: Aivan ihana luomuparfyymi. Raikas ja kukkainen. Ostin tämän viime kesänä luontaistuotekaupasta. Tätä voisi juoda tuoksun perusteella. Mut ainoa miinus on ettei tuoksu kestä iholla kuin ehkä tunnin.
5. Moschino-I love love: Suosikkini, ensimmäisen ostin myös Kuopion reissulla vahingossa. Piti ostaa se toisenvärinen pullo mut enhän mä sitä muistanut. Tätä on tullut hankittua useaan kertaan. Tulee mieleen vuosi 2009. Tosi raikas sitrus ehkä jopa liian teini, mutta mulla tulee mieleen sitruslimsa jossa voi haistaa ne kuplatkin.
6. Moschino-Light clouds: Ihan kiva, muovisen raikas. Jälkituoksu on mukavan pehmoinen. Tulee mieleen fleece, vähän muovinen. Ostin viime viikolla, kun jahkasin koko kesän ostanko tämän vai en. Pidän tuosta sitrustuoksusta enemmän mutta luulen että tämä tuoksu on enemmän mun "näköinen". Voisin kuvailla tätä muovinen mustaherukka jossa myskinen lopputuoksu.

7.Lush-Karma:Kiva hippituoksu, haisee männylle ja appelsiinille. Käytin paljon mutta on jäänyt kaappiin lojumaan. En muista koska ostin. Ehkä 2010.
8.The Body Shop-Neroli Jasmin: Kivan imelä mutta ei öljymuodosta huolimatta säily iholla kovin pitkään. Pidän tästä edelleen, mut en tiedä miksei ole tullut käytettyä. En muista koska ostin, ehkä 2008
9. Naomi Campbell-Exult: Ihan karseeta tavaraa. Muistin pullon kesältä 2001, mutta se taisi olla suihkugeeli. Haisee halvalle, ei voi muuta sanoa. Ei tätä voi edes kuvailla.
10. Lootusöljy: Ostettu jostain egyptiläiskaupasta, vaikka pullo onkin noin pieni, en ole saanut sitä käytettyä. Muistuttaa erästä Madonna-tuoksua violetissa pullossa jonka sain joululahjaksi 2000. Ihan kiva. Sain tämän äidiltä lahjaksi joskus.
11. The Body Shop-Zestini: Haisee karkille enkä tiedä miksi panttaan tätä kaapissa kun en kumminkaan käytä. Ostettu vuonna miekka ja kivi. Ehkä ennen 2006.
12. Betty Barclay-Woman no.2: Ostin Cittarin poistosta 2006 ja käytän edelleen joskus. Kiva pantata mutta kun tätä ei saa enää mistään, ainakaan kohtuu hinnalla. Saksan ebayssa on.
13. Laura Biagiotti-Laura: Käytin paljon syksyllä 2009. Tulee mieleen talvi ja työharjoittelu kierrätyskeskuksessa. Kiva muovinen kukkaistuoksu. Kyllästyin aika nopeasti, siksi jämä lojuu kaapissa.
14. Naomi Campbell-Naomagic: Tuoksu on hyvin samankaltainen kuin Emporio Armanin She:ssä. Kaveri käytti tätä monta pulloa kun olimme teini-ikäisiä. Valmistus lopetettiin vuosia sitten mutta ebayssa on myynnissä avaamattomia pakkauksia.Tosin aika suolaiseen hintaan kun ottaa huomioon että kyseessä on halpistuoksu. Hommasin ebaysta viime kesänä.

