Tajusin että lähes kaikilla ihmisillä kämpät ovat täynnä turhaa tavaraa. Siis sellaista tavaraa joilla ei tee yhtään mitään siinä vaiheessa, kun rahan arvo katoaa, netti ei toimi ja kaupasta ei niin vain saakaan ruokaa. Vanity Items. Niitä ei voi myydä koska rahallista arvoa ei ole enää eikä kukaan tee niillä tavaroilla mitään niiden turhuuden vuoksi. Tuntuu omituiselta että ihmisillä on paljon rahaa kiinni brändätyissä tavaroissa. Ehkä sekin osaltaan vaikuttaa siihen, miksi en halua maksaa asioista, niillä ei ole juurikaan rahallista arvoa minulle. Pääni sisällä loppusijoituspaikkani on hökkeli jossa ei ole turhuuksia. Niin kauan kuin mielikuva on kirkkaana mielessäni, se luo tyytymättömyyttä siihen mitä nyt on meneillään. Jostain syystä tavaran vähyys ja askeettisuus tekee minusta onnellisemman.Vähemmän omaisuutta, vähemmän kuluja, vähemmän vastuuta ja ajateltavaa. Koitan haudata ajatukset siitä kuinka ihmiskunta sahaa oksaa altaan. Koska en voi sille mitään. Myönnän että tulevaisuus pelottaa, meininki on nyt jo tarpeeksi hullua.
Toivon että osaisin kasvattaa lapsista täysjärkisiä, mutta voiko tässä maailmassa olla edes täysjärkinen? Olen itse kasvanut remmillä ja kotiarestilla sekä kurilla. Kurin suhteen olen aika vanhanaikainen ja tiukka. Rikkomuksista tulee rangaistus ja asiat pitää ansaita. En tiedä onko rajoja liikaa tai kuri liian tiukkaa. Omasta mielestäni en pyydä liikaa. Käytöstapoja, rehellisyyttä ja ikätason huomioonottavaa omien velvollisuuksien täyttämistä. Ei voi lirutella siitä mistä aita on matalin. Tiedän että jos on liian ankara, lapset oppivat valehtelemaan paremmin ja jättävät kertomatta koska pelkäävät. En ole antanut syytä pelätä ja olen johdonmukainen. Jos en pysty, Ville ottaa ohjat. Hän on vielä johdonmukaisempi ja osaa setviä asiat paremmin.
Olen todennut että lapsilla on kaksi persoonaa. Toinen näytetään vanhemmille ja toinen kavereille sekä muutoin kodin ulkopuolella. Siksi naurahdan jos kuulen jonkun suusta "ei meidän lapset"... Lasten maailmassa toimii kyynärpäätaktiikka ja kieroilu. Teini-ikää lähestyessä kieroilun määrä kasvaa koska sosiaaliset suhteen monimutkaistuvat ja voisin väittää tyttöjen harrastavan sitä enemmän.
Kun katson omaa tytärtäni, en muista että lapsena olo olisi ollut niin täynnä draamaa, hyväksynnän tarvetta ja oloa siitä että jää jostain paitsi. Tuntuu että nykytyttöjen maailma pyörii rahan ja kuluttamisen ympärillä ja vanhemmat on ihan typeriä jos kukkaronnyörit eivät aukea jokaiseen hömpötykseen. Sitten keksitään selityksiä joilla irtoaa pieniä summia. En hyväksy kieroilua tai manipulointia jotta saisi haluamansa. En ymmärrä mitä vaikeaa on suoraan luvan kysymisessä tai avoimesti toimimisessa? Poistetaan viestiketjuja valikoidusti ja selitetään taustatarinoita asioista X jotta irtoaisi lupa. Valehdellaan kavereille ja vanhemmille tuntemattomasta syystä. Sellainen toiminta vaikuttaa moneen lähellä olevaan ihmiseen, ei ainoastaan siihen kaveriin tai omiin vanhempiin. Jos tiedetään että on henkilö X jonka tiedetään valehtelevan ja varastelevan niin onko tervetullut mihinkään kylään? Ei minusta.
Hyväksytyksi tulemisen tarpeen tunnistan kyllä, mutta omat keinot saada sitä olivat vain sulautua hiljaisesti joukkoon. Ja tehdä mitä muutkin: polttaa tupakkaa, kuunnella musiikkia ja lipittää kaljaa. Toisaalta olin lapsi joka halusi olla kaikkien kaveri tai vähintään neutraali. Ihminen josta ei ole pahaa sanottavaa. Näkymätön.
Koitan opettaa lapsilleni että ihan sama mitä muut tekevät, kunhan pitävät huolen omista tekemisistään. Ei tarvitse tehdä väärin jos toinen tekee. Olisi vahva käsitys oikeasta ja väärästä. Mikäli valitsevat väärintekemisen niin kantavat vastuun jäädessään kiinni. Ottavat opiksi eivätkä lakaise asiaa vain maton alle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti