Kissat elämässäni

Meillä on aina ollut kissoja, niin kauan kuin muistan. Lemmikkieläimistä kissa on suosikkini, vaikka pidän kyllä muistakin eläimistä. Kaikki kissat ovat tulleet meille leikattuina tai se on hoidettu kissan iän salliessa.

Ötvö (n.1990-????) Löytyi ruusupuskasta, valko-oranssiraidallinen kolli. Oli löytyessään pentu/nuori. Ei kesyyntynyt täysin koskaan joten liekö populaatiokissa ja syntynyt luontoon. Muistan että kesän mökkireissun päätteeksi emme löytäneet Ötvöä enää Närsäkkälän metsistä. Oli mennyt läheisen talon pihapiiriin ja asui siellä muiden ulkoilevien kissojen kanssa. Näin kertoi talossa asunut Happosen mummu. Myöhemmin syksyllä saimme Ötvön mukaamme, tämä versio oli erittäin hyvin syönyt. Ötvön loppukohtaloa en muista.

Valkkari (n.1990-2001) Muistan että kävimme katsomassa kissanpentuja ja sain valita. Valkoinen jolla pieni musta läikkä korvien välissä, läikkä hävisi kun Valkkari aikuistui. Hyvin seurallinen ja osallistui kaikkeen. Kulki perässä. Kun me ihmiset sairastimme, Valkkari nukkui vieressä. Kun itketti, Valkkari tuli leipomaan ja piti "pör" ääntä kunnes itku lakkasi. Seurasi halkojen tekoa ja moottorisahausta istuen viereisellä kannonnokalla. Opetti meidän nuoria kissoja saalistamaan. Jos Valkkarille mäkätti jostain, mäkätti takaisin. Naukumaääni kekekeke:llä tehostettuna. Teini-ikäisenä kun tulin aamuyöstä kotiin, näin Valkkarin kaapivan ulko-ovea. Muutoin oli normaalin oloinen, mutta takajalka ei toiminut. Jouduttiin lopettamaan.

Mustis (1991-200?) Kokomusta, ei niin seurallinen enkä muista että olisi viihtynyt sylissä. Tuli toimeen ensimmäisen koiramme Rokin kanssa. 

Heta (oli mahdollisesti v.2000 jälkeen)Oli Mustiksen ja Valkkarin kanssa samaan aikaan. Hopeamustaraidallinen kollikissa, suht iso. Ei ollut sylikissa, eikä kovin seurallinen. Katosi, mahdollisesti lähitaloihin. Äitini jutteli jonkun tyypin kanssa, joka oli sieltä taloilta ja heilläkin sattui olemaan iso hopeamustaraidallinen kolli. Tyyppi suuttui kun äiti kertoi meiltä sellaisen kadonneen. Sattumaako? Sitä emme saaneet tietää koskaan.

Mimmi (2001-200?) Pikkupiippari, naukumisääni oli olematon eli suu aukesi mutta äänenä kuului joskus vain hento piip. Ei ollut sylikissa mutta piti silityksistä. Katosi.

Tassu (2001-200?) Muistelisin että Tassu tuli meille Valkkarin kuoleman jälkeen, jäi ainoaksi kolliksi Hetan ja Mustiksen mentyä. Oli nähnyt elämää korvien reunoista päätellen, niissä 1-2mm repeämiä tappeluista. "Peitti" ruuat aina syömisen jälkeen. Ei viihtynyt sylissä mutta piti silityksistä. Naukumisääni muistutti pahoin narisevaa ovea. Jouduttiin lopettamaan virtsakivien takia joista kehittyi virtsaumpi hoidosta huolimatta.

Lissu (2002-2019) Ruskeamustaraidallinen, samanvärinen Mimmin ja Tassun kanssa. Nimi tuli Uuno Turhapurosta. Lissulla oli valkoiset renkaat silmien ympärillä kuten Uunolla joten sai Uunon vaimon nimen. Seurallisin ikinä, nukkui tyynyllä tai rinnan päällä oli jatkuvasti mahdollisimman lähellä ihmistä. Pesi itseään äänekkäästi ja hartaasti. Varpaiden välit ja kynnetkin putsasi, kuulosti kuin joku olisi syönyt kynsiä vieressä. Katosi muistaakseni v.2008 lopulla tai 2009 alussa. Löytyi lähinaapurista puolen vuoden jälkeen. Talojemme välissä oli aloitettu räjäytys ja tietyöt kävelytietä varten joten ei ehkä ole siksi tullut kotiin. Naapuria näki harvoin, mutta tuli kissat puheeksi ja heillä oli asunut Lissun ulkonäkö- ja luonnekuvaukseen sopiva kissa puolisen vuotta. Lissu muutti luokseni kerrostaloon löytymisensä jälkeen, sopeutui hyvin. Lissulle kehittyi munuaisvika viimeisimpinä vuosinaan ja päädyimme lopetukseen.

Miumau (2004) Kilpikonnakuvioinen pienikokoinen aikuinen. Tarkasta iästä ei ollut tietoa. Ei tullut toimeen muiden kissojen kanssa, ei viihtynyt sylissä. Odotti minua koulusta kotiin keittiön penkillä ja viihtyi lähellä. Säikähti koiraamme ja pääsi livahtamaan raollaan olevasta ovesta ulos. Emme koskaan löytäneet, vaikka korvassa oli tatuointi.

Hudson (2004) Valkoharmaa kolli, alle vuoden ikäinen mutta ei enää ihan pentu. Seurallinen ja leikkisä. Joutui auton töytäisemäksi.

Hellu (2005-2021) Pitkäkarvainen ruskeankirjava. Tuli meille pentuna, oli Tassun suosikki. Hyvin leikkisä, härnäsi muita kissoja minkä jaksoi, jopa Tassuakin vaikka muut eivät sitä tehneet. Jos huomiota ei irronnut, kävi raapaisemassa sohvaa katsoen meitä. Jos ei tapahtunut mitään, raapaisi uusiksi. Jos nousi sängyltä istumaan tai seisomaan, lopetti heti ja meni tekemään muuta. Huutelu oli ihan turhaa. Salaa ei raapinut sohvia tai nakertanut roikkuvaa tapettiliparetta, se piti tehdä niin että ihminen varmasti näkee. "Peitti" ruuat jos ei kelvannut. Seurallinen, ei välittänyt muista kissoista juurikaan paitsi Tassusta. Muutti luokseni kerrostaloon kesällä 2009, hieman ennen Lissun löytymistä. Turkki vaati hoitoa ja takuttui pahasti kostuessaan edes vähän, joten sisäkissana oli paras vaihtoehto. Tuli sänkyyn viereen peiton alle, ellei Lissu ehtinyt ensin. Olivat asuneet samassa taloudessa aiemminkin, mutta eivät juuri välittäneet toistensa seurasta. Eivät kumminkaan tapelleet. Hellulla oli pitkä sairasteluhistoria virtsakiteiden kanssa vaikka niitä hoidettiin pois. Kivet leikattiin kerran. Viimeisenä puolivuotenaan passivoitui, eikä jaksanut leikkiä tai ollut oma itsensä.Verikokeessa maksa-arvot olivat koholla reippaasti ja saatiin siihen lääkitys ja ruokaa. Kontrollikokeessa maksa-arvot olivat yhä koholla ja lisätutkimuksena ultrattiin vatsanseutu. Maksan vierestä paljastui kasvain, sekä suolistosta pienempiä kasvaimia. Suolistosyövälle ei voinut tehdä mitään joten päädyimme lopetukseen.

Kaikkien vuosien jälkeen pohdin miksi ihmiset päästävät kissansa ulkoilemaan vapaasti. Ennen niin oli tapana ja se tapa on iskostunut vahvasti moniin. Surettaa niin moni turha kuolema (Mustis, Valkkari ja Hudson, kadonneina Heta, Mimmi ja Miumau). Hellu ja Lissu asuivat sisäkissoina loppuelämänsä ja kuolivat vanhuuden tuomiin sairauksiin.

Kissi (2022-     ) Löytyi Ruuhijärveltä, mustavalkoinen kolli, leikattu. Ikää on vaikea sanoa, mutta eläinlääkärin mukaan on ihan aikuinen. Vaikuttaa aikuisen/seniorin väliin osuvalta. Harhaili ulkokissana samassa pihapiirissä kesästä ensimmäisiin pakkasiin. Kyliltä ei omistajaa löytynyt kyselemällä, eikä netistä kuvan kanssa. Leppoisa ja leikkisä. Suhtautuu vähän varautuneesti lapsiin ja tietynlaisista äänistä (kahina) häntä muuttuu paksuksi. On levoton jos jompikumpi meistä aikuisista puuttuu. On pissinyt vääriin paikkoihin muutaman kerran, mutta tiedostan että se on ollut stressaantumisesta. Osallistuu päivän askareisiin toisinaan ja tulee viereen illalla. Seuraa iltatoimia ja hyppää sänkyyn. Töistä tullessa ja aamulla tervehtii väristämällä häntää paljon. Leipoo niin että kuola roiskuu. Sopeutuminen ja tutustuminen vaati aikaa molemmilta osapuolilta. Herkkävatsainen ja mahdollisesti allergioita. Ovat siis tutkinnan alla, mitään tosi hälyttävää ei ole ollut.

Natural High-muistoja

Selkeästi syystunnelma, mielessä on vain villapaitoja ja kaikkea syksyistä. Odotan sitä jo. Keltainen auringonvalo, keltaisia lehtiä, aamu-usva koleana aamuna, ensimmäinen hileinen kerros nurmella. Ja kaikki tuoksut. Ei kesässäkään ole mitään vikaa, pidän kaikista vuodenajoista nykyisin, tai voisiko sanoa siitä siirtymästä uuteen vuodenaikaan. Alkukesä on parasta, aika toukokuusta juhannukseen. Linnut pitävät meteliä, aurinko nousee jo 04.00 aamulla, kasvit ovat vaaleanvihreitä. Omenapuut ja syreenit tekevät kukkia ja koivuun ilmestyy lehtiä. Niissä on kaikissa oma tuoksunsa. Eikä alkukesän tuore tuoksu säily sellaisenaan edes juhannukseen. Heinä ja elokuu ovat jo lupauksia syksystä, kukkien tuoksu on kadonnut. Luonto on tummanvihreä ja sekaan alkaa ilmestyä ensimmäisiä keltaisia lehtiä. Lintulapset ovat jo isoja. Heinäsirkkojen siritys astuu kuvaan.

Syksy hiipii niin hitaasti että sen huomaa päättyvän vasta ensilumeen. Hetket ennen ensilunta ovat kamalimpia. Kylmää ja kosteaa, pimeää. Ja jos lunta ei tule, syksy jatkuu. 

Heinäkuun alussa tulee usein mieleen Natural High Healing-festari. Olen käynyt kaksi kertaa, 2016 ja 2017. Pidän festarin ideologiasta (päihteettömyys, kiirettömyys, onni, rakkaus) ja paljon muita elämänmyönteisiä sanoja. Festari on kasvanut todella paljon ja tottakai se tarkoittaa että myös pitää olla tarjota enemmän ja laajentaa majoitusvaihtoehtoja jne. Nykyisin alueelle on festaribusseja ja kuljetusmahdollisuuksia enemmän kuin 10 vuotta sitten.

Muistan 2016, kun yöllä satoi vettä. Kävimme seuraavana päivänä Secret Beachin rantasaunalla, eikä sinne ollut edes jonoa. Toki saunassa oli täyttä mutta ei jonoa. Peseytyminen tapahtui saunan takana, kuupalla saavista järvikylmää vettä. En ole varma oliko lämmintä vettä edes saatavilla, vai oliko se loppunut. Suoraan järvessä ei saanut peseytyä. Mielestäni saunaranneketta ei silloin ollut vaan se tuli vasta 2017. Silloin tuli myös festarialueen suihkut/saunat joihin oli pääsy saunarannekkeella. En muista koskaan ostaneeni saunaranneketta, koska mulle oli ihan fine käyttää rantasaunaa (matkaa 1,3km alueelta). Joten saunaranneke ei varmaan koskenut rantasaunaa vielä 2017.

Jos menet Naturaliin, älä odota saavasi lämmintä vettä, vaikka maksoit saunarannekkeesta parikymppiä. Lämmin vesi on olemassa, mutta olen kuullut vain huhuja. Jo 2016 ja 2017 kävijöitä oli niin paljon että lämmintä vettä ei riittänyt festarialueen suihkuissa kaikille. Kävijöitä on paljon ja suihkussa käydään sulkematta hanaa peseytymisen ajaksi. Riittää, että jo murto-osa tekee niin. Jos olisi fiksu, laskisi itselleen pesuvedet pariin ämpäriin. Sitä en tiedä poistaako saunarannekkeen ostamatta jättäminen nykyisin peseytymisen kokonaan? Kun Secret Beachin-rantasaunalla saa järvestä vettä, eikä tarvitse edes saunaan mennä.

Ideologia festareissa on kiva, mutta Natural kasvoi mulle liian suureksi. 

Elämän lahja vai tuomittu elämään

Vähän valoisampia päiviä, olen huonojen ajatusten ulkopuolella eivätkä ne tee raskasta oloa. Vaikka ne ajatukset ovat yhä olemassa.

En oikein tiedä onko elämä lahja vai tuomio, tuntuu molemmilta. Paljon on hyvää joka ilahduttaa, mutta se ei ole ihmisen aikaansaannosta. Samaan aikaan on pakotettu seuraamaan ihmisluonnon typeryyttä maailmassa, jossa raha sanelee kaiken. Eivätkä nämä ole uusia ajatuksia. Lueskelin eilen vanhoja juttuja, niin samantyyppisiä merkintöjä olen tehnyt päiväkirjaani jo 2005. En löydä ulospääsyä näistä ajatuksista.

Jos uskoisin edellisiin elämiin ja uudelleensyntymiseen, niin olisin varma että olen tullut tänne ihan muualta tai että suoritan ihmiselämän rangaistuksena pahoista teoistani.

Huonoimpina päivinä tuntuu niin epäreilulta että ei ole virtaa eikä jaksa. Uni ei virkistä ja kuljen sumussa päivästä toiseen. Nukahtelen istuvilteen monta kertaa päivässä. Tiedän ettei se ole normaalia, mutta mitään fyysistä vikaa ei löydy. Enkä usko sen olevan esim.masennuksesta johtuvaa, koska ominaisuus on ollut minulla jo vauvaikäisestä. Tiedän että se on aivoista johtuvaa mutta voi olla pitkä ja kivinen tie tutkituttaa mikä aiheuttaa torkahtelun ja vireystilojen laskun ja aivosumun.

Sain äidiltä Tuoksumataraa, se on se tuoksu jota olen etsinyt. Tuoksumatarassa ja Maariantuoksuheinässä on sama tuoksuaine, kumariini. Tuoksuu kesälle ja hyvältä mieleltä, tuoksumuistoja siitä ei nouse mieleen. Frantsila-merkillä oli joskus tuote Taivaallinen Parfyymi joka tuoksui mm.maariantuoksuheinältä. Harmi ettei tuotetta enää saa. 

Historian havinaa vaaterintamalta

On ajatusvirtaa ja sitten taas ei ole. Muistin jostain vuosien takaa RorasaH Clothingin. Löysin tieni verkkokauppaan 2003 ja ostin sieltä takin joitain vuosia myöhemmin. Toiminta loppui keväällä 2007. Vaatteet kuvastavat erinomaisesti goottimuotia vuosituhanteen vaihteesta, ainakin yhdenlaista. Sellaista jonka minä muistan. Vaikka verkkokaupasta ei ole ollut enää vuosiin jälkeäkään, pääsin sinne seikkailemaan jälleen, juuri sellaisena kuin sen muistan. RorasaH Clothing on muistona rakas. Kaikki vaatteet teki ja suunnitteli yrityksen omistaja Jenny Lehikoinen itse.

suosikit

Muita sen ajan kauppoja olivat: GloomyMoon,  Backstreet.fi, Blackgroup.fi, Morticia.com, Rainofpetals, NitroBabe, HeavenlyCircus, Pennangalan.co.uk, Leatherheaven.com, Stuntman, TheDarkAngel.com. Oli monia muitakin esim.hollantilaisia ja saksalaisia verkkokauppoja joiden nimiä en muista. DarkAges oli ehkä yksi. TheDarkAngel sulki sivunsa viime vuonna, oli perustettu 1995 ja vaatteet valmistettiin Briteissä, olikohan toinen toimipiste Australiassa, en muista tarkkaan. Upeita luomuksia, mutta kilpailu nykymaailmassa kovaa, eivätkä ihmiset halua maksaa laadusta. Myös muoti on muuttunut. 

Backstreetilta sai aikanaan VALVE-merkin vaatteita. Oli Backstreetin oma mallisto jonka suunnitteli Jenni Salmela ja taustatukena Marica Falkestrom ja Mira Vallenius. Suosikkini oli Xanthine Overdose Jacket josta netin syöveri ei tunne kuvaa. Siskollani on tallessa samanlainen joten saan kuvan ehkä joskus lisättyä.

RainOfPetals, GloomyMoon, NitroBabe, HeavenlyCircus ja RorasaH Clothing valmistivat omia tuotteitaan pieniä eriä. Toivon että luomukset ovat säilyneet sellaisilla jotka niitä arvostavat. Pieni pala suomalaista vaihtoehtomuotihistoriaa.

Paskojen päivien sarja

Paskojen päivien sarja. Heräsin 5.15, otin kahvia ja torkahdin sohvalle. Heräsin 8.30, otin aamupalaa ja torkahdin uusiksi. Heräsin klo 11.00. 

Menin eilen nukkumaan ennen klo. 22.00. Silti tuntuu etten jaksaisi nousta sängystä, saatikka tehdä mitään. Työnteosta ei ole tullut oikein mitään juhannuksen jälkeen. Aivot ovat sumussa eikä energiaa ole mihinkään. Vituttaa kun töiden tai minkään muunkaan tekemisestä ei tule oikein mitään, ajatus ei kulje yhtään. Ei sillä että edes kiinnostaisikaan yhtään mikään. Ruokahalu on kadonnut, kahvi on pahaa, jos jotain positiivista niin tupakkaa ei ole tehnyt mieli pariin päivään. Enkä ole polttanutkaan, ei väkisin.

Makaan kissan kanssa sohvalla ja katson Avaraa Luontoa. Se on ainut asia joka tekee minut iloisemmaksi. Kissa ja luonto-ohjelmat.

Olen eristäytynyt muista tällä tavalla viimeksi ehkä 2004. Nyt erona on vain se, että en lähde edes kotiovesta. Ei ole kiinnostusta. En tiedä miksi väsyttää aina, ei se voi olla normaalia. Kun väsymys on sementinohutta, niin että se haittaa arkea. Ja kun se on ollut läsnä elämässä niin kauan kuin muistan. Erona on toki se, että lapsena motivoitui paremmin asioista. Nykyisin kiinnostuksen piiri pienenee ja tuntuu että on vajonnut johonkin koomaan lähes pysyvästi, kun näköpiirissä ei ole mitään mikä jaksaisi kiinnostaa. Lapsena maailma oli täynnä uutta kivaa.

Stimulanttilääkitys auttaa vähän, mutta se vie mielenterveyden ja toleranssin kasvaessa väsymys puskee lääkityksen läpi. Ilman lääkitystä olen kasa väsynyttä aivosumua. Olen pohtinut masennuksen mahdollisuutta, mutta kokemukset mielialalääkkeistä eivät innosta. Pahentavat väsymystä. Valitin siitä aikanaan, mutta vaihtoehtoja SSRI-lääkkeelle ei annettu. "Ne tasaavat mielialaa, joten vaikutus saattaa olla väsyttävä". O_o 

L'eau Par Kenzo

 

Kuopion reissu 2008. Ostin sieltä L'eau Par Kenzon (oikeanpuoleinen) Heitin myöhemmin pullon pois, koska tuoksussa oli jokin tosi häiritsevä aromi. Keväällä 2025 ostin pullon uusiksi, eikä olekaan hullumpi. Pitää olla vain varovainen annostelun kanssa. Huomasin että tuoksua on ilmeisesti reformuloitu kolmeen otteeseen, pullo ja nimikin on muuttunut vuosien saatossa.

Vasemmanpuoleinen ovaali pullo on alkuperäinen malli. Tuoksu tuli markkinoille 1996. En tiedä koska pullomalli vaihtui oikeanpuoleiseen. Mahdollisesti vuosituhannen vaihteen jälkeen, kun löysin mainoksia joissa on jo tuo uudistettu kulmikas malli. Uusimmassa mallissa pullo on yhä tuollainen kulmikas, mutta nimeä on lyhennetty. Se on nykyisin vain L'eau Kenzo. Nimivaihdos on ollut mahdollisesti välillä 2010-2015. 

Alkuperäinen on tuoksultaan pehmeämpi, sellainen aniksen//fenkolin tyyppinen alkuun. Vesituoksu joka on pikkuisen mausteinen/pippurinen. Kestää iholla pidempään kuin uusittu. Pullon ikää on vaikea sanoa, veikkaisin maksimissaan 25-28 vuotta.

Kulmikas pullo on 15 vuotta vanha. Oli aivan täysi ostaessani sen keväällä. Tuoksu ei ollut mennyt miksikään, sen verran hajumuistia on, että juuri samanlaisena sen muistan. Katoaa iholta parissa tunnissa, toisin kuin vintage verrokkinsa. Uudemmassa on terävämpi alkutuoksu ja se kumma aromi. Ehkä jokin heinä, mintunlehdet?.

Uusinta L'eau Kenzoa en ole kokeillut. Arvioiden perusteella kestää iholla vielä huonommin kuin edeltäjänsä. On myös vesimäisempi/raikkaampi. Tarvitsee palata asiaan kun se on ajankohtainen. 

Reissut

Kesän reissuja tehty. Alkuviikosta kävin serkun luona yökylässä, yhteydenpito on ollut surkeaa vaikka olimme aika tiivis duo teini-ikään asti. Syitä ja tekosyitä riittäisi varmaan kilometrikaupalla mutta ei sitä mun mielestä tarvitse selitellä mitenkään. Se ettei soita tai käy kylässä, ei tarkoita ettei kävisi mielessä useinkin. Meidän taipaleeseen liittyy kumminkin roppakaupalla muistoja, niin hyvässä kuin pahassakin. Pääsin peltojen keskelle ja pakko sanoa että hiljaisuuksissa todella on eroa. Maaseudulla voi kuulua valtateiden kohina vaikka muutoin olisi hiljaista. Kotona voi olla hiljaista mutta kuuluu kerrostalon ääniä (ilmanvaihto, liikenne ulkona jne.) Kylässä ei kuulunut niistä mitään. Kiteen mökki susirajalla on hiljaisin paikka jonka tiedän, tämä oli lähes samanlainen kokemus hiljaisuuden osalta. Autossa oli kiva istua ja katsella vain maisemia, peltoa ja metsää silmänkantamattomiin. Käki kukkui kauempana. Reissusta jäi hyvä ja lämmin mieli.

Forssan kesäreissu oli viime viikolla. Lapset eivät olleet tällä kertaa kiinnostuneet tekemään yhdessä mitään, ikää on jo sen verran kriittisesti että vanhempien kanssa hengaaminen ei maistu :D Pari ensimmäistä päivää satoi ja kävin tyttöjen kanssa kirppiksellä. Perjantaina paistoi aurinko, mutten tiedä mihin päivä hävisi. Villen haimme bussiasemalta kuuden kieppeillä. Ensimmäistä kertaa perinteet jäivät tekemättä. Ei valokuvaa Viksbergin puiston kiveltä. En muista että Forssa-vuosina kaupat olisivat olleet niin turvoksissa ihmisistä kesäisin. Parkkipaikat täynnä ja kaupat. 

Majoituimme samaan paikkaan kuin toissavuonna, kesällä 2023. Unohdin sillä reissulla tyynyni huoneistoon. En kysellyt perään kun ajattelin että sehän on vain tyyny, ostan uuden kotipuolessa... Miten väärässä olinkaan. Olen parissa vuodessa ostanut useamman tyynyn, kaikki jollain tapaa epäsopivia. Epäonnen tyynyralli. Ostin sen uutena Familonin tehtaanmyymälästä ja käytössä tiivistyi juuri oikeanlaiseksi. Uuden hankkiminen olisi ollut myös vaihtoehto, mutta se olisi sisältänyt uudelleentyöstämisen :D

Varasimme saman huoneiston uusiksi ja marssin ensi töikseni kaapeille. Kaapista paljastui vanha tuttu ja se kruunasi reissun. Coolmax-päällinen oli kadonnut, mutta se ei haittaa. Lisäksi huoneiston emulaattori oli päivitetty, pelasin lapsuudesta tuttuja pelejä. F-Zero, Donkey Kong, MegaMan X, Tekken 2, Crash Bandicoot 2 ja 3.

Saunan kanssa oli yhä ongelmia, mutta edelliskerrasta otettiin opiksi. Liekö kiukaassa vastus rikki kun lämpenee huonosti muihin hetivalmis-kiukaisiin nähden. Kiukaasta oli otettu kiviä pois, joten lämpöongelma on tiedossa.  

Kasetteja

Huomaa selkeästi että tasapaino on huonommassa jamassa. Unohtelen yksinkertaisia asioita, enemmän kuin normaalisti. Yleensä muistan koska mennään töihin ja lähden oikeaan aikaan. Nyt tuntuu että sellaiset arkipäiväiset asiat jotka sujuvat automaatiolla, eivät kyllä suju mihinkään.

Työ koostuu pienistä palasista ja muistettavaa on. Arki koostuu pienistä palasista ja siinäkin riittää muistettavaa. Kun automaatiolla toimivat asiat alkavat sakkaamaan, tiedän jotain olevan pielessä. Kalenteriin merkkaaminen auttaa jonkin verran, mutta rekisteröin ympäristöstä sattumanvaraisia asioita. Esimerkiksi että olen nähnyt jonkun esineen jossain nurkassa lojumassa kuukauden ja niitähän riittää. Lojuvia asioita. 

Väsymys iskee heti aamusta, kun tiedostan kaikki lojuvat asiat. Hoidan prioriteetit (kaupassakäynti, ruuanlaitto, seikkailut pyykkivuorella) ihan kohtalaisesti. Töissä hoidan pakollisisa asioita niin paljon kuin ehdin, vaikka hoitamattomien asioiden pino on ikuinen. Joinain päivinä ne lojumiset huutavat kovempaa, nyt on ollut sellainen tilanne jonkun aikaa. Vaikka mikään niistä asioista ei ole kiireellinen.

Kuvailen sitä asiaa paperipinolla joka painaa ihan helvatasti. Pino alkaa kasvaa. Joka päivä tulee uusia papereita jotka odottavat käsittelyä. Arjen pakolliset asiat katoavat pinosta ensin, samoin töissä tehtävät pakolliset asiat. Joka ikinen pyyntö keneltä tahansa tuo pinoon yhden paperin lisää. Myös itseltä tulevat pyynnöt, kun on tarve tehdä asioita jotka odottavat. Pino kasvaa huomaamatta odottavista pyynnöistä vaikka saan arjen asiat tehtyä. Sitten olen siinä pisteessä, että oman kropan lähettämät signaalitkin ovat liikaa. Nälkä tai vessahätä tuntuvat yhdeltä paperilta lisää pinoon, toisten ihmisten sanattomat odotukset ovat lisää pinoon. Lopulta on olo ettei jaksaisi edes hengittää. Uni ei virkistä eikä virtaa ole. On vain ikuinen jono odottavia asioita.

Adhd-lääke auttaa tässä vähän. Saan tehtyä paremmin ja saan tehtyä asiat heti. Mutta jos odottavia asioita alkaa kertyä liikaa, lääke aiheuttaa sen että koitan hoitaa kaiken heti.Tiedostan tekemättömät asiat paremmin ja ne myös huutavat kovempaa että tekisin ne heti. Lopputulos on se, että lamaannun sohvalle katsomaan telkkaria jotta pääni hiljenee. Lääke kyllä hiljentää virtaavia ajatuksia ja auttaa keskittymään jos kuormaa on kohtalaisesti.

Olen kovasti lähdössä ulos ovesta. Mutta en jaksa etsiä vaatteita. Turvapino ei ole sängyn vieressä mytyssä, joten vaatii ekstraenergiaa etsiä vaatteet. Työvaatteet olisivat helppo ratkaisu, mutta niissä ei saa kulkea kylillä.Ajattelin myös perata vaatekaappia pieneksi menneistä. Tarttis mennä kauppaan myös ja laittaa ruokaa, hoitaa lahja synttäreille jotka ovat tänään. Samoin pitäisi siivota. Isoin kynnys on näemmä pukeminen ja lähteminen ovesta, kun katsoo kokonaiskuvaa. Päässä pyörii ajatus että teen tämän asian X ensin ja puen sitten. Olen ollut kolme tuntia hereillä ja olen valmis ensimmäisille päikkäreille. Niiden jälkeen porskuttaa 2-3 tuntia jolloin on taas aika nukahtaa. Sinänsä raivostuttavaa, mutta niin mun pää toimii. Torkahtelua 2 tai 3 kertaa päivässä, mun päikkärit on monesti alle puoli tuntia. Riittää että torkahdan. Olen erinomaista leffailtaseuraa :D 

Päivän suunnitelman rakentaminen ehkäisee hommien ahnehtimista. Yksi tai kaksi arkiaskaretta ja niiden lisäksi joku rästi tai muu asia joka olisi kiva tehdä. Ei koko pinoa kerralla.

 Löysin äidin luota mun vanhan Sony Walkamanin. En tiennyt että se on yhä tallessa ja että jopa toimii. Sillä tuli kuunneltua monet itsenauhoitetut kasetit. Lainasin kirjastosta levyjä ja nauhoitin kotona kaseteille. Nauhoitin myös radiosta. Ylä-asteikäisenä soitetuimpia kasettihittejä oli Survivorin Eye of the Tiger (loistokkaalla ilmakitarasoololla) , sekä Europen Final Countdown. Dingo, Modern Talking, Bad Boys Blue olivat myös parin kaverin kesken kova juttu. Tämä on sinänsä hauskaa, koska en ollut teini 80-luvulla vaan 2001.

Löysin Walkmanin mukana jäljelle jääneitä kasetteja mun arkistoista. Kaksi Irwin Goodmania, 80-luvun hitit ja Bananaraman kasetti. Mun mielestä Irwiniä ei voi kuunnella muuta kuin kasetilta, äänenlaatu on juuri oikea. Harmittaa, että muut kasetit ovat kadonneet.

X-perience-Magic Fields, Pet Shop Boys-Introspective, CatCat-ByeBye Baby, Nylon Beat-Nylon Beat, loput omia nauhoituksia jossa Taikapeiliä, Prodigya, Tyrävyötä, Movetronia. Kaikkea en edes muista. Arvostin eniten yhtä kasettiani jossa oli 120 minuuttia. Muissa oli vain 90 ja yhdessä 60. 

Nivea edt

Nivea Creme on klassikko, mites tämä sitten? 

Ei ole uusi juttu mutta en tiennyt. On myös Nivea Sun-versio joka tuoksuu Nivean aurinkovoiteelle. 

Epähuomiot

Parempi mieli, mutta väsymys painaa. Sellaisella tavalla ettei nukkuminen auta. Olen viettänyt aikaani katsoen korealaista hömppää. Tai ehkei se ihan hömppäosastoa ole, mutta ihmissuhdekuviot rakentuvat eri tavalla kuin länsimaisissa sarjoissa. Sitä on vaikea selittää. Sain hetki sitten päätökseen "Time Called you" jossa on aikamatkustusta korvalappustereoiden avulla, ja "When Life Gives You Tangerines" jossa eletään Jejun saarella -60 luvulta näihin päiviin. Todella arkinen kuvaus elämästä ja rakkaudesta, sekä sisältää historiaa. Sarja sai googlettamaan, mitä sarjassa esiintyvät Haenyeonit ovat.

Haenyeot ovat sukeltajien ammattikunta Etelä-Koreaan kuuluvalla Jejun saarella. He ovat tavallisesti naisia esimerkiksi Japanin ama-sukeltajien tapaan. Tapa poikkeaa jokseenkin perinteisestä perheen työnjaosta, jossa nainen hoitaa kotia.

Muutamassa sarjassa on esiintynyt häkämyrkytys, johon kaipasin myös selitystä. Ihmettelin miten lattia liittyy asiaan. Vanhempien korealaisten talojen lämmitys ja ruuanlaitto on tapahtunut hiilibrikettien avulla. Lämmitys on johdettu myös lattian alle ja jos lattia vuotaa jostain, on huoneisiin vuotanut häkää. Lämmitysjärjestelmän nimi on Ondol.

Sarjoissa näkyy myös mustia kaapistoja, joissa on helmiäistaidetta. Ihastuin heti. Tuotteista käytetään sanaa najeonchilgi.

 

Sitten mietin miksi sarjasta ei jää kauheasti mieleen...keskityn taustoihin ja tavaroihin, pohjapiirroksiin jne :D

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kevätjuna

Ajatuksia elämän rajallisuudesta. Koti-ikävä. Tiedän että vanhempani eivät ole täällä ikuisesti. Yksinäisyyden tunne. Ystävyyssuhteet perustuvat tarpeeseen ja pyyntöihin. Se tuntuu kurjalta. Ei seuran vuoksi, vaan siksi että tarvitaan toiselta jotain. Kyytiä, lapsenvahtia, rahaa tai olkapäätä. Minullakin on murheita mutta jos tuon ne ilmi, viestiketju hiljenee kummasti. Mä en pyydä keneltäkään mitään, en kehtaa enkä osaa. Koen ystävyyssuhteet yksipuolisiksi tai eriarvoisiksi. Toinen ottaa yhteyttä käyttääkseen/hyötyäkseen, itse otan yhteyttä seuran ja ajanvieton vuoksi. Se tuntuu pahalta.

Aurinko paistaa ja on lämmintä, silti ei ole voimia. Ne häviävät usein kevään tullessa. Keväällä itkettää ja väsyttää. Kun muu maailma puksuttaa auringossa niin oma junani kiitää tunnelissa. Päässä toki näkyy valoa, mutta etäisyyttä on vaikea sanoa etukäteen.

Tuli mieleen sanonta että "jos tunnelin päässä näkyy valoa, varo se voi olla juna". :D

Lähdin töistä liian aikaisin kun en muistanut monelta työt päättyvät, unohdin pyykit koneeseen ja ruuan hellalle. Muisti pätkii normaalia enemmän. Johdonmukaisuus on hukassa.

Hennan tuoksua, eli Henna Flower attar

Tuoksumuisto pulpahti yhtäkkiä mieleeni. Minulla oli aikoinaan pullo hennapensaan kukista uutettua tuoksuöljyä. En ole törmännyt mihinkään, joka edes etäisesti muistuttaisi hennakukkien tuoksua. Makea, kukkainen jossa mullan ja tupakan tuoksua. Makeus muistuttaa lämmintä coca-colaa. Pullo oli pieni ruskea lasinen, samanlainen joissa säilytetään eteerisiä öljyjä. Myös tippasysteemi oli samanlainen. Öljy itsessään oli tummanpunaista ja paksua. Pullossa ei ollut muuta merkintää kuin valkoinen etiketti jossa luki "Henna Flower Attar". Ostin sen brittiläisestä nettikaupasta, joka myy hennajauheita sekä muita hiusten ja ihonhoitoon tarkoitettuja kasvijauheita mm.amlaa, brahmia, lotusta ja shikakaita jnejne.

Tässä maailmankolkassa saatavuus on lähestulkoon nolla. Olen löytänyt euroopasta lähinnä seoksia joissa on santelipuuta tai muuta. Tai sitten en osaa hakea oikeilla hakusanoilla, tuoksulla on varmasti monta eri nimeä. Gulhina Attar? Hina Attar? En ole varma ovatko samoja. Osassa pulloista neste on vaaleankeltaista, enkä tiedä kuuluuko sen olla. Koitan ottaa selvää, onko tätä jossain saatavilla. Ihmisiltä jotka tekevät töitä hennavärien kanssa tai ovat muutoin kulttuurin parissa, esim. maahantuovat hennaa/muuta itämaista tavaraa itse pienimuotoisesti (perinteistä kohlia, bakhooria, hiusöljyjä, kosmetiikkaa)

Kuva lainattu mehandi.com- sivulta

 

Kokemus kaupan alalta since 2007

Paljon on ollut puhetta kaupan alan lakoista ja palkoista. Esiin nousee asenteita,että hinnat nousevat lakkoilun vuoksi, eihän kauppaan tarvitse koulutusta kun on niin helppoa hommaa siksi ei tarvitse palkkojakaan nostaa kun se on suhteessa työn vaativuuteen. Luulo että pitää vain hymyillä nätisti ja palkka juoksee, siellä istutaan kahvittelemassa jnejne. Miksi työt alkavat jo klo 6.00 kun kauppa aukeaa vasta klo 8.00, mitä te oikein teette siellä muka?

Työnkuvaan kuuluu: kauppaan saapuvan kuorman tarkistaminen, että päivän kuormasta ei puutu mitään tai ole tullut liikaa, sen jälkeen kuorman purkaminen hyllyihin. Aamun lehtien laittaminen, ensin määrien tarkistaminen. Vanhat pois ja uudet tilalle, ohjeista katsotaan uusille tuotteille määrätyt paikat, ei vain heitetä hyllyyn mihin mieli tekee. Lehtihylly käydään mahdollisesti läpi jotta sieltä saa esim. huomaamatta jääneet vanhat lehdet pois. Vanhoista lehdistä tehdään palautus ja ne pakataan.

Vaatepuolella tavarat henkaroidaan ja laitetaan rekkiin, kengistä puretaan paperitollot sisältä pois. Tarvittaessa hinnoitellaan käsin ja hälytetään. Näillekin on omat paikat, jos ei ole niin osastoa muokataan että uudet tavarat saadaan esiin oikein. On aikaa vievää hommaa.

Tarjouslappujen tulostaminen ja esillepanojen tekeminen, että kaikki tavarat ovat esillä määrätyissä paikoissa oikein, eikä mielen mukaan heitetä mihin vain. Lappuja ei ole vain pari vaan kansiotolkulla. Ne taskutetaan ja lajitellaan. Myös tarjousten päättyessä vanhat laput kerätään pois. Ja kampanjoita on päällekkäin, ulkoa ei aina muista koska päättyy mitäkin.

Inventaariot, tuotteet lasketaan käsipelillä ja tarkastetaan että määrät ovat oikein. Jos eivät, niin pitää tehdä tarvittavat toimenpiteet ja selvittää miksi määrä ei täsmää.

Päiväyksien seuranta jos on elintarvikkeita tai muuta päiväystavaraa. Jos on vanhaa, tehdään tarvittavat toimenpiteet.

Täyttörullakoiden käyttämistä jos sellaisia on, kaikissa myymälöissä ei ole. 

Hintamuutokset, laputat tuotteiden uudet muuttuneet hinnat paikalleen. 200 hinnan vieminen paikalleen on suht hidasta jos tuotetta ei meinaa löytyä hehtaarihallin kokoisesta myymälästä. Onneksi osassa myymälöitä on sähköiset hinnannäytöt jolloin päivittyy automaattisesti, ellei ole patteri loppunut tai yhteyshäiriö.

Tavaran tilaaminen kampanjoihin ja suunnittelu mihin ne laitetaan, yleensä kaikki paikat ovat niin täynnä että tilan tekeminen on haastavaa.

Hyllykuvien tekeminen kun valikoima päivittyy. Tavarat laitetaan ohjeen mukaan määrättyyn paikkaan eikä mielen mukaan. Jos muutoksia on paljon, käytännössä tyhjennät hyllyn tavaroista ja rakennat uusiksi. Asennat jakajat ja hintalaput uudelleen. Valikoimasta poistuneet tuotteet pitää käsitellä eteenpäin, ei vain heitetä jonnekin hyllyille lojumaan.

Kassojen laskeminen valmiiksi, veikkausten porukoiden tulostaminen, kassaraporttien tekeminen, peräkärryn vuokraamista, autopesulan hoitaminen (pesu, ongelmatilanteet, pesuainetilaukset ja niiden riittävyyden varmistaminen), pullokoneen peseminen ja tyhjentäminen. Monessa paikassa on siistijä paikalla vain tiettyyn kellonaikaan joten henkilökunta siivoaa tarvittaessa. Nimim. kokemusta on kun asiakkaat tekevät kakkakepposia tai tunkevat käsipaperia pönttöön, jolloin tulee tulva.

Myymälän siivous päivittäin niin että sovituskopit ovat tyhjät sinne jätetyistä vaatteista ja henkareista. Vaateosastolta siivotaan lattialle pudonneet ja pitkin heitetyt vaatteet omille paikoilleen, tehdään etuvedot hyllyihin ja täytetään tarvittaessa. Myymälän siisteyden ylläpitäminen on aikaa vievää puuhaa toisinaan.

Asiakasreklamaatioiden vastaanotto ja niiden paperityöt. Viallisten tuotteiden jatkokäsittely.

Vastailet puhelimeen, neuvot asiakkaita.

Kasaat grilleistä mallikappaleet sekä kaikki polkupyörät jotka ovat myynnissä, niin ja puutarhakalusteet.

Koen suurimpana haasteena sen että tavaraa tulee koko ajan aika reilusti ja tilaa ei ole. Tilan tekeminen vie aikaa ja samaan aikaan juokset autopesulalla tai vuokraamassa peräkärryä tai kassalla purkamassa ruuhkaa. Mielessä pyörii samalla lista asioista joita pitää kuluvan päivän aikana hoitaa tai saada paikalleen niin että rakennat esillepanon ohjeen mukaan. Tapaat edustajia ja sovit heidän kanssaan asioista.

Kahvitauot ovat työaikaa, juokset kahvilta hoitamaan hommia jos kutsu käy ja työkaveri on varattu.

En valita palkasta vaan osa-aikatyöläisyydestä. Olisin voinut valita toisin mutta tämän valitsin. Välillä tuntuu että duuni koostuu pienestä silpusta josta pitäisi saada johdonmukainen kokonaisuus. Työn määrä on liikaa toisinaan siihen nähden mitä se oikeasti tarvitsisi. En juokse kovempaa siksi että työaika on 8 tunnin sijasta 6 tuntia. 

