Pää suoltaa kaikennäköistä tähän aamuun. Yllätys että pohdin taas omaa elämänkaartani. Voin jakaa karkeasti elämänvaiheita. Lapsuus, teini-ikä, jonkinasteiset teinigoottivuodet, hippi ja retrovaiheet. Pidän yhä näistä kaikista jollain tapaa, mutta en koe tarpeelliseksi enää pukeutua keittiön retroverhoihin tai liian lyhyeen hameeseen. Vaiheista on jäänyt vaatepuolelle jämää, nilkkamittainen musta villakangastakki leveällä helmalla ja keittiön verhoista teettämäni takki, kuosina taattua 70-lukua. Lähes kaikesta muusta olen luopunut.
Vaatekaappi edustaa mallia Varusteleka ja käytännöllisyys. Mua palelee melkein aina ja suurin osa vaatteista joita aikanaan käytin, tuntuivat päällä epämukavilta jollain tasolla. Vaatteiden ostaminen on painajainen. En tunne materiaalia konkreettisesti tai kokomerkintöjä, värit vääristyvät näytöllä. Paitsi musta, se on turvallinen valinta :D
Ensin oli mustaa, tummanpunaista ja tummanviolettia, (tummanvihreäkin oli sallittu), sitten mustavalkoista. Sitten mahdollisimman räikeää, sinapinkeltaista, vihreää, ruskeaa, oranssia. Sitten itämaisia kuvioita ja turkoosia. Nykyisin suosin mustaa, petrolinsinistä ja tummanharmaata ja kummajaisena luonnonvalkoista tai sellaista pellavanväristä. Rakastan villapaitoja ja aamutakkeja. Siitä tulikin mieleeni että Sairaalatukusta piti tilata aamutakki ja pyjama. Harmi ettei sellaista napitettavaa pitkää paitaa saa, se oli synnärillä aika kätevä. Materiaali sairaalan vaatteissa on tuntumaltaan erinomainen, esteettisyys on sivuseikka.
Näen jo mielessäni perheen juhannusbileet. Olemme äidin luona grillaamassa, pihaan on raahattu tuolien ja pöydän lisäksi "kesäpeti" eli vanha hetekka ja siihen patja. Kaikilla osallisilla on sairaalan pyjamat päällä. Kaiutin suoltaa heviä ja iskelmiä.
En tajua kuinka mun ruokaprojektit levähtää. Piti tehdä vähän hapankaalia mutta päädyin siihen että keittiössä on 10 litran ämpäri täynnä. Sama tapahtuu kimchin kanssa, en hahmota kuinka paljon lopputuotetta syntyy. Onneksi määrä ei ole ongelma kun on hapatettavasta tuotteesta kyse, niiden maku paranee ajan kanssa.
Kaipaan pelikonsolia talouteen. Pohdin kuinka vietin aikaani ennen älypuhelimia. Kotona asuessani ajelin bussilla maleksimaan eri kaupunkeihin, otin valokuvia filmikameralla. Piirsin, luin ja pelasin. Ja höpöttelin mesessä. Ryyppäsin. Kun muutin omilleni luin ja pelasin ja kävin töissä ja ryyppäsin.
Nykyisin ajanvietto muodostuu arkiaskareista. Joskus käyn maleksimassa ulkona, saatan lukea tai katson jotain vanhaa sarjaa (House ja Matlock <3) Pelikonsolia ei enää ole niin ei tule pelattua, kaipaan sitä kyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti