9.3.2025

Kokemus kaupan alalta since 2007

Paljon on ollut puhetta kaupan alan lakoista ja palkoista. Esiin nousee asenteita,että hinnat nousevat lakkoilun vuoksi, eihän kauppaan tarvitse koulutusta kun on niin helppoa hommaa siksi ei tarvitse palkkojakaan nostaa kun se on suhteessa työn vaativuuteen. Luulo että pitää vain hymyillä nätisti ja palkka juoksee, siellä istutaan kahvittelemassa jnejne. Miksi työt alkavat jo klo 6.00 kun kauppa aukeaa vasta klo 8.00, mitä te oikein teette siellä muka?

Työnkuvaan kuuluu: kauppaan saapuvan kuorman tarkistaminen, että päivän kuormasta ei puutu mitään tai ole tullut liikaa, sen jälkeen kuorman purkaminen hyllyihin. Aamun lehtien laittaminen, ensin määrien tarkistaminen. Vanhat pois ja uudet tilalle, ohjeista katsotaan uusille tuotteille määrätyt paikat, ei vain heitetä hyllyyn mihin mieli tekee. Lehtihylly käydään mahdollisesti läpi jotta sieltä saa esim. huomaamatta jääneet vanhat lehdet pois. Vanhoista lehdistä tehdään palautus ja ne pakataan.

Vaatepuolella tavarat henkaroidaan ja laitetaan rekkiin, kengistä puretaan paperitollot sisältä pois. Tarvittaessa hinnoitellaan käsin ja hälytetään. Näillekin on omat paikat, jos ei ole niin osastoa muokataan että uudet tavarat saadaan esiin oikein. On aikaa vievää hommaa.

Tarjouslappujen tulostaminen ja esillepanojen tekeminen, että kaikki tavarat ovat esillä määrätyissä paikoissa oikein, eikä mielen mukaan heitetä mihin vain. Lappuja ei ole vain pari vaan kansiotolkulla. Ne taskutetaan ja lajitellaan. Myös tarjousten päättyessä vanhat laput kerätään pois. Ja kampanjoita on päällekkäin, ulkoa ei aina muista koska päättyy mitäkin.

Inventaariot, tuotteet lasketaan käsipelillä ja tarkastetaan että määrät ovat oikein. Jos eivät, niin pitää tehdä tarvittavat toimenpiteet ja selvittää miksi määrä ei täsmää.

Päiväyksien seuranta jos on elintarvikkeita tai muuta päiväystavaraa. Jos on vanhaa, tehdään tarvittavat toimenpiteet.

Täyttörullakoiden käyttämistä jos sellaisia on, kaikissa myymälöissä ei ole. 

Hintamuutokset, laputat tuotteiden uudet muuttuneet hinnat paikalleen. 200 hinnan vieminen paikalleen on suht hidasta jos tuotetta ei meinaa löytyä hehtaarihallin kokoisesta myymälästä. Onneksi osassa myymälöitä on sähköiset hinnannäytöt jolloin päivittyy automaattisesti, ellei ole patteri loppunut tai yhteyshäiriö.

Tavaran tilaaminen kampanjoihin ja suunnittelu mihin ne laitetaan, yleensä kaikki paikat ovat niin täynnä että tilan tekeminen on haastavaa.

Hyllykuvien tekeminen kun valikoima päivittyy. Tavarat laitetaan ohjeen mukaan määrättyyn paikkaan eikä mielen mukaan. Jos muutoksia on paljon, käytännössä tyhjennät hyllyn tavaroista ja rakennat uusiksi. Asennat jakajat ja hintalaput uudelleen. Valikoimasta poistuneet tuotteet pitää käsitellä eteenpäin, ei vain heitetä jonnekin hyllyille lojumaan.

Kassojen laskeminen valmiiksi, veikkausten porukoiden tulostaminen, kassaraporttien tekeminen, peräkärryn vuokraamista, autopesulan hoitaminen (pesu, ongelmatilanteet, pesuainetilaukset ja niiden riittävyyden varmistaminen), pullokoneen peseminen ja tyhjentäminen. Monessa paikassa on siistijä paikalla vain tiettyyn kellonaikaan joten henkilökunta siivoaa tarvittaessa. Nimim. kokemusta on kun asiakkaat tekevät kakkakepposia tai tunkevat käsipaperia pönttöön, jolloin tulee tulva.