Jos joku meinaa että tarvitsee näyttää vain nätiltä ja istua kahvilla, niin tervetuloa kokeilemaan. Enkä myöskään aina ilahdu jos valikoimassa oleva hammastahna on vääränmakuista. Mutta koska eletään nykyaikaa, niin hammastahnaa on onneksi ainakin 50 erilaista hyllyssä.

Kun aloitin kaupassa 2007, tuntipalkka oli 7,07e, 20h/vko. Kauas on tultu siitä mutta yhä porskuttaa.

Aamun aatteita

Pää suoltaa kaikennäköistä tähän aamuun. Yllätys että pohdin taas omaa elämänkaartani. Voin jakaa karkeasti elämänvaiheita. Lapsuus, teini-ikä, jonkinasteiset teinigoottivuodet, hippi ja retrovaiheet. Pidän yhä näistä kaikista jollain tapaa, mutta en koe tarpeelliseksi enää pukeutua keittiön retroverhoihin tai liian lyhyeen hameeseen. Vaiheista on jäänyt vaatepuolelle jämää, nilkkamittainen musta villakangastakki leveällä helmalla ja keittiön verhoista teettämäni takki, kuosina taattua 70-lukua. Lähes kaikesta muusta olen luopunut. 

Vaatekaappi edustaa mallia Varusteleka ja käytännöllisyys. Mua palelee melkein aina ja suurin osa vaatteista joita aikanaan käytin, tuntuivat päällä epämukavilta jollain tasolla. Vaatteiden ostaminen on painajainen. En tunne materiaalia konkreettisesti tai kokomerkintöjä, värit vääristyvät näytöllä. Paitsi musta, se on turvallinen valinta :D

Ensin oli mustaa, tummanpunaista ja tummanviolettia, (tummanvihreäkin oli sallittu), sitten mustavalkoista. Sitten mahdollisimman räikeää, sinapinkeltaista, vihreää, ruskeaa, oranssia. Sitten itämaisia kuvioita ja turkoosia. Nykyisin suosin mustaa, petrolinsinistä ja tummanharmaata ja kummajaisena luonnonvalkoista tai sellaista pellavanväristä. Rakastan villapaitoja ja aamutakkeja. Siitä tulikin mieleeni että Sairaalatukusta piti tilata aamutakki ja pyjama. Harmi ettei sellaista napitettavaa pitkää paitaa saa, se oli synnärillä aika kätevä. Materiaali sairaalan vaatteissa on tuntumaltaan  erinomainen, esteettisyys on sivuseikka.

Näen jo mielessäni perheen juhannusbileet. Olemme äidin luona grillaamassa, pihaan on raahattu tuolien ja pöydän lisäksi "kesäpeti" eli vanha hetekka ja siihen patja. Kaikilla  osallisilla on sairaalan pyjamat päällä. Kaiutin suoltaa heviä ja iskelmiä.

En tajua kuinka mun ruokaprojektit levähtää. Piti tehdä vähän hapankaalia mutta päädyin siihen että keittiössä on 10 litran ämpäri täynnä. Sama tapahtuu kimchin kanssa, en hahmota kuinka paljon lopputuotetta syntyy. Onneksi määrä ei ole ongelma kun on hapatettavasta tuotteesta kyse, niiden maku paranee ajan kanssa. 

Kaipaan pelikonsolia talouteen. Pohdin kuinka vietin aikaani ennen älypuhelimia. Kotona asuessani ajelin bussilla maleksimaan eri kaupunkeihin, otin valokuvia filmikameralla. Piirsin, luin ja pelasin. Ja höpöttelin mesessä. Ryyppäsin. Kun muutin omilleni luin ja pelasin ja kävin töissä ja ryyppäsin. 

Nykyisin ajanvietto muodostuu arkiaskareista. Joskus käyn maleksimassa ulkona, saatan lukea tai katson jotain vanhaa sarjaa (House ja Matlock <3) Pelikonsolia ei enää ole niin ei tule pelattua, kaipaan sitä kyllä.

Kaikenlaisia ajatuksia

Tajusin että lähes kaikilla ihmisillä kämpät ovat täynnä turhaa tavaraa. Siis sellaista tavaraa joilla ei tee yhtään mitään siinä vaiheessa, kun rahan arvo katoaa, netti ei toimi ja kaupasta ei niin vain saakaan ruokaa. Vanity Items. Niitä ei voi myydä koska rahallista arvoa ei ole enää eikä kukaan tee niillä tavaroilla mitään niiden turhuuden vuoksi. Tuntuu omituiselta että ihmisillä on paljon rahaa kiinni brändätyissä tavaroissa. Ehkä sekin osaltaan vaikuttaa siihen, miksi en halua maksaa asioista, niillä ei ole juurikaan rahallista arvoa minulle. Pääni sisällä loppusijoituspaikkani on hökkeli jossa ei ole turhuuksia. Niin kauan kuin mielikuva on kirkkaana mielessäni, se luo tyytymättömyyttä siihen mitä nyt on meneillään. Jostain syystä tavaran vähyys ja askeettisuus tekee minusta onnellisemman.Vähemmän omaisuutta, vähemmän kuluja, vähemmän vastuuta ja ajateltavaa. Koitan haudata ajatukset siitä kuinka ihmiskunta sahaa oksaa altaan. Koska en voi sille mitään. Myönnän että tulevaisuus pelottaa, meininki on nyt jo tarpeeksi hullua.

Toivon että osaisin kasvattaa lapsista täysjärkisiä, mutta voiko tässä maailmassa olla edes täysjärkinen? Olen itse kasvanut remmillä ja kotiarestilla sekä kurilla. Kurin suhteen olen aika vanhanaikainen ja tiukka. Rikkomuksista tulee rangaistus ja asiat pitää ansaita. En tiedä onko rajoja liikaa tai kuri liian tiukkaa. Omasta mielestäni en pyydä liikaa. Käytöstapoja, rehellisyyttä ja ikätason huomioonottavaa omien velvollisuuksien täyttämistä. Ei voi lirutella siitä mistä aita on matalin. Tiedän että jos on liian ankara, lapset oppivat valehtelemaan paremmin ja jättävät kertomatta koska pelkäävät. En ole antanut syytä pelätä ja olen johdonmukainen. Jos en pysty, Ville ottaa ohjat. Hän on vielä johdonmukaisempi ja osaa setviä asiat paremmin.

Olen todennut että lapsilla on kaksi persoonaa. Toinen näytetään vanhemmille ja toinen kavereille sekä muutoin kodin ulkopuolella. Siksi naurahdan jos kuulen jonkun suusta "ei meidän lapset"... Lasten maailmassa toimii kyynärpäätaktiikka ja kieroilu. Teini-ikää lähestyessä kieroilun määrä kasvaa koska sosiaaliset suhteen monimutkaistuvat ja voisin väittää tyttöjen harrastavan sitä enemmän.

Kun katson omaa tytärtäni, en muista että lapsena olo olisi ollut niin täynnä draamaa, hyväksynnän tarvetta ja oloa siitä että jää jostain paitsi. Tuntuu että nykytyttöjen maailma pyörii rahan ja kuluttamisen ympärillä ja vanhemmat on ihan typeriä jos kukkaronnyörit eivät aukea jokaiseen hömpötykseen. Sitten keksitään selityksiä joilla irtoaa pieniä summia.  En hyväksy kieroilua tai manipulointia jotta saisi haluamansa. En ymmärrä mitä vaikeaa on suoraan luvan kysymisessä tai avoimesti toimimisessa? Poistetaan viestiketjuja valikoidusti ja selitetään taustatarinoita asioista X jotta irtoaisi lupa. Valehdellaan kavereille ja vanhemmille tuntemattomasta syystä. Sellainen toiminta vaikuttaa moneen lähellä olevaan ihmiseen, ei ainoastaan siihen kaveriin tai omiin vanhempiin. Jos tiedetään että on henkilö X jonka tiedetään valehtelevan ja varastelevan niin onko tervetullut mihinkään kylään? Ei minusta.

Hyväksytyksi tulemisen tarpeen tunnistan kyllä, mutta omat keinot saada sitä olivat vain sulautua hiljaisesti joukkoon. Ja tehdä mitä muutkin: polttaa tupakkaa, kuunnella musiikkia ja lipittää kaljaa. Toisaalta olin lapsi joka halusi olla kaikkien kaveri tai vähintään neutraali. Ihminen josta ei ole pahaa sanottavaa. Näkymätön.

Koitan opettaa lapsilleni että ihan sama mitä muut tekevät, kunhan pitävät huolen omista tekemisistään. Ei tarvitse tehdä väärin jos toinen tekee. Olisi vahva käsitys oikeasta ja väärästä. Mikäli valitsevat väärintekemisen niin kantavat vastuun jäädessään kiinni. Ottavat opiksi eivätkä lakaise asiaa vain maton alle.

Kännykän metsästys

Älypuhelin vetelee viimeisiä henkosia. Tiedän siitä, että akku putoaa nollaan vaikka olisi muka 50%. Riittää että näytät naamaasi ulkona pakkasessa niin akku tyhjenee. Joten on täysin sisätiloissa käytettävä malli. Painalluksissa on myös viivettä, kaikessa. Puhelin tyhjentäminen yms. ei ole auttanut. Joten uuden puhelimen metsästys vaikka vanhoja varapuhelimia on laatikoissa. Valitettavasti niissä(kään) akku ei kestä ja samanlaisen uuden akun ostaminen ei onnistu. Tarjolla on vain heikompia akkuja samoihin puhelimiin.

Vaatimuksena on:

Akunkesto yli kolme viikkoa.

Ei tarvitse olla älypuhelin.

Laatikosta löytyvät haastajat.

Nokia 2720 Fold

Lupaukset uutena:
Akku: 860 mAh, puheaikaa jopa 5 tuntia, valmiusaikaa jopa 18 vuorokautta.Vuosimallia 2009

Todellisuus:                                     Joutuu lataamaan kolmen päivän välein vaikka ostin uuden akunkin tähän. Takakuoren kiinnitys murtuu joten on heikko kohta tässä.

 

 

 

 

 Nokia 1100

  

 Lupaukset uutena:

Akku: 850 mAh, puheaikaa 4,5 tuntia, valmiusaikaa jopa 16 vuorokautta. Vuosimallia 2003

Todellisuus: Joutuu lataamaan pari kertaa viikossa (akkua ei uusittu) Ajan saatossa mikrofonin kuuluvuus huonontunut joten joutuu arvaamaan mitä toinen puhuu. 

 

 

 

 

 

Nokia 108 ( The Puhelin, Only One <3)

Lupaukset uutena:

Akku: 950 mAh, puheaikaa jopa 13 tuntia, valmiusaika jopa 25 vuorokautta (joissain lähteissä 31) Vuosimallia 2013

Todellisuus: Kuuluu hyvin, akku kestää yli kolme viikkoa. En ole löytänyt tästä mitään vikaa. Uudet akut tähän tuppaavat olemaan huonompia. Tehtaalta mukana tullutta 950mAh-akkua on vaikea löytää helposti.

Nokia 105

Lupaukset uutena: Puheaikaa jopa 14 tuntia, valmiusaikaa jopa 25 vuorokautta.

Todellisuus: Akku kestää hyvin, kuuluu hyvin. Ei muistikorttipaikkaa kuten 108ssa ja Fold 2720ssa. Muutoin oikein passeli vaihtoehto.
 

 

 

 

 

 

 

Näissä ei myöskään ole viivettä kun kirjoittaa tekstiviestiä. 

Mahdolliset vaihtoehdot uudeksi puhelimeksi olivat:

Nokia Tough 800  

• valmiusaika jopa 43 vuorokautta, 
• puheaikaa jopa 22 tuntia
  

Innostuin heti, mutta tarkempi tarkastelu paljasti ettei akku ole vaihdettavissa itse, ainakaan helposti. KaiOs-käyttöjärjestelmä on jumittava ja tekstiviestejä kirjoittaessa on paljon viivettä. Ei jatkoon. Toisinsanoen kaikki KaiOs-puhelimet lentävät romukoppaan. KaiOs-puhelimista innostuin lähinnä siksi, että niihin oli saatavilla Whatsapp. Näppäinpuhelin Whatsappilla! Juuri mitä tarvitsisin. Vuosi sitten ilmoitettiin että Whatsapp lakkaa toimimasta KaiOs-puhelimissa. Joten muutamaksi kriteeriksi jää viiveetön viestikirjoitus,ekstrapitkä akunkesto ja muistikorttipaikka. Kyllä, tallennan yhä vanhoja soittoääniä ja pelimusiikkeja puhelimeen käyttääkseni niitä soittoäänenä. Nimim.viestiääneksi vanhan msn-messengerin viestiääni :D

Nokia 3310 original

• julkaistu 2000
• puheaikaa jopa 4 tuntia, 
• valmiusaika jopa 10 päivää.

Uusintamalli 2017 (2G): 

• Puheaikaa jopa 22 tuntia, 
• valmiusaika jopa 30 päivää 
  

Uusintamalli 2017 (3G):

• Puheaikaa jopa 6,5 tuntia
• valmiusaika jopa 24-27 päivää (dual sim-mallissa vähemmän)

Tuli markkinoille koska 2G ei toiminut enää kaikissa maissa, Suomessa ei vielä hätää tästä.

Uusintamalli 2018 (4G):

• puheaikaa jopa 8 tuntia
• valmiusaika jopa 15 päivää
• nämä lupaukset vain 3G-verkkoa käytettäessä 

Toistaiseksi 4G-mallia en ole löytänyt mistään, se oli julkaistu aikanaan vain Kiinan markkinoille.

Kun uusintaversioita tuli markkinoille, nostalgiakupla ei iskenyt. Ei se iske edelleenkään mutta moni retropuhelin kärsii huonosta akunkestosta vaikka akun vaihtaisi uuteen, etkä välttämättä saa selvää mitä toinen puhuu. Soittoäänet ovat ihan oma lukunsa, mutta niitä saa uusittuihin versioihin ladattua mutkien kautta. Myönnän että pääni kääntyy, kun kuulen jossain vanhan soittoäänen. Siis ajalta ennen polyfonisia ääniä. Yksinkertaiset pimputukset. Mieleeni palaa sosiaalinen elämä, kun puhelin soi keskellä yötä Charlestonia tai Kickiä. :D

Monta puhelinta on vuosien saatossa mennyt, mutta kuitenkin niin vähän jotta muistan ne kaikki.

Nokia 3210. Ensimmäinen, väriltään harmaa. Ihan jees. Tarina loppui kun heitin sen asfalttiin riideltyäni puhelimessa. Vuosi oli 2002.

Nokia 3510. Sain tämän ennen syksyä 2002 jos en väärin muista. Sille ei tainnut käydä mitään tai sitten se ui ja lakkasi toimimasta. En muista. 

Nokia 3510i, tämä oli pitkään. Käytin sitä ainakin vuoteen 2006, siihen ei tullut vikaa ja säilöin sen.

Samsung X820, sain tämän joulu tai synttärilahjaksi 2006. Ohuin puhelin ikinä. Akku ei kestänyt, mutta siihen sai omia soittoääniä. Mulla oli Cradle of Filthin Nymphetamine. Unohdin sen puistonpenkille keväällä 2009. Ei löytynyt.

Samsung C260, kesällä 2009 ostin tämän korvaavaksi, metallinpunainen. Ei mitään herkkuja. Tämän taisin myös hukata johonkin. Muistan että tämä ei ollut minulla pitkään.

Sony Ericsson z200 tämä taisi olla 2013-2014 hetken. Poikani hajoitti puhelimen  ollessaan 2-vuotias, eikä se lähtenyt enää käyntiin vaikka akku oli täysi.

Nokia C2-01 tämä oli jemmassa 2010-2014 käytin sitä kun ei ollut muuta "kivempaa". Se taisi mennä vessanpöntöstä alas 2015.

2015 mulla oli joku lainapuhelin pitkään ja sitten Nokian Fold2720 myös. Vaihtelin jonkun verran niiden välillä, mitä kotoa laatikoista sattui löytymään.

2017 ostin Nokia 108 ja rinnalla oli joku Nokian älypuhelin.

Hommissa kierrätyskeskuksessa 2009

Jostain ponnahti mieleen tuoksumuisto. Laura Biagiottin Laura. Sitä ennen ajattelin että missä mä näin ekaa kertaa elokuvan Pink Flamingos. Koko ajatusrullan taisi aiheuttaa video jossa näin Divinen, drag-taiteilijan joka on elokuvan päähenkilö. 

Elokuva on niin erikoinen että se jää taatusti mieleen. Divine tavoittelee maailman saastaisimman ihmisen titteliä. Ihme että televisiossa on saanut näyttää kyseisen elokuvan, siinä syödään paskaa ja kirjaimellisesti näytetään persettä :D Jos ei tule fiilistä että "mitä mä just katoin" on aika kaukana arjesta :D

Rocky Horror Picture Show menee osaltani samaan kategoriaan, omituiset mutta hauskat elokuvat. Ei kevyttä katsottavaa kumminkaan vaikka ovatkin hauskoja.