Piilareita ja tennareita

Mukavaa olla tarvittu. On se aika mieletön fiilis kun maailmassa on olento joka oikeasti tarvitsee mun ja avon läsnäoloa sen 24/7. No pitäis sitä muutakin elämää olla mut ei oo oikein natsannu. Sylistä kun laskee nukkuvan kaverin niin huutohan siitä seuraa parissakymmenessä sekunnissa, tai jos lopettaa heiluttamisen. Mietin mikä taika siinä vieressä olemisella on, koska jos jää viereen makaamaan niin uni on tasaista neljästä viiteen tuntia, eikä kaveri herää omaan päkistämiseensä kuten yksin ollessaan.  Pinnistäminen huudon ja kitinän kera on kestänyt  kuukauden ja ainakin mun mielestä on pahentumaan päin ollut nyt tämän viikon.  Lauantaina vois katsoa jos kävis jossain, sekin riippuu siitä lähteekö kukaan mun mukaan. Tähän mennessä on ollut aika hiljaista, mut täytyy kysellä kyliltä vielä. Jos ei natsaa niin sit on varmaan leffoja koko viikonloppu. Eilen katsottiin Ace Ventura ja kyllä nauratti :D Film Town on tossa nurkan takana niin sieltäkin löytyy kaikkea kivaa. Vuokrattiin American Pie:Luokkakokous. Onhan se jo vanha vitsi, mutta mun mielestä American Pie:t on hauskoja. Ja tykkään niistä näyttelijöistä joita leffassa on. Nuorisokomedioitahan noi ovat tehneet aika paljon. Kävin eilen kirppiksellä ja löysin kengät. Adidaksen hyväkuntoiset tennarit kolmella eurolla. Ilmeisesti lasten kokoa mutta sopivat jalkaan. Revin pohjalliset pois ja heitin kloriittiin lillumaan, kengät jätin tulikuumaan pesuaineveteen. Vessa haisee edelleen kengälle eilisen jynssäyksen jäljiltä mutta onneksi kengät eivät haise kuin kloriitille. Hiekkaa oli ihan mieletön määrä pohjallisten alla. Mut kokonaissaldo on lähes uudennäköiset tennarit, eivätkä pohjatkaan ole kovin kuluneet. En mä näitä olisi uutena ostanutkaan ihan vaan hinnan takia koska olen pikkasen pihi jos kengissä ei ole mitään ihmeellistä. Se ei riitä että haluaisin sellaiset muuten vaan. Mietin taas piilareidenkin hankintaa, vaikka se onkin turhista turhinta. Äiti papattaa aina siitä että miksi mä otan aina ruskeat koska ne on kauheat. Siniset olisivat niin paljon kauniimmat. No ihan vaan vaikka siitä syystä että ruskea tekee räikeimmän muutoksen. En mä halua sinisiin silmiin sinistä piilaria tai muita pliisuja värejä kuten vihreä tai harmaa. Muutoksen pitää olla näkyvä. Eihän ruskeasilmäinenkään halua ruskeita linssejä. Onhan ne aika vinkeät. Oranssit ja ruskeat:

 Valmistaja on Novalens, muut eivät käy/sovi. Noissa väriosa on tarpeeksi kapea, kun taas muissa linsseissä väriosa tulee oman väriosan yli ja näyttää että mulla on kennot silmissä :D Huhh onpa mulla ollut 2008 vaaleat hiukset O_o

Mulla olis yks pyyntö....taas

Nyt on pakko vähän avautua...Nimittäin sellasista ihmisistä jotka ottavat yhteyttä vain kun tarvitsevat jotain. Kyytiä, rahaa, olkapäätä, sympatiaa, henkistä tukea, seuraa jne.. you name it! En tarkoita ettei mulle voisi soittaa tai ottaa yhteyttä muutenkin, mutta jos yhteydenottaja on aina vailla jotakin joka kerta niin ei mua huvita. Ne ihmiset eivät sitten mun kanssa muuten hengaakaan koska musta ei ole mitään hyötyä missään mielessä, hengaavat vain sellaisten ihmisten kanssa joista on hyötyä. Vain hyödyn määrä sanelee arvon. Sit jos itse otan yhteyttä niin ei vastata, tai sit ei ollutkaan mitään asiaa enää eikä ehditä puhua mun kanssa tai puhutaan tosi niukkasanaisesti. Eli tilanne tai mielentila jossa olis tarvinnu sympatiaa/seuraa meni jo eikä musta ole enää mitään hyötyä. Onneks kukaan ei enää kysele kyytejä tai rahaa lainaan koska mulla ei ole enää autoa enkä lainaa kellekään. Jos lainaan niin yleensä sellasille ihmisille jotka harvoin pyytävät ja pyytävät tarpeeseen sekä maksavat takaisin kohtuuajassa. Kohtuuaika on sovittu juttu, eikä sitä siirrellä kuukaudesta toiseen. Oon aika tarkka näissä enkä tykkää kysellä perään. Vituttaa sekin että puheet ja käytös vaihtuu seuran mukaan. Näiden seurassa puhun paskaa noista. Ja sitten kun olen niiden seurassa joista just puhuin paskaa niin puhun paskaa joistain toisista. Mietin kyllä ihan liikaa typeriä asioita ja miksi edes välitän? Välitän ihan liikaa turhista ihmisitä.

Hernemaissipaprikaa nenuun

Löysin huulikoruni siivotessa ja ta-daa, nyt se on taas paikallaan. Reikä pysyy näköjään auki kuukaudesta toiseen niin voin venkslata korun kanssa jos tulee kyllästyminen. Ongelma on lähinnä ollut huulen kuivuminen renkaan sivuilta ja alan sitten nyppiä kuivia kohtia=rupiset huulet joista tulee verta. Piikkitapin pitäminen on ollut myös hankalaa koska täysin sopivan pituista ei ole löytynyt. Ja jos pituus on passeli, korun takaosa on ollut turhan terävä ja se on uponnut huuleen tai hangannut ientä. Sellainen pikkuisen paksumpi pyöreäreunainen tausta on paras. Lävistykset ovat kivoja mut oma pärstä on vaan sitä laatua että mikään ei oikein sovi. Mietiskelin tossa et miks äitiys on sellanen asia joka saa ihmiset yleensä vetämään palkokasvia nenäänsä litratolkulla. Sehän on sellanen asia jossa kukaan ei ole väärässä eikä oikeassa sen enempää kuin muutkaan. Tapoja on niin monia kuin äitejäkin. Eikä ole mitään hyvän äidin määritelmää tehty, että olet hyvä vain jos hoidat lapsesi tietyillä tavoilla. Jos on pakko määritellä hyvä äiti niin mun mielestä määritelmä täyttyy ihan vain sillä että hoitaa hommansa. On lähellä, ruokkii ja antaa turvan. Se riittää. Ei tarvi olla mitään pullantuoksua. Mistäköhän se pulla-mamma juttu on revitty? Kai se on jokin 50-lukulainen käsitys siitä, kun naiset passasi miehensä ja oli viimeisen päälle kotirouvia kahvitteluineen. Mieleen tuli eräs mustavalko valokuva sukulaisista. Mummo ja mummon sisko ovat siinä nuoria, mekot päällä ja tukka viimeisen päälle. Mummon siskolla on kissamaiset silmälasit ja korkea tukka. Kahvia juodaan ja kupit on lautasineen katettu viimeisen päälle. Kaikki on kuvassa niin siistiä.

She's filled with secrets

Yleensä on paljon elämään ja kasvamiseen liittyviä ajatuksia ja oivalluksia joita haluaisi kirjoittaa ylös. Pidän edelleen ihan tavallistakin päiväkirjaa, olen pitänyt vuodesta -97. Kaikki vihkoset ovat tallessa ja niitä on ihan mielenkiintoista ja myötähäpeällistä lukea. Samoin kuin parin kaverin kanssa pidettyjä kirjevihkoja. Ryyppysuunnittelua, röökiä ja kundien kuolausta taulukkomallissa. Tosin mä en notkunut koulun kulmalla rööki huulessa kattelemassa täysi-ikäisiä rinksan ajelijoita kuten moni muu. Mut en muista kyllä mitä tein, kai lusmusin kavereiden kanssa terkkarin vastaanottohuoneessa tai jossain muussa järkevässä paikassa ettei tarvi mennä ulos. Vihkoset olivat hyvä yhteydenpitoväline jos ei nähty joka päivä ja tarvi suunnitella jotain tai jos ei ollut saldoa ja piti päästä juoruilemaan. Niin eksyin taas aiheesta. Kun tulee kivoja ajatuksia niin kynä häviää tai kirja on jossain vaatekaapin nurkassa tai muussa paikassa. Aikoinaan piilotin kirjani kirjoituspöydän sisään koska se luettiin jos löytyi jostain. Muutin kyseisestä kämpästä pois ja olin unohtanut jemmani. Kirja löytyi tyyliin ehkä puoli vuotta myöhemmin ja sainkin sen takaisin, aivan varmasti luettuna ja kaivettuna. Tosin ei mua häirinnyt se enää koska kirja luettiin jo aiemmin multa salaa enkä sen jälkeen tehnyt sinne enää merkintöjä. Mä en käsitä ihmisiä jotka kaivavat toisen puhelinta, sähköpostia, nettihistoriaa yms. toivoen/peläten että toinen kärähtää pettämisestä tai arveluttavasta käytöksestä varsinkaan jos siihen ei ole mitään syytä. Muu kuin toisen ihmisen vainoharhaisuus ja usko että kaikki ovat pettureita. Miksi edes mietin tällaista vanhaa paskaa? No mua ehkä pikkasen kaivaa vielä se millaista kohtelua sain mut nyt kaikki on hyvin joten pitäis antaa olla vaan. Kävin eilen kaupoilla ja hain postista takin. Viininpunainen villakangastakki hupulla, like a glove!