Myymälän siivous päivittäin niin että sovituskopit ovat tyhjät sinne jätetyistä vaatteista ja henkareista. Vaateosastolta siivotaan lattialle pudonneet ja pitkin heitetyt vaatteet omille paikoilleen, tehdään etuvedot hyllyihin ja täytetään tarvittaessa. Myymälän siisteyden ylläpitäminen on aikaa vievää puuhaa toisinaan.

Asiakasreklamaatioiden vastaanotto ja niiden paperityöt. Viallisten tuotteiden jatkokäsittely.

Vastailet puhelimeen, neuvot asiakkaita.

Kasaat grilleistä mallikappaleet sekä kaikki polkupyörät jotka ovat myynnissä, niin ja puutarhakalusteet.

Koen suurimpana haasteena sen että tavaraa tulee koko ajan aika reilusti ja tilaa ei ole. Tilan tekeminen vie aikaa ja samaan aikaan juokset autopesulalla tai vuokraamassa peräkärryä tai kassalla purkamassa ruuhkaa. Mielessä pyörii samalla lista asioista joita pitää kuluvan päivän aikana hoitaa tai saada paikalleen niin että rakennat esillepanon ohjeen mukaan. Tapaat edustajia ja sovit heidän kanssaan asioista.

Kahvitauot ovat työaikaa, juokset kahvilta hoitamaan hommia jos kutsu käy ja työkaveri on varattu.

En valita palkasta vaan osa-aikatyöläisyydestä. Olisin voinut valita toisin mutta tämän valitsin. Välillä tuntuu että duuni koostuu pienestä silpusta josta pitäisi saada johdonmukainen kokonaisuus. Työn määrä on liikaa toisinaan siihen nähden mitä se oikeasti tarvitsisi. En juokse kovempaa siksi että työaika on 8 tunnin sijasta 6 tuntia. 

Jos joku meinaa että tarvitsee näyttää vain nätiltä ja istua kahvilla, niin tervetuloa kokeilemaan. Enkä myöskään aina ilahdu jos valikoimassa oleva hammastahna on vääränmakuista. Mutta koska eletään nykyaikaa, niin hammastahnaa on onneksi ainakin 50 erilaista hyllyssä.

Kun aloitin kaupassa 2007, tuntipalkka oli 7,07e, 20h/vko. Kauas on tultu siitä mutta yhä porskuttaa.

4.3.2025

Aamun aatteita

Pää suoltaa kaikennäköistä tähän aamuun. Yllätys että pohdin taas omaa elämänkaartani. Voin jakaa karkeasti elämänvaiheita. Lapsuus, teini-ikä, jonkinasteiset teinigoottivuodet, hippi ja retrovaiheet. Pidän yhä näistä kaikista jollain tapaa, mutta en koe tarpeelliseksi enää pukeutua keittiön retroverhoihin tai liian lyhyeen hameeseen. Vaiheista on jäänyt vaatepuolelle jämää, nilkkamittainen musta villakangastakki leveällä helmalla ja keittiön verhoista teettämäni takki, kuosina taattua 70-lukua. Lähes kaikesta muusta olen luopunut. 

Vaatekaappi edustaa mallia Varusteleka ja käytännöllisyys. Mua palelee melkein aina ja suurin osa vaatteista joita aikanaan käytin, tuntuivat päällä epämukavilta jollain tasolla. Vaatteiden ostaminen on painajainen. En tunne materiaalia konkreettisesti tai kokomerkintöjä, värit vääristyvät näytöllä. Paitsi musta, se on turvallinen valinta :D

Ensin oli mustaa, tummanpunaista ja tummanviolettia, (tummanvihreäkin oli sallittu), sitten mustavalkoista. Sitten mahdollisimman räikeää, sinapinkeltaista, vihreää, ruskeaa, oranssia. Sitten itämaisia kuvioita ja turkoosia. Nykyisin suosin mustaa, petrolinsinistä ja tummanharmaata ja kummajaisena luonnonvalkoista tai sellaista pellavanväristä. Rakastan villapaitoja ja aamutakkeja. Siitä tulikin mieleeni että Sairaalatukusta piti tilata aamutakki ja pyjama. Harmi ettei sellaista napitettavaa pitkää paitaa saa, se oli synnärillä aika kätevä. Materiaali sairaalan vaatteissa on tuntumaltaan  erinomainen, esteettisyys on sivuseikka.

Näen jo mielessäni perheen juhannusbileet. Olemme äidin luona grillaamassa, pihaan on raahattu tuolien ja pöydän lisäksi "kesäpeti" eli vanha hetekka ja siihen patja. Kaikilla  osallisilla on sairaalan pyjamat päällä. Kaiutin suoltaa heviä ja iskelmiä.

En tajua kuinka mun ruokaprojektit levähtää. Piti tehdä vähän hapankaalia mutta päädyin siihen että keittiössä on 10 litran ämpäri täynnä. Sama tapahtuu kimchin kanssa, en hahmota kuinka paljon lopputuotetta syntyy. Onneksi määrä ei ole ongelma kun on hapatettavasta tuotteesta kyse, niiden maku paranee ajan kanssa. 

Kaipaan pelikonsolia talouteen. Pohdin kuinka vietin aikaani ennen älypuhelimia. Kotona asuessani ajelin bussilla maleksimaan eri kaupunkeihin, otin valokuvia filmikameralla. Piirsin, luin ja pelasin. Ja höpöttelin mesessä. Ryyppäsin. Kun muutin omilleni luin ja pelasin ja kävin töissä ja ryyppäsin. 

Nykyisin ajanvietto muodostuu arkiaskareista. Joskus käyn maleksimassa ulkona, saatan lukea tai katson jotain vanhaa sarjaa (House ja Matlock <3) Pelikonsolia ei enää ole niin ei tule pelattua, kaipaan sitä kyllä.

25.2.2025

Kaikenlaisia ajatuksia

Tajusin että lähes kaikilla ihmisillä kämpät ovat täynnä turhaa tavaraa. Siis sellaista tavaraa joilla ei tee yhtään mitään siinä vaiheessa, kun rahan arvo katoaa, netti ei toimi ja kaupasta ei niin vain saakaan ruokaa. Vanity Items. Niitä ei voi myydä koska rahallista arvoa ei ole enää eikä kukaan tee niillä tavaroilla mitään niiden turhuuden vuoksi. Tuntuu omituiselta että ihmisillä on paljon rahaa kiinni brändätyissä tavaroissa. Ehkä sekin osaltaan vaikuttaa siihen, miksi en halua maksaa asioista, niillä ei ole juurikaan rahallista arvoa minulle. Pääni sisällä loppusijoituspaikkani on hökkeli jossa ei ole turhuuksia. Niin kauan kuin mielikuva on kirkkaana mielessäni, se luo tyytymättömyyttä siihen mitä nyt on meneillään. Jostain syystä tavaran vähyys ja askeettisuus tekee minusta onnellisemman.Vähemmän omaisuutta, vähemmän kuluja, vähemmän vastuuta ja ajateltavaa. Koitan haudata ajatukset siitä kuinka ihmiskunta sahaa oksaa altaan. Koska en voi sille mitään. Myönnän että tulevaisuus pelottaa, meininki on nyt jo tarpeeksi hullua.

Toivon että osaisin kasvattaa lapsista täysjärkisiä, mutta voiko tässä maailmassa olla edes täysjärkinen? Olen itse kasvanut remmillä ja kotiarestilla sekä kurilla. Kurin suhteen olen aika vanhanaikainen ja tiukka. Rikkomuksista tulee rangaistus ja asiat pitää ansaita. En tiedä onko rajoja liikaa tai kuri liian tiukkaa. Omasta mielestäni en pyydä liikaa. Käytöstapoja, rehellisyyttä ja ikätason huomioonottavaa omien velvollisuuksien täyttämistä. Ei voi lirutella siitä mistä aita on matalin. Tiedän että jos on liian ankara, lapset oppivat valehtelemaan paremmin ja jättävät kertomatta koska pelkäävät. En ole antanut syytä pelätä ja olen johdonmukainen. Jos en pysty, Ville ottaa ohjat. Hän on vielä johdonmukaisempi ja osaa setviä asiat paremmin.

Olen todennut että lapsilla on kaksi persoonaa. Toinen näytetään vanhemmille ja toinen kavereille sekä muutoin kodin ulkopuolella. Siksi naurahdan jos kuulen jonkun suusta "ei meidän lapset"... Lasten maailmassa toimii kyynärpäätaktiikka ja kieroilu. Teini-ikää lähestyessä kieroilun määrä kasvaa koska sosiaaliset suhteen monimutkaistuvat ja voisin väittää tyttöjen harrastavan sitä enemmän.

Kun katson omaa tytärtäni, en muista että lapsena olo olisi ollut niin täynnä draamaa, hyväksynnän tarvetta ja oloa siitä että jää jostain paitsi. Tuntuu että nykytyttöjen maailma pyörii rahan ja kuluttamisen ympärillä ja vanhemmat on ihan typeriä jos kukkaronnyörit eivät aukea jokaiseen hömpötykseen. Sitten keksitään selityksiä joilla irtoaa pieniä summia.  En hyväksy kieroilua tai manipulointia jotta saisi haluamansa. En ymmärrä mitä vaikeaa on suoraan luvan kysymisessä tai avoimesti toimimisessa? Poistetaan viestiketjuja valikoidusti ja selitetään taustatarinoita asioista X jotta irtoaisi lupa. Valehdellaan kavereille ja vanhemmille tuntemattomasta syystä. Sellainen toiminta vaikuttaa moneen lähellä olevaan ihmiseen, ei ainoastaan siihen kaveriin tai omiin vanhempiin. Jos tiedetään että on henkilö X jonka tiedetään valehtelevan ja varastelevan niin onko tervetullut mihinkään kylään? Ei minusta.

Hyväksytyksi tulemisen tarpeen tunnistan kyllä, mutta omat keinot saada sitä olivat vain sulautua hiljaisesti joukkoon. Ja tehdä mitä muutkin: polttaa tupakkaa, kuunnella musiikkia ja lipittää kaljaa. Toisaalta olin lapsi joka halusi olla kaikkien kaveri tai vähintään neutraali. Ihminen josta ei ole pahaa sanottavaa. Näkymätön.

Koitan opettaa lapsilleni että ihan sama mitä muut tekevät, kunhan pitävät huolen omista tekemisistään. Ei tarvitse tehdä väärin jos toinen tekee. Olisi vahva käsitys oikeasta ja väärästä. Mikäli valitsevat väärintekemisen niin kantavat vastuun jäädessään kiinni. Ottavat opiksi eivätkä lakaise asiaa vain maton alle.


18.2.2025

Kännykän metsästys

Älypuhelin vetelee viimeisiä henkosia. Tiedän siitä, että akku putoaa nollaan vaikka olisi muka 50%. Riittää että näytät naamaasi ulkona pakkasessa niin akku tyhjenee. Joten on täysin sisätiloissa käytettävä malli. Painalluksissa on myös viivettä, kaikessa. Puhelin tyhjentäminen yms. ei ole auttanut. Joten uuden puhelimen metsästys vaikka vanhoja varapuhelimia on laatikoissa. Valitettavasti niissä(kään) akku ei kestä ja samanlaisen uuden akun ostaminen ei onnistu. Tarjolla on vain heikompia akkuja samoihin puhelimiin.

Vaatimuksena on:

Akunkesto yli kolme viikkoa.

Ei tarvitse olla älypuhelin.

Laatikosta löytyvät haastajat.

Nokia 2720 Fold

Lupaukset uutena:
Akku: 860 mAh, puheaikaa jopa 5 tuntia, valmiusaikaa jopa 18 vuorokautta.Vuosimallia 2009

Todellisuus:                                     Joutuu lataamaan kolmen päivän välein vaikka ostin uuden akunkin tähän. Takakuoren kiinnitys murtuu joten on heikko kohta tässä.

 

 

 

 

 Nokia 1100

 Lupaukset uutena:

Akku: 850 mAh, puheaikaa 4,5 tuntia, valmiusaikaa jopa 16 vuorokautta. Vuosimallia 2003

Todellisuus: Joutuu lataamaan pari kertaa viikossa (akkua ei uusittu) Ajan saatossa mikrofonin kuuluvuus huonontunut joten joutuu arvaamaan mitä toinen puhuu. 

 

 

 

 

 

Nokia 108 ( The Puhelin, Only One <3)

Lupaukset uutena:

Akku: 950 mAh, puheaikaa jopa 13 tuntia, valmiusaika jopa 25 vuorokautta (joissain lähteissä 31) Vuosimallia 2013

Todellisuus: Kuuluu hyvin, akku kestää yli kolme viikkoa. En ole löytänyt tästä mitään vikaa. Uudet akut tähän tuppaavat olemaan huonompia. Tehtaalta mukana tullutta 950mAh-akkua on vaikea löytää helposti.

Nokia 105

Lupaukset uutena: Puheaikaa jopa 14 tuntia, valmiusaikaa jopa 25 vuorokautta.

Todellisuus: Akku kestää hyvin, kuuluu hyvin. Ei muistikorttipaikkaa kuten 108ssa ja Fold 2720ssa. Muutoin oikein passeli vaihtoehto.
 

 

 

 

 

 

 

Näissä ei myöskään ole viivettä kun kirjoittaa tekstiviestiä. 

Mahdolliset vaihtoehdot uudeksi puhelimeksi olivat:

Nokia Tough 800  

  • valmiusaika jopa 43 vuorokautta, 
  • puheaikaa jopa 22 tuntia
Innostuin heti, mutta tarkempi tarkastelu paljasti ettei akku ole vaihdettavissa itse, ainakaan helposti. KaiOs-käyttöjärjestelmä on jumittava ja tekstiviestejä kirjoittaessa on paljon viivettä. Ei jatkoon. Toisinsanoen kaikki KaiOs-puhelimet lentävät romukoppaan. KaiOs-puhelimista innostuin lähinnä siksi, että niihin oli saatavilla Whatsapp. Näppäinpuhelin Whatsappilla! Juuri mitä tarvitsisin. Vuosi sitten ilmoitettiin että Whatsapp lakkaa toimimasta KaiOs-puhelimissa. Joten muutamaksi kriteeriksi jää viiveetön viestikirjoitus,ekstrapitkä akunkesto ja muistikorttipaikka. Kyllä, tallennan yhä vanhoja soittoääniä ja pelimusiikkeja puhelimeen käyttääkseni niitä soittoäänenä. Nimim.viestiääneksi vanhan msn-messengerin viestiääni :D

Nokia 3310 original

  • julkaistu 2000
  • puheaikaa jopa 4 tuntia, 
  • valmiusaika jopa 10 päivää.

Uusintamalli 2017 (2G): 

  • Puheaikaa jopa 22 tuntia, 
  • valmiusaika jopa 30 päivää 

Uusintamalli 2017 (3G):

  • Puheaikaa jopa 6,5 tuntia
  • valmiusaika jopa 24-27 päivää (dual sim-mallissa vähemmän)

Tuli markkinoille koska 2G ei toiminut enää kaikissa maissa, Suomessa ei vielä hätää tästä.

Uusintamalli 2018 (4G):

  • puheaikaa jopa 8 tuntia
  • valmiusaika jopa 15 päivää
  • nämä lupaukset vain 3G-verkkoa käytettäessä 

Toistaiseksi 4G-mallia en ole löytänyt mistään, se oli julkaistu aikanaan vain Kiinan markkinoille.

Kun uusintaversioita tuli markkinoille, nostalgiakupla ei iskenyt. Ei se iske edelleenkään mutta moni retropuhelin kärsii huonosta akunkestosta vaikka akun vaihtaisi uuteen, etkä välttämättä saa selvää mitä toinen puhuu. Soittoäänet ovat ihan oma lukunsa, mutta niitä saa uusittuihin versioihin ladattua mutkien kautta. Myönnän että pääni kääntyy, kun kuulen jossain vanhan soittoäänen. Siis ajalta ennen polyfonisia ääniä. Yksinkertaiset pimputukset. Mieleeni palaa sosiaalinen elämä, kun puhelin soi keskellä yötä Charlestonia tai Kickiä. :D

Monta puhelinta on vuosien saatossa mennyt, mutta kuitenkin niin vähän jotta muistan ne kaikki.

Nokia 3210. Ensimmäinen, väriltään harmaa. Ihan jees. Tarina loppui kun heitin sen asfalttiin riideltyäni puhelimessa. Vuosi oli 2002.

Nokia 3510. Sain tämän ennen syksyä 2002 jos en väärin muista. Sille ei tainnut käydä mitään tai sitten se ui ja lakkasi toimimasta. En muista. 

Nokia 3510i, tämä oli pitkään. Käytin sitä ainakin vuoteen 2006, siihen ei tullut vikaa ja säilöin sen.

Samsung X820, sain tämän joulu tai synttärilahjaksi 2006. Ohuin puhelin ikinä. Akku ei kestänyt, mutta siihen sai omia soittoääniä. Mulla oli Cradle of Filthin Nymphetamine. Unohdin sen puistonpenkille keväällä 2009. Ei löytynyt.

Samsung C260, kesällä 2009 ostin tämän korvaavaksi, metallinpunainen. Ei mitään herkkuja. Tämän taisin myös hukata johonkin. Muistan että tämä ei ollut minulla pitkään.

Sony Ericsson z200 tämä taisi olla 2013-2014 hetken. Poikani hajoitti puhelimen  ollessaan 2-vuotias, eikä se lähtenyt enää käyntiin vaikka akku oli täysi.

Nokia C2-01 tämä oli jemmassa 2010-2014 käytin sitä kun ei ollut muuta "kivempaa". Se taisi mennä vessanpöntöstä alas 2015.

2015 mulla oli joku lainapuhelin pitkään ja sitten Nokian Fold2720 myös. Vaihtelin jonkun verran niiden välillä, mitä kotoa laatikoista sattui löytymään.

2017 ostin Nokia 108 ja rinnalla oli joku Nokian älypuhelin.

7.2.2025

Hommissa kierrätyskeskuksessa 2009

Jostain ponnahti mieleen tuoksumuisto. Laura Biagiottin Laura. Sitä ennen ajattelin että missä mä näin ekaa kertaa elokuvan Pink Flamingos. Koko ajatusrullan taisi aiheuttaa video jossa näin Divinen, drag-taiteilijan joka on elokuvan päähenkilö. 

Elokuva on niin erikoinen että se jää taatusti mieleen. Divine tavoittelee maailman saastaisimman ihmisen titteliä. Ihme että televisiossa on saanut näyttää kyseisen elokuvan, siinä syödään paskaa ja kirjaimellisesti näytetään persettä :D Jos ei tule fiilistä että "mitä mä just katoin" on aika kaukana arjesta :D

Rocky Horror Picture Show menee osaltani samaan kategoriaan, omituiset mutta hauskat elokuvat. Ei kevyttä katsottavaa kumminkaan vaikka ovatkin hauskoja.

Mutta nyt siihen tuoksumuistoon. Olin Heinolan Kierrtäyskeskuksessa työharjoittelussa koulun kautta. Opiskelin siis ympäristöalaa v.2009. Sinne kärrättiin astioita, sohvia yms.kodintavaraa. Siellä oli duunissa muutama muukin ja yläkerrassa asuva setä hengasi meidän kanssa. Talossa oli kylmä ja sisätiloissakin tartti pitää ulkovaatteita. Kuuntelin vinyylejä siellä olleella soittimella ja löysin Divinen vinyylin, olin hetki sitten nähnyt Pink Flamingosin ja tulin uteliaaksi. Ei jatkoon. Sandran vinyyli tuli tutuksi. Tauoilla oli pullaa ja kahvia.

Käytin sinä syksynä/talvena paljon Laura Biagiottin Laura-tuoksua. Muistan että riisuin ulkotakin vessaan mennessä, silloin oli todella kovat pakkaset. Vessassa oli tajuttoman kylmä. Vanhan talon ja pakkasen haju ja pienen wc:n täytti Laura-tuoksu. Sen verran laitoin reilusti, että olin yleensä aika sokea tuoksulle enkä haistanut sitä enää. Työharjoittelu päättyi kesken, sairastuin joulukuussa ja tammikuussa erosin koulusta. Koko syksyn oli vaikeaa nousta edes sängystä saatikka motivoitua mistään. Pidin porukasta jossa olin Kierrätyskeskuksella. Olin hiljainen ja ujo mutta kuuntelin mielelläni hävyttömiä vitsejä ja tarinoita kala/pilkkireissuista ja kotiviinin teosta. Kassan luona olevan työtuolin alle oli lattiaan piirtyneet jäljet tuolin renkaista. Sekin on jäänyt elävästi mieleen.

Ostin kierrätyskeskuksesta vihreän vakosamettisohvan, värikkäitä astioita ja punaiset jouluvalot.

31.1.2025

Pikajuna pimeässä

Huonot ajatukset pyörivät ympyrää. Pikajuna kiitää yhä pimeyteen. Syyllinen ei ollutkaan Concerta. Tuntuu niin väsyneeltä, ahdistuneelta ja arvottomalta. Ristiriitoja päässä paljon. Eristäytyminen, vaikka tiedän että se ei tee hyvää, mutta tuntuu että tarvitsen sitä. Samaan aikaan tarvitsisin ehkä muitakin, tukea, ymmärrystä, jotain johon kaataa koko kuorma paskaa. Jos avaan suuni, saan kehoitteen mennä lääkäriin (kyllä, sieltä saa pillereitä joista on apua ahdistukseen, sen sijaan terapiaa saa jonottaa kuten moni muukin), saan kehoitteen lopettaa nariseminen, tai sitten läheiset vaivaantuvat eivätkä vastaa enää viesteihin. Eikä sitä matonalustaa tarvitse raottaa kuin ihan vähän lol. Enkä juuri nyt jaksa itse ottaa vastaan ihmissuhteita, jotka perustuvat pyyntöihin ja olkapäänä olemiseen. Koska en osaa sanoa suoraan että nyt ei jaksa, raotan matonalustaa hienovaraisesti niin puhelin hiljenee. On sellainen olo, että olen olemassa muille silloin, kun on tarvetta jollekkin. Aika mieltäylentävää, enkä ole mielestäni väärässä. Eristäytyminen käy kuin itsestään, enkä ole siitä pahoillani, fuck the world.

Murehdin tulevaisuutta, murehdin lapsiani, asioita joiden kulkuun en voi vaikuttaa. Eikä se johdu nykyajasta kuin osittain. Samantyyppisia ajatuksia on ollut jo lukiossa, epämääräinen huolestuneisuuden tunne elämänkaaresta.

Eilen illalla ajattelin että voisin tänään siivota, tehdä jotain kivaa jne. Paskat, aikaisin aamulla oli ihan hyvä fiilis, josta laskeuduin suoraan kasaan paskaa. Ei huvita enää mikään, ojentaisin ehkä itselleni vittuilupokaalin siitä että sain oikein noustua sängystä.

En tiedä mitä mä teen, tai miten mä pääsen ulos tästä paskamyrskystä. Mulla on elämässä kaikki hyvin, silti mut täyttää huoli ja ahdistus, sekä vitutus.