Mutta nyt siihen tuoksumuistoon. Olin Heinolan Kierrtäyskeskuksessa työharjoittelussa koulun kautta. Opiskelin siis ympäristöalaa v.2009. Sinne kärrättiin astioita, sohvia yms.kodintavaraa. Siellä oli duunissa muutama muukin ja yläkerrassa asuva setä hengasi meidän kanssa. Talossa oli kylmä ja sisätiloissakin tartti pitää ulkovaatteita. Kuuntelin vinyylejä siellä olleella soittimella ja löysin Divinen vinyylin, olin hetki sitten nähnyt Pink Flamingosin ja tulin uteliaaksi. Ei jatkoon. Sandran vinyyli tuli tutuksi. Tauoilla oli pullaa ja kahvia.

Käytin sinä syksynä/talvena paljon Laura Biagiottin Laura-tuoksua. Muistan että riisuin ulkotakin vessaan mennessä, silloin oli todella kovat pakkaset. Vessassa oli tajuttoman kylmä. Vanhan talon ja pakkasen haju ja pienen wc:n täytti Laura-tuoksu. Sen verran laitoin reilusti, että olin yleensä aika sokea tuoksulle enkä haistanut sitä enää. Työharjoittelu päättyi kesken, sairastuin joulukuussa ja tammikuussa erosin koulusta. Koko syksyn oli vaikeaa nousta edes sängystä saatikka motivoitua mistään. Pidin porukasta jossa olin Kierrätyskeskuksella. Olin hiljainen ja ujo mutta kuuntelin mielelläni hävyttömiä vitsejä ja tarinoita kala/pilkkireissuista ja kotiviinin teosta. Kassan luona olevan työtuolin alle oli lattiaan piirtyneet jäljet tuolin renkaista. Sekin on jäänyt elävästi mieleen.

Ostin kierrätyskeskuksesta vihreän vakosamettisohvan, värikkäitä astioita ja punaiset jouluvalot.

Pikajuna pimeässä

Huonot ajatukset pyörivät ympyrää. Pikajuna kiitää yhä pimeyteen. Syyllinen ei ollutkaan Concerta. Tuntuu niin väsyneeltä, ahdistuneelta ja arvottomalta. Ristiriitoja päässä paljon. Eristäytyminen, vaikka tiedän että se ei tee hyvää, mutta tuntuu että tarvitsen sitä. Samaan aikaan tarvitsisin ehkä muitakin, tukea, ymmärrystä, jotain johon kaataa koko kuorma paskaa. Jos avaan suuni, saan kehoitteen mennä lääkäriin (kyllä, sieltä saa pillereitä joista on apua ahdistukseen, sen sijaan terapiaa saa jonottaa kuten moni muukin), saan kehoitteen lopettaa nariseminen, tai sitten läheiset vaivaantuvat eivätkä vastaa enää viesteihin. Eikä sitä matonalustaa tarvitse raottaa kuin ihan vähän lol. Enkä juuri nyt jaksa itse ottaa vastaan ihmissuhteita, jotka perustuvat pyyntöihin ja olkapäänä olemiseen. Koska en osaa sanoa suoraan että nyt ei jaksa, raotan matonalustaa hienovaraisesti niin puhelin hiljenee. On sellainen olo, että olen olemassa muille silloin, kun on tarvetta jollekkin. Aika mieltäylentävää, enkä ole mielestäni väärässä. Eristäytyminen käy kuin itsestään, enkä ole siitä pahoillani, fuck the world.

Murehdin tulevaisuutta, murehdin lapsiani, asioita joiden kulkuun en voi vaikuttaa. Eikä se johdu nykyajasta kuin osittain. Samantyyppisia ajatuksia on ollut jo lukiossa, epämääräinen huolestuneisuuden tunne elämänkaaresta.

Eilen illalla ajattelin että voisin tänään siivota, tehdä jotain kivaa jne. Paskat, aikaisin aamulla oli ihan hyvä fiilis, josta laskeuduin suoraan kasaan paskaa. Ei huvita enää mikään, ojentaisin ehkä itselleni vittuilupokaalin siitä että sain oikein noustua sängystä.

En tiedä mitä mä teen, tai miten mä pääsen ulos tästä paskamyrskystä. Mulla on elämässä kaikki hyvin, silti mut täyttää huoli ja ahdistus, sekä vitutus.

Kevyttä lojumista

Viikonloppuna oli puhetta leffoista. En lämmennyt koskaan Taru Sormusten herralle tai Harry Potterille, StarWarsille vähän, mutta sarja ei jäänyt niihin joita voisin katsoa loputtomasti uusiksi. Myönnän, että en ole lukenut yhtäkään Harry Potter-kirjaa tai en muista elokuviakaan nähneeni kokonaan. Aukko sivistyksessä. Paluu Tulevaisuuteen-trilogia sen sijaan on lämmittänyt mieltäni lapsuudesta asti. Vietin eilisen päivän sohvalla katsoen kaikki. Yleisesti ottaen kallistun enemmän scifiin kuin fantasiaan. Sellaiseen ihan överiin scifiin en kuitenkaan tykästy. Sellaiseen jotka sijoittuvat kauas tulevaisuuteen ja koko maailma on ihan erilainen ja ihmiskunta surkastunut. Tiedän että sille oli termi...post apocalyptic? Maailmanlopun jälkeinen maailma?  Pitää olla vanhaa normaalia maailmaa seassa, kuten Terminatoreissa (vanhat). Aikani kuluksi olen katsonut Pat&Mat animaatioita, osittain ihan musiikinkin vuoksi :D Talviloma meni siivoillessa ja kokkaillessa. Ja täihäädössä. Kerta se on ensimmäinenkin. Ensimmäisen löydöksen jälkeen meni yöunet ja seuraavina päivinä imurointia, lakanoiden vaihtoa ja päiden kampaamista päivittäin. Häätökäsittelyn jälkeen ei ole löytynyt mitään kertaakaan. Toivon että meni kerralla oikein ja häätö onnistui. Olen kuullut kauhutarinoita siitä, kun kierteestä ei pääse vaikka tekee ihan kaiken ja todella tarkasti monta viikkoa.

Vähän motivaattoria

Talviloma. Aikaa tehdä omia hömpötyksiä. Tällä hetkellä se on korealainen ruoka. Olen selannut Maangchin reseptejä eilisen päivän ja kartoittanut mitä kaapista jo löytyy ja mitä löytyy lähikaupasta. Niin ettei tarvitse lähteä pidemmälle. Olen pikkuhiljaa täydentänyt kaappeja ja pakastinta tarvikkeilla joita tarvitsee monessa ohjeessa ja jos sattuu kaupasta löytymään. Tuoreita käyn hakemassa Lahdesta kerran kuussa isomman satsin kun teen kimchiä tai muita fermentoitavia.

Testatut ohjeet:Japchae (paistettuja nuudeleita ja kasviksia), Gungjung-tteokbokki/Royal Court Tteokbokki (kasviksia, sieniä,lihaa ja riisikakkuja), Tteokbokki (riisikakkuja, gochugaru-chiliä, kalakakkuja ja kananmunaa, tulinen), Kkakdugi (retikkakimchi), Oisobagi kimchi (kurkkukimchi jossa kurkut täytetään), Gim-gui (paahdetut nori-arkit) myydään valmiina tai voit paahtaa itse ison satsin, valmiissa on yleensä omaan makuuni liikaa suolaa. Maustetaan siis suolalla ja paahdetulla seesamiöljyllä. Soegogi miyeokguk (merileväkeitto lihalla) ja tietysti Kimchi, sekä kokonaisisita kaaleista,että pilkotuista.

Vaikka ohjeissa on kummat mitat niin osa kääntyy päässä jo ulkoa. Kestosuosikkeja ovat kimchi, retikkakimchi, merileväkeitto, Gungjung Tteokbokki ja paahdetut leväarkit. Nämä ovat vieläpä aika helppoja toteuttaa. Jatkoon eivät mene kurkkukimchi ja tulinen Tteokbokki, saan mahani niin kipeäksi etten kykene olemaan missään asennossa koko päivänä. En tiedä mistä johtuu kun vatsa kestää tulista ihan hyvin. Testattu monesti eikä siltikään.

Kokeiltavien listalla olisi erilaiset keitot joissa on luita ja naudanlihaa, sekä Jjajangbap (fermentoitua mustapaputahnaa ja riisiä) niin ja Gimbap (lihaa ja kasviksia norikääreessä).