 

Sit kävin Seppälässä katsomassa kaverille sukkiksia että sais edes jotain lämmikettä normi housujen alle. Löytyi kiva tummanvihreä veloursetti jonka tosin tänään käyn vaihtamassa isompaan. Meillä on täällä kyllä kaksi vauvaa, toinen oikea ja toinen karvainen. Kumpaakin saisi kanniskella koko ajan. Mut karvanen versio on ääneltään vaativampaa mallia, eikä rapsutusta ja syliä voi olla tarpeeksi.

pohdintaa

Mulla on kauhea asuntokuume. Inhoan muuttamista uuteen kämppään kun sopeutuminen vie niin kauan. Ei tässäkään kämpässä sinänsä vikaa ole itsessään, ainoa vika on sijainti: Liian lähellä keskustaa ja vilkasta katua. Näköala parvekkeelta on vastapäinen talo joka on kapean pihanleveyden päässä. Näillä on yhteinen sisäpiha.. Oma kämppä olisi kiva mut en suostu ottamaan asuntolainaa, enkä mitään muitakaan lainoja. Vituttaa suorastaan olla pankin kanssa tekemisissä. Lottovoittoa odotellessa siis tai sellaista duunia että olis varaa maksaakin jotain. Mut ehkä sitten kun kummatkin on duunissa ja oon palannut työelämään. Oon monesti haaveillut siitä, että vuokraisin vaan jonkun mökin/kämpän jostain Utsjoelta ja häipyisin täältä kertomatta kellekään. Olis ehkä turhan raakaa, mut suoraan sanoen ei mua aina jaksa muut kiinnostaa. Sitäpaitsi oppisin ehkä arvostamaan perhesuhteita enemmän kun ei ole ihan vieressä ja tavoitettavissa. Soitan harvemmin kotiin tai sukulaisille ja en edes muista koska kävin viimeksi kotikotona. Suku on erkaantunut aika pahasti omiin porukoihinsa eikä tieto kulje kuin pätkittäin. Vähän kuten rikkinäinen puhelin. Tieto ei kulje osapuolille suoraan vaan aina jonkun kautta. No toivottavasti tää meidän nuorempi sukupolvi kiistelee vähän vähemmän asioista, ja tuntuu aika hankalalta ruveta korjaamaan välejä yhtä eheiksi kun ne joskus olivat. Ainakaan vanhemman polven välillä.  Mut nyt puhaltaa uudet tuulet :)

Päässäni soivat biisit

Päivätolkulla ihan ihme biisejä, ja kaikkia nyt en ihan välttämättä edes haluaisi muistaa.

Jee, @-junkmail. Tämän biisin viuluosio pärähti soimaan eilen päässäni juuri kun olin vajoamassa uneen. Oli pakko nousta koska en saanut päähäni kenen biisi oli kyseessä. Ihan kivoja biisejä, vaikka en lyriikoista niin perustakkaan. Omistanpa kyseisen herran/bändin sinkunkin Ei koskaan enää-kipaleesta. Muistikuvat Kazaa imutusohjelma,volat kaakossa, kesä serkulla.

 

Aqua-Cartoon Heroes...Ei mitään hajua mistä tämä tuli, ihan karseita flashbackeja johonkin ala-asteen diskoon haha! Tosin biisi on liian uusi mut Aqua soi yleensä niissä.

Bat ja Ryyd-Whäm-bäm! Onko pakko sanoa mitään...Joo mulla on näiden levy ja kuuntelinkin tätä joskus penskana, mut näiden biisesitä tuli hyvä mieli :D Voisin sanoa mummola ja kasettisoittimessa pyörivä Bat ja Ryydin kasetti josta Lentävä Puliukko oli ehdoton "lasten suosikki" :D Eli meidän.

 

Dingo-Jokainen aamu, tästä en muista kuin jäätelön sulamisen ja maailman kioskit. En oo oikein tästä biisistä välittänyt ikinä, vaikka Dingoa kuuntelin aikoinaan aika paljonkin.

 

Paljon muitakin soi mutta ei tule ulos pinnistelemättä eikä Tyrävyötä löydy oikein Tubesta.