27.1.2025

Kevyttä lojumista

Viikonloppuna oli puhetta leffoista. En lämmennyt koskaan Taru Sormusten herralle tai Harry Potterille, StarWarsille vähän, mutta sarja ei jäänyt niihin joita voisin katsoa loputtomasti uusiksi. Myönnän, että en ole lukenut yhtäkään Harry Potter-kirjaa tai en muista elokuviakaan nähneeni kokonaan. Aukko sivistyksessä. Paluu Tulevaisuuteen-trilogia sen sijaan on lämmittänyt mieltäni lapsuudesta asti. Vietin eilisen päivän sohvalla katsoen kaikki. Yleisesti ottaen kallistun enemmän scifiin kuin fantasiaan. Sellaiseen ihan överiin scifiin en kuitenkaan tykästy. Sellaiseen jotka sijoittuvat kauas tulevaisuuteen ja koko maailma on ihan erilainen ja ihmiskunta surkastunut. Tiedän että sille oli termi...post apocalyptic? Maailmanlopun jälkeinen maailma?  Pitää olla vanhaa normaalia maailmaa seassa, kuten Terminatoreissa (vanhat). Aikani kuluksi olen katsonut Pat&Mat animaatioita, osittain ihan musiikinkin vuoksi :D Talviloma meni siivoillessa ja kokkaillessa. Ja täihäädössä. Kerta se on ensimmäinenkin. Ensimmäisen löydöksen jälkeen meni yöunet ja seuraavina päivinä imurointia, lakanoiden vaihtoa ja päiden kampaamista päivittäin. Häätökäsittelyn jälkeen ei ole löytynyt mitään kertaakaan. Toivon että meni kerralla oikein ja häätö onnistui. Olen kuullut kauhutarinoita siitä, kun kierteestä ei pääse vaikka tekee ihan kaiken ja todella tarkasti monta viikkoa.

20.1.2025

Vähän motivaattoria

Talviloma. Aikaa tehdä omia hömpötyksiä. Tällä hetkellä se on korealainen ruoka. Olen selannut Maangchin reseptejä eilisen päivän ja kartoittanut mitä kaapista jo löytyy ja mitä löytyy lähikaupasta. Niin ettei tarvitse lähteä pidemmälle. Olen pikkuhiljaa täydentänyt kaappeja ja pakastinta tarvikkeilla joita tarvitsee monessa ohjeessa ja jos sattuu kaupasta löytymään. Tuoreita käyn hakemassa Lahdesta kerran kuussa isomman satsin kun teen kimchiä tai muita fermentoitavia.

Testatut ohjeet:Japchae (paistettuja nuudeleita ja kasviksia), Gungjung-tteokbokki/Royal Court Tteokbokki (kasviksia, sieniä,lihaa ja riisikakkuja), Tteokbokki (riisikakkuja, gochugaru-chiliä, kalakakkuja ja kananmunaa, tulinen), Kkakdugi (retikkakimchi), Oisobagi kimchi (kurkkukimchi jossa kurkut täytetään), Gim-gui (paahdetut nori-arkit) myydään valmiina tai voit paahtaa itse ison satsin, valmiissa on yleensä omaan makuuni liikaa suolaa. Maustetaan siis suolalla ja paahdetulla seesamiöljyllä. Soegogi miyeokguk (merileväkeitto lihalla) ja tietysti Kimchi, sekä kokonaisisita kaaleista,että pilkotuista.

Vaikka ohjeissa on kummat mitat niin osa kääntyy päässä jo ulkoa. Kestosuosikkeja ovat kimchi, retikkakimchi, merileväkeitto, Gungjung Tteokbokki ja paahdetut leväarkit. Nämä ovat vieläpä aika helppoja toteuttaa. Jatkoon eivät mene kurkkukimchi ja tulinen Tteokbokki, saan mahani niin kipeäksi etten kykene olemaan missään asennossa koko päivänä. En tiedä mistä johtuu kun vatsa kestää tulista ihan hyvin. Testattu monesti eikä siltikään.

Kokeiltavien listalla olisi erilaiset keitot joissa on luita ja naudanlihaa, sekä Jjajangbap (fermentoitua mustapaputahnaa ja riisiä) niin ja Gimbap (lihaa ja kasviksia norikääreessä).


Kokemus kaupan alalta since 2007

Paljon on ollut puhetta kaupan alan lakoista ja palkoista. Esiin nousee asenteita,että hinnat nousevat lakkoilun vuoksi, eihän kauppaan tarv...