Laukkulöytö rajan takaa sekä vauvahapatusta

Ajattelin että säästän blogini kokonaan perhehapatukselta, mutta koska blogi sisältää ajatuksiani ja vitutuksiani niin en mä sitä kokonaan voi karsia täältä. Kuukausi uuden tulokkaan kanssa on takanapäin ja olen joutunut hyväksymään ja oivaltamaan monia asioita. Alkuun hermoja kiristi imetys ja pumpun kanssa pelaaminen sekä se että en tajunnut kuinka paljon huomiota pieni vauva voikaan viedä. Kun ei ehtinyt tehdä mitään omaa. No jätin pumpun ja pullon pois ja heti on parempi. Jos olen kerta himassa niin miksi en ruokkisi kaveria itse? Ja meinasin joutua kuseen maidon kanssa koska mitä enemmän pumppasin tukalaa oloani pois imetyksen rinnalla niin sitä enemmän alkoi tulla maitoa ja pakotus alkoi jo vajaassa parissa tunnissa. Tosin välillä turhauttaa kun poika on malttamaton ja on imenyt mut "kuiviin" eikä malta odottaa että heruminen alkaa. Sillon muakin hermostuttaa eikä ainakaan tipu eikä lorise. En malttaisi jättää kaveria hetkeksikään enää, en edes yksin nukkumaan koska mun mielestä noin pienen ei kuulu olla yksin, eikä nukkua yksin. Ollaan päästy paljon helpommalla kun juippi nukkuu vieressä yöt, uni on tasaisempaa ja pidempää. Eikä sylissä kanniskelusta tai muusta aiheudu lisää vaivaa. Perse sohvalle, herkut pöydälle, tv auki ja poika syliin. Kaikki tyytyväisiä! Joskus nukutusvaiheessa nukahtaa itsekin mikä ei haittaa koska levätä pitäisi mut ei malttaisi millään. Vatsakitinää on, mutta se menee toisesta korvasta jo ulos. Onneksi ei ole suoraa huutoa tuntikaupalla (ainakaan vielä). Ns. omaa aikaa ei kauheasti ole, mutta ei se mua haittaa. Pääasia että saa olla himassa,eikä tarvi mennä töihin. Viime yönä olen varmaan  käynyt yösyötöllä (yleensä n. klo 3) unissani koska sain unta yhden aikaan ja seuraavan kerran heräsin aamukuudelta?! Kirppikseltä löysin laukun josta poikkeuksena suostuin pulittamaan kympin, olen aika varma että yksi nolla hintaan eksyi ainoastaan siksi että kyljessä lukee Converse... Samoin kun kaikissa muissakin saman loossin tuotteissa oli vähintään yksi nolla tai ykkönen liikaa. Laukkujen virkaa mulla on yleensä toimittanut jonkinlainen säkki. Mistään en suostu luopumaan tunnearvon takia. Vakkarilaukkuni sain ystävältäni lahjaksi. Laukku oli ostettu teinivuosina varmaan kymmenen vuotta sitten seppälästä ja siitä oli irronnut olkahihna. Mut se on ainoa laukku jota en ole onnistunut ikinä hukkaamaan.

Kirppislöytö: kuvassa aika rupisen näköinen. Mielleyhtymä laukusta on Neuvostoliitto...

Nöyryytystä

Näin kyllä ihan karseeta unta viime yönä. Mua nöyryytettiin oikein urakalla ja sen teki entinen luokkakaveri. Asuin unessa edelleen Vierumäellä ja ajelin kylärinksaa autolla. Asuin kerrostalojen luona mut en vissiin kerrostaloilla. Olin unessa lähtenyt dokaamaan ja luokkakaverini tunki mut sellaiseen kuplaan ja pisti vierimään, vaatteet hajosivat retuutuksessa enemmän tai vähemmän riekaleiksi ja kaverini kamera otti valokuvia tästä pyörityksestä. Pyörityksen jälkeen mut jätettiin lumihankeen makaamaan puolialasti ja otettiin siitäkin kuvia ja ne kaikki kuvat julkastiin facessa... Tunne oli mitä hirvein herätessä koska unessa podin kauheaa morkkista ja yritin poistaa kuvat ja profiilini mutta turhaan. Onneks en ole facessa millään mun omilla tiedoilla. Ainoastaan kuva on oma eikä siinäkään näy kuin takaraivo.

And that's who I am

Blogeissa kiertää haaste. Kukaan ei ole tosin haastanut enkä aio ketään haastaa mutta osallistun tähän ihan omaksi iloksi. Tarkoitus on siis selata kuvia TÄÄLTÄ ja valita niistä itseään kuvaavimmat.

Näitä on ihan liikaa :P

She's dead, wrapped in plastic..

Dale Cooper, kääpiö ja jättiläinen

Uujee uusi viikko, tosin päivillä ei ole enää merkitystä eikä kellollakaan muutoin kuin kaupassa käymisen kannalta. Mut jos tänään pääsisi taas ulos asunnosta tekemään edes kävelylenkin korttelin ympäri mut taidan ehkä mennä kirppikselle vaikka ei mitään löytyiskään. Aloitin Twin Peaksin katsomisen kolmisen viikkoa sitten ja sainkohan katsottua kolme jaksoa boxilta kun se jäi taas. En ole telkkarista viitsinyt seurata koska kerta viikkoon tuleva sarja etenee ihan liian hitaasti. Twin Peaks on sellaista tavaraa joka pitää ahmia boxilta kerralla ja istua tv:n ääressä tuntitolkulla. Siitä syntyy sellainen kupla jonka sisällä elää sitten vaikka saakin sarjan päätökseen, siitä kuplasta selviäminen kestää joitain päiviä pettymyksen kera kun ne ihmiset ja paikat eivät olekaan todellisia :D Pari muuta ahmittavaa sarjaa ovat Awkward. ja Heroes. Ennen oli Shamaaniterva ja Twin Peaks. Pitäisi ehtiä ehkä liikuntaakiin harrastaa ihan vain lihaskunnon kannalta kun tuntuu että ryhti on mallia dataniska. Persekin roikkuu. Vatsanahalle en aio tehdä mitään koska vatsa sen sisällä on palautunut, nahka ei. Ja siihen nahan vetäytymiseen en voi mitenkään vaikuttaa, siihen vaikuttaa perintötekijät, nahan omat ominaisuudet ja planeettojen asento ja vaikka mikälie. Voipi viedä puolikin vuotta, tai sit ei palaudu ikinä mut ehkä maailmassa on muitakin asioita kuin roikkuva nahka ja pärshe. Hiukset on sentään päässä vielä :D Mut ihan jees että mikään ei kitisytä, vaikka voishan repiä "asiaa" siivottomasta kämpästä ym. turhasta. Näin taas ihan kummia unia. Mulla oli kunnon plattarikorkkarit, mielettömän lyhyt hame ja kassi joka painoi niin paljon että kaatuilin vaan. Kassista paljastui monta tölkkiä maitoa, mehua ja limsapulloja O_o

Askartelua

Olis kaikennäköstä tehtävää, semmosta pientä näpräämistä. Farkut pitäis värjätä mustiksi ja yhdet mustat farkut värjätä uudelleen kun ovat kulahtaneet. Etsiä korkkarit joissa on pitkä varsi ja piikkikorko, muttei sellaista pitkää kärkeä. Sellaiset näyttävät hyvältä vain pienessä jalassa, enkä ymmärrä muutenkaan miks helkkarissa kengän kärjen pitää jatkua loputtomiin ja kaiken hyvän lisäksi vielä taipua ylöspäin? Jos tyyli on Leningrad Cowboys niin mikäs siinä :D Vastaan on tullut vain näitä piikkikärkisiä, tai sellaisia joissa on liian matala korko, tai oikean mallisia mutta huonokuntoisia sekä oikeanlaisia mutta myyntihinta kirppiksellä on hunajaa. Juu tässä uusi T-paita vain 10 euroa. Nillitän ehkä siitäkin miksi pitää kirppikselle roudata tavaraa jos aikoo pyytää niistä useita kymppejä. Eiks kirppis ole nimenomaan sen takia että tavaroista pitää päästä eroon? Mä ainakin pistäisin huutonettiin sellaisia tavaroita joiden jälleenmyyntiarvo on hyvä ja suht hyväkuntoiset lumput joita en kehtaisi huudossa myydä eurolla tai parilla kirppikselle. Postiluukusta kolahti kiva valokuvapaketti, en olis arvannu että valokuvien plärääminen on niin kivaa, vaikka kyseiset kuvat olen nähnyt tietokoneen ruudulla miljoonaan kertaan. Ajattelin askarrella isolle kartongille niistä taulutsydeemin ja ehkä lisätä jotain kuvatekstejä. Mut saa nähdä kuinka kauan tähän projektiin menee. Huomenna olis Halloweenkekkerit kaverilla ja vähän ehkä harmittaa etten pääse, tai oikeastaan pääsisin jos haluaisin mutta ei ole voimia. Väsymys iskee niin nopeasti ja yhtäkkiä ettei kannata vielä hötkytä mihinkään. Pitää lähteä surffaamaan huutoon jos löytyis jotain kiwaa :)
Haha muistin just ihan loistavan TV-sarjan: Me Stallarit